Onko sellaista (unconditional love, amor sin condiciones)?
Ja jos on (tai ei), please kertokaa.
Haa. Tulossa hyvää tekstiä. Eikös rakkaus "kaikki voita"?
Mulla on todiste kyseisestä asiasta, mutta kerron sen vasta jos ketju ottaa tulta. Odotan jännityksellä!
Ja jos on (tai ei), please kertokaa.
Haa. Tulossa hyvää tekstiä. Eikös rakkaus "kaikki voita"?
Mulla on todiste kyseisestä asiasta, mutta kerron sen vasta jos ketju ottaa tulta. Odotan jännityksellä!
Vastaukset 32
Vanhimmat
Poika kertoi äidilleen, että morsian vaatii todisteeksi rakkaudestani häneen, että minun on surmattava äitini ja tuotava tämän sydän hänelle. Äiti sanoi, että tee se. Poika juoksi morsiamensa luokse äidin vielä sykkivä sydän käsissään, mutta kompastui matkalla ja kaatui. Äidin sykkivä sydän kysyi: "Ethän loukannut itseäsi, rakas poikani?".
Kiitos ekasta vastauksesta, rautainen ja vakuuttava avaus!
Toivottavasti saadaan paljon lisää, monelta kantilta!
kuvaus uhrautuvuudesta, jonka motiivi voi olla myös kaikkea muuta kuin rakkaus...
Ehdoton rakkaus luottaa ehdottomaan valinnanoikeuteen ja itsemääräämisoikeuteen.
Se on tasapuolinen siinä että pitää itse lupauksensa mutta ei vaadi mitään vastapalvelusta.
Se antaa lupaustensa mukaan mutta ei vaadi vastaanottajaa hyväksymään annettua ellei tämä sitä itse tahdo.
Rakkaus odottaa aikaansa kärsivällisesti mutta ei syytä odotuksen vuoksi.
Rakkaus noudattaa rakastettunsa sääntöjä ja odottaa rakastetultaan samaa.
Rakkaus on tasa-arvoa samojen sääntöjen mukaan.
Näin on Jumala koko ajan rakastamassa myös ihmiskuntaa juuri näitä sääntöjä noudattaen.
Katsomalla ympärillemme on sen seuraukset näkyvissä ympäri maailmaa, kuinka me olemme tehneet siinä oman yhteisen osamme.
Raamattu on rakkauskirja. Siinä on kertomuksia rakastavasta Jumalasta, joka haluaa, että kaikki ihmiset pelastuvat kadotustuomiolta. Jumala antoi kuitenkin ihmisille vapaan tahdon valita. Ikävä kyllä monet eivät ota vastaan tätä rakkautta. Jumala on rakkaus, kirjoitetaan Raamatussa. Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainokaisen Poikanssa, etti yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan että hänellä olisi iankaikkinen elämä (Joh. 3:16)
Jos jumalan rakkaus olisi ehdotonta niin silloin ei kukaan joutuisi kadotukseen, uskoi tai ei. Eikös tämän pitäisi olla selviö?
Koska Jumalan Rakkaus on ehdoton, niin silloin kenenkään ei tarvitse joutua kadotukseen. Jumala siis rakastaa jokaista ihmistä ilman ehtoja, ja varauksettomasti. Hän on uskollisista uskollisin. Mutta, myös ihmisen osuus tarvitaan, kuten aina rakkaussuhteessa.
Ei nimittäin ole mahdollista, että mies tai nainen menisi yksinään naimisiin, ilman toista oaspuolta. Taitaa olla mahdotontakin moinen. Rakkaussuhteeseen tarvitaan aina kaksi osapuolta. Yksi osapuoli ei vielä muodosta rakkaussuhdetta (eli parisuhdetta.) "It takes two to tango", rakkaudesta puhuttaessa: It takes two to Love.
Samoin ihmisen ja Jumalan väliseen rakkaussuhteeseen tarvitaan kaksi osapuolta. Jumala ja ihminen. Mutta Jumala ei voi pakottaa ketään ihmistä kanssaan rakkaussuhteeseen, sillä se ei olisi vapaaseen tahtoon ja valinnanvapauteen perustuvaa rakkautta, vaan orjuutta. Koska Jumala Rakkaus, Hän antaa ihmiselle valinnanvapauden.
