Olen seurustellut lähes 2 vuotta. Mieheni on luotettava (ottamatta huomioon että hän tapasi yhtä naista muutaman kerran, keskustelivat henkeviä, nukkuivat toistensa vieressä ym. mutta "mitään ei kuulema tapahtunut")
Aiempia ongelmia ja minun jättämisaikeita huomioonoottamatta tämä tapahtuma on koitunut suhteemme kompastuskiveksi.
Kuten kirjoituksesta käy ilmi, olen hyvin mustasukkainen ja katkera tapahtuneesta edelleen.
Tapahtuneesta on n. 6kk, enkä osaa millään unohtaa ja pyyhkiä pois asiaa päivänjärjestyksestä täysin. Pettämisen jälkeen otin mieheni takaisin, hänen vannoessaan klassiset repliikit, hakevansa kuun taivaalta ym.
Asiaa vaikeuttaa huomattavasti se, että joudun näkemään mieheni "toisen naisen" päivittäin..
Saan kohtauksia jatkuvaan turhautumiseen asti.
Mieheni syy pettämiseen oli suhteen ongelmat, ja että hän yrittäisi tämän naisen kautta unohtaa minut.
Sisälläni kasvaa yksityisetsivä, salapoliisi ja välillä se piinaava mustasukkaisuuden piru astuu esille. Mieheni vakuuttaa haluavansa vain minut, ja että tulen aina olemaan kaikkia "muita parempi". Haluan jatkuvasti tarkistaa ja varmistaa paikkani, ikään kuin en vakuuttuisi lainkaan hänen puheistaan.
Olen vainoharhainen ja alan epäillä kaikkia, jopa pienet katseet ja etenkin nätit ja hyvin pienikokoiset tytöt haluaisin ampua. (Tiedän miten sairaalta kuulostaa.)
Mieheni katselee mielellään nättejä, pieniä tyttöjä, joka saa minut miltei kiehumaan raivosta.
Voin lähteä reissuun epäilemättä miestäni, mutta pettämisen jälkeen olen alkanut uskottelemaan itselleni että ehkäpä hän haluaisi jonkun toisen.
Että hän seurustelee kanssani koska pelkää irtautumista tai vastaavaa. Kun yritän puhua mieheni kanssa asiasta, olen hänen mielestään vain hölmö ja hullu vainoharhainen.
Tämä on ensimmäinen suhteeni johon olen itse halunnut panostaa, ja sinkkuaikoina ja edelleenkin on riittänyt vientiä.
Olen informoinut miestäni, että itsellänikin varmasti riittäisi treffailu kumppaneita, ja sen hän itsekin tietää. Joskus oikein nautin muitten miesten katseista, koska tunnen olevani niin vajaavainen omassa suhteessani.
Pitäisi siis saada korjattua suhde (entiselleen?) ja saada kuriin tuo kurjaakin kurjempi, tappava mustasukkaisuus..
Jos joku ymmärtää sairaan mieleni, niin kommentoikaa ihmeessä...
Aiempia ongelmia ja minun jättämisaikeita huomioonoottamatta tämä tapahtuma on koitunut suhteemme kompastuskiveksi.
Kuten kirjoituksesta käy ilmi, olen hyvin mustasukkainen ja katkera tapahtuneesta edelleen.
Tapahtuneesta on n. 6kk, enkä osaa millään unohtaa ja pyyhkiä pois asiaa päivänjärjestyksestä täysin. Pettämisen jälkeen otin mieheni takaisin, hänen vannoessaan klassiset repliikit, hakevansa kuun taivaalta ym.
Asiaa vaikeuttaa huomattavasti se, että joudun näkemään mieheni "toisen naisen" päivittäin..
Saan kohtauksia jatkuvaan turhautumiseen asti.
Mieheni syy pettämiseen oli suhteen ongelmat, ja että hän yrittäisi tämän naisen kautta unohtaa minut.
