Pahimmillaan kriittisyys ja skeptisyys menee niin pitkälle, ettei missään nähdä mitään hyvää. Lukekaa näitä palstoja, jos ette ole jo huomanneet.
Uskohan on myönteistä toiveajattelua, joka tavoittelee yli pahimpien vastoinkäymisten aina parempaa. Esim. kuolemaa pidetään yleensä vähintään keskinkertaisena vastoinkäymisenä, mutta usko tähtää senkin yli. Tulevaisuus on uskon asia, joten ne, jotka eivät siihen usko, tuskin menestyvät.
Pahimmillaan uskonto on sitten syntikeskeistä, mikä on jollain tavoin sukua ylikriittisyydelle.
Ateisteissa on paljonkin hyvää, ovathan hekin Jumalan luomia. Ateistit eivät esim. usko Jumalan nimissä tapahtuvaa valehtelua, mihin taas uskovat on helpompi narrata mukaan.
Uskohan on myönteistä toiveajattelua, joka tavoittelee yli pahimpien vastoinkäymisten aina parempaa. Esim. kuolemaa pidetään yleensä vähintään keskinkertaisena vastoinkäymisenä, mutta usko tähtää senkin yli. Tulevaisuus on uskon asia, joten ne, jotka eivät siihen usko, tuskin menestyvät.
Pahimmillaan uskonto on sitten syntikeskeistä, mikä on jollain tavoin sukua ylikriittisyydelle.
Ateisteissa on paljonkin hyvää, ovathan hekin Jumalan luomia. Ateistit eivät esim. usko Jumalan nimissä tapahtuvaa valehtelua, mihin taas uskovat on helpompi narrata mukaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tai, usko on sittenkin aivan pelkkää luottamista
Luojaansa, taivaalliseen Isään. Kaikkea saa ja pitääkin epäillä, mutta elää sitten epäillen koko elämänsä läpi, on melkein yhtä kuin vainoharha.
Ihmisen omatunnon ääntä ei ole syytä edes yrittää vaimentaa tai yrittää vaijentaa, koska se on se
joka ihmisen tekemiä syntejä, siis rikkeitä sekä ihmisen tekemiä rikoksia esillä pitää, joskus jopa niitä kehoittaa julkaisemaan.
Uskovien ja ateistien merkittävin ero on, - !
En ole milloinkaan uskonut jumalien nimissä tapahtuvaan valehteluun, vaikka olenkin uskova.
Enkä ole niin sanottu poikkeustapaus, vaan vain keskiverto!
>>En ole milloinkaan uskonut jumalien nimissä tapahtuvaan valehteluun, vaikka olenkin uskova.>Enkä ole niin sanottu poikkeustapaus, vaan vain keskiverto!
Muistamani esimerkki valehtelusta, "Jumala juoksupoikana" -teoksesta, tapahtui jenkkilässä. Nainen väitti parantuneensa rintasyövästä, jo leikatut rinnat olivat kasvaneet takaisin. Esitti todistuspuheena kokouksissa tms. Sittenpä oltiin järjestämässä kokoussarjaa, missä ilmoituksissakin mainittiin tämä ihmetapaus. Joku näki vaivaa tarkistaa, ettei nainen edes ollut ollut kyseisenä aikana potilaana siinä sairaalassa, missä leikkaus olisi pitänyt tapahtua. Kokoussarjan puuhamiehet eivät olleet halukkaita perumaan jo ilmoiteltua todistuspuhetta.
Ylläolevassa on mielestäni kyse valehtelusta Jumalan nimissä. Väitetään jonkin ihmeen tapahtuneen, vaikka kyse on vain väärinkäsityksestä, harhasta, mielikuvituksesta tms. Kun totuus tulee ilmi, ihmisille syntyy käsitys valehtelevasta Jumalasta.
Ongelmaksi näyttää tuossa muodostuvan! Kenen/minkä
jumalan nimissä he valehtelavat, jos sitä tekevät?
Ihmeet ovat ihmeitä ja niitä täytyy osata tulkita vain ihmeinä, en siis ota kantaa nyt tässä tämän enenpää kenenkään ihmeisiin, muuta kuin senverran, jotta elämä itsessään on ihmeellisin ihme, joka on Luojasta, ja eipä kaiketi sillekkään löydy aina järkevää selitystä, jos ollenkaan. Ja jokainen elävän olennon syntymä on sellainen ihme, joka saa edelleenkin nousemaan kyyneleen silmäkulmaan. Jos joku ihminen tuostakin alkaa juontamaan yksyhteen erehdyttämiseen, niin kannattaa hakea vastinetta sanalle ihme tosissaan. Eli annetaan ihmeiden olla
vaan ihan rauhassa, ja sensijaan kiinnitetään tästä lähtien huomiota vain näihin ihmisiin, jotka väärin toimivat jonkun uskonnon tai jonkun aatteen
varjossa ja/tai sen perimmäisen sanoman suojissa.
Siis, ihmetellään vain väänneltyä totuutta!
Hyvin ja ytimekkäästi totesit asian oikean tolan.
Siunattuja olkoon nyt ja aina, me ja he, jotka tulemme todella Hänen nimissään. Eli, kaikkien
vuoksi ja yksissä tuumin.
Keksitkö jutun omasta päästäsi? Niinkin voi olla. Mutta jos se täti valehteli niin hän ei toiminut uskonnon mukaisesti vaan sitä vastaan siellä uskovaisten keskellä.
Siitä, miten herkästi jotkut uskovaiset uskovat Jumalan nimissä valehtelua, esimerkki lienee sinun asenteesi. Halunnet uskoa, että ne rinnat kasvoivat, vaikka et ole nähnytkään niitä ennen tai jälkeen leikkauksen yms. Vai miten on, oletko nähnyt?