Oletko parisuhteessa? Alkoiko parisuhteesi jommankumman taholta pakottamalla ja väkivalloin? Oletko parisuhteessa vastoin tahtoasi?
Enpä usko. Luulen, että aloitit parisuhteen, koska te molemmat, kenenkään pakottamatta tahdoitte sitä, koska rakastitte ja rakastatte toisianne. Eikö vain? Samoin Jumala tahtoo Hänen itsensä, ja ihmisen välisen rakkauden olevan..
Rakkaus ei etsi arvokasta kohdetta, vaan tekee kohteensa arvokkaaksi
Jos jumala on kaikkivoipa niin tuo rakkaussuhde ihmisen kanssa ei ole tasa-arvoinen kuten parisuhteessa. Raamatussakin puhutaan jumalasta isänä, joka kuvaa tuota suhdetta paremmin (jos siis jumala on kaikkivoipa).
Otetaanpa toisenlainen esimerkki ja kuvitellaan tilanne, jossa aikuinen valvoo pientä lasta ja antaa tämän valinnanvapauteen vedoten esim. juosta vilkkaan liikenteen sekaan, koska tuo lapsi niin itse valitsi. Pidätkö tällaista ehdottoman rakkauden osoituksena?
Erittäin hyvin sanottu. Jumalahan tekee kaikkensa, jottei ihminen menisi kadotukseen, kuten vanhempi tekee huumenuoren kohdalla. Mutta silti ihminen voi omasta tahdostaan ja Jumalaa uskomatta "kuolla" ikuisen kuoleman, joka on kadotus. Eli huumenuori ei välttämättä usko ketään, vaan kuolee lopulta huumeisiin, vaikka kuinka ihmiset yrittäisivät. Moni joka kritisoi Jumalan rakkautta juuri kadotusasiassa ei näe Jumalan yritystä. Ja uskovathan ovat yksi tapa Jumallalla kertoa siitä, että hän ei halua kenenkään joutuvan kadotukseen. Evankeliumi on Jumalan rakkauden osoitus.
Kaikenkaikkiaan erittäi osuvasti kirjoitit. Parisuhde voi loppua ja osapuolet joutua "ikuiseen" eroon, vaikka toinen osapuoli rakastaisi lähtijää koko sydämestään, mutta lähtijä hylkää silti. Näinhän ihminen tekee myös Jumalalle, jos ei ota rakkautta vastaan.
"Jos jumala on kaikkivoipa niin tuo rakkaussuhde ihmisen kanssa ei ole tasa-arvoinen kuten parisuhteessa. Raamatussakin puhutaan jumalasta isänä, joka kuvaa tuota suhdetta paremmin (jos siis jumala on kaikkivoipa)."
Jos Jumalalle on kaikki mahdollista, hän voi myös katsoa suhteen tasa-arvoiseksi. Mutta isä-lapsi suhde kuvaa varmaan asiaa todella paremmin.
Otetaanpa toisenlainen esimerkki ja kuvitellaan tilanne, jossa aikuinen valvoo pientä lasta ja antaa tämän valinnanvapauteen vedoten esim. juosta vilkkaan liikenteen sekaan, koska tuo lapsi niin itse valitsi. Pidätkö tällaista ehdottoman rakkauden osoituksena?"
Vastaesimerkki. Teini-ikäinen nuori näyttää juovan itsensä hengiltä. Vaikka kuinka rakastaisit häntä isänä, et voisi estää, muuta kuin pakkohoitoon määräämällä. Määräisitkö? Vaikka nuori pitäisi sitä epäreiluna? Kyllähän Jumala estää ihmistä "juoksemasta" auton alle. Moni uskoon tullut on kokenut elämässään "läheltä piti"-tilanteen. Jumala otti viime hetkellä kädestä kiinni. Se vaan voi olla esim. kriisi, joka saa ihmisen pysähtymään. Mutta toki se voi olla myös jokin tosi kaunis asia, joka saa ihmsen sanomaan mielessään:"Miten minä tämän ansaitsin." ja Jumala vinkkaa silmää.
Eli kyllä Jumala yrittää jatkuvasti estää meitä juoksemasta auton alle, vai miksi luulet täälläkin palstalla olevan niin paljon uskovia? Ei minulla ole tarvetta olla oikeassa. Mutta jos joku välttyy auton alle juoksemiselta, kiitos Herralle! Mutta rakkaus on myös sitä, että tekee parhaansa ja myöntää rajallisuutensa. Ihmisenä.
