Kiitos teille

>>Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet,>>

Ketkä ovat jt-opin mukaan Jumalan valtakunnan perillisiä?

a) "voidellut" eli 144000-luokka

b) kaikki "paratiisiin pääsevät"

Miten se olikaan?

Ohdake kirjoitti:

>>Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet,>>

Ketkä ovat jt-opin mukaan Jumalan valtakunnan perillisiä?

a) "voidellut" eli 144000-luokka

b) kaikki "paratiisiin pääsevät"

Miten se olikaan?

Laiska todistaja kun olen turvauduin rompuun.

Vastaus varmasti löytyy tuolta ;-)

9. luku

Valtakunnan perilliset pysyvät nuhteettomina

OSOITTAUTUESSAAN uskolliseksi kuolemaan saakka Jeesus peri oivallisemman nimen kuin enkeleillä oli. Kaikista Jumalan älyllisistä luomuksista juuri hän todisti Jumalan pojan pystyvän säilyttämään täydellisen nuhteettomuuden Jumalaa kohtaan ja osoitti siten Saatanan valehtelijaksi. Niinpä apostoli Paavali kirjoittaa: ”Suoritettuaan puhdistuksen syntiemme edestä [suorittamalla lunastuksen] hän istui Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa.” Minkä suurenmoisen esimerkin hän antoikaan kaikille niille, jotka odottavat Valtakunnan ’tulemista’ – sekä ”pieneen laumaan” kuuluville, jotka perivät taivaallisen valtakunnan, että niille, jotka tulevat olemaan tuon valtakunnan maallisia alamaisia! Sama apostoli toteaakin myöhemmin: ”Juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu katsoessamme kiinteästi uskomme Pääedustajaan ja Täydellistäjään, Jeesukseen. Siitä ilosta, joka oli asetettu hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun, halveksien häpeää, ja on istunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” – Heprealaisille 1:3, 4; 12:1, 2.

2 Jeesus ei pelkästään antanut seuraajilleen loistavaa esimerkkiä, vaan hän myös opetti ja valmensi heitä, jotta he voisivat jatkaa Jumalan työtä sen jälkeen, kun hän oli lähtenyt.

”Hän lähti kulkemaan kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään saarnaten ja julistaen Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Ja ne kaksitoista olivat hänen kanssaan.” – Luukas 8:1.

3 Myöhemmin Jeesus lähetti nuo kaksitoista ”saarnaamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan” omin neuvoin. He ”menivät läpi alueen kylästä kylään julistaen hyvää uutista ja parantaen kaikkialla”. (Luukas 9:2, 6) Kaupungeissa ja kylissä heidän piti etsiä arvollisia, ja sen he tekivät menemällä ihmisten koteihin. Se vaati heitä säilyttämään rohkeasti nuhteettomuutensa, niin kuin Jehovan todistajilta vaaditaan nykyäänkin monilla alueilla, koska sanomaa vastustetaan. Jeesus sanoi: ”Jos talo sen ansaitsee, tulkoon sille se rauha, mitä sille toivotatte, mutta jos se ei sitä ansaitse, palatkoon rauhanne teille. Missä joku ei ota teitä vastaan eikä kuuntele sanojanne, pudistakaa tomu jaloistanne mennessänne ulos siitä talosta tai siitä kaupungista.” – Matteus 10:7, 11–14.

4 Myöhemmin kun Jeesus määräsi seitsemänkymmentä muuta opetuslasta, hän sanoi heille: ”Katso! Minä lähetän teidät kuin karitsat susien sekaan.” Myös heidän piti käydä ihmisten kodeissa, sillä Jeesus jatkoi sanoen: ”Missä menettekin taloon, sanokaa ensiksi: ’Olkoon tällä talolla rauha.’ Ja jos siellä on rauhan ystävä, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällään. Mutta jos siellä ei ole, niin se palaa teille.” Vaikka ihmiset eivät kuunnelleetkaan ”hyvää uutista”, heitä tuli varoittaa siitä, että Jumalan valtakunta oli tullut lähelle! (Luukas 10:3–11) Tämä on erinomainen malli Jehovan todistajien nykyään tekemää työtä varten heidän mennessään talosta taloon kertoen Jumalan lohdutuksen ja varoituksen sanomaa. – Jesaja 61:1, 2.

SAARNAAMINEN VAINOISTA HUOLIMATTA

5 Jeesuksen kuoltua nuo opetuslapset hajaantuivat. Mutta saatuaan ylösnousemuksen henkielämään hän näyttäytyi heille useita kertoja aineellistuneissa ruumiissa rohkaistakseen ja vahvistaakseen heitä. (1. Korinttolaisille 15:3–8) Kerran hän kysyi Pietarilta kolme kertaa, rakastiko tämä todella häntä ja oliko hän kiintynyt häneen. Pietari tuli murheelliseksi tästä, mutta Jeesus painotti kolme kertaa, että rakkauden ja kiintymyksen osoitukseksi Pietarin täytyi ruokkia ja paimentaa hänen ”karitsoitaan”, hänen ”pieniä lampaitaan”. (Johannes 21:15–17) Näyttäytyessään jälleen kerran Jeesus sanoi yhdelletoista uskolliselle opetuslapselleen:

”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” (Matteus 28:18–20)

Heillä oli paljon työtä tehtävänään.

6 Jeesus oli kertonut opetuslapsilleen: ”Totta totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, sekin tulee tekemään niitä tekoja, joita minä teen, ja hän tulee tekemään suurempia tekoja kuin nämä, koska minä olen menossa Isän luo.” (Johannes 14:12) He toimisivat paljon laajemmalla alueella kuin hän oli toiminut ja jatkaisivat Jumalan valtakunnasta saarnaamista paljon pitemmän aikaa.

7 Noustuaan Isänsä oikealle puolelle taivaaseen Jeesus teki jotakin ihmeellistä. Helluntaipäivänä vuonna 33 hän vuodatti pyhää henkeä odottaviin opetuslapsiinsa voidellen heidät perijätovereikseen Jumalan taivaalliseen valtakuntaan. Lopulta ihmiskunnasta valittaisiin 144 000 olemaan kuninkaita ja pappeja taivaassa Kristuksen kanssa. Pelkästään tuona yhtenä päivänä annetun perusteellisen todistuksen vuoksi 3000 juutalaista ja käännynnäistä otti sanan innokkaasti vastaan, ja heidät kastettiin. – Johannes 14:2, 3; Ilmestys 14:1–5; 20:4, 6; Apostolien teot 2:1–4, 14, 40, 41.

8 ”Hyvän uutisen” saarnaaminen levisi kulovalkean tavoin läpi Jerusalemin alueen. Ja niin levisi myös Jumalan valtakunnan vastustus. Pian apostolit raahattiin juutalaisen tuomioistuimen, sanhedrinin, eteen, ja heitä kiellettiin puhumasta Jeesuksen nimessä. Pitäisivätkö he kiinni nuhteettomuudestaan? Pietari ja Johannes vastasivat: ”Ratkaiskaa itse, onko vanhurskasta Jumalan nähden kuunnella ennemmin teitä kuin Jumalaa. Mutta me emme voi lakata puhumasta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” Sillä kertaa apostolit vapautettiin, ja he ja heidän toverinsa kiittivät heti Jumalaa pyytäen häneltä: ”Nyt, Jehova, . . . suo orjiesi puhua jatkuvasti sanaasi täysin rohkeasti.” Niin he jatkoivat saarnaamista Jehovan hengen avulla. – Apostolien teot 4:19, 20, 29, 31.

9 Jälleen uskonnolliset johtajat pidättivät apostolit ja panivat heidät vankilaan. Mutta Jumalan tahto ei ollut, että he jäisivät sinne. Yöllä Jehovan enkeli vapautti heidät, niin että päivän koitteessa he olivat taas opettamassa Jerusalemin temppelissä. – Apostolien teot 5:17–21.

10 Mitä sanhedrin saattoi tehdä ”hyvän uutisen” leviämisen pysäyttämiseksi? Jälleen kerran apostolit vietiin oikeuteen, ja ylimmäinen pappi syytti heitä: ”Me kieltämällä kielsimme teitä enää opettamasta [Jeesuksen] nimen perusteella, ja kuitenkin, katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne, ja te olette päättäneet saattaa tämän miehen veren meidän päällemme.” Apostolien sovittelematon vastaus kajahtaa 1900 vuoden takaa:

”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä”!

Mitä juutalaiset saattoivat tehdä näille nuhteettomuuden säilyttäjille? Lainopettaja Gamaliel antoi viisaan neuvon: ”Älkää kajotko näihin miehiin, vaan antakaa heidän olla (sillä jos tämä hanke tai tämä työ on ihmisistä, niin se kukistuu, mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi kukistaa heitä); muutoin teidän saatetaan ehkä havaita taistelevan todellisuudessa Jumalaa vastaan.” – Apostolien teot 5:27–39.

11 Niin apostoleita ruoskittiin, heitä käskettiin lakata puhumasta ja sitten heidät vapautettiin. Miten he suhtautuivat tilanteeseen? He iloitsivat siitä, että heidät katsottiin arvollisiksi kärsimään Jeesuksen nimen tähden.

”Ja joka päivä temppelissä ja talosta taloon he jatkoivat herkeämättä opettamista ja hyvän uutisen julistamista Kristuksesta, Jeesuksesta.” (Apostolien teot 5:40–42)

Nämä Valtakunnan perilliset olivat päättäneet kestää sen, mikä oli tarpeellista Jumalan työn jatkamiseksi. Siten he antoivat suurenmoisen esimerkin kaikille tosi Jumalan todistajille, jotka ovat jatkaneet Valtakunnasta julistamista ”julkisesti ja talosta taloon” tähän päivään asti. – Apostolien teot 20:20, 21.

VALTAKUNNAN ”HYVÄ UUTINEN” LEVIÄÄ

12 Vaino voimistui jälleen, niin että kaikki paitsi apostolit hajaantuivat läheiseen Juudeaan ja Samariaan. Mutta se vain edisti todistuksen laajentamista, sillä ”ne, jotka olivat hajaantuneet, kulkivat halki maan ja julistivat sanan hyvää uutista”. (Apostolien teot 8:1–4) On mielenkiintoista havaita, että samoin on käynyt nykyaikana. Kun diktatoriset hallitukset ovat yrittäneet estää Jehovan todistajia hajottamalla heidät syrjäisille alueille, he ovat jatkaneet saarnaamista siellä, ja ”hyvä uutinen” on levinnyt.

13 Mutta oliko Valtakunnan sanoma tarkoitus viedä ensimmäisellä vuosisadalla vain juutalaisille ja lähellä asuville samarialaisille? Koottaisiinko taivasten valtakunnan jäsenet kokonaisuudessaan pelkästään heidän keskuudestaan? Vaikka annettiinkin niin valtava todistus, niin näin ei ollut asian laita. Ilmeisesti vuonna 36, kun Jumalan erikoissuosion ”viikko” juutalaisia kohtaan päättyi, Jehova ohjasi Pietarin käymään italialaisen armeijan upseerin, Korneliuksen, kotona Kesareassa. Pietarin saarnatessa tälle ei-juutalaiselle ja hänen huonekunnalleen pyhä henki laskeutui heidän päälleen voidellen heidät Valtakunnan perillisiksi. Heidät kastettiin ensimmäisinä ympärileikkaamattomina kristillisyyteen kääntyneinä pakanoina. – Apostolien teot 10:1–48.

14 Myöhemmin kun apostoli Paavali ja hänen toverinsa kohtasivat väkivaltaista vastustusta juutalaisten taholta Pisidian Antiokiassa, Paavali sanoi noille juutalaisille: ”Oli välttämätöntä, että Jumalan sana puhuttiin ensiksi teille. Koska te työnnätte sen pois luotanne ettekä katso itseänne ikuisen elämän arvoisiksi, katso, me käännymme kansojen puoleen. Jehova onkin antanut meille käskyn näillä sanoilla: ’Minä olen asettanut sinut kansojen valoksi ollaksesi pelastuksena maan ääreen asti.’” (Apostolien teot 13:46, 47) Kuten Paavali totesi myöhemmin eräässä kuvauksessa, nuo epäuskoiset juutalaiset olivat öljypuusta karsittujen luonnollisten oksien kaltaisia. Juutalaiset olisivat voineet muodostaa Valtakunnan perillisten koko joukon. Mutta heidän sijastaan oksastettiin villin öljypuun oksien kaltaisia ”kansojen ihmisiä”, ja siten ’pelastuisi’ ”koko [hengellinen] Israel”, jossa olisi Valtakunnan perillisten täysi jäsenmäärä. – Roomalaisille 11:13–26; Galatalaisille 6:16.

NUHTEETTOMUUS ”AHDISTUKSISSA”

15 Odotettavissa olevista vainoista huolimatta tuo uskollinen matkavalvoja, apostoli Paavali, palasi Antiokiaan vahvistaakseen ja rohkaistakseen opetuslapsia ja rakentaakseen seurakuntajärjestöä. Juuri silloin Paavali sanoi:

”Meidän täytyy mennä Jumalan valtakuntaan monien ahdistusten kautta.” – Apostolien teot 14:21–23.

16 Paavalilla oli jatkuvasti vaikeuksia ja koettelemuksia. Mutta hän piti esimerkillisesti kiinni nuhteettomuudestaan. Hän antoi erinomaisen mallin monille nykyään eläville, joiden täytyy taistella lujasti uskon puolesta. Jotkut heistä ovat joutuneet kamppailemaan lyömistä, vankeutta ja jopa hengenvaaraa vastaan. Vastustusta on tullut diktatoristen hallitusten ja jopa rakkaiden sukulaisten taholta. Perheenjäsenet ovat hylänneet joitakuita sen vuoksi, että nämä ovat ottaneet vastaan ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” ja toimineet sen mukaisesti. (Matteus 24:14) Mutta sellaiset ovat saaneet suurta lohtua seuraavista Jeesuksen sanoista: ”Kukaan ei ole jättänyt taloa tai veljiä tai sisaria tai äitiä tai isää tai lapsia tai peltoja minun tähteni ja hyvän uutisen tähden saamatta satakertaisesti nyt tänä ajanjaksona taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen ohella, ja tulevassa asiainjärjestelmässä ikuista elämää.” (Markus 10:29, 30) He niittävät todella ”satakertaisesti” läheisestä suhteestaan Jehovaan ja hänen Poikaansa ja onnellisesta yhteydestään Jehovan maailmanlaajuiseen perheeseen.

17 Apostoli Paavalin ja hänen tovereittensa täytyi vastustaa myös maailman houkutuksia moraalittomuuteen ja materialismiin. He olivat vain ihmisiä, kuten mekin olemme. Kun joudumme sellaisiin kiusauksiin meidän pitäisi tehdä niin kuin Paavali, joka sanoi: ”Minä kuritan lyönnein ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa, etten itse toisille saarnattuani tulisi mitenkään kelpaamattomaksi.” Ja Paavalin tavoin mekin voimme saada suojan kertomalla lähimmäisillemme Jumalan valtakunnasta. Kuten Paavali sanoi sellaisesta pyhästä palveluksesta: ”Todellakin, voi minua, jos en julistaisi hyvää uutista!” – 1. Korinttolaisille 9:16, 27.

