Mikä 5v lastani vaivaa?Kotona käyttäytyy suht nätisti, mutta päiväkodissa vaikeaa.Lyö muita,vaikka toinen ei olisi tehnyt mitään.Kiusaa,hakee huomiota aikuisilta,uhmaa,voi huonosti.Kotona erinlainen.
Päiväkodissa ovat sitä mieltä, että pitäisi varata aika psygologille.
Kotona ei lyö,ei potki,eikä muutenkaan ole mahdoton.Kuulema siksi,kun saa kotona tarpeeksi huomiota,mutta päiväkodissa isossa ryhmässä ei saa niin paljon huomiota.
Vihjaisivat, että voisi olla adhd.Lapseni kuitenkin osaa mielestäni keskittyä esim. leikkimään ja piirtämään.Sosiaaliset taidot ovat kuitenkin hakusessa.Lapseni on vilkas,hyvä muistinen,kiinnostunut opettelemaan akkosia,numeroita ja kirjoittamaan.Osallistuu kodin askareisiin erittäin mielellään.
Ongelma on,että ei usko vieraita ihmisiä ja lyö muita ilman syytä,ei tottele.
Olen todella huolestunut.
Päiväkodissa ovat sitä mieltä, että pitäisi varata aika psygologille.
Kotona ei lyö,ei potki,eikä muutenkaan ole mahdoton.Kuulema siksi,kun saa kotona tarpeeksi huomiota,mutta päiväkodissa isossa ryhmässä ei saa niin paljon huomiota.
Vihjaisivat, että voisi olla adhd.Lapseni kuitenkin osaa mielestäni keskittyä esim. leikkimään ja piirtämään.Sosiaaliset taidot ovat kuitenkin hakusessa.Lapseni on vilkas,hyvä muistinen,kiinnostunut opettelemaan akkosia,numeroita ja kirjoittamaan.Osallistuu kodin askareisiin erittäin mielellään.
Ongelma on,että ei usko vieraita ihmisiä ja lyö muita ilman syytä,ei tottele.
Olen todella huolestunut.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ei välttämättä ole adhd:ta, mutta jotain muuta voi kyllä olla. Omalla pojalla on todettu tarkkaavaisuushäiriö, uhmakkuushäiriö, ylivilkkautta ja impulsiivisuutta. Poika osaa keskittyä, jos asia on hänestä kiinnostava, eikä oppimiskyvyssä ole mitään ongelmaa.
Jos päiväkodin henkilökunta on sitä mieltä, että poikaa olisi hyvä tutkia, niin ehkäpä sitten kannattaisi. En usko, että siitä ainakaan haittaa on. Välttämättä mitään konkreettista apua ei ole saatavilla (lääkitystä ei todellakaan kovin helposti anneta) mutta itseäni ainakin helpotti kovasti tieto siitä, mikä pojalla on. Jaksaa hiukan paremmin suhtautua ja venyttää pinnaa, kun tietää, ettei poika tahallaan toimi aina niin kuin toimii.
Meillä ainakin auttoi päiväkodin vaihto.Ongelmat loppuivat siihen paikkaan. Ex-päiväkoti oli jotenkin alusta saakka erikoinen, omituisia sääntöjä joita muissa päiväkodeissa ei oltu kuultukkaan.Henkilökunta oli mitä oli,johtajasta saakka väsynyttä/kyllästynyttä/ammattitaidotonta,en saanut oikein selkoa.Kaiken kaikkiaan kamala kokemus näin jälkikäteen.Enpä viitsi edes paljon muistella, tulee paha mieli.Nyt jälkeen olen kuullut että moni muukin on tehnyt saman ratkaisun joten oli näissä omissa tuntemuksissa/kokemuksissa jotain perää.Omituista on se että kaupunki ei puutu millään lailla, kai se on oire jostain jos monet perheet haluaa vaihtaa päiväkotia.Tuntuu jotenkin että asioita peitellään tai vähätellään.Miksi?