Sisälläni kasvaa yksityisetsivä, salapoliisi ja välillä se piinaava mustasukkaisuuden piru astuu esille. Mieheni vakuuttaa haluavansa vain minut, ja että tulen aina olemaan kaikkia "muita parempi". Haluan jatkuvasti tarkistaa ja varmistaa paikkani, ikään kuin en vakuuttuisi lainkaan hänen puheistaan.
Olen vainoharhainen ja alan epäillä kaikkia, jopa pienet katseet ja etenkin nätit ja hyvin pienikokoiset tytöt haluaisin ampua. (Tiedän miten sairaalta kuulostaa.)
Mieheni katselee mielellään nättejä, pieniä tyttöjä, joka saa minut miltei kiehumaan raivosta.
Voin lähteä reissuun epäilemättä miestäni, mutta pettämisen jälkeen olen alkanut uskottelemaan itselleni että ehkäpä hän haluaisi jonkun toisen.
Että hän seurustelee kanssani koska pelkää irtautumista tai vastaavaa. Kun yritän puhua mieheni kanssa asiasta, olen hänen mielestään vain hölmö ja hullu vainoharhainen.
Tämä on ensimmäinen suhteeni johon olen itse halunnut panostaa, ja sinkkuaikoina ja edelleenkin on riittänyt vientiä.
Olen informoinut miestäni, että itsellänikin varmasti riittäisi treffailu kumppaneita, ja sen hän itsekin tietää. Joskus oikein nautin muitten miesten katseista, koska tunnen olevani niin vajaavainen omassa suhteessani.
Pitäisi siis saada korjattua suhde (entiselleen?) ja saada kuriin tuo kurjaakin kurjempi, tappava mustasukkaisuus..
Jos joku ymmärtää sairaan mieleni, niin kommentoikaa ihmeessä...
Vastaukset 8
Vanhimmat
joskus miksi jotkut naiset suovat miehilleen pettämisiä yleisenä linjana, eivät koe todellisena harmina (pojat on poikia) sitä kunnes sitten yhtäkkiä fiksaatioituvat johonkin tiettyyn naiseen.Siis tiedän patologisia pettäjiä, ja jos saavat kerran pettää, on väärin ihan yllättäen hyökätä yksittäisen naisen kimppuun (jos niitä kerran riittää).Problematiikkahan ei silloin ole petetylle pettäminen, vaan nainen x.Nainen x todennäköisesti olisi ongelma muutenkin.Jostain syystä pettäminen JUURI TÄMÄN kanssa on PAHEMPAA kuin MUIDEN kanssa pettäminen?? Warum??
Periaatteessa en siis usko että pettäjä tyytyisi yhteen tai kahteen tempaukseen, niitä naisia on varmasti muitakin, tämä vain pomppasi jäävuoren huippuna esiin.Eli mustasukkaisuutta se nainen saattaisi aiheuttaa sinussa vaikkei se edes ikinä tapaisi miestäsi.Siinä naisessa on jotain mikä sua ärsyttää, jos on niin, että miehesi tapaa rellestää niin sarjamäisesti että valheetkin tulevat kuin ripulia suusta.Selvitä millainen mies on miehiään ja unohda hukata energiaa muihin naisiin.Niitä tuppaa olemaan maailmassa kuin sieniä sateella.
Minulle kävi niin, että oltuamme yhdessä 9kk alkoi alamäki. Riitelimme paljon, koska en luottanut hänen tunteisiinsa minua kohtaan. Hän mm. piti yhteyttä exäänsä jonka jätti lopullisesti minun takiani (eivät enää silloin seurustelleet, mutta tapailivat seksin merkeissä jne.) Minulle paljastui se vasta kun olimme alkaneet seurustella ja se musersi alun. Luulin heidän eronneen jo vuotta aikaisemmin. Meidän aikanamme he eivät tietenkään enää tapailleet ja exä olikin kuin myrkyn niellyt kun minä olin kuvioissa. Olin tullut petetyksi edellisessäkin suhteessa, joten asia oli vaikea pala minulle niellä, ettei minulle oltu rehellisiä.Siitä syystä riidat alkoi, en uskonut hänen haluavan minua ja en uskonut hänen tunteisiinsa. Sehän on jälkeenpäin ajateltuna toisen ihmisen aliarvioimista!
