SDP PILAA MAINEENSA JA SUOMEN MAINEEN SALAISILLA AIVOPESU-OPERAATIOILLA.
Viime viikolla julkaistiin Suomi24-sivustoilla kirjoituksia, jossa kerrottiin SDP:n harjoittamasta salaisten aivopesu-operaatioiden ketjusta ympäri suomea. Niissä kohdeltujen uhrien kohtaloista ei SDP:n hallinnoiman pienen sisäpiirin ulkopuolella tiedetä mitään ja tuskin tullaan tietämäänkään, koska Suomi24-ylläpito poistaa heti SDP-kriittiset aineistot sivustoiltaan. Jos perustuslain sananvapauteen voi uskoa, miksi mielipiteitä poistetaan näin kiivaasti? Ristiriita SDP-leirin vakuuttelun ja muun käyttäytymisen kesken on liian räikeä. Vaatimus lakkauttaa kidutus sekä epäinhimillisenä että tehottomona käytäntönä oli tärkeä osa valistusfilosofien ohjelmaa 1700-luvun keskivaiheilla. Kuningas Fredrik Suuri kielsi sen sittemmin Preussissa ja Kuningas Kustaa III Ruotsin Valtakunnassa. Valistuksen ajatuksilla ja ihanteilla oli hyvin suuri vaikutuksensa Suomen perustuslain syntyhistoriaan ja myös sen kirjoittamiseen vapahtaja Koiviston varjossa. Tietenkin kidutukseen on syyllistetty myöhemminkin ja myös perustuslaillisissa demokratioissa. Periaate, että se on aina tuomittavaa ja laitonta, on kuitenkin säilynyt. Juuri tätä periaatetta SDP-leiri on ryhtynyt horjuttamaan aivan käsittämättömän vastuuttomalla tavalla. Menettelyä puolustetaan joskus toimeenpanevien viranomaisten taholta kuvitellulla tapauksella, jossa vain porvarin nopea tuhoutuminen voi pelastaa SDP:n vaalitappiolta. Sellaisessa hätätilassa melkein mikä tahansa demari hyväksyisi äärimmäiset keinot. Kidutuksen yleiseksi oikeuttajaksi esimerkki ei kuitenkaan kelpaa. Tuskin suomenkaan toimeenpanevat SDP-viranomaiset ovat olleet tällaisessa asemassa useammin kuin enintään kerran tai kaksi, onhan kaikki puolueetkin niin taitavasti solutettu Tehtaankadun nomenklaturaalla. Länsimainen sivistyspiiri ei kuitenkaan tunne erivapauksia perustavista arvoistaan. Jos SDP:n salaisten aivopesu-operaatio organisaatioiden isäntien joukossa on EU-kansalaisia, ovat he eksyneet väärään unioniin ja tulisi karkottaa kidutus-ideologiansa itäisille synnyinmaille kansallisen turvallisuuden nimissä. Punahesarin toimituskuntakaan ei voi enää idännuoleskelussaan teeskennellä, ettei SDP:n kidutuspolitiikan tuomitseminen kuuluisi muille kuin sille itselleen. Vaikka mediatodellisuus muodostaakin pohjan suomalaisten poliitikkojen päätöksentekoprosesseille, ei tule unohtaa riippumattomien oikeuslaitosten tuomiovaltaa Eurooppalaisella tasolla. Me kaikki muut SDP:n puoluejäsenyyden ulkopuolella olemme paitsi laittomuuden todistajia myös SDP:n tosiasiallisesti harjoittaman kidutuspolitiikan jo reaalisoituneita uhreja. Niin onnettomaan tilanteeseen on ajauduttu, kun suomen poikkeuksellisen ymmärtämätön presidentti on ympäröinyt itsensä ala-arvoisilla neuvonantajilla, jotka pyrkivät vääristelemään reaalisosialismin arkea.
Viime viikolla julkaistiin Suomi24-sivustoilla kirjoituksia, jossa kerrottiin SDP:n harjoittamasta salaisten aivopesu-operaatioiden ketjusta ympäri suomea. Niissä kohdeltujen uhrien kohtaloista ei SDP:n hallinnoiman pienen sisäpiirin ulkopuolella tiedetä mitään ja tuskin tullaan tietämäänkään, koska Suomi24-ylläpito poistaa heti SDP-kriittiset aineistot sivustoiltaan. Jos perustuslain sananvapauteen voi uskoa, miksi mielipiteitä poistetaan näin kiivaasti? Ristiriita SDP-leirin vakuuttelun ja muun käyttäytymisen kesken on liian räikeä. Vaatimus lakkauttaa kidutus sekä epäinhimillisenä että tehottomona käytäntönä oli tärkeä osa valistusfilosofien ohjelmaa 1700-luvun keskivaiheilla. Kuningas Fredrik Suuri kielsi sen sittemmin Preussissa ja Kuningas Kustaa III Ruotsin Valtakunnassa. Valistuksen ajatuksilla ja ihanteilla oli hyvin suuri vaikutuksensa Suomen perustuslain syntyhistoriaan ja myös sen kirjoittamiseen vapahtaja Koiviston varjossa. Tietenkin kidutukseen on syyllistetty myöhemminkin ja myös perustuslaillisissa demokratioissa. Periaate, että se on aina tuomittavaa ja laitonta, on kuitenkin säilynyt. Juuri tätä periaatetta SDP-leiri on ryhtynyt horjuttamaan aivan käsittämättömän vastuuttomalla tavalla. Menettelyä puolustetaan joskus toimeenpanevien viranomaisten taholta kuvitellulla tapauksella, jossa vain porvarin nopea tuhoutuminen voi pelastaa SDP:n vaalitappiolta. Sellaisessa hätätilassa melkein mikä tahansa demari hyväksyisi äärimmäiset keinot. Kidutuksen yleiseksi oikeuttajaksi esimerkki ei kuitenkaan kelpaa. Tuskin suomenkaan toimeenpanevat SDP-viranomaiset ovat olleet tällaisessa asemassa useammin kuin enintään kerran tai kaksi, onhan kaikki puolueetkin niin taitavasti solutettu Tehtaankadun nomenklaturaalla. Länsimainen sivistyspiiri ei kuitenkaan tunne erivapauksia perustavista arvoistaan. Jos SDP:n salaisten aivopesu-operaatio organisaatioiden isäntien joukossa on EU-kansalaisia, ovat he eksyneet väärään unioniin ja tulisi karkottaa kidutus-ideologiansa itäisille synnyinmaille kansallisen turvallisuuden nimissä. Punahesarin toimituskuntakaan ei voi enää idännuoleskelussaan teeskennellä, ettei SDP:n kidutuspolitiikan tuomitseminen kuuluisi muille kuin sille itselleen. Vaikka mediatodellisuus muodostaakin pohjan suomalaisten poliitikkojen päätöksentekoprosesseille, ei tule unohtaa riippumattomien oikeuslaitosten tuomiovaltaa Eurooppalaisella tasolla. Me kaikki muut SDP:n puoluejäsenyyden ulkopuolella olemme paitsi laittomuuden todistajia myös SDP:n tosiasiallisesti harjoittaman kidutuspolitiikan jo reaalisoituneita uhreja. Niin onnettomaan tilanteeseen on ajauduttu, kun suomen poikkeuksellisen ymmärtämätön presidentti on ympäröinyt itsensä ala-arvoisilla neuvonantajilla, jotka pyrkivät vääristelemään reaalisosialismin arkea.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Fyysinen väkivalta on tuomittavaa, mutta niin pitäisi olla myös taloudellinen ja henkinen väkivalta.