Moro!
Olen ollut uskossa ikäni, mutta nyt kärsimysteni ja muiden ymmärrystä lisäävien seikkojen johdosta olen muuttanut katsantokantaani ja haluan elää Raamatun mukaisesti.
Minulla on yksi ateisti-ystävä ja osa ystävistäni elää aika eri tavalla kuin nyt aion tehdä. En halua olla kireäpipoinen, enkä oikein vielä itsekään tiedä miten kannattaa elää, jotta elää oikein. Esim. ravintolaillat aion jättää, mutta nythän minua pidetään tylsyyden huippuna. Tuntuu, että menetän ystäväni. Onko vika minussa? Itse hyväksyn sen, jos muut menevät, koska tiedän senkin elämäntavan (itse kokeneena), mutta en ehkä enää jaksa kuunnella kännijuttuja..
Onko teidän uskoontulonne vaikuttanut ystävyyssuhteisiin? Tuntuu jotenkin haikealta ja olen kai aika tylsä.. Plaah.
Mutta enää en VOI elää väärään suuntaan, sillä tiedän nyt mitkä asiat ajavat kohti pahaa.
Olen ollut uskossa ikäni, mutta nyt kärsimysteni ja muiden ymmärrystä lisäävien seikkojen johdosta olen muuttanut katsantokantaani ja haluan elää Raamatun mukaisesti.
Minulla on yksi ateisti-ystävä ja osa ystävistäni elää aika eri tavalla kuin nyt aion tehdä. En halua olla kireäpipoinen, enkä oikein vielä itsekään tiedä miten kannattaa elää, jotta elää oikein. Esim. ravintolaillat aion jättää, mutta nythän minua pidetään tylsyyden huippuna. Tuntuu, että menetän ystäväni. Onko vika minussa? Itse hyväksyn sen, jos muut menevät, koska tiedän senkin elämäntavan (itse kokeneena), mutta en ehkä enää jaksa kuunnella kännijuttuja..
Onko teidän uskoontulonne vaikuttanut ystävyyssuhteisiin? Tuntuu jotenkin haikealta ja olen kai aika tylsä.. Plaah.
Mutta enää en VOI elää väärään suuntaan, sillä tiedän nyt mitkä asiat ajavat kohti pahaa.
Vastaukset 26
Vanhimmat
tarkoituksella sosiaalisen elämänsä epäsosiaaliseksi ja yksipuoliseksi rukousten mutinaksi.
Mistä päättelet olleesi uskossa aina?
Totuushan on niin että uskot vain olleesi uskossa aina.
Sinulle on vain lapsesta asti tuputettu jeesus satuja totena ja nyt kuvittelet olleesi aina uskossa.
Vanhempasi ovat lasten hyväksikäyttäjiä joita voi rinnastaa pedofiileihin.
Uskominen on sitä, että uskoo Jumalaan. Olen aina uskonut ,että Jumala on olemassa ja olen myös rukoillut pienestä asti.
Itse olet saatanan oma kun pedodiliaan Jumalan sanaa vertaat. Mitä teet tällä palstalla kun noin ikävästi uskoviin suhtaudut?? Voithan harrastaa saatanan palvontaa ihan vapaasti missä lystäät. Kyllä sinne "valtakuntaan" otetaan avosylin vastaan, enkä puutu sinun toimintaasi yhtään. Älä siis sinä minun.
Todistit juuri miten hyvin ja tehokkaasti aivopesu toimii kohdallasi.
Et epäile aivopesuasi ollenkaan, eli se toimii.
Nyt olet Hilkka hakoteillä, kun et edes satu tietämään, mitä aivopesu on, vaikka siitä mielelläsi puhutkin. Aivopesussa yritetään muuttaa henkilön käyttäytymistä ja ajattelua tietynlaiseksi ilman hänen suostumustaan eli väkisin. Täysin mahdotonta sinun on tietää, kenen mielipiteitä on yritetty muuttaa väkisin, vaikka vaahtoatkin aiheesta tasaisin väliajoin. Vai onko sinut joskus aivopesty ja siksi olet vihainen?
vai mitä?
Ensimmäinen järkevä kommentti tähän aiheeseen..
Tuo Hilkka on kai vähän katkera jollekin. Omalla kohdallani tosiaan on niin, että meillä on isäni kanssa eriävät mielipiteet uskonnosta ylipäätään ja nykyään emme voi edes keskustella aiheesta. Se siitä aivopesusta, ei ainakaan minun kohdallani onnistunut. Arvelin kuitenkin, ettei Hilkan tapaisen ihmisen kanssa maksa vaivaa lähteä asiasta kinaamaan.
