Jo ammoin kun astelin
lapsenkengissäni
äitini, tuo kaunis nainen
pyyhki soraa pitkin tietä
meni aikaa -
jo hevosella ratsastin
tuota kaunista tienviertä
Nyt istun ja ihmettelen
minne kultaiset kengät vei
läpi ihmisvirran rämeikön
minä itsekö tämän matkan tein?
Kosketuksia, hiljaa huokauksia
Huutoja! - iskuja sanojen satuttavien
lyönti - suoraan rakkaudelta silmään
Monet on ajat kulkeneet
läpi elämäni virrannet
en sitä sanoiksi pukea voi
tähän asti Luojani minut toi
lapsenkengät ei jalkaani mahdu
mutta lapsenmielinen aina tahtoisin olla
Sora silmissäni - pois mielestäni
jos pahat asiat ei nosta ilkeää päätään
jätän ne -
mutta, kuitenkin
siellä ovat kauniin mattoni alla
hiekkatiellä
lapsenkengissäni
äitini, tuo kaunis nainen
pyyhki soraa pitkin tietä
meni aikaa -
jo hevosella ratsastin
tuota kaunista tienviertä
Nyt istun ja ihmettelen
minne kultaiset kengät vei
läpi ihmisvirran rämeikön
minä itsekö tämän matkan tein?
Kosketuksia, hiljaa huokauksia
Huutoja! - iskuja sanojen satuttavien
lyönti - suoraan rakkaudelta silmään
Monet on ajat kulkeneet
läpi elämäni virrannet
en sitä sanoiksi pukea voi
tähän asti Luojani minut toi
lapsenkengät ei jalkaani mahdu
mutta lapsenmielinen aina tahtoisin olla
Sora silmissäni - pois mielestäni
jos pahat asiat ei nosta ilkeää päätään
jätän ne -
mutta, kuitenkin
siellä ovat kauniin mattoni alla
hiekkatiellä
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihana runo ja erikoinen
sinulta suloinen runotytto