”TÄYSIN VOITTOISINA”

18 Apostoli Paavali sanoi myös voidelluille kristityille tovereilleen: ”Jos siis olemme [Jumalan] lapsia, olemme myös perillisiä: tosiaankin Jumalan perillisiä, mutta Kristuksen perijätovereita, edellyttäen että kärsimme yhdessä hänen kanssaan, jotta meidät myös yhdessä kirkastettaisiin.” Mutta se, mitä hän sanoi seuraavaksi, soveltuu yhtä hyvin niiden ”muiden lampaitten” ”suureen joukkoon”, jotka tavoittelevat nykyään suurenmoista paratiisimaassa saatavan ikuisen elämän palkintoa. (Ilmestys 7:9; Johannes 10:16) Paavali rohkaisee kaikkia tosi kristittyjä sanoen:

”Kuka erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Ahdistusko vai hätä vai vaino vai nälkä vai alastomuus vai vaara vai miekka? . . . Päinvastoin, kaikesta tästä me selviydymme täysin voittoisina hänen välityksellään, joka on rakastanut meitä. Sillä olen vakuuttunut siitä, ettet kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä hallitukset, eivät nykyiset eivätkä tulevaiset, eivät voimat eikä korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Roomalaisille 8:17, 35–39; ks. myös 2. Korinttolaisille 11:22–28.)

Kehitätkö sinä tällaista luottamusta Jumalan rakkauteen ja Herran Jeesuksen valtakunnan ’tulemiseen’? Sinun pitäisi kehittää!

19 Eräs toinen vaara, jota vastaan sinun tulee suojautua ”viimeisinä päivinä”, on väärä opetus. Paavali varoitti myös tästä. (Apostolien teot 20:29, 30; 2. Timoteukselle 3:1, 13) Mistä väärät opettajat tulevat, ja miten voimme varoa heitä?

Lisää:

Elossa olevat uskonmiehet jotka eivät kuole koskaan

MAAN PÄÄLLÄ asuu nykyään miljardeja ihmisiä. Miljoonat heistä oppivat parhaillaan tuntemaan suurenmoisen mahdollisuuden jatkaa maapallolla elämistä kuolematta. Monet heistä muistanevat vanhojen virsien esittäneen sellaisen ajatuksen, että jollei rakasta Herraa, ei pääse taivaaseen kuoltuaan. Mutta on olemassa miljoonia elossa olevia ihmisiä, jotka rakastavat Suvereenia Herraa, Jehova Jumalaa, eivätkä halua lainkaan mennä taivaaseen. Jumala on antanut heille toivon paratiisin ennallistamisesta tänne maan päälle ja sen ulottamisesta käsittämään koko maapallon. He haluavat elää aina täällä inhimillisessä täydellisyydessä vanhurskaan taivaallisen hallituksen alaisuudessa. (Luukas 23:43) He muistavat Jeesuksen Kristuksen merkittävät sanat, jotka hän lausui Martalle, jonka veljen Lasaruksen hän juuri aikoi herättää kuolleista. Niitä sanoja kannattaa jokaisen nykyään elossa olevan harkita vakavasti. Ne kuuluvat seuraavasti:

2 ’Ei yksikään, joka elää ja uskoo minuun, tule ikinä kuolemaan.’ – Johannes 11:26.

3 Tämän vuosisadan miesten ja naisten huomio kiinnitettiin tähän merkittävään toivoon sunnuntaina 24. helmikuuta 1918 Los Angelesissa Kaliforniassa Yhdysvalloissa. Siellä Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran silloinen presidentti piti ensi kerran yleisöesitelmän aiheesta ”Maailma on loppunut – – Miljoonat, jotka nyt elävät, eivät ehkä kuole koskaan”. Tämä tapahtui juuri silloin, kun ensimmäinen maailmansota, joka oli imaissut mukaansa Amerikan yhdysvallat, oli lähestymässä huippukohtaansa. Tämän käänteentekevän raamatullisen luennon esittäminen laajemmalti keskeytyi, varsinkin kun kohta sen jälkeen, 8. toukokuuta 1918, Vartiotorni-seuran presidentti ja hänen seitsemän työtoveriaan Brooklynissa New Yorkissa sijaitsevasta päätoimistosta pidätettiin. Jo sitä ennen, 12. helmikuuta 1918, Kanadan hallitus oli kieltänyt Seuran viimeksi julkaistun sidotun kirjan nimeltä Täyttynyt salaisuus sekä Seuran julkaisemat ilmaiset traktaatit, joista käytettiin nimeä ”Raamatuntutkijain Kuukausilehti”. Maaliskuun 14. päivänä Yhdysvaltain hallitus seurasi esimerkkiä ja kielsi Täyttyneen salaisuuden ja siihen liittyneen ”Raamatuntutkijain Kuukausilehden” numeron, jotka julkaisut Seuran presidentti oli hyväksynyt. Sitten 21. kesäkuuta, oikeudenkäynnin kestettyä viikkoja, Yhdysvaltain liittovaltion tuomioistuin langetti Seuran presidentille, sen sihteeri-rahastonhoitajalle, kirjan Täyttynyt salaisuus kahdelle muulle tekijälle, Brooklynin päätoimiston henkilökunnan kolmelle muulle jäsenelle ja henkilölle, joka käänsi Seuran kirjallisuutta italiaksi, pitkän vankeusrangaistuksen kärsittäväksi liittovaltion kuritushuoneessa Atlantassa Georgiassa. Heinäkuun 4. päivänä 1918 kaikki kahdeksan siirrettiin Brooklynista New Yorkista liittovaltion kuritushuoneeseen Atlantaan Georgiaan ensimmäisen maailmansodan raivotessa edelleen.

4 Ennen seuraavan talven tuloa Seura katsoi velvollisuudekseen muuttaa New Yorkin Brooklynista takaisin Pittsburghiin Pennsylvaniaan sen muuttoilmoituksen mukaan, joka julkaistiin vuoden 1918 englanninkielisen Vartiotornin lokakuun 1. päivän numerossa sivulla 290. Kautta maailman Kansainvälisten Raamatuntutkijain seurakuntien nuoria jäseniä pidätettiin ja vietiin sotilasleireihin tai jopa vankiloihin. Jehovan vihkiytynyt, kastettu kansa tuli hengellisesti puhuen kuin kuolleeksi, varsinkin sikäli kuin oli kysymys evankeliumin eli hyvän uutisen saarnaamisesta rohkeasti. Jehovan kansaan kuuluvat ajattelivat tulleensa maallisen vaelluksensa loppuun ja taivaallisen kirkastamisensa olleen toteutumaisillaan. Mutta niin ei ollut, sillä marraskuussa maailmansotaan osallistuneet valtiot allekirjoittivat aselevon, rauha palasi, ja kas, Jehovan palvojien jäännös oli edelleen elossa sodan haavoittaman maan päällä.

5 Mitä nyt tapahtui? Jehovan profeetallinen sana oli ennustanut, että hänen kuolleilta näyttävät todistajansa elvytettäisiin vilkkaaseen toimintaan hänen kuninkaallisessa palveluksessaan maan päällä. Ensimmäisen maailmansodan aikana heidän hengellinen tilansa oli tullut samankaltaiseksi kuin israelilaisten tila oli sen jälkeen, kun Babylonin sotavoimat vuonna 607 eaa. olivat tuhonneet heidän maansa pääkaupungin Jerusalemin ja heidät oli karkotettu etäiseen Babyloniin, jossa he olivat hengellisen uneliaisuuden tilassa 70 vuotta.

6 Jehovan profeetta Hesekiel, joka itsekin oli pakkosiirtolaisena Babylonissa, viittasi tähän muinaisen Israelin tilanteeseen, joka vallitsi vuosina 607–537 eaa. Hän näki yhdessä näyistään laakson, joka oli täynnä kuivia luita. Hänelle sanottiin, että nämä epäjärjestyksessä olevat luut kuvasivat koko Israelin huonetta sen ollessa pakkosiirtolaisuudessa. Kun Hesekiel Jumalan käskyä totellen ennusti hajallaan olevista luista, ne asettuivat yhteen luurangoiksi, ja luurankoihin kasvoi liha. Lopulta niihin tuli henki, ja eläviksi tulleet ruumiit nousivat jaloilleen. (Hesekielin 37. luku) Tämän profetian esikuvallisessa täyttymyksessä tämä kuvasi sitä, kuinka israelilaiset vapautettiin Babylonista sen kukistumisen jälkeen ja kuinka he tulivat jälleen eläviksi palvomaan kansana armollista Jumalaansa uudelleen rakennettuun temppeliin kansansa ennallistettuun pääkaupunkiin Jerusalemiin.

7 Satoja vuosia tämän kansan ylösnousemuksen jälkeen ennustettiin vertauskuvallisella kielellä jotakin sitä muistuttavaa Ilmestyksen 11:3–13:ssa:

” ’Ja minä panen kaksi todistajaani profetoimaan tuhat kaksisataakuusikymmentä päivää säkkipukuun puettuina.’ – – Ja kun he ovat lopettaneet todistamisensa, peto, joka nousee syvyydestä, sotii heitä vastaan ja voittaa heidät ja tappaa heidät. Ja heidän ruumiinsa tulevat olemaan sen suuren kaupungin valtakadulla, – – Ja niiden kolmen ja puolen päivän kuluttua heihin meni Jumalasta elämän henkeä, ja he nousivat jaloilleen, ja suuri pelko valtasi ne, jotka näkivät heidät. Ja he kuulivat suuren äänen sanovan heille taivaasta: ’Tulkaa tänne ylös.’ Ja he menivät ylös taivaaseen pilvessä, ja heidän vihollisensa näkivät heidät. Ja sillä hetkellä tapahtui suuri maanjäristys.”

8 Samoin Jehovan vihkiytyneen kansan hengellisesti kuolleelle jäännökselle oli tuleva sodan jälkeen toimintakutsu palvella hänen todistajinaan, niin että kaikki maan asukkaat voivat sen nähdä. Ensimmäisenä sodanjälkeisenä vuonna 1919 jäännöksen jäsenille tulikin sellainen kehotus, kun he olivat havahtuneet huomaamaan, että Jehova Jumala oli jättänyt heidät eläviksi lihassa maan päälle tärkeää tarkoitusta varten. He ymmärsivät hyvin, että ilman hänen apuaan he eivät voisi saada aikaan mitään ollessaan edelleen vihamielisen maailman keskellä. (Jesaja 26:18) Aikanaan he saivat lisävarmuutta ja käskyn Kaikkivaltiaalta Jumalalta, niin kuin on ennustettu Jesajan 26:19:ssä, jossa esitetyt heidän hyödykseen säilytetyt profeetalliset sanat kuuluvat:

9 ”Sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien [malvojen, UM] kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille.”

10 Näissä sanoissa Jehova käyttää kieltä, joka soveltuu lunastettujen kuolleitten ihmisten kirjaimellisen ylösnousemuksen aikaan valtaistuimelle asetetun Kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen, Lunastajan, johdossa olevan taivaallisen Valtakunnan alaisuudessa. Niin kuin muinaisia israelilaisia, jotka karkotettiin maasta, jossa he elivät kansana, ja hengellisesti puhuen haudattiin 70 vuodeksi Babyloniin, niin nykyisten hengellisten israelilaisten jäännöstäkin uhkasi hävitys vuosien 1914–1918 aikana. Ensimmäisen maailmansodan päättyessä vuonna 1918 he olivat hengellisesti puhuen kuin ’ruumis’ Jehovan kannalta katsottuna.

11 Suurena Elämänantajana Jehova oli pitävä huolen siitä, että nuo ”kuolleet” tulivat jälleen eläviksi hänen voideltuina todistajinaan. Hän voi herättää heidät. Kun sodanjälkeisen kauden mahdollisuudet olivat nyt avautuneet, heidän ei ollut enää aika surra eikä olla kuin kuolleita, kuin ’tomussa lepääviä’. Silloin oli Jehovan lykkääntymätön aika elvyttää heidät hengelliseen elämään ja aika riemuita äänekkäästi siksi, että he olivat elossa ja hänen palveluksessaan. (Psalmi 126) Heidän ei pitänyt enää olla kuivia kuin kuolleet ruumiit, kuin kuivassa tomussa lepäävät, vaan heidän tuli saada elämänkosteutta ikään kuin he olisivat kylpeneet matalan, köynnöstävän malvakasvin runsaassa kasteessa. Suurempi Kyyros, Jeesus Kristus, hallitsi nyt taivaissa, ja oli Jehovan määräaika vapauttaa heidät pakkosiirtolaisuudesta ikään kuin kuolemaa tuottavasta Babylonin maasta. Heidän pakkosiirtolaisuuden tilansa, joka oli kuin Babylonin maa, jossa entisajan israelilaisia pidettiin pakkosiirtolaisuudessa, ei voinut enää pitää heitä kuolemankaltaisessa voimattomuudessa. Oli aika päästää heidät vapaiksi hengellistä uudelleen syntymistä varten rohkeina ja kykenevinä lähtemään ulos Suuresta Babylonista, väärän uskonnon maailmanmahdista. Jumalan täydelleen ajoitettu kehotus kuului: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani.” (Ilmestys 18:4) He tottelivat nopeasti ja välttyivät joutumasta Jehovan tuomitsemiksi sen johdosta, että olisivat edelleen olleet Suuren Babylonin ja sen maailmallisten liittolaisten alamaisia.

12 Jesajan 26:20, 21 sanoo edelleen: ”Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, lymyä hetkinen, kunnes viha on ohitse mennyt. Sillä katso, Herra lähtee asuinsijastaan kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa, ja maa paljastaa verivelkansa eikä surmattujansa enää peitä.” Ei kestä enää kauan, vaan ikään kuin ”hetkisen”, ennen kuin Jehova ilmaisee täysin määrin vihansa ja tuomionsa Suurta Babylonia vastaan antamalla sen maailmallisten liittolaisten tuhota sen ennen kuin ne itse tuhotaan ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodan” aikana Har-Magedonin taistelupaikalla. (Ilmestys 16:14, 16) Silloin se verivelka, johon Suuri Babylon on syyllistynyt, paljastetaan ja kostetaan sille. Ihmiset, joiden tappamiseen se on syyllistynyt joko suoranaisesti tai epäsuorasti, eivät ole enää peitossa eivätkä jää huomiotta. Tilit selvitetään heidän hyväkseen teloittamalla tappaja. Suuri Babylon on tappanut paljon Jehovan todistajia!

Jumalan vihalta kätkeytyvien elossa olevat toverit

13 Jumalan hyvyys kruunasi vuoden 1919. Maaliskuun 21. päivänä, ennen kuin Kansainväliset Raamatuntutkijat saivat kautta Yhdysvaltojen päätökseen nimien keräämisen Seuran virkailijoiden vapautusanomukseen, Seuran kahdeksalle edustajalle myönnettiin vapautus takuita vastaan, ja 25. maaliskuuta heidät vapautettiin Atlantan kuritushuoneesta eivätkä he enää palanneet sinne. Miksi? Siksi että heidät vapautettiin myöhemmin syytteistä eikä heitä todettu syyllisiksi mihinkään rikokseen Yhdysvaltoja vastaan. Myöhemmin tuona vuonna Seuran päätoimisto siirrettiin takaisin Brooklyniin New Yorkiin alkuperäiseen paikkaansa. Siten hengellisten israelilaisten jäännös murtautui vapaaksi Suuren Babylonin orjuudesta ja palasi oikeaan hengelliseen tilaansa palvomansa Jumalan silmissä. Kuten Jesajan 35:8–10:ssä oli ennustettu, jäännös palasi hengelliseen elämään ja toimintaan Jehovan palveluksessa vertauskuvallista valtatietä pitkin: ”Sen nimi on ’pyhä tie’.” Profetiassa sanotaan edelleen: ”Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.”