No siis oltuamme yhdessä 9 kk mies alkoi sitten olla vaisumpi, meni jopa kännykän kanssa suihkuun. Tottakai epäilykseni heräsi, mutta en saanut häneltä vastauksia. Eräänä päivänä hän sanoi haluavansa olla yksin ja miettivänsä asioita. Arvasin mistä oli kyse ja koin, että minulla oli oikeus tietää. Marssin miehen asunnolle ja siellä oli "esileikit" ja suutelot meneillään toisen naisen kanssa! Hän oli tumma ja pieni, minua 6 vuotta vanhempi nainen!(Miestäni vuoden vanhempi). Minun täysi vastakohtani. Mutta ilmeisesti oikea toisten miesten nielijä ja hyvä kuuntelija ongelmissamme!
Lähdin kävelemään ja jätin miehen. Eron aikana itsetuntoni korjaantui huimasti ja aloin tuntea itseni jälleen naiseksi. Tapailin mukavia heppuja, joista ei tullut kuitenkaan mitään. Miehen kanssa puhuimme asioista ja hän sanoi suoraan, ettei ollut vain pokkaa jättää minua, että hän ei tosin tapaillut sitä toistakaan enää eromme jälkeen. Sitten hänellä oli joku säätö, joka oli aivan lääpällään mieheen. Siitäkään ei tullut mitään.
Ajauduimme kavereiksi, näimme silloin tällöin miehen kanssa ja lopulta päädyimme sänkyyn. Kun yritin tehdä irtiottoa miehestä, hän alkoi itkeskellä ja voimaan todella huonosti. Oli katkaissut välinsä kaikkiin tyttöihin joita oli sinä aikana tavannut.En ymmärtänyt miksi. Meni puoli vuotta kunnes eräänä iltana suutuin ja sanoin, mitä ihmettä haluat minusta, minusta ei ole tällaiseen seilaamiseen. Silloin paljastui,että hän halusi minut takaisin. Niin kauan kesti, että hän tajusi minun sittenkin olleen se oikea. Muita naisia piti tavata, viettää villiä poikamieselämää, mutta eihän se loppupeleissä herkkua ole jos ei voi unohtaa!
Tästä on nyt yli 2 vuotta aikaa ja tänä päivänä asumme saman katon alla ja olemme kihloissa. Tänä päivänä pystymme nauramaan kaikille näille asioille. Vaikka kaikki on vaatinut töitä, uskon miehen tajunneen että mokasi todella pahasti. Kun palasimme yhteen, hän itki monta yötä pelkästä onnesta....että oli saanut vielä mahdollisuuden.
mutta lisää asiaan pari vuotta sitten...(viittaan nyt tunteisiin joita sinullakin taitaa nyt olla, minulle tuli ne palattuamme yhteen.)
Mutta kas kummaa...sitten alkoi minulle ne itsetunto-ongelmat. Värjäsin tukan vaaleasta tummaksi! Voitteko kuvitella, ajattelin, että minun täytyy olla kuin se nainen joka onnistui saamaan miehen sänkyyn. Olin vainoharhainen, tutkin puhelimet ja kaikki laput mitä taskuissa oli. En puhunut ääneen hänelle ahdistuksesta. Olin kuin hullu. Pian tajusin, ettei hänellä ollut todellakaan mitään salattavaa ja hän teki valtavasti töitä suhteemme eteen, hän oli muuttunut! Huomasin sen kaiken olevan turhaa.
Tänäpäivänä meillä on oikein tasapainoinen suhde eikä mies edelleenkään anna syytä ajatella, että pettäisi uudestaan. Olemme puhuneet asiasta paljon ja tiedän tarkalleen mitä on tapahtunut ja miksi. Tiedän aina missä hän menee ja mikäli hän viipyy, hän aina soittaa tai laittaa viestin(vaikka en ole sitä pyytänytkään.)
Elän tyytyväisenä itseeni, kutritkin on taas vaaleahkot ja arvostan itseäni ihmisenä. Ajattelen, että mikäli hän jättää, pärjään silti oikein hyvin. Minulla ei ole mitään hätää. En ole katsonut hänen puhelintaan 1,5 vuoteen, enkä näe siihen enää tarvetta.