Vastaus kysymykseesi. Ei vanhemman pidä antaa lapsen juosta auton alle. Mutta siltikään Jumala ei pakota ketään uskomaan. Hän kyllä taivuttelee.... Eikä se taivuttelu ole aina kivaa... Se on vähän niinkuin Holding-otteessa olisi.
Hyviä kysymyksiä sinulla on! Kiitos niistä.
Ei voi verrata vanhemman ja huumenuoren suhteeseen, koska jumalan (kai) pitäisi olla kaikkivoipa. Eli jumala voisi halutessaan pelastaa kaikki jopa vastoin näiden tahtoa. Typerä selitysyritys tämä ihmisen vapaa tahto.
Uskiksilla näyttää olevan tapana sanoa rakkaudeksi täyttä julmuuttakin.
Tässä sinulle pohdittavaa: armollinen ihminen ei lähettäisi ketään ikuiseen kadotukseen. Onko jumalan armo pienempi kuin ihmisen?
En muuten todellakaan kaipaa vastaukseksi mitään uskisten naiivia lässytystä. Kysymyksen on vain tarkoitus osoittaa miten uskonnoissa pahat asiat vain nimetään ehdottomaksi hyvyydeksi.
"Tässä sinulle pohdittavaa: armollinen ihminen ei lähettäisi ketään ikuiseen kadotukseen."
Ei lähetä Jumalakaan. Mutta jotkut ihmiset tahtovat sinne ehdoin tahdoin mennä. On väärin vedota Jumalan kaikkivoipaiuuteen, että hänen muka pitäisi pakottaa vastentahtoinen ihminen väkisin taivaaseen. Taivashan olisi sellaiselle ihmiselle helvetti. Yhdessä asiassa Jumala on kyvytön, Hän ei voi tehdä minkäänlaista väkivaltaa. Pakottaminen on väkivaltaa. Jumala ei voi pakottaa. Rakkaus kunnioittaa toisen valinnanvapautta.
Jumala ei voi toimia vastoin ihmisen valinnanvapautta. Siispä, jos joku ihminen joutuu helvettiin, se on ihmisen oma valinta, vastuussa siitä on ihminen itse. Jumala tahtoo pelastaa jokaisen ihmisen, mutta, Hän ei voi pelastaa ketään joka ei tahdo, eikä halua pelastua.
Onko jumalan armo pienempi kuin ihmisen?"
Ei, vaan SUUREMPI. Käsittämättömän paljon suurempi.
Jumala rakastaa sinua vielä silloinkin vaikka sylkisit(jos voisit) Hänen kasvoilleen. Jumala vetää sinua puoleensa Rakkaudella. Lue aloittajan viesti uudelleen.
"Eli jumala voisi halutessaan pelastaa kaikki jopa vastoin näiden tahtoa."
Ei voi, koska Jumala ei voi tehdä väkivaltaa.
ny pirulauta päättää onko se edes kaikki voipa vai ei ja miten niin ei voi tehdä väkivaltaa esimerkkejä muistuu nyt alkuun kaks 1:veden paisumus 2: kun ne kymmenen käskyä tuotiin alas sieltä vuorelta. että miten se taas olikaan kumma jumala kun väliin voi ja väliin ei voi
ei mie ymmärrä
"Jumala ei voi toimia vastoin ihmisen valinnanvapautta. Siispä, jos joku ihminen joutuu helvettiin, se on ihmisen oma valinta, vastuussa siitä on ihminen itse."
Entäpä ne ihmiset jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan kristinuskosta tai ihmiset, jotka on kasvatettu johonkin muuhun uskontokuntaan eivätkä siten edes tiedä olevansa valitsemassa jotakin? Ovatko nämäkin ihmiset vastuussa "valinnastaan"? Eli tervemenoa helvettiin vaan? Selvä ehdottoman rakkauden osoitus, vai?
jotka eivät ole koskaan kuulleet Jumalasta, tuomitaan/armehdetaan heidän sydämen tilan mukaan. Moni Jumalasta tietämätön voi olla tietämättään uskossa. Olennaisiinta on koko elämää läpäisevä rakkaus, ei se tietääkö Jumalasta jotain, vai ei,
Tässä on oikeudenmukaisuus: Jokaiselta vaaditaan vain sen tiedon mukaan mitä on saanut. sananlasku: "Siltä jolle on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia" on myös armollisuutta
Jumala on täysin kaikkivoipainen tekemään Hyvää, Rakastamaan. Mutta, Jumala on täysin kykenemätön tekemään pahaa, väkivaltaa jne.