Nykyinen päiväkoti on luonteeltaan aivan erilainen.Hoitajat ovat tosi mukavia ja asiallisia.Lapsetkin tykkäävät todella paljon.Jotenkin ammattitaito ja kyky käsitellä lapsia on aivan eri planeetalta.Että tällaisia eroja saattaa olla.Ei se vika aina ole lapsessa, joskus syy saattaa olla aivan muualla.Ja siitä ADHD;stä. Se tuntuu nyt olevan päivän sana.Aina jos lapsi on vähänkin liian vilkas/rauhallinen tai puhelias/hiljainen niin hänellä on tämä tai jokin muu kirjainyhdistelmä.Tuntuu joskus että koko touhu on mennyt lasten arvioimiseksi, jos et mahdu muottiin niin olet riepoteltavana kaiken maailman testeissä.
Niin se on meilläkin ollut ennen. Ongelmat kärjistyvät nimenomaan ryhmässä. Kotona sai eritvalla huomiota kai...
Meillä on todettu tarkkaavaisuushäiriö, ongelmia on keskittymiskyvyn puutteen lisäksi sosiaalisessa kanssakäymisessä, omantoiminnan ohjauksessa ja motoriikassa. Lisätutkimukset vielä kesken.
Ainoa on.Omasta mielestäni poika osaa kyllä keskittyä ja kai hoidossakin,mutta siirtymä tilanteissa ja sosiaalisissa kanssakäymisissä vaikeuksia hoidossa.
Minulla on 2 lasta ja molemmat ovat saaneet diagnoosiksi adhd:n. Vanhemmalla lapsella oli ongelmallisia juuri ns. siirtymätilanteet. Nyrkki heilui tarhassa, ryhmätilanteet olivat vaikeita. Tarhasta saadun vinkin johdosta lähdettiin tutkimuksiin eli kelto oli kiinnittänyt asiaan huomiota. Olihan se aluksi shokki, mutta hyvä saada tietoa ja alkaa ymmärtämään asioita. Tästä on jo vuosia eikä silloin näistä asioista tiedetty niin paljon kuin nyt. Esim. opettajat olivat ihan pihalla koko asiasta. Lapseni on aina ollut pikkutarkka piipertäjä eli on rakastanut pienillä legoilla rakentamista ja piirtämistä. Viihtyy hyvin yksin. Näin "jälkikäteen" ajattelen on ollut hyvä, että hänellä on ollut diagnoosi, olen ymmärtänyt asioita ja osannut ottaa adhd huomioon. Tänä päivänä hän on fiksun oloinen ja ERITTÄIN RAUHALLINEN murkku, mutta selvästi adhd-jumiutujan ongelmat näkyvät arkipäivässä.
lähes samanlainen tapaus aikoinaan,meillä kyllä oli pikkusiskokin..
koulussa ongelmat kärjistyivät ja poika pistettiin testeihin..älykkyys oli paljon ikäistään korkeammalla,mut sosiaaliset taidot huonot..
(pisteitä 1-20 ja 8-12 oli normaalit,matemaattisista ja kielellisistä tehtävistä sai 18 ja sos.kyky 2-4 pistettä..)
psykologi oli pyllystä,ainakin siis meille osunut,hoki vaan sitä et olin yh,sieltä ei apua saatu (luultavasti jos olisi ollut joku muu,niin olisi voinut olla apua) mut kun opettajien kanssa tehtiin vaan säännöt,mitkä oli samat sekä kotona ja koulussa,ni nykyään (6lk) on jo ihan normaali (jos siis murkkuikäinen koskaan on "normaali")
ilman muuta kannattaa tutkia ja testata poikaa,mut pidä sit puoles myös äläkä anna niiden pakottaa sua uskomaan jotain minkä tiedät olevan väärin.meillä esim psykologi väitti ettei poika tiedä kuka on minun äitini,ei auttanut selittelyt,hän oli päättänyt et näin on..
...älykkyys paljon ikäistään korkeammalla... Mikähän se sanamuoto lausunnossa olikaan?