14 1.–8. syyskuuta samana sodanjälkeisenä vuonna 1919 pidettiin Cedar Pointissa Ohiossa yleiskonventti, ja siellä ilmoitettiin uudesta sodanjälkeisen työn piirteestä, nimittäin joka toinen viikko ilmestyvän 32-sivuisen Kultainen Aika -nimisen lehden julkaisemisesta Vartiotorni-lehden täydennykseksi. Tämän uuden lehden (nykyisin nimeltään Herätkää) ensimmäinen numero ilmestyi englanniksi 1. lokakuuta 1919, ja se alkoi palvella ajankohtaista tarkoitustaan ja kertoa Jumalan puoleen taipuvaisille ihmisille lähestyvästä kultaisesta tuhatvuotiskaudesta ja paljastaa myös sitä, että Suuri Babylon oli tuomittu pikaiseen tuhoon. Myöhemmin englanninkielisen Vartiotorni-lehden joulukuun 15. päivän numerossa 1919 ilmoitettiin jälleen sen julkaisijoitten osoitteeksi Columbia Heights 124, Brooklyn, New York. Kultaisen Ajan 15. numerossa, joka oli päivätty 14. huhtikuuta 1920, ilmoitettiin, että sitä julkaistiin nyt Myrtle Avenue 35:ssä Brooklynin kaupunginosassa New Yorkissa, missä Vartiotorni-seuran ensimmäinen kirjapaino sijaitsi. Nykyään Seuralla ja sen haaratoimistoilla on kirjapainoja ympäri maapallon.

15 Kaikki tämä ennallistustyö, joka aluksi oli pienimittaista, aloitti sodan jälkeen ’kaiken sen ennallistamisen ajat, mistä Jumala oli puhunut vanhan ajan pyhien profeettojen suulla’, merkiksi kirkastetun Jeesuksen Kristuksen näkymättömästä paluusta ja läsnäolosta. (Apostolien teot 3:21) Siihen liittyvä Jehovan vihkiytyneen kansan vapautus ja uudelleen kokoaminen vastakuvallisesta Babylonista oli osa ”asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkkiä”, jonka Jeesus ennusti profetiassaan, joka on merkitty muistiin Matteuksen 24. ja 25. lukuun, Markuksen 13. lukuun ja Luukkaan 21. lukuun.

16 Kaikki tämä muodosti sopivat puitteet jollekin muulle hyvin tärkeälle tapahtumalle. Mille? Meidän täytyy muistaa, että kun israelilaiset pakkosiirtolaiset lähtivät Babylonista vuonna 537 eaa. Babylonin valloittajan Kyyros Suuren säädöksen nojalla, niin suuri joukko ei-israelilaisia meni heidän mukanaan takaisin Juudan maahan. Heidän joukossaan oli mies- ja naisorjia, ulkomaalaisia laulajia sekä temppelipalvelijoita, joista käytettiin nimitystä netinim. – Esra 2:43, 58, 64, 65, 70; 3:1; 6:21, 22; 1. Aikakirja 9:1, 2.

17 Nuo ei-israelilaiset kuvaavat nykyään niitä, jotka kuulevat Suuremman Kyyroksen, Jeesuksen Kristuksen, hallinnassa olevan Jumalan valtakunnan sanoman ja jotka ovat olleet hengellisten israelilaisten jäännöksen yhteydessä siitä lähtien, kun nämä vapautuivat nykyisen Suuren Babylonin ja sen maailmallisten liittolaisten vallasta sodanjälkeisenä vuonna 1919. He muistuttavat myös niitä ei-israelilaisia, ”paljoa sekakansaa”, jotka seurasivat israelilaisia, kun nämä lähtivät Egyptistä Mooseksen johdolla vuonna 1513 eaa. – 2. Mooseksen kirja 12:37, 38; vrt. Ilmestys 7:9–17.

18 He vastaavat myös niitä ”muita lampaita”, joista Hyvä Paimen Jeesus Kristus sanoi, että hänen täytyi vielä tuoda heidätkin yhdistääkseen heidät lopullisesti ”yhteen laumaan” niiden hengellisten lampaitten kanssa, jotka ovat ”tässä tarhassa”, Jumalan taivaallisen valtakunnan perilliset sisältävässä ”tarhassa”. (Johannes 10:16) Kultaisen Ajan vuoden 1934 joulukuun 1. päivän numerossa sivulla 366 ilmoitettiin alaotsikon ”Jonadab-luokka” alla noille vertauskuvallisille ”muille lampaille”, että heillä oli etu vihkiytyä Jehova Jumalalle Kristuksen kautta ja todistaa se julkisesti vesikasteella. Toukokuun 31. päivänä 1935 Seuran presidentti puhui Washingtonin konventissa ja tunnisti ”muut lampaat” siksi ”suureksi joukoksi”, joka nähtiin ennalta Ilmestyksen 7:9–17:ssä. Konventin seuraavana päivänä kastettiin vedessä 840, ja suurimmalla osalla heistä oli Jumalan valtakunnan alaisuudessa saatavan maallisen elämän toivo.

19 Tässä yhteydessä on paikallaan tarkastella Johanneksen 11:25, 26:ssa olevia Jeesuksen Kristuksen sanoja: ”Joka uskoo minuun, on tuleva elämään, vaikka hän kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, tule ikinä kuolemaan.” Kaikkien niiden todisteiden perusteella, joita on esiintynyt sotavuodesta 1914 lähtien, me havaitsemme elävämme ”lopun aikaa”, ”asiainjärjestelmän päättymistä”. (Daniel 12:1–4; Matteus 24:1–3) Vaikka Jehovan todistajat ovat julistaneet ”tätä valtakunnan hyvää uutista” maailmanlaajuisesti vuodesta 1919 lähtien, kansat, jopa kristikuntaan kuuluvat, ovat kieltäytyneet alistumasta messiaanisen Valtakunnan alaisuuteen, joka on ollut perustettuna taivaissa vuodesta 1914 lähtien. Jumalalle oikeudenmukaisesti kuuluvan valtakunnan ja sen saarnaajien vastustaminen yhdistää kansat, ja ne kootaan siten ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan” Har-Magedoniin. Tämä maailmanlaajuinen ”sota” merkitsee täydellistä tuhoa noille uskottomille kansoille. Se merkitsee tämän asiainjärjestelmän loppua. – Ilmestys 16:14–16; Matteus 24:14.

20 Silloin vain lampaankaltaiset, Hyvän Paimenen ”yhteen laumaan” kuuluvat uskovat, välttävät kuoleman. Siihen sisältyy ”muiden lampaitten” ”suuri joukko”. Tähän joukkoon kuuluvien nähtiin Ilmestyksen 7:9–17:ssä tulevan elossa ”siitä suuresta ahdistuksesta” ja astuvan tuhatvuotiseen asiainjärjestelmään maan päällä. (Matteus 24:21, 22) Miksi heidän tarvitsisi koskaan kuolla maan päältä? Kristuksen hallituksen alaisuudessa heillä on tilaisuus saada loputon elämä maan päälle ennallistetussa paratiisissa. (Ilmestys 20:1–6) Nähtäväksi jää, kuinka monet nykyisin elävistä yli kahdesta miljoonasta Jehovan vihkiytyneestä, kastetusta todistajasta säilyvät elossa koko maapallolle ulottuvan ”suuren ahdistuksen” läpi, joka on jo hyvin lähellä. Mutta se tulee olemaan monista kansoista ja kielistä peräisin oleva ”suuri joukko”, jonka lukumäärää ei ole ilmoitettu. Sellaisten uskonmiesten on sykähdyttävämpää astua Har-Magedonin jälkeiseen asiainjärjestelmään kuin Nooan ja hänen perheensä oli astua ulos arkista puhdistetun maan päälle maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen jälkeen. Näiden nykyisten uskonmiesten kohdalla tulevat toteutumaan hyvin kirjaimellisesti Jeesuksen sanat: ”Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, tule ikinä kuolemaan.” (Johannes 11:26) Nuo Har-Magedonissa elossa säilyvät haluavat saada nimensä ’kirjoitetuksi elämän kirjaan’, jota elämän antava Jumala pitää. (Ilmestys 20:7–15) Tämä nimien kirjoittaminen takaa heille ikuisen elämän paratiisimaassa.

21 Koska tämä ”lopun aika”, joka alkoi pakanain aikojen päätyttyä vuonna 1914, on jo kulunut näin pitkälle, niin epäilemättä monet nykyään elävät uskon ja nuhteettomuuden säilyttävät miehet ja naiset eivät kuole koskaan pois maan päältä, Jumalan astinlaudalta. Miten poikkeuksellinen tilaisuus heidän edessään onkaan! Koska he eivät kuole eikä heitä haudata, he eivät tarvitse kuolleitten ylösnousemusta Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotisen hallituksen aikana. Todellisuudessa he säilyvät elossa lausuakseen tervetulleiksi kuolemasta takaisin ne maan tomussa nukkuvat, joiden puolesta Kuningas Jeesus Kristus antoi täydellisen ihmiselämänsä lunastusuhriksi. Har-Magedonissa elossa säilyvillä tulee olemaan etu todistaa noille miljardeille kuolleista herätettäville ihmisille kaikesta siitä, mitä Jehova Jumala teki Jeesuksen Kristuksen välityksellä tämän ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikana. Osoittautukoot siksi nämä suuresti suositut ihmiset tänä kaikkein ratkaisevimpana aikana nuhteettomuutensa säilyttäviksi Jehova Jumalan todistajiksi hänen kaikkeudensuvereenisuutensa kunniaan saattamiseksi.

Lisää:
Miksi Jehovan todistajat pysyvät valveilla?

”Pysykää – – valveilla, koska ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee.” (MATTEUS 24:42)

KAIKKIIN Jumalan palvelijoihin, ovatpa he nuoria tai vanhoja, juuri vihkiytyneitä tai jo pitkään palvelleita, soveltuu Raamatun kehotus: ”Pysykää – – valveilla”! (Matteus 24:42.) Miksi se on tärkeää?

2 Maanpäällisen palveluksensa lopulla Jeesus ennusti tunnusmerkin näkymättömästä läsnäolostaan Valtakunnan vallassa (Matteuksen 24. ja 25. luku). Hän kuvaili selvästi tuon kuninkaallisen läsnäolonsa aikaa — ja tapahtumat, jotka täyttävät ennustuksia, osoittavat, että hänet asetettiin valtaistuimelle Kuninkaaksi taivaissa vuonna 1914. Hän kiinnitti myös huomiota tilanteeseen, joka koettelisi silloin uskomme aitouden. Jeesus tarkoitti aikaa, jolloin hän ryhtyisi toimiin Teloittajana tuhotakseen nykyisen pahan järjestelmän suuren ahdistuksen aikana, sanoessaan: ”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaiden enkelit eikä Poika, vaan ainoastaan Isä.” Tämä mielessään hän sanoi: ”Pysykää siis valveilla, koska ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee.” (Matteus 24:36, 42.)

3 Se ettemme tiedä suuren ahdistuksen alkamisen päivää emmekä hetkeä, vaatii meitä, jos väitämme olevamme kristittyjä, elämään joka päivä tosi kristittyjen tavoin. Käytätkö sinä elämääsi niin, että saat Herran hyväksynnän, kun suuri ahdistus alkaa? Tai jos kuolet ennen sitä, niin muistaako hän sinut sellaisena, joka palveli uskollisesti Jehovaa nykyisen elämänsä loppuun saakka? (Matteus 24:13; Ilmestys 2:10.)

Ensimmäiset opetuslapset pyrkivät pysymään valppaina

4 Jeesus Kristus itse jätti meille parhaan esimerkin hengellisestä valppaudesta. Hän rukoili Isäänsä usein ja palavasti (Luukas 6:12; 22:42–44). Kun hän kohtasi koettelemuksia, hän luotti lujasti Raamatusta saatavaan ohjaukseen (Matteus 4:3–10; 26:52–54). Hän ei antanut kääntää huomiotaan pois työstä, jonka Jehova oli hänelle antanut (Luukas 4:40–44; Johannes 6:15). Olisivatko ne, jotka pitivät itseään Jeesuksen seuraajina, yhtä valppaita?

5 Toisinaan Jeesuksen apostolitkin horjuivat. Liiallisen innokkuutensa ja väärien käsitystensä vuoksi he joutuivat kokemaan pettymyksiä (Luukas 19:11; Apostolien teot 1:6). Ennen kuin he oppivat luottamaan täysin Jehovaan, äkilliset koettelemukset suistivat heidät pois tasapainosta. Niinpä kun Jeesus pidätettiin, hänen apostolinsa pakenivat. Myöhemmin tuona yönä pelko sai Pietarin kieltämään toistuvasti edes tuntevansa Kristusta. Apostolit eivät olleet vielä suhtautuneet vakavasti Jeesuksen neuvoon: ”Pysykää valveilla ja rukoilkaa jatkuvasti.” (Matteus 26:41, 55, 56, 69–75.) Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus vahvisti heidän uskoaan Raamatun avulla (Luukas 24:44–48). Kun sitten näytti siltä, että jotkut heistä saattaisivat työntää heille uskotun palveluksen toissijaiseen asemaan, Jeesus vahvisti heidän haluaan keskittyä tärkeämpään työhön (Johannes 21:15–17).

6 Jeesus oli aiemmin varoittanut opetuslapsiaan, etteivät he saisi olla osa maailmasta (Johannes 15:19). Hän oli myös neuvonut heitä, ettei heidän tullut hallita herroina toisiaan vaan heidän piti palvella yhdessä veljinä (Matteus 20:25–27; 23:8–12). Noudattivatko he hänen neuvojaan? Pitivätkö he hänen heille antamansa työn etualalla?

7 Niin kauan kuin apostolit elivät, he suojelivat seurakuntaa. Historia vahvistaa, että varhaiskristityt eivät osallistuneet Rooman valtakunnan politiikkaan eikä heillä ollut ylempiarvoista pappisluokkaa. Toisaalta he olivat palavia Jumalan valtakunnan julistajia. Ensimmäisen vuosisadan loppuun mennessä he olivat todistaneet kaikkialla Rooman valtakunnassa sekä tehneet opetuslapsia Aasiassa, Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa (Kolossalaisille 1:23).

8 Nämä saavutukset saarnaamistyössä eivät kuitenkaan merkinneet sitä, ettei enää tarvinnut pysyä hengellisesti valveilla. Jeesuksen ennustettu tulo oli yhä kaukana tulevaisuudessa. Ja kun seurakunta astui toiselle vuosisadalle, syntyi tilanteita, jotka vaaransivat kristittyjen hengellisyyden. Kuinka niin?