Eli siis: Jumala sekä on kaikkivoipainen, että ei ole kaikkivoipainen.
Jumala ei käytä pakkovaltaa tai hirmuvaltaa, vaan rakkauden valtaa.
"jotka eivät ole koskaan kuulleet Jumalasta, tuomitaan/armehdetaan heidän sydämen tilan mukaan. Moni Jumalasta tietämätön voi olla tietämättään uskossa. Olennaisiinta on koko elämää läpäisevä rakkaus, ei se tietääkö Jumalasta jotain, vai ei, "
Missä kohtaa raamattua näin lukee? Eikös se mennytkään niin että se joka uskoo, pelastuu?
Miksi helvetti on ylipäätään olemassa (siis kristinuskon mukaan)?
Yllä olevan tekstisi perusteella tuo valinnanvapausteoriasi ei siis pidäkään paikkaansa.
"Olennaisinta on koko elämää läpäisevä rakkaus, ei se tietääkö Jumalasta jotain, vai ei,"
Uskon päämäärä ja tavoite on Rakkaus. Sydämen tila on ratkaisevin.
"Eikös se mennytkään niin että se joka uskoo, pelastuu?"
Mutta, nythän olikin kysymys ihmisistä jotka eivät tiedä mitään Jumalasta. Miten he voisivat uskoa Jumalaan, jos he eivät ole koskaan edes kuulleetkaan Hänestä? Olisi epäoikeudenmukaista edes odottaa heidän tietävän sellaista jota he eivät tiedä.
Kuitenkin usko, on enemmänkin Jumalan tuntemista kuin tietämistä. Tuntemista, joka toteutuu Rakkaudessa. Tietäminen -> Tunteminen _-> Rakkaus. Tietäminen on pelkkää pään tietoa. Tunteminen on syvempää tietämistä. Rakkaus on syvää tuntemista. Juuri tämä on uskon päämäärä: Rakkauden syvempään tuntemiseen. Uskon päämäärä on RAKKAUS.
"Miksi helvetti on ylipäätään olemassa (siis kristinuskon mukaan)?"
Pahuuden, vääryyden, sairauden, kuoleman, synnin, kärsimyksen ja saatanan-pahuuden personoituman tuhoamiseksi. Helvettiä ei ole suunniteltu yhtäkään ihmistä varten, vaan kaikkea sitä varten joka tuhoaa ihmisiä. ´Surullista ja uskomatonta on kuitemnkin se, että niin moni ihminen tietntahtoen tarkoituksella tahtoo helvettiin. kenenkään ei kuitenkaan tarvitse joutua helvettiin. Sovitus oin täydellinen. Mutta se ei ole "pelastusautomaatti". Sitä voisi verrata lottovoittoon, jota ei kuitenkaan saa, ellei sitä käy noutamassa, tai ystäväsi tarjoamaan lahjaan, jota et saa, ellet vastaanota sitä.
"Yllä olevan tekstisi perusteella tuo valinnanvapausteoriasi ei siis pidäkään paikkaansa"
Miten niin? Ihmisellä on aina valinnanvapaus, ja myös vastuu valinnoistaan.
"Mutta, nythän olikin kysymys ihmisistä jotka eivät tiedä mitään Jumalasta. Miten he voisivat uskoa Jumalaan, jos he eivät ole koskaan edes kuulleetkaan Hänestä? Olisi epäoikeudenmukaista edes odottaa heidän tietävän sellaista jota he eivät tiedä. "
Et vastannut kysymykseeni siitä, että missä kohtaa raamattua näin lukee, joten oletan, että ylläoleva on omia ajatelmiasi. Raamatussa (kai) lukee vain että se joka uskoo, pelastuu.
Luehan huviksesi vanhaa testamenttia, sehän on täynnä pelkkää jumalan vihaa, kostoa ja hävitystä pienimmästäkin syystä niin ettei 'jää kiveä kiven päälle' jne..
Taidat olla armollisempi kuin jumalasi? =).
Ilmeistä on että et ole.