Kun alkaa arvostaa itseään ja kunnioittaa toista ja sitä tosiasiaa, ettei toista voi omistaa, hän tuleekin lähemmäksi sinua. Tunnen, että mieheni siis nykyinen avokki rakastaa minua enemmän kuin koskaan. Olemme puhuneet jopa siitä, että hyvä kun se kaikki tapahtui niin suhteen alkutaipaleella, se opetti molemmille jotakin itsestämme ja miten kamalalta loppupeleissä tuntui olla ilman toista!
Ota sinäkin tuo tapahtuma opetuksena. Ehkäpä olet ollut riidanhaluinen tai teillä on ollut ongelmia, ehkä se ajoi miehen "selvittämään ongelmia" toisen naisen kanssa.Herkät kaverit, joilla on tunteet usein näissä seksijutuissakin pelissä, pettävät yleensä juuri noin. Todennäköisesti he ovat myös harrastaneet seksiä, se tosiasia sinun pitää hyväksyä. Se ei hyödytä sinua tippaakaan, tiesitpä totuuden tai et. Ehkä jonakin päivänä hän on valmis kertomaan sinulle kaiken, kun et painosta ja näytät hänelle parhaat puolesi. Pidä itsestäsi huolta, osta kivoja vaatteita, laita meikkiä ja tunne itsesi nätiksi. Flirttaile, sekin auttaa, vaikka sitten ihan viattomasti jonkun muukalaisen kanssa. Minun mottoni voisi toimia sinunkin kohdallasi:" Kohtele häntä, niinkuin soisit itseäsi kohdeltavan!" Minulle se on toiminut, mies kohtelee paljon paremmin kuin ennen. Mutta se vaatii myös mieheltä työtä tottakai. Sinun tehtäväsi ei todellakaan ole yksin kantaa vastuuta tuosta asiasta. Anna ajan kulua, sekin auttaa. Lakkaa vatvomasta sitä asiaa, se ei muutu siitä miksikään ja yritä välttää sen naisen näkemistä. Mikäli on pakko, voisit jutella hänenkin kanssaan aiheesta. Miten pahalta sinusta tuntuu ja miten arvoton olo sinulla on.
Jos ei tuo tunne mene ohi, niin on ehkä aika vaihtaa maisemia ja jättää mies. Silloin hän ei tee tarpeeksi työtä ansaitakseen sinut ja luottamuksesi. Avaa keskusteluyhteys välillenne, siitä tulee olemaan jatkossa apua. Jos kerrot hänelle itse luurankojasi, asioita joita et ole ennen tohtinut, hän ehkä myös avautuu.
Hän rakastaa sinua, koska on kanssasi ja halusi palata takaisin, muista se! Ja viimeinen ohje, tee hänelle selväksi (ja pidä myös päätös), mikäli hän ikinä enää satuttaa sinua tuolla tavoin, et voi kunnioittaa enää häntä tarpeeksi ollaksesi hänen kanssaan yhdessä. Eli todellakin yksi virhe annetaan anteeksi, mutta toinen kerta ei olisi enää virhe/ajattelemattomuutta.Ja sano hänelle vielä, että on turha yrittää mitään selän takana, koska saisit tietää siitä ennemmin tai myöhemmin kuitenkin,(eli ole valpas, pidä silmät auki!)Ja tee selväksi, että parasta on, mikäli vastaava juttu tulee vielä vastaan, että hän jättää sinut ensin, eikä romuta enää itsetuntoasi ja sydäntäsi typerällä itsekkyydellä! Että sinä kyllä ennemmin kestät sen, ettei hän halua olla kanssasi, kuin tulet petetyksi.