Harmi, että näinkin mielenkiintoisella palstalla seilaavat lähinnä ateistit. Heille taitaa elämäntyönä olla ihmisten kiusaaminen.. Sääli juttu, kysyttävää olisi ja kokemuksia olisi mukava vaihtaa.
niin, että jos puhuu puuta heinää eikä tarkista mitään, niin se on nassettelua ja jos taas tarkistaa sanat ja asiat, niin se on sitten vernistelyä. No niin, nassetellaanko puuta heinää vai vernistelläänkö ja tarkistetaan asiat? Suurisssa linjoissa vernistely voisi olla parempi, mutta pikku asioissa voisi joskus nassetella aikansa kuluksi. Hiphei, mistäs tänään nassetellaan?
En minäkään ymmärrä puhetta siitä, että vanhemmat aivopesisivät lapsensa. Minun kotonani meitä lapsia ei ainakaan pakotettu vasten tahtoa mihinkään tilaisuuksiin. Yleensä televisojumalanpalvelusta seurasin vain minä vanhempieni lisäksi ja sisarukseni touhusivat omiaan muualla. Ei heitä kirkkoonkaan pakotettu, jos heitä ei huvittanut lähteä. Eikä heitä näkynyt kahvipöydässäkään, kun meille tuli uskonnollisia puhujia vieraaksi ja kun keskusteltiin tai väiteltiin aiheista ( Asiallinen väittelykin oli kotonani sallittua. ) Siksipä en ole yhtään ihmetellyt sitä, että he ovat myöhemmin eronneet kirkosta. Tuskin heistä on tullut mitään aktiivisia ateisteja, mutta kirkollisveroon menevät rahat he ovat varmaaan mieluummin käyttäneet omiin menoihinsa, kun kerran uskonnot eivät vain tippaakaan kiinnosta.
Minuakin ihmetyttää se, miksi tänne tulee niin paljon uskontoihin kielteisenvihamielisesti suhtautuvia. Voisihan sitä suhtautua uskontoihin ihan vain neutraalisti, vaikka ei uskoisikaan. Luulisi olevan mielenkiintoistakin keskustella eri tavalla ajattelevien kanssa, kun ei kiihkoile.
vernistelyltä
nassetteluksi tarkoitettu, mutta sinähän tuon nassettelun ylivoimaisesti parhaiten osaat, niin että siitä vain.
perustuu aivopesulle: "usko tulee kuulemisesta" (ja käsitteet usko ja uskontokin sekoitetaan sievästi ja taustaoletus on, että puhuvan pään leuan alla lerppuvat liperit).
Kun länsimaat ovat maallistuneet, ketään ei enää kiinnosta, kukaan ei aivopeseydy vapaaehtoisesti,
PAITSI
ne, joiden hermoston muodostamassa metsässä ei liikahda lehtikään, on kuin luonto kuollut jo ois, kuinka kaunis on, illan hetki tää, rusko päivän kun painuu pois.
Voihan ystäviä tavata muuallakin kuin kapakoissa, ja jos ei voi niin hehän ovat kapakkaystäviä.
Minun ystäväni on kiinnostunut uskonasioista ja kyselee niistä, ja kerron asioita hänelle.
Jos kelpaat ystävillesi vain kapakkaseurana ei kuulosta kovinkaan hyviltä ystäviltä, koska sellaiselle joka kät paljon kapakoissa saattaa alkoholi muuttua tärkeämmäksi kuin ihmiset.
Sinun kirkossasi tai missä nyt tahdot käydä on eri ikäisiä ihmisiä, ja ilmoitettuihin tilaisuuksiin kannattaa mennä mukaan, että näkisi samoja ihmisiä mahdollisimman usein ja ystävystyminen on mahdollista.
.. en kyllä aikonutkaan kapakassa noita ystäviä enää tapailla. Mutta oikeastaan tarkoitin sitä, että minulle usko, terveys, perhe ovat elämäni tärkeimmät asiat ja tuntuu, että kun yksi tulee mukaan (nyt usko), jotain jää pois:)
Tiedätkö, jos puheenaiheet eivät enää kohtaa, jääkö jäljelle mitään?
On minulla uusiakin ystäviä, mutta kai muutos on aina vähän haikeaa.. Outoa vähintäänkin.. Se, että löytää oman tyylin suhteessa muuhun menoon. Mitä itse teet vapaa-ajalla ystäviesi kanssa?
Kyllä niitä baari- ja shoppailukavereita riittäisi mutta haluan elää syvällisemmin ja eikö uskoontulo väistämättäkin merkitse joitain muutoksia elämässä? Tarkoitan, että toki uskova karsii juuri noita kapakkajuttuja ainakin pois. Käyn varmaan läpi muutosvaihetta nyt, joten ehkä se oikea tyyli hahmottuu ajan myötä.