Se mitä kirjoitin, perustuu Kysymyksessä on Raamatun tekstiin, jossa apostoli Paavali puhuu niiden kohtalosta jotka eivät tunne Jumalaa. Ajatus on se että ihminen tuomitaan sen tiedon perusteella joka hänelle on annettu.
Se jolle on vähän annettu, siltä vähän vaaditaan jne.
Mitä jos siirtyisit Uuden testamintin puolelle. Vanha testamentti oli tarkoitettu ennen muuta juutalaisille(kaikkine rituaaleineen, eläinuhreineen, ympärileikkauksineen jne ). Vanha testamentti on pääasiassa Israelin heimojen historiaa ja perimätietoa. Tosin, Vanhassa testamentissa on paljon vertauskuvallisia viittauksia Uusitestamentilliseen aikaan. Myös tähän aikaan jota elämme.
Uusi testamentti on tarkoitettu Israelin ulkopuolisille kansoille. Uusi testamentti on tarkoitettu meille. Kronologisesti ajatellen Kristuksen uhrikuolema on se raja joka jakaa Vanhatestamentillisen ja Uusitestamentillisen ajan toisistaan. Koska emme elä ennen Kristusta(eKr, vaan elämme jälkeen Kristuksen(jKr), elämme Uusitestamentillisessa ajassa.
Lue Uudesta Testamentista esim mitä esim Apostoli Johannes kirjoittaa Jumalan Rakkaudesta tai Apostoli Paavali Jumalan Armosta.
Vanhatestamentillinen jumalakuva kuvasi isää, ankaraa, sääntöjen noudattamista ja kuria vaativaa, rajojen asettajaa. Mutta toisaalta turvallista isähahmoa. Tuovathan myös terveet rajat turvallisuutta. Varsinkin pienelle lapselle.
Uusitestamentillinen jumalakuva kuvaa lempeämpää isää, armahtavaa, armollista, lämmintä, rakastavaa ja turvallista isähahmoa.
Jos Jumala olisi vain vanhan testamentin ankara Jumala, häntä olisi vaikea rakastaa. Kunnioituksensekaista pelkoa kylläkin voisi ihminen tuntea. Tosiaalta jos Jumala olisi vain Jeesuksen kaltainen lempeä ja hellä isä, hän saattaisi tuntua hiukan liian pehmolta, ja etten sanoisi, nynnyltä.
Voidaan siis myös ajatella että yhdistämällä vanhatesamentillinen ja uusitestamentillinen jumalakuva, muodostuu selkeä ja yhtenäinen käsitys isäkuvasta jossa on läsnä sekä rajat että rakkaus.
Jeesus muokkasi aikanaan jumalakuvaa, esim kertomuksellaan tuhlaajapojasta, ja tämän lempeästä ja rakastavasta isästä. Jeesus näytti myös esimerkillään ja elämällään, hoitamalla sairaita, tekemällä hyvää, laupeudellaan ja armollisuudellaan millainen Jumala on, ja mitä Rakkaus on.
Kysymys ei ole siitä että Jumala olisi jotenkin muuttunut, vaan siitä että jumalakuva, eli ihmisten käsitys Jumalasta on aikojen kuluessa muuttunut.
Jos haluat tietää millainen Jumala on, unohda vanha testamentti, ja tutustu Jeesukseen. Jeesukseen persoonana. Lue mitä Hänestä on kerrottu.
"Kysymys ei ole siitä että Jumala olisi jotenkin muuttunut, vaan siitä että jumalakuva, eli ihmisten käsitys Jumalasta on aikojen kuluessa muuttunut."
Eli myönnät, että jumala on vain ihmisten käsitys? No siitä ollaan sitten samaa mieltä. XD
"Kysymys ei ole siitä että Jumala olisi jotenkin muuttunut, vaan siitä että jumalakuva, eli ihmisten käsitys Jumalasta on aikojen kuluessa muuttunut."
Eli myönnät, että jumala on vain ihmisten käsitys? No siitä ollaan sitten samaa mieltä. XD
Ei, vaan jumalakuva on ihmisten käsitys. Ihmisillä oleva jumalakuva on vain yritys määritellä Jumalaa. Eli käsite, apuväline, jonka avulla ihmiset yrittävät paremmin ymmärtää Jumalaa. Ihmisen jumalakuvan muodostumiseen vaikuttaa ehkä kulttuuriakin enemmän hänen isäsuhteensa eli isäkuvansa.
