Lukiessani kirjaa Judith McNaught: Oma rakkaani aloin miettimään tarkemmin erästä kohtausta tuossa loistavassa romanttisessa romaanissa. Sitä kohtausta, missä Clayton pieksee Whitneytä takapuolelle rangaistakseen Whitneytä tämän uppiniskaisuudesta ja lapsellisuudesta.
Toiseksi tuli mieleeni elokuva kill Bill, jossa jumalaisen kaunis Uma Thurman metsästää petollista miestään ja sanoo "I'm gonna kill Bill". (Vai miten se menikään, en ole nähnyt k.o elokuvasta kuin pätkiä) Uma osaa käyttää miekkaa siinä missä paraskin mies.
Olen huomannut, että mitä itsenäisempi ja mitä korkeammassa asemassa henkilö on, sitä suurempi tarve ihmisellä on tulla alistetuksi.
Whitney on viktoriaanisesta ympäristöstään huolimatta hyvin moderni ihminen. Ja hän varmasti nautti tulla piestyksi: missään nimessä ei tullut mieleen sellaista että Clayton olisi harjoittanut sadismia eikä perheväkivaltaa.
Entä Uma? Miksei Uma olisi voinut olla mies? Mies joka sanoo: I'm gonna kill Susan. Mies joka päättää silpoa miekalla petollisen vaimonsa.
Miten naisyleisö olisi reagoinut kyseiseen elokuvaan? Jos uhri olisikin ollut mies joka päättää tappaa vaimonsa. Sitä elokuvaa odotellessa. Mitä enemmän naiset saavat valtaa yhteiskunnassa ja omassa henk. koht elämässään, sitä varmemmin saadaan joskus tututua siihen mieheen joka joskus sanoo elokuvissa "I'm gonna kill Susan".
Toiseksi tuli mieleeni elokuva kill Bill, jossa jumalaisen kaunis Uma Thurman metsästää petollista miestään ja sanoo "I'm gonna kill Bill". (Vai miten se menikään, en ole nähnyt k.o elokuvasta kuin pätkiä) Uma osaa käyttää miekkaa siinä missä paraskin mies.
Olen huomannut, että mitä itsenäisempi ja mitä korkeammassa asemassa henkilö on, sitä suurempi tarve ihmisellä on tulla alistetuksi.
Whitney on viktoriaanisesta ympäristöstään huolimatta hyvin moderni ihminen. Ja hän varmasti nautti tulla piestyksi: missään nimessä ei tullut mieleen sellaista että Clayton olisi harjoittanut sadismia eikä perheväkivaltaa.
Entä Uma? Miksei Uma olisi voinut olla mies? Mies joka sanoo: I'm gonna kill Susan. Mies joka päättää silpoa miekalla petollisen vaimonsa.
Miten naisyleisö olisi reagoinut kyseiseen elokuvaan? Jos uhri olisikin ollut mies joka päättää tappaa vaimonsa. Sitä elokuvaa odotellessa. Mitä enemmän naiset saavat valtaa yhteiskunnassa ja omassa henk. koht elämässään, sitä varmemmin saadaan joskus tututua siihen mieheen joka joskus sanoo elokuvissa "I'm gonna kill Susan".
Vastaukset 5
Vanhimmat
Amerikkalaisissa komedioissa on aina mies ja nainen jotka tapaavat ja aina, siis AINA tämä mies mokaa jossain vaiheessa leffaa suhteen ja tämä nainen suuttuu ja sit tulee ainakin väliaikainen ero.
Miksi se on aina mies joka mokaa ja se mies alkaa juoksenmaan sen naisen perässä ja sit elokuvan lopussa se mies huutaa täysinäisellä baseball stadionilla tai rautatieasemalla että "minä rakastan sinua" tai jotain muuta vastaavaa ja sit ne juoksee toisiaan kohti ja suutelee ja ihmiset taputtaa kun nainen viimeinkin leppyi ja antoi anteeksi miehelle joka juuri koko leffan ajan mateli ja juoksi sen naisen perässä pyydellen anteeksi, yrittäen soittaa ilman että nainen vastaa.