Käyn kahviloissa, ostoksilla, elökuvissa ja kylässä, ja kutsun ystäviä luokseni. Joskus olisi mukavaa lähteä myös matkustelemaan ja olisi kiinnostavaa päästä joskus vielä käymään Israelissa, kun Raamatussa puhutaan siitä niin paljon. Se on tietääkseni erittäin kaunis maa.
ystävien menettäminen ei todellakaan johdu lisääntyneestä uskistumisestasi, ellet sitten ole ruvennut käännyttämään/saarnaamaan tai osoittamaan paremmuuttasi.
Syyt ovat toiset, kuten avausviestissäsi itsekin osuvasti epäilit ja niitä käsittelit.
Rukoile Jumalalta johdatusta, ja ehkäpä saatat joskus pistäytyä Karmel-kodilla Hämeenkyrössä. :)
Sieltä sinulla on hyvä mahdollisuus saada uskovia ystäviä ,ja erityisesti Israelin ja sen juutalaisen kansan ystäviä.
Siunausta.
Varmaan kiva paikka. Täytyy laittaa ylös.
Hyvää jatkoa Sinulle:)
.. varmaan aika samoja asioita kuin itse teen. Olen myös miettinyt matkustamista johonkin rauhalliseen, uskontoaiheiseen paikkaan, nyttemmin olen miettinyt Brasiliaa. Siellä on pienessä Abadianian kylässä rukouskeskus, jossa parannettaan ihmisiä.
Jos kiinnostaa, katso Googlella John of God, löydät sivuja aiheesta.
Hyvää jatkoa Sinulle:)
Kuten Nasse tuossa ylempänä totesikin, ei kaverisuhteiden muuttumiseen ole syynä suoranaisesti uskosi. Muuttuneet elämäntavat kylläkin aivan varmasti.
Itse en ole uskossa, mutta vietin sangen railakasta elämää nuorempana. Kuvioihin kuului runsas bailaaminen, kapakat, yms. yms. Se oli sitä sinkun elämää. Myöhemmin vaimo, lapsi, talo ja lemmikit pitivät kyllä huolen, että oheistoimintaa riitti työn ohella sen verran, että elämäntavat tulivat muuttuneeksi sangen radikaalisti.
Toiset kaverit vain eivät koskaan rauhoittuneet, kasvaneet aikuisiksi, oppineet ottamaan elämää haltuunsa. He jäivät sille tielleen. Väsyen, alkoholisoituen, katkeroituen.
Näen näitä tuttujani tämän tästä, mutta olemme selvästi erkaantuneet. En jaksa vuodesta toiseen jatkuvia "sitten-kun" -juttuja. Kaverit ovat kohta viisikymppisiä, eivätkä vieläkään tiedä mitä aikovat isona tehdä!
Muuttuvat elämäntilanteet tuovat elämään aina myös uusia ihmisiä. Jos ripustautuu vanhaan, ei kykene kehittymään. Ehkäpä sinunkin olisi aika löytää uusia ystäviä, jotka paremmin sopisivat nykyiseen elämäntilanteeseesi.
Itse olen myös perheellinen ja olen jo seitsemän vuotta elänyt tällaista kunnollista elämää, baari-illat eivät enää ole tuntuneet samalta, mutta olen silti pari kertaa vuodessa käynyt.
Nyt en aio enää käydäkään, sillä aina on joku "vonkaamassa". Se ei tunnu oikealta, baarit ovat mielestäni sinkkuja varten.
Niin paljon olen nähnyt surullisia stooreja, jotka ovat johtuneet viinasta.
Olen todella iloinen vastaukestasi, sillä juuri noin asia varmasti on. Toiset jäävät siihen teini-ikään, ts. eivät kehity elämässään (vaikka heilläkin olisi jo omia lapsia). Sitten on meitä, jotka emme voi elää kuin viimeistä päivää. Tässä kohtaa varmaan erkanevat monet tiet. Kyse ei ole siitä, kuten moni arvelee, että haluamme tästä lähin olla toisten yläpuolella ja tuomaroida. Mutta mikäli yhteiset intressit puuttuvat, mitä jää?
Mieluummin keskustelen syntyjä syviä pohtien kuin pelkästään kotiteatterin hinnoista ja Tallinnan oksennusreissuista.
Aina löytyy sitten niitä, jotka puolustelevat ns. "hauskanpitoa" (lue krapula-aamuja, oksenteluja, morkkiksia..) sillä, että kerranhan sitä vaan eletään.