Ja huomaa, että naisen valehtelusta tietoiseksi tulleet saarnaajat eivät halunneet luopua Jumalan nimissä valehtelusta!!!
Alat heittmään päälleni valehtelijan viittaa ("...omasta päästäsi...") viitsimättä ottaa selvää itse asiasta, vaikka annoin viitteen, mistä aloittaa hakeminen.
Tietolähteeni oli siis saarnaaja Matti Pyykkönen vuodelta 1991.
Toinen esimerkki Jumalan nimissä valehtelusta oli tämä taikuri Randin pajastama huijarisaarnaaja, joka väitti saavansa sanomia Jumalalta ihmisten terveystilanteesta, vaikka saikin ne tiedot vaimoltaan jollakin pienoislähettimellä. Hän kuulemma jatkaa saarnaustyötään, mutta on jättänyt pois tämän paljastuneen laitteen. Pienellä vaivalla löytänet saarnaajan nimenkin, on melko tunnettu jenkkilässä.
Jumalan nimissä valehtelu ei siis ole mikään yksittäistapaus, vaan pikemminkin yleinen ilmiö mm. parantamisväitteiden esittäjillä. Kehoitan sinua Jeesuksen nimessä varomaan sellaisia ihmisiä.
Ihan myönteisessä hengessä:
Etkö tosiaan koskaan ole pysähtynyt miettimään, että onko ne jalat tosiaan ihan oikeasti kasvaneet kaksi senttiä, ja onko se nyt tosiaan ihan niin kuin jotkut kertovat että kainalokeppejä ja rullatuoleja jää parantumiskokouksissa pilvin pimein vaille käyttöä. Ja niin pois päin.
Kun kerran oli puhe myönteisestä hengestä, en väitä että selvästä valehtelusta olisi kovinkaan usein kyse, mutta olisiko mielestäsi mahdollista että harras usko ja toivo tekisivät aina silloin tällöin tepposiaan.
Mielestäsi siis usko on myönteistä toiveajattelua....?
Minusta uskon määrittelyssä ei ole mitään vikaa. Uskostahan sanotaan, että se on luja luottamus siihen mitä toivotaan ja ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy. Ja: USKO TULEE KUULEMISESTA.
Pätee myös aineellisen elämän tasolla.
Mikäli aikoo tänä päivänä lansimaissa elättää itsensä on mentävä kuulemaan opettajan opetusta ja tämän opetuksen sisäistäneenä ryhtyä toimimaan alalla kuin alallakin.
Sekään ei näytä riittävän mielenterveystilastoistamme päätellen.
Siinä olet oikeassa, että uskontojen välittämän opetuksen mukaan, kohdalle osuvaan kärsimykseen tulee suhtautua MYÖNTEISESTI, tyynellä mielellä, koska kärsimys on paras opettaja kärsimyksen syiden poistamiseen niin oman mielentoimintansa tuottamiin kuin ympäristönkin taholta tuleviin.
Kärsimys aiheutuu aina vääristä valinnoista ja väärästä toiminasta, eli tämä siitä syntikeskeisyydestä.
Mitä tuohon valehteluun tulee uskonnonharjoittajalla tulee olla niin puhdas mieli, että se valkokankaalle heijastettuna kenen tahansa nähtäväksi ei anna aihetta minkäänasteisiin syytöksiin.
Mitä yleensä valehteluun tällä planeetalla tulee kaikkihan valehtelevat kaiken aikaa kaikkialla riippuen motiivista, ja voihan motiivina olla vaikkapa esiintyminen Jumalan suosikkina.
Voi kysyä, miltä osin tämänkaltainen henkilö on sisäistänyt uskonto-opetuksen.
Uskonnot opettavat miten pitää toimia.
Tällä palstalla uskonnonharjoittajajien mittatikkuilijat tuovat jatkuvasti esille yksittäistapauksia siitä kuinka uskovainen ei saisi toimia. Oikeassa ovat.
Maamme lakipykälien rikkojatkin saavat merkinnän rikosrekisteriinsä. Ja kun näitä merkintöjä kansalaistenkin kohdalla löytyy yhä enenmmän ja enemmän pitäisi alkaa kaivaa sitä rikkaa ensin omasta silmästä. Eihän sen kummemmasta asiasta ole kysymys.
Olet varmaankin jo huomannut että tässä paikassa käy paljon ihmisiä, vaikka he eivät kirjoita mitään tänne?
Jos etsit uskovaisia, olet hieman väärässä paikassa, vaikka minä olen yksi sellainen ja on ehkä muutama muukin. Kunpa uskovaiset kirjoittaisivat tänne enemmän!
Uskovaiset menevät omiin paikkoihinsa kirjoittelemaan ja vaihtamaan ajatuksia uskonasioista, koska siellä ei ole niin paljon uskonnon vastustajia, kun vaikka tässä paikassa niitä on. Rakentavaa keskustelua aloittava uskovainen saa kuulla täällä olevansa tyhmä tai jopa mielisairas ja paljon muutakin pilkkaa.
Eihän silloin voi keskustella?
Mielessäni oli myös tuo, ettei herkistä ja henkilökohtaisista asioista uskalleta kirjoittaa, kun ylikriittiset tulevat heti lyttäämään. Mutta jäi sitten se kirjoittamatta.
Ne, jotka eivät usko, voisivat ainakin hieman lempeämmin esittää epäuskonsa. Toivomus.
Taidat kulkea kuuluisaa kohtuullisuuden polkua... hyvä niin!