Joidenkuiden valppaus herpaantui

9 Jotkut seurakuntaan tulleista alkoivat ilmaista uskomuksensa kreikkalaisen filosofian termein, jotta maailman ihmisten olisi helpompi hyväksyä heidän sanomansa. Pakanallisista opeista, kuten kolminaisuudesta ja sielun synnynnäisestä kuolemattomuudesta, tuli vähitellen osa kristillisyyden turmeltunutta muotoa. Se johti tuhatvuotistoivon hylkäämiseen. Miksi? Ne jotka alkoivat uskoa sielun kuolemattomuuteen, tulivat siihen tulokseen, että ihmisruumiista eloon jäävä sielu saavuttaisi kaikki Kristuksen hallinnon siunaukset henkimaailmassa. Siksi he eivät katsoneet tarpeelliseksi pitää silmällä Kristuksen läsnäoloa Valtakunnan vallassa. (Vrt. Galatalaisille 5:7–9; Kolossalaisille 2:8; 1. Tessalonikalaisille 5:21.)

10 Toiset kehitysvaiheet vahvistivat tätä tilannetta. Jotkut kristityiksi valvojiksi itseään väittävät miehet alkoivat käyttää seurakuntiaan keinona saada itselleen huomattava asema. Taitavasti he antoivat omille näkemyksilleen ja opetuksilleen yhtä suuren tai vieläpä suuremman arvon kuin Raamatulle. Tämä luopiokirkko asettui tilaisuuden tullen jopa poliittisen valtion käytettäväksi palvelemaan sen etuja. (Apostolien teot 20:30; 2. Pietarin kirje 2:1, 3.)

Lisääntyneen valppauden seurauksia

11 Roomalaiskatolisen kirkon vuosisatoja jatkuneiden väärinkäytösten jälkeen astuivat jotkut uskonpuhdistajat esiin 1500-luvulla. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt paluuta tosi palvontaan. Miksi ei?

12 Vaikka eri protestanttiset ryhmät murtautuivat vapaiksi Rooman vallasta, ne säilyttivät monet luopumuksen perusopetukset ja tavat — jaon pappeihin ja maallikkoihin sekä uskon kolminaisuuteen, sielun kuolemattomuuteen ja kuolemanjälkeiseen ikuiseen kidutukseen. Ja ne olivat roomalaiskatolisen kirkon tavoin edelleen osa maailmasta olemalla läheisessä liittosuhteessa poliittisten ainesten kanssa. Siten ne työnsivät yleensä syrjään kaikki odotukset Kristuksen tulosta Kuninkaana.

13 Jeesus oli kuitenkin ennustanut, että Valtakunnan todelliset perilliset (joita hän vertasi vehnään) jatkaisivat apostolien kuoleman jälkeen kasvuaan tekokristittyjen (eli rikkaruohojen) rinnalla elonkorjuuseen saakka (Matteus 13:29, 30). Emme nykyään voi luetella aivan varmasti kaikkia niitä, joita Herra piti vehnänä. On kuitenkin huomionarvoista, että 1300-, 1400- ja 1500-luvulla oli miehiä, jotka omistautuivat oman henkensä ja vapautensa uhalla kääntämään Raamatun tavallisen ihmisen kielelle. Toiset sekä tunnustivat Raamatun Jumalan sanaksi että hylkäsivät kolminaisuuden epäraamatullisena. Jotkut hylkäsivät uskon sielun kuolemattomuuteen ja helvetintulen kidutukseen sillä perusteella, että ne olivat täysin ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Kun Raamattua tutkittiin yhä enemmän 1800-luvulla, alkoivat Yhdysvalloissa, Saksassa, Englannissa ja Venäjällä toimivat ryhmät tuoda julki vakaumustaan siitä, että Kristuksen paluu oli käsillä. Heidän odotuksensa johtivat kuitenkin useimmiten pettymykseen. Miksi? Pääasiassa siksi, että he luottivat liikaa ihmisiin eivätkä tarpeeksi Raamattuun.

Valppaus käy ilmi

14 Sitten vuonna 1870 Charles Taze Russell ja jotkut hänen toverinsa muodostivat raamatuntutkisteluryhmän Alleghenyssä Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa. He eivät panneet ensimmäisinä merkille monia ymmärtämiään Raamatun totuuksia, mutta ottivat tutkiessaan tavaksi tarkistaa huolellisesti kaikki aiheeseen liittyvät raamatunkohdat. Heidän tavoitteenaan ei ollut löytää ennakkokäsityksille tukea Raamatusta, vaan varmistautua siitä, että heidän päätelmänsä olivat sopusoinnussa kaiken sen kanssa, mitä Raamattu sanoi asiasta.

[Alaviitteet]

A. H. Macmillan, Usko marssilla, Gummerus, Jyväskylä, 1967, s. 29–32.

15 Muutamat muut olivat jo ennen heitä tajunneet, että Kristus palaisi näkymättömänä henkiolentona. Jotkut olivat ymmärtäneet, ettei Kristuksen paluun tarkoitus ollut polttaa maata ja hävittää tyystin ihmiselämää, vaan siunata kaikkia maapallon sukukuntia. Muutamat harvat olivat jopa tajunneet, että pakanain ajat päättyisivät vuonna 1914. Nämä seikat eivät kuitenkaan olleet pelkkiä teologisia keskustelunaiheita veli Russellin yhteydessä olleille raamatuntutkijoille. He rakensivat elämänsä näiden totuuksien ympärille ja saattoivat ne kansainväliseen julkisuuteen tuohon aikakauteen nähden ennennäkemättömässä mitassa.

16 Heidän oli silti pysyttävä valveilla. Miksi? Vaikka he esimerkiksi tiesivät, että Raamatun ennustukset kiinnittivät huomion vuoteen 1914, he eivät tienneet tarkkaan, mitä tuolloin oikeastaan tapahtuisi. Tämä asetti heidät kokeeseen. Veli Russell kirjoitti Vartiotornissa 1. helmikuuta 1915 (engl. 1.11.1914): ”Muistakaamme olevamme koetusajassa. – – Jos on jokin syy, mikä pakottaisi jonkun eroamaan Herrasta ja hänen totuudestaan ja lopettamaan uhraamisen Herran asian hyväksi, silloin se ei ole ollut ainoastaan rakkaus Jumalaa kohtaan sydämessä, mikä on ylläpitänyt intoa Jumalaa kohtaan, vaan jokin muu; ehkä se toivo, että aika oli lyhyt; vihkiytyminen oli ainoastaan määrättyyn aikaan.”

17 Jotkut lakkasivat silloin palvelemasta Jehovaa. Mutta A. H. Macmillan ei kuulunut heihin. Vuosia myöhemmin hän myönsi avoimesti: ”Joskus olemme odottaneet jostakin ajankohdasta enemmän kuin Raamatun perusteella olisi ollut aihetta.” Mikä auttoi häntä säilyttämään hengellisen tasapainon? Hän sanoi tajunneensa, että ”se, että nuo odotteet eivät toteutuneet, ei muuttanut Jumalan tarkoituksia”. Hän lisäsi: ”Olen – – oppinut, että meidän pitäisi myöntää erehdyksemme ja etsiä jatkuvasti Jumalan sanasta lisää valistusta.” Nuo ensimmäiset raamatuntutkijat antoivat nöyrästi Jumalan sanan oikaista heidän näkemystään (2. Timoteukselle 3:16, 17).

[Alaviitteet]

Ks. englanninkielistä Vartiotornia 15.8.1966 s. 504–510.

18 Seuraavina vuosina heidän oli edelleen yhtä tarpeellista pysyä valveilla. He tietenkin tiesivät, että kristityt eivät saaneet olla osa maailmasta (Johannes 17:14; Jaakob 4:4). Siksi he eivät tunnustaneet Kansainliittoa Jumalan valtakunnan poliittiseksi ilmaukseksi, kuten kristikunta teki. Mutta vasta vuonna 1939 he näkivät selvästi, mitä oli kristillinen puolueettomuus (ks. englanninkielistä Vartiotornia 1.11.1939).

19 Heillä ei ollut koskaan pappisluokkaa, vaikka jotkut valitut vanhimmat ajattelivat, että saarnaaminen seurakunnassa oli kaikki, mitä heiltä voitiin vaatia. Järjestö halusi kuitenkin vilpittömästi mukautua Raamattuun, ja siksi se tarkasteli vanhinten roolia Raamatun valossa yhä uudelleen Vartiotornin palstoilla. Järjestöä koskevia muutoksia tehtiin sopusoinnussa sen kanssa, mitä opittiin Raamatusta.

20 Koko järjestöä valmistettiin suorittamaan täysin se työ, joka oli hahmoteltu Jumalan sanassa meidän ajallemme (Jesaja 61:1, 2). Miten laajalti hyvää uutista julistettaisiin meidän päivinämme? Jeesus sanoi: ”Kaikissa kansoissa hyvä uutinen täytyy saarnata ensin.” (Markus 13:10.) Tuo tehtävä on usein tuntunut mahdottomalta inhimillisestä näkökulmasta katsottuna.

21 Uskollinen ja ymmärtäväinen orjaluokka on kuitenkin mennyt eteenpäin luottaen Kristukseen seurakunnan Päänä (Matteus 24:45). Se on kiinnittänyt uskollisesti ja lujasti Jehovan kansan huomion työhön, joka on suoritettava. Vuodesta 1919 lähtien korostettiin yhä enemmän kenttäpalvelusta. Monista tuntui vaikealta kulkea talosta taloon ja puhua vieraille (Apostolien teot 20:20). Sellaiset tutkistelukirjoitukset kuin ”Siunatut ovat ne, jotka ovat pelottomat” (suom. vuonna 1920) ja ”Ole rohkeana” (vuonna 1921) auttoivat kuitenkin joitakuita pääsemään työn alkuun ja luottamaan Jehovaan.

22 Vuonna 1922 esitetty vetoomus ”Julistakaa, julistakaa, julistakaa Kuningasta ja hänen valtakuntaansa” antoi kaivatun pontimen nostaa tuo työ sen ansaitsemaan asemaan. Ne vanhimmat, jotka eivät hyväksyneet tuota raamatullista velvollisuutta, poistettiin tehtävistään vuonna 1927 ja sen jälkeen. Seuran matkaedustajat eli saarnaajaveljet nimitettiin noihin aikoihin piiri-palvelustyönjohtajiksi, joiden tehtävänä oli valmentaa henkilökohtaisesti julistajia kenttäpalvelusta varten. Kaikki eivät voineet olla tienraivaajina, mutta monet omistivat viikonloppuisin kokonaisia päiviä palvelukseen: he aloittivat työn heti aamulla, pysähtyivät hetkeksi syömään voileivän ja jatkoivat sitten palvelusta illansuuhun. Ne olivat merkittäviä teokraattisen kehityksen aikoja, ja hyödymme suuresti, jos tutkimme sitä, miten Jehova ohjasi kansaansa. Hän ohjaa sitä edelleen. Hänen siunauksellaan tämä tehtävä saarnata hyvää uutista jo perustetusta Valtakunnasta saatetaan menestyksellisesti päätökseen.

Pysytkö sinä valveilla?

23 Jehovan järjestö varoittaa meitä jatkuvasti hänen ohjauksessaan niistä tavoista ja asenteista, jotka yhdistäisivät meidät osaksi maailmaa, jolloin olisimme vaarassa hävitä sen mukana (1. Johanneksen kirje 2:17). Meidän on puolestamme oltava henkilökohtaisesti valveilla ilmaisemalla vastakaikua Jehovan ohjaukselle. Jehova valmentaa meitä myös elämään ja työskentelemään yhdessä. Hänen järjestönsä on auttanut meitä ymmärtämään yhä paremmin, mitä kristillinen rakkaus todellisuudessa merkitsee (1. Pietarin kirje 4:7, 8). Voidaksemme pysyä valveilla meidän täytyy pyrkiä innokkaasti soveltamaan näitä neuvoja inhimillisistä puutteista huolimatta.

24 Uskollinen ja ymmärtäväinen orja on jatkuvasti muistuttanut meitä: ”Luota Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.” (Sananlaskut 3:5, UM.) ”Rukoilkaa lakkaamatta.” (1. Tessalonikalaisille 5:17.) Meitä on neuvottu, että meidän tulisi oppia nojautumaan ratkaisuissamme Jumalan sanaan, antaa tämän Sanan olla jalkaimme lamppu ja valkeus tiellämme (Psalmit 119:105). Meitä on kannustettu rakkaudellisesti pitämään elämässämme etualalla Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen, työ jonka Jeesus ennusti tulevan suoritetuksi meidän aikanamme (Matteus 24:14).

25 Uskollinen ja ymmärtäväinen orja on tosiaan varmasti valveilla. Meidän on myös henkilökohtaisesti pysyttävä valveilla. Tehkäämme niin, jotta olisimme niiden joukossa, jotka seisovat hyväksytyssä asemassa Ihmisen Pojan edessä, kun hän tulee panemaan toimeen tuomion (Matteus 24:30; Luukas 21:34–36).

Mennä kirjoitti:

Laiska todistaja kun olen turvauduin rompuun.

Vastaus varmasti löytyy tuolta ;-)

9. luku

Valtakunnan perilliset pysyvät nuhteettomina

OSOITTAUTUESSAAN uskolliseksi kuolemaan saakka Jeesus peri oivallisemman nimen kuin enkeleillä oli. Kaikista Jumalan älyllisistä luomuksista juuri hän todisti Jumalan pojan pystyvän säilyttämään täydellisen nuhteettomuuden Jumalaa kohtaan ja osoitti siten Saatanan valehtelijaksi. Niinpä apostoli Paavali kirjoittaa: ”Suoritettuaan puhdistuksen syntiemme edestä [suorittamalla lunastuksen] hän istui Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa.” Minkä suurenmoisen esimerkin hän antoikaan kaikille niille, jotka odottavat Valtakunnan ’tulemista’ – sekä ”pieneen laumaan” kuuluville, jotka perivät taivaallisen valtakunnan, että niille, jotka tulevat olemaan tuon valtakunnan maallisia alamaisia! Sama apostoli toteaakin myöhemmin: ”Juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu katsoessamme kiinteästi uskomme Pääedustajaan ja Täydellistäjään, Jeesukseen. Siitä ilosta, joka oli asetettu hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun, halveksien häpeää, ja on istunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” – Heprealaisille 1:3, 4; 12:1, 2.

2 Jeesus ei pelkästään antanut seuraajilleen loistavaa esimerkkiä, vaan hän myös opetti ja valmensi heitä, jotta he voisivat jatkaa Jumalan työtä sen jälkeen, kun hän oli lähtenyt.

”Hän lähti kulkemaan kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään saarnaten ja julistaen Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Ja ne kaksitoista olivat hänen kanssaan.” – Luukas 8:1.

3 Myöhemmin Jeesus lähetti nuo kaksitoista ”saarnaamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan” omin neuvoin. He ”menivät läpi alueen kylästä kylään julistaen hyvää uutista ja parantaen kaikkialla”. (Luukas 9:2, 6) Kaupungeissa ja kylissä heidän piti etsiä arvollisia, ja sen he tekivät menemällä ihmisten koteihin. Se vaati heitä säilyttämään rohkeasti nuhteettomuutensa, niin kuin Jehovan todistajilta vaaditaan nykyäänkin monilla alueilla, koska sanomaa vastustetaan. Jeesus sanoi: ”Jos talo sen ansaitsee, tulkoon sille se rauha, mitä sille toivotatte, mutta jos se ei sitä ansaitse, palatkoon rauhanne teille. Missä joku ei ota teitä vastaan eikä kuuntele sanojanne, pudistakaa tomu jaloistanne mennessänne ulos siitä talosta tai siitä kaupungista.” – Matteus 10:7, 11–14.