Ja aina puhutaan keskimääräisestä kehityksestä. Meilläkin on pojalla tietyt asiat ja taidot erittäin hyvät, esim. matemaattiset taidot ovat pojalla "keskimääräistä" huomattavasti paremmat. Se taas johtuu todennäköisesti siitä, että hänelle on tyypillistä juuri tiettyjen asioiden lähes pakkomielteenomainen opettelu ja harjoitus. Tämä on yleistä adhd-lapsilla. Siis tutkimustulokset eivät missään nimessä tarkoita sitä, että lapsi olisi jotenkin erityisälykäs kokonaisvaltaisesti. Todennäköisesti näitä lapsia on paljon ns. normaaleissakin, mutta heillehän ei tehdä tällaisia tutkimuksia joista asia selviäisi.
ed juttu uudestaan niin huomaat et siinä oli matemattinen ja kielellinen kohta korkealla,ja sosiaaline nälykkyys matalalla..eli jos lasketaan vaikka keskiarvo noista 18 2 ja jaetaan se kahdella,niin keskiarvo olis silloin sen 10 mikä on normaali..ymmärrätkö?
on vaan korostunut se toinen puoli..
tää ei tietenkään ole se "oikea diagnoosi" mut ihan maalaisjärjellä ajateltuna se menee näin..
ja jos lapseni on matikassa tai englannissa koulussa hyvä,mut ei osannut tulla ihmisten kanssa toimeen,en puolustellut mitenkään sitä älykkyydellä,vaan keskityimme opettelemaan näitä "vajavaisuuksia" koska niihin tarvittiin apua..selkiskö?
tais kyllä olla sekava sepustus,toivottavasti ymmärsitte mitä tarkoitin..
ei pienellä lapsella älykkyystestejä tehdä siksi et vanhemmat saa hehkuttaa älykkyyttä,vaan siksi et löydetään ne osa-alueet mihin apua tarvitaan..
Millähän ihmeellä ne niitä teidän mukuloita testaa? Itse käytän yleisimmin lasten kognitiivisten taitojen testaamiseen WISC III:a. Ja näin toimii kyllä suurin osa tuntemistani psykologeista/neuropsykologeista. Jännittävää!
soita riihimäen kaupungin koulupsykologille ja kysy..numeron varmaan löydät ihan kaupungin sivuilta,jos ei löydy sieltä,ni keskuksesta varmaan saat yhteystiedot.
kun olet näin tehny,ni sit voisitkin ammatti ihmisenä meille maallikoille kertoa mitä ne testit ja niiden tulokset tarkoittaa..jooko?
Yleensä siinä lausunnossa lukee käytetyt testit.
"mää" ja "äityli" eivät ole sama henkilö. Minä kirjoitin nimimerkillä äityli ja sinä vastasit siihen malliin, että luulit että mää=äityli.
kun ei ole kirjallisesti saatu niitä papereita,ja testi siis tehtiin vaan osviittaa antamaan,edes kaikkia kohtia ei poika ollut täyttänyt..mutta siitä psykologi sai kuvan mikä mättää..
jos olisin alunperinkään tarkoittanut (ehkä viestini ja ulosantini ovat huonoa,enhän ole "ammattilainen") mitään analyysiä tehdä,vaan kerroin toisen samantapaisen lapsen tarinaa toiselle lapsestaan huolestuneelle äidille..
koulupsykologi teki siis testit,tämä mainitsema pyllystä oleva psyko ei ole ko henkilö,vaan perheneuvolassa toimiva tapaus.(.ihan nyt vaan selvennykseks,ettei haukut mee väärään osoiteeseen..)mentiin siis sinne apua saamaan koulupsykologin kehoituksesta.
en todellakaan siis tarkoittanut et lapseni on jotenkin älykkäämpi kuin muut,olen aina ollut sitä mieltä,et koska aivot on nyt käytössä tuolla matemaattisen ja kielellisen taidon puolella,niin ei sille tunneälylle ole riittänyt tilaa.. = )
ja voitte uskoa et mielummin ottaisin lapsen (en kyllä oikeesti poikaani pois antais,kuvainnollisesti vaan) joka saa kokeista 5-6 numeroita ja osaisi käyttäytyä paremmin kuin tämän äksyilevän ja helposti kiehahtavan (mitä siis oli silloin 1-3lk,nyt jo helpompi tapaus) 9 oppilaan..
matematiikan harjoittelu olisi ollut paljon kivempaa kuin alituinen pahaolo meillä molemmilla.
jaksamista kaikkien lasten vanhemmille,oli diagnisoitu tai ei..
meillä muuten ei edes koskaan ole puhuttu et vois olla adhd tms,vaikka "oireet" ehkä siihen viittaavatkin..