Näillä eväillä minä pääsin kaiken yli, eli muuta omaa ajatteluasi, lakkaa säälimästä itseäsi. Tunne kuinka upea ja vahva olet!;)
Toivon sulle onnea ja toivon, ettei peruspessimistit nyt saa sinua vakuuttuneeksi siitä, että pettää kerran pettää aina. Minä en siihen teoriaan usko, koska ihmisiä ei voi lokeroida ja jokainen kasvaa henkisesti kokemuksistaan. Sehän on vain kiinni siitä millaisen opetuksen ne antaa!:)
Minullekkin on tuo mustasukkaisuus liiankin tuttu tunne. Olen erittäin mustasukkainen vaikka mieheni ei ole pettänyt minua, Mutta epäilen häntä koko ajan. Erityisesti välillämme kaihertaa eräs hänen hyvä ystävättärensä josta hän oli kiinnostunut ennen minua. Olemme riidelleen monta kerta vain hänestä. Tiedän että mustasukkaisuus rasittaa miestäni niinpä olen yrittänyt saada sitä kuriin...
Elämäni on juuri tuollaista!
-ensimmäinen suhde
-samat yksityiskohtaiset asiat:
-Pieni nainen jonka näkee päivittäin
-"mitään ei tapahtunut"
-henkevien jutteleminen
-yhdessä sängyssä(ei nussiminen)
-ylitsepääsemättömyys ja mustasukkaisuus
-omaa vientiä olisi
-koko teon järjettömyys ja raakuus
Ja se riippakivi, edelleen yhdessä..
Vihaan kaikki sen naisen nimisiä, näköisiä, ja hanestä jollakin tapaa muistuttavia, mutta oikeastaan nykyään vihaan siis melkein kaikkia ja kaikkea.
Tuntui tekstisi luettua siltä kuin joku olisi tehnyt sairaan pilan minulle ja kirjoittanut elämästäni tänne. Mutta, se ei voisi olla mahdollista.
Toivottavasti pystyn unohtamaan tämän kaiken ja kaikki saisivat ansionsa mukaan.
Toinen ihminen ruokkii mustasukkaisuutta, ei se ole mikään sairas piirre ihmisessä. Se, joka tekee toisen mustasukkaiseksi, on velvollinen käsittelemään asiaa ja toimittava niin, että ei tekisi toista mustasukkaiseksi.
Itse ainakin jättäisin sellaisen miehen, joka tekee minut mustasukkaiseksi. Ei sellainen mies pysty koskaan ottamaan toista kokonaisvaltaisesti huomioon.
Aika kovaa tekstiä puhua toisesta, että on hullu tai vainoharhainen, kun itse on joskus pettänyt ja rikkonut luottamuksen. Miehen pitää itse ottaa vastuu teoistaan ja miettiä, mitä on toiselle aiheuttanut.
Joku parisuhdeterapia, missä voisitte keskustella asiasta, jos ette muuten keskenänne pysty, olisi hyvä. On tärkeää muistaa, että vika ei ole sinussa, vaan siinä, että miehesi on pettänyt ja käyttäytyy jatkuvasti niin kuin haluaisi pettää. Jos mies vain vähättelee asiaa, niin tilanne on aika paha. Ehkä hän haluaakin tehdä sinut silloin mustasukkaiseksi. Tällaisiakin sairaita yksilöitä on.
uuden luonteen! Että toine ruokkii jotain mustista?
Mustis näkee niinkuin tuolla on taas kerrottu se aiheen vaikka pellolla olevasta veltasta/hankmosta jos niin tahtoo tekipä mitä tahansa. Puhumattakaan joku linja autokuski tai postimies tai parturi nainen.
Eli omistamisen pakko ja menetyksen pelko ym ovat ihmisessä itsessään ja siihen ei "normaali"elämälläkään saa mitenkään otetta vaan sen täytynee parantua itsessään. Suurimmalla osalla lienee se sitä koska mustis itse on "pettämässä" ajatuksin sanoin ja ehkä teoinkin jatkuvasti niin sitä oikeaa ja sopivaa kun ei löydy ja oma kumppani on jostkin kohtaa vähän huono niin mieli koko ajan "metsästää". Mutta aika meneekin luulemiseen ja kuvitteluun. Miten sen muuten saat parhaiten "piiloon kuin " syyttämällä ja omistamalla toisen niin ettei hän voi elää omaa elämää ollenkaan.