4 Myöhemmin kun Jeesus määräsi seitsemänkymmentä muuta opetuslasta, hän sanoi heille: ”Katso! Minä lähetän teidät kuin karitsat susien sekaan.” Myös heidän piti käydä ihmisten kodeissa, sillä Jeesus jatkoi sanoen: ”Missä menettekin taloon, sanokaa ensiksi: ’Olkoon tällä talolla rauha.’ Ja jos siellä on rauhan ystävä, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällään. Mutta jos siellä ei ole, niin se palaa teille.” Vaikka ihmiset eivät kuunnelleetkaan ”hyvää uutista”, heitä tuli varoittaa siitä, että Jumalan valtakunta oli tullut lähelle! (Luukas 10:3–11) Tämä on erinomainen malli Jehovan todistajien nykyään tekemää työtä varten heidän mennessään talosta taloon kertoen Jumalan lohdutuksen ja varoituksen sanomaa. – Jesaja 61:1, 2.

SAARNAAMINEN VAINOISTA HUOLIMATTA

5 Jeesuksen kuoltua nuo opetuslapset hajaantuivat. Mutta saatuaan ylösnousemuksen henkielämään hän näyttäytyi heille useita kertoja aineellistuneissa ruumiissa rohkaistakseen ja vahvistaakseen heitä. (1. Korinttolaisille 15:3–8) Kerran hän kysyi Pietarilta kolme kertaa, rakastiko tämä todella häntä ja oliko hän kiintynyt häneen. Pietari tuli murheelliseksi tästä, mutta Jeesus painotti kolme kertaa, että rakkauden ja kiintymyksen osoitukseksi Pietarin täytyi ruokkia ja paimentaa hänen ”karitsoitaan”, hänen ”pieniä lampaitaan”. (Johannes 21:15–17) Näyttäytyessään jälleen kerran Jeesus sanoi yhdelletoista uskolliselle opetuslapselleen:

”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” (Matteus 28:18–20)

Heillä oli paljon työtä tehtävänään.

6 Jeesus oli kertonut opetuslapsilleen: ”Totta totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, sekin tulee tekemään niitä tekoja, joita minä teen, ja hän tulee tekemään suurempia tekoja kuin nämä, koska minä olen menossa Isän luo.” (Johannes 14:12) He toimisivat paljon laajemmalla alueella kuin hän oli toiminut ja jatkaisivat Jumalan valtakunnasta saarnaamista paljon pitemmän aikaa.

7 Noustuaan Isänsä oikealle puolelle taivaaseen Jeesus teki jotakin ihmeellistä. Helluntaipäivänä vuonna 33 hän vuodatti pyhää henkeä odottaviin opetuslapsiinsa voidellen heidät perijätovereikseen Jumalan taivaalliseen valtakuntaan. Lopulta ihmiskunnasta valittaisiin 144 000 olemaan kuninkaita ja pappeja taivaassa Kristuksen kanssa. Pelkästään tuona yhtenä päivänä annetun perusteellisen todistuksen vuoksi 3000 juutalaista ja käännynnäistä otti sanan innokkaasti vastaan, ja heidät kastettiin. – Johannes 14:2, 3; Ilmestys 14:1–5; 20:4, 6; Apostolien teot 2:1–4, 14, 40, 41.

8 ”Hyvän uutisen” saarnaaminen levisi kulovalkean tavoin läpi Jerusalemin alueen. Ja niin levisi myös Jumalan valtakunnan vastustus. Pian apostolit raahattiin juutalaisen tuomioistuimen, sanhedrinin, eteen, ja heitä kiellettiin puhumasta Jeesuksen nimessä. Pitäisivätkö he kiinni nuhteettomuudestaan? Pietari ja Johannes vastasivat: ”Ratkaiskaa itse, onko vanhurskasta Jumalan nähden kuunnella ennemmin teitä kuin Jumalaa. Mutta me emme voi lakata puhumasta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” Sillä kertaa apostolit vapautettiin, ja he ja heidän toverinsa kiittivät heti Jumalaa pyytäen häneltä: ”Nyt, Jehova, . . . suo orjiesi puhua jatkuvasti sanaasi täysin rohkeasti.” Niin he jatkoivat saarnaamista Jehovan hengen avulla. – Apostolien teot 4:19, 20, 29, 31.

9 Jälleen uskonnolliset johtajat pidättivät apostolit ja panivat heidät vankilaan. Mutta Jumalan tahto ei ollut, että he jäisivät sinne. Yöllä Jehovan enkeli vapautti heidät, niin että päivän koitteessa he olivat taas opettamassa Jerusalemin temppelissä. – Apostolien teot 5:17–21.

10 Mitä sanhedrin saattoi tehdä ”hyvän uutisen” leviämisen pysäyttämiseksi? Jälleen kerran apostolit vietiin oikeuteen, ja ylimmäinen pappi syytti heitä: ”Me kieltämällä kielsimme teitä enää opettamasta [Jeesuksen] nimen perusteella, ja kuitenkin, katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne, ja te olette päättäneet saattaa tämän miehen veren meidän päällemme.” Apostolien sovittelematon vastaus kajahtaa 1900 vuoden takaa:

”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä”!

Mitä juutalaiset saattoivat tehdä näille nuhteettomuuden säilyttäjille? Lainopettaja Gamaliel antoi viisaan neuvon: ”Älkää kajotko näihin miehiin, vaan antakaa heidän olla (sillä jos tämä hanke tai tämä työ on ihmisistä, niin se kukistuu, mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi kukistaa heitä); muutoin teidän saatetaan ehkä havaita taistelevan todellisuudessa Jumalaa vastaan.” – Apostolien teot 5:27–39.

11 Niin apostoleita ruoskittiin, heitä käskettiin lakata puhumasta ja sitten heidät vapautettiin. Miten he suhtautuivat tilanteeseen? He iloitsivat siitä, että heidät katsottiin arvollisiksi kärsimään Jeesuksen nimen tähden.

”Ja joka päivä temppelissä ja talosta taloon he jatkoivat herkeämättä opettamista ja hyvän uutisen julistamista Kristuksesta, Jeesuksesta.” (Apostolien teot 5:40–42)

Nämä Valtakunnan perilliset olivat päättäneet kestää sen, mikä oli tarpeellista Jumalan työn jatkamiseksi. Siten he antoivat suurenmoisen esimerkin kaikille tosi Jumalan todistajille, jotka ovat jatkaneet Valtakunnasta julistamista ”julkisesti ja talosta taloon” tähän päivään asti. – Apostolien teot 20:20, 21.

VALTAKUNNAN ”HYVÄ UUTINEN” LEVIÄÄ

12 Vaino voimistui jälleen, niin että kaikki paitsi apostolit hajaantuivat läheiseen Juudeaan ja Samariaan. Mutta se vain edisti todistuksen laajentamista, sillä ”ne, jotka olivat hajaantuneet, kulkivat halki maan ja julistivat sanan hyvää uutista”. (Apostolien teot 8:1–4) On mielenkiintoista havaita, että samoin on käynyt nykyaikana. Kun diktatoriset hallitukset ovat yrittäneet estää Jehovan todistajia hajottamalla heidät syrjäisille alueille, he ovat jatkaneet saarnaamista siellä, ja ”hyvä uutinen” on levinnyt.

13 Mutta oliko Valtakunnan sanoma tarkoitus viedä ensimmäisellä vuosisadalla vain juutalaisille ja lähellä asuville samarialaisille? Koottaisiinko taivasten valtakunnan jäsenet kokonaisuudessaan pelkästään heidän keskuudestaan? Vaikka annettiinkin niin valtava todistus, niin näin ei ollut asian laita. Ilmeisesti vuonna 36, kun Jumalan erikoissuosion ”viikko” juutalaisia kohtaan päättyi, Jehova ohjasi Pietarin käymään italialaisen armeijan upseerin, Korneliuksen, kotona Kesareassa. Pietarin saarnatessa tälle ei-juutalaiselle ja hänen huonekunnalleen pyhä henki laskeutui heidän päälleen voidellen heidät Valtakunnan perillisiksi. Heidät kastettiin ensimmäisinä ympärileikkaamattomina kristillisyyteen kääntyneinä pakanoina. – Apostolien teot 10:1–48.

14 Myöhemmin kun apostoli Paavali ja hänen toverinsa kohtasivat väkivaltaista vastustusta juutalaisten taholta Pisidian Antiokiassa, Paavali sanoi noille juutalaisille: ”Oli välttämätöntä, että Jumalan sana puhuttiin ensiksi teille. Koska te työnnätte sen pois luotanne ettekä katso itseänne ikuisen elämän arvoisiksi, katso, me käännymme kansojen puoleen. Jehova onkin antanut meille käskyn näillä sanoilla: ’Minä olen asettanut sinut kansojen valoksi ollaksesi pelastuksena maan ääreen asti.’” (Apostolien teot 13:46, 47) Kuten Paavali totesi myöhemmin eräässä kuvauksessa, nuo epäuskoiset juutalaiset olivat öljypuusta karsittujen luonnollisten oksien kaltaisia. Juutalaiset olisivat voineet muodostaa Valtakunnan perillisten koko joukon. Mutta heidän sijastaan oksastettiin villin öljypuun oksien kaltaisia ”kansojen ihmisiä”, ja siten ’pelastuisi’ ”koko [hengellinen] Israel”, jossa olisi Valtakunnan perillisten täysi jäsenmäärä. – Roomalaisille 11:13–26; Galatalaisille 6:16.

NUHTEETTOMUUS ”AHDISTUKSISSA”

15 Odotettavissa olevista vainoista huolimatta tuo uskollinen matkavalvoja, apostoli Paavali, palasi Antiokiaan vahvistaakseen ja rohkaistakseen opetuslapsia ja rakentaakseen seurakuntajärjestöä. Juuri silloin Paavali sanoi:

”Meidän täytyy mennä Jumalan valtakuntaan monien ahdistusten kautta.” – Apostolien teot 14:21–23.

16 Paavalilla oli jatkuvasti vaikeuksia ja koettelemuksia. Mutta hän piti esimerkillisesti kiinni nuhteettomuudestaan. Hän antoi erinomaisen mallin monille nykyään eläville, joiden täytyy taistella lujasti uskon puolesta. Jotkut heistä ovat joutuneet kamppailemaan lyömistä, vankeutta ja jopa hengenvaaraa vastaan. Vastustusta on tullut diktatoristen hallitusten ja jopa rakkaiden sukulaisten taholta. Perheenjäsenet ovat hylänneet joitakuita sen vuoksi, että nämä ovat ottaneet vastaan ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” ja toimineet sen mukaisesti. (Matteus 24:14) Mutta sellaiset ovat saaneet suurta lohtua seuraavista Jeesuksen sanoista: ”Kukaan ei ole jättänyt taloa tai veljiä tai sisaria tai äitiä tai isää tai lapsia tai peltoja minun tähteni ja hyvän uutisen tähden saamatta satakertaisesti nyt tänä ajanjaksona taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen ohella, ja tulevassa asiainjärjestelmässä ikuista elämää.” (Markus 10:29, 30) He niittävät todella ”satakertaisesti” läheisestä suhteestaan Jehovaan ja hänen Poikaansa ja onnellisesta yhteydestään Jehovan maailmanlaajuiseen perheeseen.

17 Apostoli Paavalin ja hänen tovereittensa täytyi vastustaa myös maailman houkutuksia moraalittomuuteen ja materialismiin. He olivat vain ihmisiä, kuten mekin olemme. Kun joudumme sellaisiin kiusauksiin meidän pitäisi tehdä niin kuin Paavali, joka sanoi: ”Minä kuritan lyönnein ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa, etten itse toisille saarnattuani tulisi mitenkään kelpaamattomaksi.” Ja Paavalin tavoin mekin voimme saada suojan kertomalla lähimmäisillemme Jumalan valtakunnasta. Kuten Paavali sanoi sellaisesta pyhästä palveluksesta: ”Todellakin, voi minua, jos en julistaisi hyvää uutista!” – 1. Korinttolaisille 9:16, 27.

”TÄYSIN VOITTOISINA”

18 Apostoli Paavali sanoi myös voidelluille kristityille tovereilleen: ”Jos siis olemme [Jumalan] lapsia, olemme myös perillisiä: tosiaankin Jumalan perillisiä, mutta Kristuksen perijätovereita, edellyttäen että kärsimme yhdessä hänen kanssaan, jotta meidät myös yhdessä kirkastettaisiin.” Mutta se, mitä hän sanoi seuraavaksi, soveltuu yhtä hyvin niiden ”muiden lampaitten” ”suureen joukkoon”, jotka tavoittelevat nykyään suurenmoista paratiisimaassa saatavan ikuisen elämän palkintoa. (Ilmestys 7:9; Johannes 10:16) Paavali rohkaisee kaikkia tosi kristittyjä sanoen:

”Kuka erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Ahdistusko vai hätä vai vaino vai nälkä vai alastomuus vai vaara vai miekka? . . . Päinvastoin, kaikesta tästä me selviydymme täysin voittoisina hänen välityksellään, joka on rakastanut meitä. Sillä olen vakuuttunut siitä, ettet kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä hallitukset, eivät nykyiset eivätkä tulevaiset, eivät voimat eikä korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Roomalaisille 8:17, 35–39; ks. myös 2. Korinttolaisille 11:22–28.)

Kehitätkö sinä tällaista luottamusta Jumalan rakkauteen ja Herran Jeesuksen valtakunnan ’tulemiseen’? Sinun pitäisi kehittää!

19 Eräs toinen vaara, jota vastaan sinun tulee suojautua ”viimeisinä päivinä”, on väärä opetus. Paavali varoitti myös tästä. (Apostolien teot 20:29, 30; 2. Timoteukselle 3:1, 13) Mistä väärät opettajat tulevat, ja miten voimme varoa heitä?

Lisää:

Elossa olevat uskonmiehet jotka eivät kuole koskaan

MAAN PÄÄLLÄ asuu nykyään miljardeja ihmisiä. Miljoonat heistä oppivat parhaillaan tuntemaan suurenmoisen mahdollisuuden jatkaa maapallolla elämistä kuolematta. Monet heistä muistanevat vanhojen virsien esittäneen sellaisen ajatuksen, että jollei rakasta Herraa, ei pääse taivaaseen kuoltuaan. Mutta on olemassa miljoonia elossa olevia ihmisiä, jotka rakastavat Suvereenia Herraa, Jehova Jumalaa, eivätkä halua lainkaan mennä taivaaseen. Jumala on antanut heille toivon paratiisin ennallistamisesta tänne maan päälle ja sen ulottamisesta käsittämään koko maapallon. He haluavat elää aina täällä inhimillisessä täydellisyydessä vanhurskaan taivaallisen hallituksen alaisuudessa. (Luukas 23:43) He muistavat Jeesuksen Kristuksen merkittävät sanat, jotka hän lausui Martalle, jonka veljen Lasaruksen hän juuri aikoi herättää kuolleista. Niitä sanoja kannattaa jokaisen nykyään elossa olevan harkita vakavasti. Ne kuuluvat seuraavasti:

2 ’Ei yksikään, joka elää ja uskoo minuun, tule ikinä kuolemaan.’ – Johannes 11:26.