En luullut.
kommentoida vielä noita mun juttuja ku kerran ammattilainen olet,olis kiva oikeesti tietää miks näitä testauksia tehdään ja olenko ne ymmärtänyt aivan väärin..mitä itse olisit tehnyt toisin tai pitäisikö lapsi kuitenkin vielä viedä uudestaan testattavaksi,tekikö ko psykologit oikein/väärin???
Hei!
Palaan asiaan viimeistään maanantaina. Viikonloppuna kiirusta.
Tutkimuksia (koulupsykologin)tehdään yleensä silloin kun opettaja huolestuu jonkin oppilaansa taidoista/käytöksestä tms. Psykologi arvioi sitten opettajan kertomuksen perusteella olisiko tutkimuksen tekemisestä hyötyä kyseisen oppilaan kohdalla. Ainakin Helsingissä koulupsykologi yleensä neuvottelee asiasta lisäksi oppilashuoltoryhmän kanssa. Itse en ainakaan halua lasta tutkia, jos päättelen että hyvään lopputulokseen on mahdollista päästä muilla toimilla.
Vaikuttaa siltä, että lapsesi tapauksessa tutkimuksella ei ollut kovin suurta merkitystä. Toisaalta sillä kyettiin poissulkemaan mahdolliset kognitiivisen prosessoinnin ongelmat ja huomaamaan ongelmia sosiaalisessa toiminnassa. Tosin juuri nämä asiat taisivat olla jo etukäteen tiedossa.
En oikein tiedä miksi lastasi pitäisi tarkemmin tutkia, jos ongelmat ovat helpottuneet.
Yleensä annan itse kirjoittamastani lausunnosta vanhemmille kopion. Tämä kuuluu minusta hyvin tapoihin ja helpottaa vanhempien mahdollisuuksia hakea asiaan liittyvää tietoa myöhemmin. Esimerkiksi nyt olisit osannut kertoa minulle koulupsykologin käyttämistä testeistä ja olisin osannut tulkita sinulle tuloksia paremmin
niin ajattelinkin.meillä käytiin tosiaan perheneuvolassa,jossa yksinhuoltajuuteni nostettiin n 3min välein puheeksi,kun oltaisiin haluttu opettajan kanssa pitää lopuksi palaveri,niin psykologi totesi etteivät lapsen ongelmat kuulu meille,enkä saanut mitään tietoa mitä olivat lapsen kanssa keskustelleet..
olisiko minulla ollut oikeus pyytää näitä tietoja?en siis halunnutkan kaikkea mitä lapsi siellä puhu saada tietooni,en esim pelkää et olis jotain minusta siellä kertonut,koska tiedän etten ole mitään pahaa tehnyt.
minusta vaan 7-8v ei ole vielä kykenevä keskustelemalla purkamaan ongelmiaan,ainakaan sellaisen ihmisen kanssa joka kysyy niin kauan jotain asiaa että saa sellaisen vastauksen minkä haluaa.lapselle oli myös sanottu,ettei keskusteluista saa kertoa äidille..ymmärtäisin kyllä jos olisi sanottu ettei tarvitse,mutta ettei saa..
Aina on kaikki tutkimukset käyty läpi rauhassa, palaverissa on ollut kutsuttuna meidän vanhempien lisäksi aina myös elto. Kysyä on saanut, ja siihen on myös rohkaistu. Kaikki tulokset on saatu myös kotiin, ja olen ne mapittanut arkistooni. Näissähän on kyseessä aika pitkälti myös tulkintojen teko, jota erityisesti lastenpsykologi painotti myös meille. Koskaan ei ole tullut tunnetta, että jotain salailtaisiin.
Nykyään on ahkerassa käytössä reissuvihko ja puhelin, koska emme itse kuljeta lastamme päiväkotiin eskariin. Myös näitä tutkimuksia tehdään siellä, eli terapeutti vierailee päiväkodilla, ettei minun tarvitse kuljettaa häntä edestakaisin.
Hassulta tuntuisi, että sinulla ei olisi oikeutta saada tietää tuloksia. Siis jonkinlaista mustaa valkoisella. Noista keskusteluista en ole koskaan kysellyt, ja olen aina lapsellekin sanonut, että ei tarvitse mitään kertoa, jos ei halua.