Ei tosiaan siihen tarvitse "syottökaukaloa"
Olen yllättynyt ja iloinen siitä, että jaksoitte kommentoida kirjoitustani.
Sain paljon hyviä ajatuksia ja mietiskelynaiheita ...
Sain jopa rohkaistua itseni niin, että näytin miehelleni koko kirjoituksen.
Sain kommenteiltanne pohjaa ja vahvistusta sille, että onneksi tämä ei ole mikään yksintaistelu, jossa olen tuomittu tappioon.
Muitakin on, jotka kamppailee samoista asioista.
(Tämän ei ole sitten tarkoitus kuulostaa miltään "Kalle-auttoi-minut-saamaan-paremman-itsetunnon -kirjoitukselta".)
Tunnistin itseni pelottavan monessa kohtaa. Kun oikein aloin miettimään asian ydintä ja suunnattoman agressioni kohdetta, hoksasin ettei sitä edes ole. Nainen x on vain vihani hyvä välikappale.
Yksi näkökulma tuli mieleeni: Esim. jos mieheni tykkää pienistä tytöistä, ja itselleni on suotu pituutta, niin miksi ihmeessä minun täytisi muokkautua mieheni ideaalimaailman mukaiseksi?
Olla pieni ja söpö, hiljainen, enkä oma (ihanakin) itseni. sillä jokaINENHAN ON OMA PERSOONAnsa.
Luolamiesajat ovat ohi, nykyään kumppanit kaipaavat toisiltaan henkistä vastusta, ja jos toinen on jollain lailla "henkisesti vahvempi", halutaan sentään fyysisellä tasolla "pärjätä paremmin". Näin ollen minikokoinen pikkuprinsessa kainalossaan mies voi pönkittää itsetuntoaan ja kokea olevansa hyödyksi, edes jossin määrin.
Huomaamatta olin kääntänyt ehkäpä hänen huonon itsetuntonsa niin, että minun pitäisi(tottakai) vastata joka asiassa hänen ihanteitaan.
Näin tätä "toista naista" lähiaikoina. Tavalliseen tuttuun tapaan katsoin häntä tappavalla katseella.
Miksi kulutan aikaa ja energiaa "naiseen x"?
4 yötä vierekkäin, voiko se olla pelkkä erehdys? Million saan mielenrauhan enkä enää ole näin vihainen?
Miten saan kulutettua aikani mustasukkaisuutta hyödyllisempiin asioihin...
Kyse ei ole niinkään omistamisen halusta tai jättämisen pelosta, ei edes enään niinkään, että olisi pettämisen vaaraa.
Kyse on siitä että haluan olla prioriteetti nr 1, niinkuin aiemminkin. (Totta mooses hänellä saa olla kaikkeen muuhunkin aikaa. En ole koskaan kieltänyt häntä menemästä minne haluaa, vaikka tempperamenttinen olenkin.)Hieman ehkä egosentristä ja lapsellista ajattelua.
Ongelman ydin onkin jokin sairas muoto mustasukkaisuudesta: haluan kaikin tavoin olla miehelleni ihanne nainen, koska rakastan häntä ja elämme parisuhteessa. Samalla elää omaa elämääni, ja olla varma siitä, että olen tärkeällä sijalla hänen elämässään.
Hän kehuu minua usein kauniiksi ja rakkaaksi, mutta en osaa vastaanottaa hänen sanojaan pettämisen jälkeen, joten hän on lopettanut puhumasta.
Sanat tuntuvat hetkellisesti ihanilta, mutta mitä jos vaikkapa liikunnan uinti-tunnille sattuukin joku mahtavavartaloinen pikku "pissis" jota hän vilkasee. Taas olen pisteessä nolla. Maailma on pullollaan kauniita tyttöjä.
Johtuuko tämä kaikki paska huonosta itsetunnosta?
.Luultavasti.
Kunpa voisin jättää asian sikseen, edes vähäksi aikaa, jotta miehenikin saisi hengähtää välissä kaikilta jatkuvilta epäilyiltä. Varmaan jo sekin rakentaisi parempaa parisuhdetta?