3 Tämän vuosisadan miesten ja naisten huomio kiinnitettiin tähän merkittävään toivoon sunnuntaina 24. helmikuuta 1918 Los Angelesissa Kaliforniassa Yhdysvalloissa. Siellä Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran silloinen presidentti piti ensi kerran yleisöesitelmän aiheesta ”Maailma on loppunut – – Miljoonat, jotka nyt elävät, eivät ehkä kuole koskaan”. Tämä tapahtui juuri silloin, kun ensimmäinen maailmansota, joka oli imaissut mukaansa Amerikan yhdysvallat, oli lähestymässä huippukohtaansa. Tämän käänteentekevän raamatullisen luennon esittäminen laajemmalti keskeytyi, varsinkin kun kohta sen jälkeen, 8. toukokuuta 1918, Vartiotorni-seuran presidentti ja hänen seitsemän työtoveriaan Brooklynissa New Yorkissa sijaitsevasta päätoimistosta pidätettiin. Jo sitä ennen, 12. helmikuuta 1918, Kanadan hallitus oli kieltänyt Seuran viimeksi julkaistun sidotun kirjan nimeltä Täyttynyt salaisuus sekä Seuran julkaisemat ilmaiset traktaatit, joista käytettiin nimeä ”Raamatuntutkijain Kuukausilehti”. Maaliskuun 14. päivänä Yhdysvaltain hallitus seurasi esimerkkiä ja kielsi Täyttyneen salaisuuden ja siihen liittyneen ”Raamatuntutkijain Kuukausilehden” numeron, jotka julkaisut Seuran presidentti oli hyväksynyt. Sitten 21. kesäkuuta, oikeudenkäynnin kestettyä viikkoja, Yhdysvaltain liittovaltion tuomioistuin langetti Seuran presidentille, sen sihteeri-rahastonhoitajalle, kirjan Täyttynyt salaisuus kahdelle muulle tekijälle, Brooklynin päätoimiston henkilökunnan kolmelle muulle jäsenelle ja henkilölle, joka käänsi Seuran kirjallisuutta italiaksi, pitkän vankeusrangaistuksen kärsittäväksi liittovaltion kuritushuoneessa Atlantassa Georgiassa. Heinäkuun 4. päivänä 1918 kaikki kahdeksan siirrettiin Brooklynista New Yorkista liittovaltion kuritushuoneeseen Atlantaan Georgiaan ensimmäisen maailmansodan raivotessa edelleen.

4 Ennen seuraavan talven tuloa Seura katsoi velvollisuudekseen muuttaa New Yorkin Brooklynista takaisin Pittsburghiin Pennsylvaniaan sen muuttoilmoituksen mukaan, joka julkaistiin vuoden 1918 englanninkielisen Vartiotornin lokakuun 1. päivän numerossa sivulla 290. Kautta maailman Kansainvälisten Raamatuntutkijain seurakuntien nuoria jäseniä pidätettiin ja vietiin sotilasleireihin tai jopa vankiloihin. Jehovan vihkiytynyt, kastettu kansa tuli hengellisesti puhuen kuin kuolleeksi, varsinkin sikäli kuin oli kysymys evankeliumin eli hyvän uutisen saarnaamisesta rohkeasti. Jehovan kansaan kuuluvat ajattelivat tulleensa maallisen vaelluksensa loppuun ja taivaallisen kirkastamisensa olleen toteutumaisillaan. Mutta niin ei ollut, sillä marraskuussa maailmansotaan osallistuneet valtiot allekirjoittivat aselevon, rauha palasi, ja kas, Jehovan palvojien jäännös oli edelleen elossa sodan haavoittaman maan päällä.

5 Mitä nyt tapahtui? Jehovan profeetallinen sana oli ennustanut, että hänen kuolleilta näyttävät todistajansa elvytettäisiin vilkkaaseen toimintaan hänen kuninkaallisessa palveluksessaan maan päällä. Ensimmäisen maailmansodan aikana heidän hengellinen tilansa oli tullut samankaltaiseksi kuin israelilaisten tila oli sen jälkeen, kun Babylonin sotavoimat vuonna 607 eaa. olivat tuhonneet heidän maansa pääkaupungin Jerusalemin ja heidät oli karkotettu etäiseen Babyloniin, jossa he olivat hengellisen uneliaisuuden tilassa 70 vuotta.

6 Jehovan profeetta Hesekiel, joka itsekin oli pakkosiirtolaisena Babylonissa, viittasi tähän muinaisen Israelin tilanteeseen, joka vallitsi vuosina 607–537 eaa. Hän näki yhdessä näyistään laakson, joka oli täynnä kuivia luita. Hänelle sanottiin, että nämä epäjärjestyksessä olevat luut kuvasivat koko Israelin huonetta sen ollessa pakkosiirtolaisuudessa. Kun Hesekiel Jumalan käskyä totellen ennusti hajallaan olevista luista, ne asettuivat yhteen luurangoiksi, ja luurankoihin kasvoi liha. Lopulta niihin tuli henki, ja eläviksi tulleet ruumiit nousivat jaloilleen. (Hesekielin 37. luku) Tämän profetian esikuvallisessa täyttymyksessä tämä kuvasi sitä, kuinka israelilaiset vapautettiin Babylonista sen kukistumisen jälkeen ja kuinka he tulivat jälleen eläviksi palvomaan kansana armollista Jumalaansa uudelleen rakennettuun temppeliin kansansa ennallistettuun pääkaupunkiin Jerusalemiin.

7 Satoja vuosia tämän kansan ylösnousemuksen jälkeen ennustettiin vertauskuvallisella kielellä jotakin sitä muistuttavaa Ilmestyksen 11:3–13:ssa:

” ’Ja minä panen kaksi todistajaani profetoimaan tuhat kaksisataakuusikymmentä päivää säkkipukuun puettuina.’ – – Ja kun he ovat lopettaneet todistamisensa, peto, joka nousee syvyydestä, sotii heitä vastaan ja voittaa heidät ja tappaa heidät. Ja heidän ruumiinsa tulevat olemaan sen suuren kaupungin valtakadulla, – – Ja niiden kolmen ja puolen päivän kuluttua heihin meni Jumalasta elämän henkeä, ja he nousivat jaloilleen, ja suuri pelko valtasi ne, jotka näkivät heidät. Ja he kuulivat suuren äänen sanovan heille taivaasta: ’Tulkaa tänne ylös.’ Ja he menivät ylös taivaaseen pilvessä, ja heidän vihollisensa näkivät heidät. Ja sillä hetkellä tapahtui suuri maanjäristys.”

8 Samoin Jehovan vihkiytyneen kansan hengellisesti kuolleelle jäännökselle oli tuleva sodan jälkeen toimintakutsu palvella hänen todistajinaan, niin että kaikki maan asukkaat voivat sen nähdä. Ensimmäisenä sodanjälkeisenä vuonna 1919 jäännöksen jäsenille tulikin sellainen kehotus, kun he olivat havahtuneet huomaamaan, että Jehova Jumala oli jättänyt heidät eläviksi lihassa maan päälle tärkeää tarkoitusta varten. He ymmärsivät hyvin, että ilman hänen apuaan he eivät voisi saada aikaan mitään ollessaan edelleen vihamielisen maailman keskellä. (Jesaja 26:18) Aikanaan he saivat lisävarmuutta ja käskyn Kaikkivaltiaalta Jumalalta, niin kuin on ennustettu Jesajan 26:19:ssä, jossa esitetyt heidän hyödykseen säilytetyt profeetalliset sanat kuuluvat:

9 ”Sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien [malvojen, UM] kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille.”

10 Näissä sanoissa Jehova käyttää kieltä, joka soveltuu lunastettujen kuolleitten ihmisten kirjaimellisen ylösnousemuksen aikaan valtaistuimelle asetetun Kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen, Lunastajan, johdossa olevan taivaallisen Valtakunnan alaisuudessa. Niin kuin muinaisia israelilaisia, jotka karkotettiin maasta, jossa he elivät kansana, ja hengellisesti puhuen haudattiin 70 vuodeksi Babyloniin, niin nykyisten hengellisten israelilaisten jäännöstäkin uhkasi hävitys vuosien 1914–1918 aikana. Ensimmäisen maailmansodan päättyessä vuonna 1918 he olivat hengellisesti puhuen kuin ’ruumis’ Jehovan kannalta katsottuna.

11 Suurena Elämänantajana Jehova oli pitävä huolen siitä, että nuo ”kuolleet” tulivat jälleen eläviksi hänen voideltuina todistajinaan. Hän voi herättää heidät. Kun sodanjälkeisen kauden mahdollisuudet olivat nyt avautuneet, heidän ei ollut enää aika surra eikä olla kuin kuolleita, kuin ’tomussa lepääviä’. Silloin oli Jehovan lykkääntymätön aika elvyttää heidät hengelliseen elämään ja aika riemuita äänekkäästi siksi, että he olivat elossa ja hänen palveluksessaan. (Psalmi 126) Heidän ei pitänyt enää olla kuivia kuin kuolleet ruumiit, kuin kuivassa tomussa lepäävät, vaan heidän tuli saada elämänkosteutta ikään kuin he olisivat kylpeneet matalan, köynnöstävän malvakasvin runsaassa kasteessa. Suurempi Kyyros, Jeesus Kristus, hallitsi nyt taivaissa, ja oli Jehovan määräaika vapauttaa heidät pakkosiirtolaisuudesta ikään kuin kuolemaa tuottavasta Babylonin maasta. Heidän pakkosiirtolaisuuden tilansa, joka oli kuin Babylonin maa, jossa entisajan israelilaisia pidettiin pakkosiirtolaisuudessa, ei voinut enää pitää heitä kuolemankaltaisessa voimattomuudessa. Oli aika päästää heidät vapaiksi hengellistä uudelleen syntymistä varten rohkeina ja kykenevinä lähtemään ulos Suuresta Babylonista, väärän uskonnon maailmanmahdista. Jumalan täydelleen ajoitettu kehotus kuului: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani.” (Ilmestys 18:4) He tottelivat nopeasti ja välttyivät joutumasta Jehovan tuomitsemiksi sen johdosta, että olisivat edelleen olleet Suuren Babylonin ja sen maailmallisten liittolaisten alamaisia.

12 Jesajan 26:20, 21 sanoo edelleen: ”Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, lymyä hetkinen, kunnes viha on ohitse mennyt. Sillä katso, Herra lähtee asuinsijastaan kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa, ja maa paljastaa verivelkansa eikä surmattujansa enää peitä.” Ei kestä enää kauan, vaan ikään kuin ”hetkisen”, ennen kuin Jehova ilmaisee täysin määrin vihansa ja tuomionsa Suurta Babylonia vastaan antamalla sen maailmallisten liittolaisten tuhota sen ennen kuin ne itse tuhotaan ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodan” aikana Har-Magedonin taistelupaikalla. (Ilmestys 16:14, 16) Silloin se verivelka, johon Suuri Babylon on syyllistynyt, paljastetaan ja kostetaan sille. Ihmiset, joiden tappamiseen se on syyllistynyt joko suoranaisesti tai epäsuorasti, eivät ole enää peitossa eivätkä jää huomiotta. Tilit selvitetään heidän hyväkseen teloittamalla tappaja. Suuri Babylon on tappanut paljon Jehovan todistajia!

Jumalan vihalta kätkeytyvien elossa olevat toverit

13 Jumalan hyvyys kruunasi vuoden 1919. Maaliskuun 21. päivänä, ennen kuin Kansainväliset Raamatuntutkijat saivat kautta Yhdysvaltojen päätökseen nimien keräämisen Seuran virkailijoiden vapautusanomukseen, Seuran kahdeksalle edustajalle myönnettiin vapautus takuita vastaan, ja 25. maaliskuuta heidät vapautettiin Atlantan kuritushuoneesta eivätkä he enää palanneet sinne. Miksi? Siksi että heidät vapautettiin myöhemmin syytteistä eikä heitä todettu syyllisiksi mihinkään rikokseen Yhdysvaltoja vastaan. Myöhemmin tuona vuonna Seuran päätoimisto siirrettiin takaisin Brooklyniin New Yorkiin alkuperäiseen paikkaansa. Siten hengellisten israelilaisten jäännös murtautui vapaaksi Suuren Babylonin orjuudesta ja palasi oikeaan hengelliseen tilaansa palvomansa Jumalan silmissä. Kuten Jesajan 35:8–10:ssä oli ennustettu, jäännös palasi hengelliseen elämään ja toimintaan Jehovan palveluksessa vertauskuvallista valtatietä pitkin: ”Sen nimi on ’pyhä tie’.” Profetiassa sanotaan edelleen: ”Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.”

14 1.–8. syyskuuta samana sodanjälkeisenä vuonna 1919 pidettiin Cedar Pointissa Ohiossa yleiskonventti, ja siellä ilmoitettiin uudesta sodanjälkeisen työn piirteestä, nimittäin joka toinen viikko ilmestyvän 32-sivuisen Kultainen Aika -nimisen lehden julkaisemisesta Vartiotorni-lehden täydennykseksi. Tämän uuden lehden (nykyisin nimeltään Herätkää) ensimmäinen numero ilmestyi englanniksi 1. lokakuuta 1919, ja se alkoi palvella ajankohtaista tarkoitustaan ja kertoa Jumalan puoleen taipuvaisille ihmisille lähestyvästä kultaisesta tuhatvuotiskaudesta ja paljastaa myös sitä, että Suuri Babylon oli tuomittu pikaiseen tuhoon. Myöhemmin englanninkielisen Vartiotorni-lehden joulukuun 15. päivän numerossa 1919 ilmoitettiin jälleen sen julkaisijoitten osoitteeksi Columbia Heights 124, Brooklyn, New York. Kultaisen Ajan 15. numerossa, joka oli päivätty 14. huhtikuuta 1920, ilmoitettiin, että sitä julkaistiin nyt Myrtle Avenue 35:ssä Brooklynin kaupunginosassa New Yorkissa, missä Vartiotorni-seuran ensimmäinen kirjapaino sijaitsi. Nykyään Seuralla ja sen haaratoimistoilla on kirjapainoja ympäri maapallon.

15 Kaikki tämä ennallistustyö, joka aluksi oli pienimittaista, aloitti sodan jälkeen ’kaiken sen ennallistamisen ajat, mistä Jumala oli puhunut vanhan ajan pyhien profeettojen suulla’, merkiksi kirkastetun Jeesuksen Kristuksen näkymättömästä paluusta ja läsnäolosta. (Apostolien teot 3:21) Siihen liittyvä Jehovan vihkiytyneen kansan vapautus ja uudelleen kokoaminen vastakuvallisesta Babylonista oli osa ”asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkkiä”, jonka Jeesus ennusti profetiassaan, joka on merkitty muistiin Matteuksen 24. ja 25. lukuun, Markuksen 13. lukuun ja Luukkaan 21. lukuun.

16 Kaikki tämä muodosti sopivat puitteet jollekin muulle hyvin tärkeälle tapahtumalle. Mille? Meidän täytyy muistaa, että kun israelilaiset pakkosiirtolaiset lähtivät Babylonista vuonna 537 eaa. Babylonin valloittajan Kyyros Suuren säädöksen nojalla, niin suuri joukko ei-israelilaisia meni heidän mukanaan takaisin Juudan maahan. Heidän joukossaan oli mies- ja naisorjia, ulkomaalaisia laulajia sekä temppelipalvelijoita, joista käytettiin nimitystä netinim. – Esra 2:43, 58, 64, 65, 70; 3:1; 6:21, 22; 1. Aikakirja 9:1, 2.

