Kun paimentolainen tai muu lämpimien seutujen asukki kuulee lännen mahdollisuuksista ja valtavista palkoista se ryhtyy haaveilemaan. Se näkee liikkeen telkkarista miten lännessä asutaan kartanoissa joissa palvelijat palvelevat ja kuskaavat isäntää mersulla poikki vihreitten niittyjen niin sillä herää halu paremmasta.
Se kuulee, että eurooppa nimisessä paikassa heitä kaivataan, punaista mattoa jo levitetään sanoo redgrossin lempeästi hymyilevä myyntimies ja antaa esitteitä uteliaille. Niissä lukee, että jo työmies voi ansaita 2000 dollaria kuukaudessa ja koulutettu ansaitsee helposti yli 3000 dollaria (dollaria siksi, että sen tuntevat kaikki, euroa ei juuri kukaan)
Paimentolainen tahi muu asukki laskee, että hän tienaa kotimaassaan tuon 2000 dollaria kymmenessä vuodessa ja elää sillä kohtuullisesti, lännessä hän siis rikastuu yhdessä kuukaudessa ja voi ottaa palvelijoita ja ostaa kartanon sekä limusiineja. Lisäksi myyntimies kertoo, että lännessä saa rahaa vaikka ei tekisi ollenkaan työtä. Loukku on valmis.
Pian saapuu suuri lentokone hakemaan 300 toiveikasta.
Perillä odottaa vaaleita ja pulleita, typerän näköisiä naikkosia jotka höpöttävät ja hymyilevät kauniisti. He vievät toiveikkaat keskukseen jaoteltavaksi ja odottamaan. Odotus ei ole pitkä sillä he ovat etuoikeutettuja ja saavat kopperon asuttavakseen melko pian. Heille annetaan ohjeet miten toimia pysyäkseen hengissä. Sitten redgrossin edustaja lähtee ja käy kotimatkalla hakemassa palkkion tuomistaan toiveikkaista valtion kassasta ja unohtaa tuomansa toiveikkaat saman tien.
Nyt paimentolainen tai muu lämpimien seutujen asukki on uudessa maassa, mahdollisuuksien maassa. Hän saa rahaa elämiseen mutta sillä rahalla ei saa kuin syötävää ja hiukan vaatteita. Hän ei osaa kieltä ja siksi menee opiskelemaan sitä voidakseen rikastua.
Mutta opiskellessaan hän tajuaa, että vaikka kuinka opiskelisi ja vaikka saisi töitä niin milloinkaan hän ei rikastu, sillä vaikka hän ansaitsisi kuukaudessa palkan joka vastaa kotimaansa kymmenenvuoden palkkaa niin kaikki tuo raha menisi pelkkään elämiseen, muonaan ja muuhun tarpeelliseen, eikä edes välttämättä riittäisi. Kartanot ja mersut, palvelijat ja loisto olisi häneltä iäti saavuttamattomissa. Hän päinvastoin eläisi lännessä huonommin kuin kotimaassaan.
Kukaan ei häntä oikein halua edes palkata ja jos joku palkkaakin niin vain huonoihin töihin joita muut eivät suostu tekemään. Lisäksi luvattu tervetulleisuus olikin paskapuhette, kukaan ei toiveikasta oikeastaan haluakkaan muuten kuin juhlapuheissa. Lipevän näköiset poliitikot kertovat televisiossa rakastavansa toiveikasta mutta eivät arkena halua asua edes samassa kaupunginosassa.
Petosta kaikki tuumii toiveikas ja pahoittaa ensin mielensä mutta kun toiveikkaat yhdessä pahoittavat mielensä ja kertovat siitä toisilleen he hiljakseen suuttuvat ja lopulta ryhtyvät siihen joka oli kotimaissaan jokapäiväistä, rähinöimään ja mellakoimaan koska taas kerran on kaikki toivo mennyt ja kun toivoa ei ole niin ainakin olinpaikasta voi tehdä kotoisen tuhoamalla ja polttamalla kaiken mikä eteen tulee.