Ja lisäksi tämä nainen on siinä elokuvassa ehtinyt ottaa uuden miehen ja silti tämä miesparka jaksaa juosta tämän leffakaunottaren perässä vaikka saa kuraa niskaan oikein urakalla. Mutta lopussa kaikki ovat onnellisia, niin katsojat kuin myös pääosan esittäjät siitä että yhden virheen tehnyt mies sai takaisin jääkuningattarensa.
Kertooko tämä sitten jotain sukupuolista? Haluaako nainen olla se jalustalle nostettu kuningatar jonka perässä hieman alempiarvoisempi mies juoksee.
Niin todella. Kannattee muistaa että Hollywoodia johtavat miehet, elokuvastudioiden pomot ovat miehiä. Ja elokuvat toteuttavat miesten fantasioita. Mies haluaa voittaa sen jääkuningattaren omakseen, ihan kuin nainen ei haluaisi voittaa jotain miestä. Nainen ei saa olla luuseri, ei inhimillinen.
Tuskin niitä elokuvia tehdään omien tai pelkästään miesten fantasioiden pohjalta. Eihän miehillä ole muutenkaan tapana katsoa nyyhkyleffoja. Tuolla periaatteella puljun saa äkkiä konkkaan.
Nainen saa olla luuseri, mutta miehen pitää olla luuseri (elokuvissa).
Kiintoisa näkemys. "Tuntumat" perustuvat paljolti siihen, mitä ihminen näkee, kokee, lukee, ja miten tuo kaikki vaikuttaa kontrastissa (tai suhteessa) omaan kokemus- ja arvomaailmaan. Samat asiat eivät järkytä tai viihdytä kaikkia samalla tavalla, triviaali toteamus, laitoinpahan nyt.
Minun tuntumani on erilainen: tv-fiktioiden (elokuvat, sarjat) "uhreista" (hakatuista, murhatuista, sarjamurhatuista, takaa-ajetuista, pelotelluista jne) arviolta yli 80% on naisia, samoin dekkareissa ja muussa jännityskirjallisuudessa. Tätä tyyppiä on paljon tarjolla. Eikä vain uhata tappaa Susan, vaan Susan taatusti tapetaan, yksi Susan ei edes riitä. Ihmissuhdekeskeisissä esityksissäkin uhataan herkästi rajuissa riidoissa tappaa - usein tarkoittamatta varsinaista tappamista. On naistappouhkaa yllin kyllin. Toisaalta välttelen ns. toimintaleffoja, niissä tietääkseni miehet ajavat takaa miehiä, melkein järestään, ja pelastelevat maapalloa tuholta ja naisia siinä ohessa (?),tosimiesten hommaa.
On myönnettävä tuntumani rajoittuneisuus, kirjaston palautettujen hyllyltä äkkiä tempaistua luettavaa ja töllötarjontaa, muulloin on vaara, että joutuu irrottautumaan sohvalta. Ei iltaisin jaksa, kun kerrankin saa olla kotona.
Valikoima vaikuttaa. Joku raamatun eksegetiikkaan, tiede- tai dokumenttiaineistoon tai pelkästään taiteellisesti ns. korkealaatuiseen (hmmm) tuotantoon paneutunut "fani" luultavasti näkee ympäristönsä toisin.
Tarkkailkaapa: jos henkilö joutuu mainoksessa naurunalaiseksi, mokaa jotenkin, on alasti tai siivoaa, 99% hän on mies. (Tämä on muuten ihan tutkittukin juttu, mutta kun en löydä sitä juttua netistä ei siitä sen enempää.) Sitten vielä sanotaan että miehet eivät osaa nauraa itselleen, naiset osaavat : )
Vieläkin muistan sen valitusten tulvan kun mainoksessa oli panutyttö, joka ei edes ollut vähissä vaatteissa saatikka alasti, lihaviä äijiä munasiltaan juoksemassa pitkin metsiä makkaran perässä näkee harva se päivä, kukaan ei totea mitään.