17 Nuo ei-israelilaiset kuvaavat nykyään niitä, jotka kuulevat Suuremman Kyyroksen, Jeesuksen Kristuksen, hallinnassa olevan Jumalan valtakunnan sanoman ja jotka ovat olleet hengellisten israelilaisten jäännöksen yhteydessä siitä lähtien, kun nämä vapautuivat nykyisen Suuren Babylonin ja sen maailmallisten liittolaisten vallasta sodanjälkeisenä vuonna 1919. He muistuttavat myös niitä ei-israelilaisia, ”paljoa sekakansaa”, jotka seurasivat israelilaisia, kun nämä lähtivät Egyptistä Mooseksen johdolla vuonna 1513 eaa. – 2. Mooseksen kirja 12:37, 38; vrt. Ilmestys 7:9–17.

18 He vastaavat myös niitä ”muita lampaita”, joista Hyvä Paimen Jeesus Kristus sanoi, että hänen täytyi vielä tuoda heidätkin yhdistääkseen heidät lopullisesti ”yhteen laumaan” niiden hengellisten lampaitten kanssa, jotka ovat ”tässä tarhassa”, Jumalan taivaallisen valtakunnan perilliset sisältävässä ”tarhassa”. (Johannes 10:16) Kultaisen Ajan vuoden 1934 joulukuun 1. päivän numerossa sivulla 366 ilmoitettiin alaotsikon ”Jonadab-luokka” alla noille vertauskuvallisille ”muille lampaille”, että heillä oli etu vihkiytyä Jehova Jumalalle Kristuksen kautta ja todistaa se julkisesti vesikasteella. Toukokuun 31. päivänä 1935 Seuran presidentti puhui Washingtonin konventissa ja tunnisti ”muut lampaat” siksi ”suureksi joukoksi”, joka nähtiin ennalta Ilmestyksen 7:9–17:ssä. Konventin seuraavana päivänä kastettiin vedessä 840, ja suurimmalla osalla heistä oli Jumalan valtakunnan alaisuudessa saatavan maallisen elämän toivo.

19 Tässä yhteydessä on paikallaan tarkastella Johanneksen 11:25, 26:ssa olevia Jeesuksen Kristuksen sanoja: ”Joka uskoo minuun, on tuleva elämään, vaikka hän kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, tule ikinä kuolemaan.” Kaikkien niiden todisteiden perusteella, joita on esiintynyt sotavuodesta 1914 lähtien, me havaitsemme elävämme ”lopun aikaa”, ”asiainjärjestelmän päättymistä”. (Daniel 12:1–4; Matteus 24:1–3) Vaikka Jehovan todistajat ovat julistaneet ”tätä valtakunnan hyvää uutista” maailmanlaajuisesti vuodesta 1919 lähtien, kansat, jopa kristikuntaan kuuluvat, ovat kieltäytyneet alistumasta messiaanisen Valtakunnan alaisuuteen, joka on ollut perustettuna taivaissa vuodesta 1914 lähtien. Jumalalle oikeudenmukaisesti kuuluvan valtakunnan ja sen saarnaajien vastustaminen yhdistää kansat, ja ne kootaan siten ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan” Har-Magedoniin. Tämä maailmanlaajuinen ”sota” merkitsee täydellistä tuhoa noille uskottomille kansoille. Se merkitsee tämän asiainjärjestelmän loppua. – Ilmestys 16:14–16; Matteus 24:14.

20 Silloin vain lampaankaltaiset, Hyvän Paimenen ”yhteen laumaan” kuuluvat uskovat, välttävät kuoleman. Siihen sisältyy ”muiden lampaitten” ”suuri joukko”. Tähän joukkoon kuuluvien nähtiin Ilmestyksen 7:9–17:ssä tulevan elossa ”siitä suuresta ahdistuksesta” ja astuvan tuhatvuotiseen asiainjärjestelmään maan päällä. (Matteus 24:21, 22) Miksi heidän tarvitsisi koskaan kuolla maan päältä? Kristuksen hallituksen alaisuudessa heillä on tilaisuus saada loputon elämä maan päälle ennallistetussa paratiisissa. (Ilmestys 20:1–6) Nähtäväksi jää, kuinka monet nykyisin elävistä yli kahdesta miljoonasta Jehovan vihkiytyneestä, kastetusta todistajasta säilyvät elossa koko maapallolle ulottuvan ”suuren ahdistuksen” läpi, joka on jo hyvin lähellä. Mutta se tulee olemaan monista kansoista ja kielistä peräisin oleva ”suuri joukko”, jonka lukumäärää ei ole ilmoitettu. Sellaisten uskonmiesten on sykähdyttävämpää astua Har-Magedonin jälkeiseen asiainjärjestelmään kuin Nooan ja hänen perheensä oli astua ulos arkista puhdistetun maan päälle maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen jälkeen. Näiden nykyisten uskonmiesten kohdalla tulevat toteutumaan hyvin kirjaimellisesti Jeesuksen sanat: ”Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, tule ikinä kuolemaan.” (Johannes 11:26) Nuo Har-Magedonissa elossa säilyvät haluavat saada nimensä ’kirjoitetuksi elämän kirjaan’, jota elämän antava Jumala pitää. (Ilmestys 20:7–15) Tämä nimien kirjoittaminen takaa heille ikuisen elämän paratiisimaassa.

21 Koska tämä ”lopun aika”, joka alkoi pakanain aikojen päätyttyä vuonna 1914, on jo kulunut näin pitkälle, niin epäilemättä monet nykyään elävät uskon ja nuhteettomuuden säilyttävät miehet ja naiset eivät kuole koskaan pois maan päältä, Jumalan astinlaudalta. Miten poikkeuksellinen tilaisuus heidän edessään onkaan! Koska he eivät kuole eikä heitä haudata, he eivät tarvitse kuolleitten ylösnousemusta Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotisen hallituksen aikana. Todellisuudessa he säilyvät elossa lausuakseen tervetulleiksi kuolemasta takaisin ne maan tomussa nukkuvat, joiden puolesta Kuningas Jeesus Kristus antoi täydellisen ihmiselämänsä lunastusuhriksi. Har-Magedonissa elossa säilyvillä tulee olemaan etu todistaa noille miljardeille kuolleista herätettäville ihmisille kaikesta siitä, mitä Jehova Jumala teki Jeesuksen Kristuksen välityksellä tämän ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikana. Osoittautukoot siksi nämä suuresti suositut ihmiset tänä kaikkein ratkaisevimpana aikana nuhteettomuutensa säilyttäviksi Jehova Jumalan todistajiksi hänen kaikkeudensuvereenisuutensa kunniaan saattamiseksi.

Lisää:
Miksi Jehovan todistajat pysyvät valveilla?

”Pysykää – – valveilla, koska ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee.” (MATTEUS 24:42)

KAIKKIIN Jumalan palvelijoihin, ovatpa he nuoria tai vanhoja, juuri vihkiytyneitä tai jo pitkään palvelleita, soveltuu Raamatun kehotus: ”Pysykää – – valveilla”! (Matteus 24:42.) Miksi se on tärkeää?

2 Maanpäällisen palveluksensa lopulla Jeesus ennusti tunnusmerkin näkymättömästä läsnäolostaan Valtakunnan vallassa (Matteuksen 24. ja 25. luku). Hän kuvaili selvästi tuon kuninkaallisen läsnäolonsa aikaa — ja tapahtumat, jotka täyttävät ennustuksia, osoittavat, että hänet asetettiin valtaistuimelle Kuninkaaksi taivaissa vuonna 1914. Hän kiinnitti myös huomiota tilanteeseen, joka koettelisi silloin uskomme aitouden. Jeesus tarkoitti aikaa, jolloin hän ryhtyisi toimiin Teloittajana tuhotakseen nykyisen pahan järjestelmän suuren ahdistuksen aikana, sanoessaan: ”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaiden enkelit eikä Poika, vaan ainoastaan Isä.” Tämä mielessään hän sanoi: ”Pysykää siis valveilla, koska ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee.” (Matteus 24:36, 42.)

3 Se ettemme tiedä suuren ahdistuksen alkamisen päivää emmekä hetkeä, vaatii meitä, jos väitämme olevamme kristittyjä, elämään joka päivä tosi kristittyjen tavoin. Käytätkö sinä elämääsi niin, että saat Herran hyväksynnän, kun suuri ahdistus alkaa? Tai jos kuolet ennen sitä, niin muistaako hän sinut sellaisena, joka palveli uskollisesti Jehovaa nykyisen elämänsä loppuun saakka? (Matteus 24:13; Ilmestys 2:10.)

Ensimmäiset opetuslapset pyrkivät pysymään valppaina

4 Jeesus Kristus itse jätti meille parhaan esimerkin hengellisestä valppaudesta. Hän rukoili Isäänsä usein ja palavasti (Luukas 6:12; 22:42–44). Kun hän kohtasi koettelemuksia, hän luotti lujasti Raamatusta saatavaan ohjaukseen (Matteus 4:3–10; 26:52–54). Hän ei antanut kääntää huomiotaan pois työstä, jonka Jehova oli hänelle antanut (Luukas 4:40–44; Johannes 6:15). Olisivatko ne, jotka pitivät itseään Jeesuksen seuraajina, yhtä valppaita?

5 Toisinaan Jeesuksen apostolitkin horjuivat. Liiallisen innokkuutensa ja väärien käsitystensä vuoksi he joutuivat kokemaan pettymyksiä (Luukas 19:11; Apostolien teot 1:6). Ennen kuin he oppivat luottamaan täysin Jehovaan, äkilliset koettelemukset suistivat heidät pois tasapainosta. Niinpä kun Jeesus pidätettiin, hänen apostolinsa pakenivat. Myöhemmin tuona yönä pelko sai Pietarin kieltämään toistuvasti edes tuntevansa Kristusta. Apostolit eivät olleet vielä suhtautuneet vakavasti Jeesuksen neuvoon: ”Pysykää valveilla ja rukoilkaa jatkuvasti.” (Matteus 26:41, 55, 56, 69–75.) Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus vahvisti heidän uskoaan Raamatun avulla (Luukas 24:44–48). Kun sitten näytti siltä, että jotkut heistä saattaisivat työntää heille uskotun palveluksen toissijaiseen asemaan, Jeesus vahvisti heidän haluaan keskittyä tärkeämpään työhön (Johannes 21:15–17).

6 Jeesus oli aiemmin varoittanut opetuslapsiaan, etteivät he saisi olla osa maailmasta (Johannes 15:19). Hän oli myös neuvonut heitä, ettei heidän tullut hallita herroina toisiaan vaan heidän piti palvella yhdessä veljinä (Matteus 20:25–27; 23:8–12). Noudattivatko he hänen neuvojaan? Pitivätkö he hänen heille antamansa työn etualalla?

7 Niin kauan kuin apostolit elivät, he suojelivat seurakuntaa. Historia vahvistaa, että varhaiskristityt eivät osallistuneet Rooman valtakunnan politiikkaan eikä heillä ollut ylempiarvoista pappisluokkaa. Toisaalta he olivat palavia Jumalan valtakunnan julistajia. Ensimmäisen vuosisadan loppuun mennessä he olivat todistaneet kaikkialla Rooman valtakunnassa sekä tehneet opetuslapsia Aasiassa, Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa (Kolossalaisille 1:23).

8 Nämä saavutukset saarnaamistyössä eivät kuitenkaan merkinneet sitä, ettei enää tarvinnut pysyä hengellisesti valveilla. Jeesuksen ennustettu tulo oli yhä kaukana tulevaisuudessa. Ja kun seurakunta astui toiselle vuosisadalle, syntyi tilanteita, jotka vaaransivat kristittyjen hengellisyyden. Kuinka niin?

Joidenkuiden valppaus herpaantui

9 Jotkut seurakuntaan tulleista alkoivat ilmaista uskomuksensa kreikkalaisen filosofian termein, jotta maailman ihmisten olisi helpompi hyväksyä heidän sanomansa. Pakanallisista opeista, kuten kolminaisuudesta ja sielun synnynnäisestä kuolemattomuudesta, tuli vähitellen osa kristillisyyden turmeltunutta muotoa. Se johti tuhatvuotistoivon hylkäämiseen. Miksi? Ne jotka alkoivat uskoa sielun kuolemattomuuteen, tulivat siihen tulokseen, että ihmisruumiista eloon jäävä sielu saavuttaisi kaikki Kristuksen hallinnon siunaukset henkimaailmassa. Siksi he eivät katsoneet tarpeelliseksi pitää silmällä Kristuksen läsnäoloa Valtakunnan vallassa. (Vrt. Galatalaisille 5:7–9; Kolossalaisille 2:8; 1. Tessalonikalaisille 5:21.)

10 Toiset kehitysvaiheet vahvistivat tätä tilannetta. Jotkut kristityiksi valvojiksi itseään väittävät miehet alkoivat käyttää seurakuntiaan keinona saada itselleen huomattava asema. Taitavasti he antoivat omille näkemyksilleen ja opetuksilleen yhtä suuren tai vieläpä suuremman arvon kuin Raamatulle. Tämä luopiokirkko asettui tilaisuuden tullen jopa poliittisen valtion käytettäväksi palvelemaan sen etuja. (Apostolien teot 20:30; 2. Pietarin kirje 2:1, 3.)

Lisääntyneen valppauden seurauksia

11 Roomalaiskatolisen kirkon vuosisatoja jatkuneiden väärinkäytösten jälkeen astuivat jotkut uskonpuhdistajat esiin 1500-luvulla. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt paluuta tosi palvontaan. Miksi ei?

12 Vaikka eri protestanttiset ryhmät murtautuivat vapaiksi Rooman vallasta, ne säilyttivät monet luopumuksen perusopetukset ja tavat — jaon pappeihin ja maallikkoihin sekä uskon kolminaisuuteen, sielun kuolemattomuuteen ja kuolemanjälkeiseen ikuiseen kidutukseen. Ja ne olivat roomalaiskatolisen kirkon tavoin edelleen osa maailmasta olemalla läheisessä liittosuhteessa poliittisten ainesten kanssa. Siten ne työnsivät yleensä syrjään kaikki odotukset Kristuksen tulosta Kuninkaana.

13 Jeesus oli kuitenkin ennustanut, että Valtakunnan todelliset perilliset (joita hän vertasi vehnään) jatkaisivat apostolien kuoleman jälkeen kasvuaan tekokristittyjen (eli rikkaruohojen) rinnalla elonkorjuuseen saakka (Matteus 13:29, 30). Emme nykyään voi luetella aivan varmasti kaikkia niitä, joita Herra piti vehnänä. On kuitenkin huomionarvoista, että 1300-, 1400- ja 1500-luvulla oli miehiä, jotka omistautuivat oman henkensä ja vapautensa uhalla kääntämään Raamatun tavallisen ihmisen kielelle. Toiset sekä tunnustivat Raamatun Jumalan sanaksi että hylkäsivät kolminaisuuden epäraamatullisena. Jotkut hylkäsivät uskon sielun kuolemattomuuteen ja helvetintulen kidutukseen sillä perusteella, että ne olivat täysin ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Kun Raamattua tutkittiin yhä enemmän 1800-luvulla, alkoivat Yhdysvalloissa, Saksassa, Englannissa ja Venäjällä toimivat ryhmät tuoda julki vakaumustaan siitä, että Kristuksen paluu oli käsillä. Heidän odotuksensa johtivat kuitenkin useimmiten pettymykseen. Miksi? Pääasiassa siksi, että he luottivat liikaa ihmisiin eivätkä tarpeeksi Raamattuun.