Aika moni tosiaan elää vielä viisikymppisenä (tai jälleen, kun lapset ovat kasvaneet) kuin nuoriso. Olisi mielestäni varsin outoa, jos olisimme syntyneet tänne maailmaan pelkästään rälläämään ja tuhoamaan sen kauniin henkisen, minkä lapsena omasimme.. ja tietenkin rapistuu tuo ruumiskin siinä ennen aikojaan.
Oletan että tähän saavat vastata myös muun "uskonnon" tunnustaneet kuin kristityt. Tai vaikkeivat saisikaan, kirjoitan silti.
Kun kaverini/tuttuni saivat "selville" että olen kiinnostunut pakanauskonnoista ja jos lokeroida halutaan, olen satanisti, ei se oikeastaan heihin vaikuttanut. Tai väleihimme. Ja ajatella, kiintein kaveriporukkani koostuu ainakin nimellisistä kristityistä. He uskaltavat puhua minulle kaikista salaisimmista ajatuksistaan, jotka muut kaverit tuomitsisivat, mutta minä en. En sano millainen kenenkään pitäisi olla, enkä tuomitse tai tyrkytä parempia neuvoja kuten kristityt kaverit.
Tottakai mielipide-erot joistakin asioista ovat jyrkkiä, mutta pienet väittelyt kuuluvat asiaan.
Minä jaksan kyllä kuunnella omasta kannastani poikkeavia mielipiteitä ja vastata niihin haukkumatta tai pitämättä toista vääränä.
He pitävät minua parempana kaverina ominaisuuksieni takia kuin montaa kristittyä, joilla on näitä pakkoja olla aina oikeassa ja tuomita ja sanoa mikä on oikein, ja vieläpä jotka pitävät kaikkia kavereinaan. Ei sellaisen ystävyydellä ole arvoa joka pitää kaikkia ystävinään, ystävyys täytyy ansaita.
En ihmettele yhtään, että suvaitset kaiken. Maailmassa on paljon pahaa ja on varmasti helpompaa valita se pahuuden tie. Sillä tiellä voi harrastaa vaikka mitä tulematta tuomituksi, mutta kristitty haluaa elää hyvän mukaan. Siihen kuuluu kärsivällisyys, rakkaus ja toisten auttaminen. Ei kuitenkaan mm. satanismin tukeminen. Sehän on pahuutta.
Ihan hirvittää puolestasi kun olet moiseen mukaan lähtenyt. Toivottavasti joku asia saa sinutkin pois tuosta touhusta. Aidosti sitä toivoen..
Ja satanismitietous sinulla 10 , huomaan.
Voisitko ensinnäkin määritella "pahuuden", niin kerron sitten harrastanko sitä?
Ja en muista tiedä, mutta jopa kristittyjen ystävieni mielestä parempi kaveri suvaitsee, kuin että tuomitsee ja yrittää käännyttää.
En puhunut kaiken suvaitsemisesta, en todellakaan suvaitse kaikkia.
Usein suvaitsevaisuudenkin osaavat paremmin ne joita kohtaan sitä ei ole juuri osoitettu ja he tietävät mitä se on. Ja sinunkin pitäisi tietää, että pakanauskontojen kannattajat edellenkään eivät ole juuri suosiossa eivätkä herätä monissa (kristityissä) suvaitsevaisuuden aaltoa, vai mitä?
Sen verran tiedän satanismista, etten halua olla missään tekemisissä aiheen kanssa.
Voisit sen verran kunnioittaa kristittyjä- niin suvaitsevainen kun olet olevinasi, että pysyttelet omalla palstallasi. Satanismihan ei ole uskontoa ollenkaan. Kyselin USKOONTULLEIDEN mielipiteitä.
Right, menen satanismipalstalle jossa on enemmän kiihkokristittyjä kuin Satanistejä?
"Sen verran tiedän satanismista, etten halua olla missään tekemisissä aiheen kanssa."
Eli et mitään faktaa (ja mistä ihmeestä revit tuon jutun minun suvaitsevaisuudestani? Luulet tuntevasi minut? Taidat ymmärtää tahallasi väärin). Sen lisäksi olet ajamassa minua täältä pois. Te siis saatte kirjoitella päättömiä juttujanne meidän palstallemme, mutta me emme saa kirjoittaa asiallista tekstiä tänne?
Naiset ja herrat, saanko esitellä: kristinuskon suvaitsevaisuus, oikeamielisyys ja ystävällisyys.
Niin, ja vaikka satanismipalstalle tulevia kristittyjä ei juuri rakasteta, heitä ei kuitenkaan käsketä pois jos he käyttäytyvät asiallisesti.