Mutta jumalakuva on eri asia kuin Jumala. Jumala on jotain paljon enemmän ja suurempaa kuin jumalakuva. Jumalakuva ei välttämättä vastaa kovinkaan paljon Junalan todellisuutta. Ihmisen on vaikea, ellei mahdoton määritellä määrittelemätöntä.
Jumala on ihmisten jumalakuvasta täysin riippumaton.
on ja ei ole, mutta miksi sitte veden paisumus oli...
eikä hän usko vaikka kuinka perustelisimme hänelle. Vertaa hänen kysymysasetteluansa 1.Moos.3:1-5 asetettuihin kysymyksiin, kuulostaako tutulle?
Eräät evankelistat (yliopistokoulutuksen saaneita) menivät yliopistoon puhumaan kristinuskosta ja kun he lopettivat, eräällä professorilla oli iso lista kysymyksiä, joita hän halusi esittää. Kun luennoitsijat olivat kuulleet muutaman ensimmäisen he kysyivät:"Uskoisitko, jos pystyisimme antamaan tyhjentävän vastauksen kaikkii kysymyksiisi?" "En", vastasi mies. Keskustelu loppui siihen, koska on turhaa väitellä ihmisen kanssa joka ei halua uskoa.
Erään kirjailijan sanoin:"Toisille samat kysymykset saattavat olla vain sanoilla kikkailua ja tekosyy olla uskomatta. Epäuskohan harvemmin perustuu loogisuuteen ja asioihin perehtymiseen. Näennäisesti johdonmukaiset kysymykset saattavat olla jo valitun epäuskon selittelyä." A.V 2005
Ko. vastaajan asiatietous raamatun suhteen tuli todetuksi. Hyvin muistit Paavalin opetuksen, evankeliumin viemisestä niille, jotka eivät ole siitä kuulleet. Kuinka voi uskoa ellei ole koskaan kuullutkaan?
on käskyläinen. Kuolema Jumalan näkökulmasta ei ole hyvä/paha. Se vain on. Luulisin näin. Vedenpaisumus. Siinä meni ihmisiä, jotka elivät synnissä. Jumala ei siedä syntiä, vaan poistaa sen. Jeesus on nyt se poistoväylä, mahdollisuutemme peseytyä puhtaaksi synnistä.
Päästäisitkö sinä aivan puhtaaseen asuntoon liejuisen ja kurajalkaisen ihmisen? Tätä Jumalakin meiltä edellyttää. Lika on pestävä ensi pois, sitten pääsee Jumalan yhteyteen, Hänen asuntoonsa. Jeesus on meidän "pesusienemme" ja "saippuamme". Hän on itseasassa kokonaan uusi puhdas Vaate, joka pitää pukea ylle ja sitten Jumala sanoo:"Tervetuloa lapseni, oletpa sinä puhdas!"
koska et halua. Haluaisit Jumalan poistavan kaiken pahan pois. Hän voisi sen tehdäkin, mutta ei tee. Hyvällä pitää olla vastakohta ja se on Paha. Miksi? Jotta sinä esittäisit juuri sellaisia kysymyksiä, ihmettelisit, että Miksi ja Miten? Jos näin ei olisi, kaikkihan olisi selvää.
Ja Pahan olemassaolo saa meidät kysymään, että onko hyvyyttä, rakkautta jne?
"Eli jumala voisi halutessaan pelastaa kaikki jopa vastoin näiden tahtoa. "
Itseasiassa Jumala pelasti jo kaikki. Ristillä. Hän voitti paholaisen, hän pelasti kaikki ihmiset voittamalla kuoleman. Vastoin sinunkin tahtoasi tai siitä riippumatta! Kaikki on jo pelastettu tai siis pelastus on annettu kaikille, mutta harvat ottavat sen vastaan.
Kun Jumalan pelastusta pyytää, tajuaakin, että sen on jo saanut Jeesuksen sovitustyön kautta. Se muuttuu todeksi, kun Henki sen kirkastaa ihmiselle.
Mutta harva uskoo olevansa jo pelastettu ja yrittää itse itseään pelastaa.
Jumala on rakkaus, hän sinutkin jo pelastanut. Mutta jos et sitä usko, et pelastu. Valitettavasti näin on. Sinä itse tuhoat itsesi, jätät sen loton päävoiton hakematta, kun et usko voittaneesi ja elät ikuisesti köyhänä. Oman valintasi mukaan.