Valppaus käy ilmi

14 Sitten vuonna 1870 Charles Taze Russell ja jotkut hänen toverinsa muodostivat raamatuntutkisteluryhmän Alleghenyssä Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa. He eivät panneet ensimmäisinä merkille monia ymmärtämiään Raamatun totuuksia, mutta ottivat tutkiessaan tavaksi tarkistaa huolellisesti kaikki aiheeseen liittyvät raamatunkohdat. Heidän tavoitteenaan ei ollut löytää ennakkokäsityksille tukea Raamatusta, vaan varmistautua siitä, että heidän päätelmänsä olivat sopusoinnussa kaiken sen kanssa, mitä Raamattu sanoi asiasta.

[Alaviitteet]

A. H. Macmillan, Usko marssilla, Gummerus, Jyväskylä, 1967, s. 29–32.

15 Muutamat muut olivat jo ennen heitä tajunneet, että Kristus palaisi näkymättömänä henkiolentona. Jotkut olivat ymmärtäneet, ettei Kristuksen paluun tarkoitus ollut polttaa maata ja hävittää tyystin ihmiselämää, vaan siunata kaikkia maapallon sukukuntia. Muutamat harvat olivat jopa tajunneet, että pakanain ajat päättyisivät vuonna 1914. Nämä seikat eivät kuitenkaan olleet pelkkiä teologisia keskustelunaiheita veli Russellin yhteydessä olleille raamatuntutkijoille. He rakensivat elämänsä näiden totuuksien ympärille ja saattoivat ne kansainväliseen julkisuuteen tuohon aikakauteen nähden ennennäkemättömässä mitassa.

16 Heidän oli silti pysyttävä valveilla. Miksi? Vaikka he esimerkiksi tiesivät, että Raamatun ennustukset kiinnittivät huomion vuoteen 1914, he eivät tienneet tarkkaan, mitä tuolloin oikeastaan tapahtuisi. Tämä asetti heidät kokeeseen. Veli Russell kirjoitti Vartiotornissa 1. helmikuuta 1915 (engl. 1.11.1914): ”Muistakaamme olevamme koetusajassa. – – Jos on jokin syy, mikä pakottaisi jonkun eroamaan Herrasta ja hänen totuudestaan ja lopettamaan uhraamisen Herran asian hyväksi, silloin se ei ole ollut ainoastaan rakkaus Jumalaa kohtaan sydämessä, mikä on ylläpitänyt intoa Jumalaa kohtaan, vaan jokin muu; ehkä se toivo, että aika oli lyhyt; vihkiytyminen oli ainoastaan määrättyyn aikaan.”

17 Jotkut lakkasivat silloin palvelemasta Jehovaa. Mutta A. H. Macmillan ei kuulunut heihin. Vuosia myöhemmin hän myönsi avoimesti: ”Joskus olemme odottaneet jostakin ajankohdasta enemmän kuin Raamatun perusteella olisi ollut aihetta.” Mikä auttoi häntä säilyttämään hengellisen tasapainon? Hän sanoi tajunneensa, että ”se, että nuo odotteet eivät toteutuneet, ei muuttanut Jumalan tarkoituksia”. Hän lisäsi: ”Olen – – oppinut, että meidän pitäisi myöntää erehdyksemme ja etsiä jatkuvasti Jumalan sanasta lisää valistusta.” Nuo ensimmäiset raamatuntutkijat antoivat nöyrästi Jumalan sanan oikaista heidän näkemystään (2. Timoteukselle 3:16, 17).

[Alaviitteet]

Ks. englanninkielistä Vartiotornia 15.8.1966 s. 504–510.

18 Seuraavina vuosina heidän oli edelleen yhtä tarpeellista pysyä valveilla. He tietenkin tiesivät, että kristityt eivät saaneet olla osa maailmasta (Johannes 17:14; Jaakob 4:4). Siksi he eivät tunnustaneet Kansainliittoa Jumalan valtakunnan poliittiseksi ilmaukseksi, kuten kristikunta teki. Mutta vasta vuonna 1939 he näkivät selvästi, mitä oli kristillinen puolueettomuus (ks. englanninkielistä Vartiotornia 1.11.1939).

19 Heillä ei ollut koskaan pappisluokkaa, vaikka jotkut valitut vanhimmat ajattelivat, että saarnaaminen seurakunnassa oli kaikki, mitä heiltä voitiin vaatia. Järjestö halusi kuitenkin vilpittömästi mukautua Raamattuun, ja siksi se tarkasteli vanhinten roolia Raamatun valossa yhä uudelleen Vartiotornin palstoilla. Järjestöä koskevia muutoksia tehtiin sopusoinnussa sen kanssa, mitä opittiin Raamatusta.

20 Koko järjestöä valmistettiin suorittamaan täysin se työ, joka oli hahmoteltu Jumalan sanassa meidän ajallemme (Jesaja 61:1, 2). Miten laajalti hyvää uutista julistettaisiin meidän päivinämme? Jeesus sanoi: ”Kaikissa kansoissa hyvä uutinen täytyy saarnata ensin.” (Markus 13:10.) Tuo tehtävä on usein tuntunut mahdottomalta inhimillisestä näkökulmasta katsottuna.

21 Uskollinen ja ymmärtäväinen orjaluokka on kuitenkin mennyt eteenpäin luottaen Kristukseen seurakunnan Päänä (Matteus 24:45). Se on kiinnittänyt uskollisesti ja lujasti Jehovan kansan huomion työhön, joka on suoritettava. Vuodesta 1919 lähtien korostettiin yhä enemmän kenttäpalvelusta. Monista tuntui vaikealta kulkea talosta taloon ja puhua vieraille (Apostolien teot 20:20). Sellaiset tutkistelukirjoitukset kuin ”Siunatut ovat ne, jotka ovat pelottomat” (suom. vuonna 1920) ja ”Ole rohkeana” (vuonna 1921) auttoivat kuitenkin joitakuita pääsemään työn alkuun ja luottamaan Jehovaan.

22 Vuonna 1922 esitetty vetoomus ”Julistakaa, julistakaa, julistakaa Kuningasta ja hänen valtakuntaansa” antoi kaivatun pontimen nostaa tuo työ sen ansaitsemaan asemaan. Ne vanhimmat, jotka eivät hyväksyneet tuota raamatullista velvollisuutta, poistettiin tehtävistään vuonna 1927 ja sen jälkeen. Seuran matkaedustajat eli saarnaajaveljet nimitettiin noihin aikoihin piiri-palvelustyönjohtajiksi, joiden tehtävänä oli valmentaa henkilökohtaisesti julistajia kenttäpalvelusta varten. Kaikki eivät voineet olla tienraivaajina, mutta monet omistivat viikonloppuisin kokonaisia päiviä palvelukseen: he aloittivat työn heti aamulla, pysähtyivät hetkeksi syömään voileivän ja jatkoivat sitten palvelusta illansuuhun. Ne olivat merkittäviä teokraattisen kehityksen aikoja, ja hyödymme suuresti, jos tutkimme sitä, miten Jehova ohjasi kansaansa. Hän ohjaa sitä edelleen. Hänen siunauksellaan tämä tehtävä saarnata hyvää uutista jo perustetusta Valtakunnasta saatetaan menestyksellisesti päätökseen.

Pysytkö sinä valveilla?

23 Jehovan järjestö varoittaa meitä jatkuvasti hänen ohjauksessaan niistä tavoista ja asenteista, jotka yhdistäisivät meidät osaksi maailmaa, jolloin olisimme vaarassa hävitä sen mukana (1. Johanneksen kirje 2:17). Meidän on puolestamme oltava henkilökohtaisesti valveilla ilmaisemalla vastakaikua Jehovan ohjaukselle. Jehova valmentaa meitä myös elämään ja työskentelemään yhdessä. Hänen järjestönsä on auttanut meitä ymmärtämään yhä paremmin, mitä kristillinen rakkaus todellisuudessa merkitsee (1. Pietarin kirje 4:7, 8). Voidaksemme pysyä valveilla meidän täytyy pyrkiä innokkaasti soveltamaan näitä neuvoja inhimillisistä puutteista huolimatta.

24 Uskollinen ja ymmärtäväinen orja on jatkuvasti muistuttanut meitä: ”Luota Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.” (Sananlaskut 3:5, UM.) ”Rukoilkaa lakkaamatta.” (1. Tessalonikalaisille 5:17.) Meitä on neuvottu, että meidän tulisi oppia nojautumaan ratkaisuissamme Jumalan sanaan, antaa tämän Sanan olla jalkaimme lamppu ja valkeus tiellämme (Psalmit 119:105). Meitä on kannustettu rakkaudellisesti pitämään elämässämme etualalla Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen, työ jonka Jeesus ennusti tulevan suoritetuksi meidän aikanamme (Matteus 24:14).

25 Uskollinen ja ymmärtäväinen orja on tosiaan varmasti valveilla. Meidän on myös henkilökohtaisesti pysyttävä valveilla. Tehkäämme niin, jotta olisimme niiden joukossa, jotka seisovat hyväksytyssä asemassa Ihmisen Pojan edessä, kun hän tulee panemaan toimeen tuomion (Matteus 24:30; Luukas 21:34–36).

>>Niinpä apostoli Paavali kirjoittaa: ”Suoritettuaan puhdistuksen syntiemme edestä [suorittamalla lunastuksen] hän istui Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa.” Minkä suurenmoisen esimerkin hän antoikaan kaikille niille, jotka odottavat Valtakunnan ’tulemista’ – sekä ”pieneen laumaan” kuuluville, jotka perivät taivaallisen valtakunnan, että niille, jotka tulevat olemaan tuon valtakunnan maallisia alamaisia!>>

Tarkoittaako yllä oleva viesti, että Jumalan valtakunnan perillisiä ovat vain "pienen lauman jäsenet"?

???

Ohdake kirjoitti:

>>Niinpä apostoli Paavali kirjoittaa: ”Suoritettuaan puhdistuksen syntiemme edestä [suorittamalla lunastuksen] hän istui Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa.” Minkä suurenmoisen esimerkin hän antoikaan kaikille niille, jotka odottavat Valtakunnan ’tulemista’ – sekä ”pieneen laumaan” kuuluville, jotka perivät taivaallisen valtakunnan, että niille, jotka tulevat olemaan tuon valtakunnan maallisia alamaisia!>>

Tarkoittaako yllä oleva viesti, että Jumalan valtakunnan perillisiä ovat vain "pienen lauman jäsenet"?

???

Kuule aivan rehellisesti.

Minun mielenterveys ei kestä keskustelua kanssasi, joten jätän homman parempihermoisille ;-)

Mennä kirjoitti:

Kuule aivan rehellisesti.

Minun mielenterveys ei kestä keskustelua kanssasi, joten jätän homman parempihermoisille ;-)

Mikäs ylläolevassa kysymyksessä oli pahinta?

Sekö, että osaat aavistaa mitä kysyn seuraavaksi?

Uskon kyllä, että useimmat teille täällä esitetyt kysymykset eivät aina ole hyviä mielenterveydelle.
Se johtunee siitä, että joutuu ihan itse pohtimaan mihin todellakin uskotte.

Eikö olekin ikävää, että on kysymyksiä, joihin ei voi vastata kyllä eikä ei ilman että oma oppi horjuu?

Näin ymmärrän - toki voin taas olla väärässäkin.

Ohdake kirjoitti:

Mikäs ylläolevassa kysymyksessä oli pahinta?

Sekö, että osaat aavistaa mitä kysyn seuraavaksi?

Uskon kyllä, että useimmat teille täällä esitetyt kysymykset eivät aina ole hyviä mielenterveydelle.
Se johtunee siitä, että joutuu ihan itse pohtimaan mihin todellakin uskotte.

Eikö olekin ikävää, että on kysymyksiä, joihin ei voi vastata kyllä eikä ei ilman että oma oppi horjuu?

Näin ymmärrän - toki voin taas olla väärässäkin.

>>Uskon kyllä, että useimmat teille täällä esitetyt kysymykset eivät aina ole hyviä mielenterveydelle.

Mennä kirjoitti:

>>Uskon kyllä, että useimmat teille täällä esitetyt kysymykset eivät aina ole hyviä mielenterveydelle.

Kaikesta huolimatta suosittelen ihan rehellisesti ja rauhassa pohtimaan Ohdakkeen visaisia kysymyksiä. Eikö uskosi ole väärällä pohjalla, jos siitä seuraa, että yksinkertaiset kysymykset tuntuvat vaikeilta. Ja silloinhan asialle tulisi tehdä aivan jotain muuta, kuin vältellä kysymyksiä, joihin seura ei anna valmiita vastauksia. Voit vaikka palautella mieleesi, mikä on se ainoa oikea ja kestävä pelastuskallio, johon kiinnitetty usko kestää ja vie perille.


   Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni,
   eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä,
   eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika
      ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
   Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut,
   niin minä annan teille levon.
   Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta,
   sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä;
   niin te löydätte levon sielullenne.
   Sillä minun ikeeni on sovelias,
   ja minun kuormani on keveä.    (Matt.11:27-30)

Koko raamattu on jumalan sanaa ja henkeytetty.
Oliko henkeyttäminen VT;n aikaan jotenkin erilaista kuin UT:n aikaan? Juutalaiset pitävät edelleen VT:a raamattuna ja UT on heidän mukaansa väärää oppia. Hehän odottavat edelleen Jeesuksen 1. tulemista. Pitävätköhän he sen vuoksi ihan oikeutettuna palestiinalaisten alistamista. He sekoittavat raamatun ja politiikan, mutta niinhän tekee Georg Bushkin ja Israel on käytännössä USA:n satelliittivaltio.

Eipä silti, niin kauan kuin "kristillisyyttä" on levitetty on käytetty miekkaa apuna. Afrikkaa on riistetty ja heidän elinkeinonsa tuhottu. Lähetystyö on saanut enemmän pahaa kuin hyvää aikaan Afrikassa. Paremmin se tuntuu sopineen jäyhille pohjoisen kansoille, jotka lukkarinkoulussa ovat ABC-kirjaansa perehtyneet.

Siis millainen on normaali ihminen? Entäs epänormaali? Millä tavalla JT:t osaavat erotella ihmiset niin hyvin. Onko se yksilön vika, jos on sattunut syntymään "epänormaalina". Esim on syntynyt paljon ihmisiä, joilla on sekä miehen että naisen sukuelimiä. Yleensä lääkäri päättää tehdä heistä naisia. Entä jos he kuitenkin itse tuntevat itsensä miehiksi. Eikö heillä saa olla lainkaan sukupuolielämää? Kuka sellaisen rangaistuksen voi antaa.

timotei kirjoitti:

Siis millainen on normaali ihminen? Entäs epänormaali? Millä tavalla JT:t osaavat erotella ihmiset niin hyvin. Onko se yksilön vika, jos on sattunut syntymään "epänormaalina". Esim on syntynyt paljon ihmisiä, joilla on sekä miehen että naisen sukuelimiä. Yleensä lääkäri päättää tehdä heistä naisia. Entä jos he kuitenkin itse tuntevat itsensä miehiksi. Eikö heillä saa olla lainkaan sukupuolielämää? Kuka sellaisen rangaistuksen voi antaa.

>>Eikö heillä saa olla lainkaan sukupuolielämää?>Esim on syntynyt paljon ihmisiä,>Kuka sellaisen rangaistuksen voi antaa.