En tiedä tuosta asiakirjojen luovuttamisesta(lain kannalta), koska itse olen pitänyt itsestäänselvyytenä, että vanhemmille kuuluu antaa kopiot lausunnoista ym.
En ymmärrä miksi, ette voineet pitää palaveria. Yleensä palavereja koulun edustajien ja vanhempien kanssa pidetään, jos kerran ongelmat liittyivät kouluun. Mutta en osaa sanoa tarkemmin tapauksestasi kun en tiedä yksityiskohtia.
Kurjaa, että on jäänyt noin epäluotettava vaikutelma asiasta, jonka pitäisi olla tervehdyttävä.
suostunut edes opettajan soittopyyntöihin vastaamaan..oli vähä hassu tilanne ku kuitenkin sinne mentiin kouluongelmien takia,sanoin et ope osais paremmin selittää ku mä en siellä tunneilla ole..mut ei..koulupsykologiki ihmetteli,sillä ei ikävä kyllä ollut aikoja itse poikaa otaa vastaan ku sen aika meni muissa jutuissa.
no,mut sainpahan oman itsetuntoni korkeammalle ku sain opettajien kanssa pojan ojennukseen ilman psyk. apua,lieneekö se ollut yks ongelma siellä päässä kun en asettunut "uhrin" asemaan,ja uskalsin myös oman näkemykseni tuoda esille.
no,loppu hyvin,kaikki hyvin,murrosikää odotellaan ja jos ongelmia ilmenee lisää niin en kuitenkaan koko ammattikuntaan ole pettynyt,mut perheneuvolaan mua ei kyllä enää kukaan saa menemään. = )
Huomasin siis että olit lukenut tuolla alempana jutun myös. Kannattaa ilman muuta käydä juttelemassa psykologin kanssa, sieltähän voi saada muitakin vinkkejä mitkä helpottaa tilannetta. Käy eka juttelemassa ja mieti sitten haluatko lähtee tutkii lisää tilannetta. Varsinkin jos sulla itsellä alkaa voimat uupumaan niin kannattaa keskustella jonkun kanssa,
Sinun vanhempana pitää opettaa lapsesi käyttäytymään myös muualla kuin kotona. Se on sinun tehtäväsi. Tee lapselle selväksi, että myös päiväkodissa on käyttydyttävä, toisia ei löydä, annetaan tilaa muille jne. Eihän se sen kummempaa ole.
Vie lapsesi ihmisten ilmoille, toisten lasten pariin ja opeta toimimaan oikein.
Miten muuten mahtaa olla oma toisten ihmisten kunnioittamisesti laita? Eihän vain lapsesi ole ottanut mallia sinusta?
laitappa mulle meilii,on ihan samanlainen tapaus ollut [email protected]
Henkilökunta ei saa diagnoosia tehdä!
Nykyään kukaan lapsi ei saa olla erilainen!Heti on olevinaan lapsessa jotain vikaa.
Voimia sinulle!
Luulen että voisimme antaa jotakin toisillemme... Minulla myös vastaavia kokemuksia... jos haluat [email protected]
Älkää aina uskoko mitä hoitajat sanovat.Meillä juttu alkaa selviämään pikkuhiljaa,koska itse en anna periksi.Vika on eräässä hoitajassa.Olen kovan työn tuloksena saanut nyt muita vanhempia mukaan,koska itse epäilin erästä hoitajaa syylliseksi lapsen pahaan oloon hoidossa.Periksi en anna,koska tunnen lapseni.
Syyllinen ei ole lapsi, vaan hoitaja joka ei ole ammattitaitoinen!
Luulenpa hyvinkin että se on lapsesi tapa tuoda esiin sisäisen pahan olon tunteen, ahdistuneisuuden. Lapsi purkaa sen aggressiivisella käytöksellään. Ei ole ilkeä tahallaan, sillä on paha olla. Luulen että on erittäin herkkä, kirjoitit että kotona on kuin toinen ihminen, kiltti ja kuuliainen. Koska ei osaa tuoda esille että on surullinen niin käyttäytyy aggressiivisesti.