Ympyrä on täyttynyt. Amen.
Se kuulee, että eurooppa nimisessä paikassa heitä kaivataan, punaista mattoa jo levitetään sanoo redgrossin lempeästi hymyilevä myyntimies ja antaa esitteitä uteliaille. Niissä lukee, että jo työmies voi ansaita 2000 dollaria kuukaudessa ja koulutettu ansaitsee helposti yli 3000 dollaria (dollaria siksi, että sen tuntevat kaikki, euroa ei juuri kukaan)
Paimentolainen tahi muu asukki laskee, että hän tienaa kotimaassaan tuon 2000 dollaria kymmenessä vuodessa ja elää sillä kohtuullisesti, lännessä hän siis rikastuu yhdessä kuukaudessa ja voi ottaa palvelijoita ja ostaa kartanon sekä limusiineja. Lisäksi myyntimies kertoo, että lännessä saa rahaa vaikka ei tekisi ollenkaan työtä. Loukku on valmis.
Pian saapuu suuri lentokone hakemaan 300 toiveikasta.
Perillä odottaa vaaleita ja pulleita, typerän näköisiä naikkosia jotka höpöttävät ja hymyilevät kauniisti. He vievät toiveikkaat keskukseen jaoteltavaksi ja odottamaan. Odotus ei ole pitkä sillä he ovat etuoikeutettuja ja saavat kopperon asuttavakseen melko pian. Heille annetaan ohjeet miten toimia pysyäkseen hengissä. Sitten redgrossin edustaja lähtee ja käy kotimatkalla hakemassa palkkion tuomistaan toiveikkaista valtion kassasta ja unohtaa tuomansa toiveikkaat saman tien.
Nyt paimentolainen tai muu lämpimien seutujen asukki on uudessa maassa, mahdollisuuksien maassa. Hän saa rahaa elämiseen mutta sillä rahalla ei saa kuin syötävää ja hiukan vaatteita. Hän ei osaa kieltä ja siksi menee opiskelemaan sitä voidakseen rikastua.
Mutta opiskellessaan hän tajuaa, että vaikka kuinka opiskelisi ja vaikka saisi töitä niin milloinkaan hän ei rikastu, sillä vaikka hän ansaitsisi kuukaudessa palkan joka vastaa kotimaansa kymmenenvuoden palkkaa niin kaikki tuo raha menisi pelkkään elämiseen, muonaan ja muuhun tarpeelliseen, eikä edes välttämättä riittäisi. Kartanot ja mersut, palvelijat ja loisto olisi häneltä iäti saavuttamattomissa. Hän päinvastoin eläisi lännessä huonommin kuin kotimaassaan.
Kukaan ei häntä oikein halua edes palkata ja jos joku palkkaakin niin vain huonoihin töihin joita muut eivät suostu tekemään. Lisäksi luvattu tervetulleisuus olikin paskapuhette, kukaan ei toiveikasta oikeastaan haluakkaan muuten kuin juhlapuheissa. Lipevän näköiset poliitikot kertovat televisiossa rakastavansa toiveikasta mutta eivät arkena halua asua edes samassa kaupunginosassa.
Petosta kaikki tuumii toiveikas ja pahoittaa ensin mielensä mutta kun toiveikkaat yhdessä pahoittavat mielensä ja kertovat siitä toisilleen he hiljakseen suuttuvat ja lopulta ryhtyvät siihen joka oli kotimaissaan jokapäiväistä, rähinöimään ja mellakoimaan koska taas kerran on kaikki toivo mennyt ja kun toivoa ei ole niin ainakin olinpaikasta voi tehdä kotoisen tuhoamalla ja polttamalla kaiken mikä eteen tulee.
Ympyrä on täyttynyt. Amen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Useimmat paimentolaiset katsovatkin liikkeen telkkaria siellä keitaan gigantissa !