Rakkaus. "Kiva tunne, joka kutkuttelee." Kukaan ei kuitenkaan oikein tunnu tietävän, mitä se itse asiassa on.
Jos rakkauden ajatellaan olevan jonkin sortin mielihyvää, niin milloin rakkaus edes voisi olla itseisarvoista? Milloin rakkaus voisi olla ehdotonta? Rakkaus ei voi olla ehdotonta, jos oletetaan rakkauden olevan tätä mielihyvää. Vaikka aviomies hakkaa, mutta silti vaimo häntä rakastaa, mielestäni se kertoo ennemminkin siitä, että tämä ei pidä hakkaamisesta, ja toivoisi itse asiassa hänen (joka kerta aina vain uudelleen) sen lopettavan. Vaimo ei rakasta hakkaavaa miestään, vaan aviomiestään. Vaimo tietää, että aviomies ON hakkaava mies, mutta hän ei halua sitä uskoa (vaikka todellisuus joka kerta toista osoittaakin), ja vaikka uskoisikin, hän uskoo aviomiehen kykenevän muutokseen (kykenipä tämä siihen tai ei). Vaimo saa mielihyvää siitä (ja jaksaa rakastaa), että se toivo muutoksesta on aina olemassa, olipa se kuinka todennäköinen tai epätodennäköinen tahansa. Mitä vaimo siis todella rakastaa? Hän rakastaa tätä toivoa, ei silloista aviomiestään. Hän lopettaa rakastamisensa, kun TODELLA luopuu toivosta (jota on konkreettisesti vaikea määritellä).
Voin jatkaa ketjuani rakkauden itsekkyydestä hyvin pitkälle, kysymys onkin sitten, kuinka pitkälle haluatte sen uskoa.
Itse en usko rakkauteen (en toivoni menettäneenä, päin vastoin), en jaksa vain uskoa tällaisen lähes ylimaallisen käsitteen olemassaoloon, joka vaatii lähes samanlaista uskoa kuin usko itseensä Jumalaan. Jos rakkauden haluaa ajatella olevan myötätuntoa, ei se ole rakkautta, vaan myötätuntoa. Jos rakkauden haluaa ajatella olevan mielihyvää, ei se ole rakkautta, vaan mielihyvää. Jos rakkauden haluaa ajatella olevan epäitsekkyyttä, ei se ole rakkautta, vaan epäitsekkyyttä. Jos rakkauden haluaa ajatella olevan kiintymystä, ei se ole rakkautta, vaan kiintymystä. Jos rakkauden haluaa ajatella olevan kaikkia näitä antamiani esimerkkejäni yhdessä, ei se ole rakkautta, vaan kaikki nämä esimerkit yhdessä. Jos haluaa näiden esimerkkien olevan sama asia kuin rakkaus, on se mielestäni vain runollista toivoa jostakin kauniista, joka on aivan liian kaunista ihmiselle ja maailmallemme.
itserakkauteni ylittää ehdottomasti kaiken muun.
Tosin olen valmis jakamaan rakkauttani daily basis - myös bisseille. Blondit etu sialla, Nassemaisesti.
Blondit etu sialla,////hyi sinua nasse..
Sanaa rakkaus on käsite joka on yhtä helposti määriteltävissä kuin sana jumala. Siihen liittyy sekä tunteita että uskomuksia.
Mutta tuskin kukaan kykenee lopullisesti selittämään mikä on täydellinen rakkaus.
Yksi parhaita selityksiä mitä rakkaus voisi olla löytyy Paavalin kirjeestä (Kor.1 luku13)
Mitä me rakkaudella tarkoitamme jos poissuljemme nämä romanttiset määritykset jotka liitämme esim, naisen ja miehen väliseen suhteeseen.
Emmekö tarkoita rakkaudella olotilaa johon ei sisälly itsekkyttä, ahneutta, vihaa, pelkoa, koston halu yms. tekijöiden poissa oloa. Voiko rakkautta muulla tavalla selittää muuta kuin siten mitä se ei ole ja sen kautta mahdollisesti ymmärtää mistä on kysymys.
Täydelliseen rakkauteen ei siis sisälly mitään näistä edellämainituista piirteistä jota pidämme ihmisen paheina. Miksi me pidämme niitä hylättävinä asioina? Mitä nämä asiat itse asiassa ovat? Siinäpä vähän pohdiskeltavaa.