1) Ateisti ei usko mihinkään.
Ateistit uskovat maailmankuvansa tieteellisyyteen, siitä huolimatta että usein ateistien maailmankuva on erilainen henkilöstä riippuen. (Yksi uskoo naistutkimukseen, toinen ei. Yksi uskoo sosiologian siihen ja siihen teoriaan, toinen ei.) Itseasiassa ateistit harjoittavat mietiskelyä ja usein heillä on jokin elämänfilosofia tai uskonnollinen ajatusrakennelta mielipiteidensä taustalla. Ateisti ei tunnista uskonnollisuutta itsessään, koska luulee omaavan "tieteellisen" maailmankatsomuksen joka sekin on vain uskonnollisluontoisiin arvoihin pohjautuva näkemys.
2) Tiede tukee ateistista maailmankatsomusta.
Kristinusko ja kaikki muutkin valtauskonnot ovat panteistisia. Tiede ei ole todistanut että mitään jumaloitavaa tai mitään mitä jumalaksi voidaan kutsua ei olisi olemassa.
3) Ateistit sekoittavat käsitteet ateisti ja agnostikko tilanteesta riippuen.
Ateistit vaihtavat ateisti sanan määritelmää koska eivät uskalla siesoa väitteensä takana: "me uskomme että jumalaa ei ole olemassa", ja esiintyvätkin mielummin agnostikkoina "me emme usko jumalaan".
Ateistit uskovat maailmankuvansa tieteellisyyteen, siitä huolimatta että usein ateistien maailmankuva on erilainen henkilöstä riippuen. (Yksi uskoo naistutkimukseen, toinen ei. Yksi uskoo sosiologian siihen ja siihen teoriaan, toinen ei.) Itseasiassa ateistit harjoittavat mietiskelyä ja usein heillä on jokin elämänfilosofia tai uskonnollinen ajatusrakennelta mielipiteidensä taustalla. Ateisti ei tunnista uskonnollisuutta itsessään, koska luulee omaavan "tieteellisen" maailmankatsomuksen joka sekin on vain uskonnollisluontoisiin arvoihin pohjautuva näkemys.
2) Tiede tukee ateistista maailmankatsomusta.
Kristinusko ja kaikki muutkin valtauskonnot ovat panteistisia. Tiede ei ole todistanut että mitään jumaloitavaa tai mitään mitä jumalaksi voidaan kutsua ei olisi olemassa.
3) Ateistit sekoittavat käsitteet ateisti ja agnostikko tilanteesta riippuen.
Ateistit vaihtavat ateisti sanan määritelmää koska eivät uskalla siesoa väitteensä takana: "me uskomme että jumalaa ei ole olemassa", ja esiintyvätkin mielummin agnostikkoina "me emme usko jumalaan".
Vastaukset 24
Vanhimmat
mutta eikös ateismi oo niiq vähänx khuuul ja siidee?
=D siihen se nykyään enempi perustuu =)
Tiukimmin tulkittuna sana ateisti kai tarkoittaa jumaluuden kieltämistä, sitä, ettei tunnusta jumaluutta. Niinpä, valeheiksi esittämilläsi teeseillä ei ole mitään tekemistä sinällään jumaluuksien kieltämisten tai joihinkin jumaluuksiin uskomattomuuden kanssa. Esim. krisselikin on ateisti mitä Allahiin tulee. Toisekseen, sekoitat uskon ja uskonnon. Kyllä ateistikin uskoo esim. omiin kokemuksiinsa jne.tms.
Toisekseen, voihan sitä Lenita Airistokin väittää olevansa feministi, mutta ei se silti ao. ilmiöstä (kuten se SANALLISESTI määritellään) tee yhtään sen olemattomampaa tai arveluttavampaa (tai jos tekee, onkin ollut kyse pelkästä kielipelistä, ei ilmiöiden tarkastelusta sinällään)(mikä taas, kielipelipolitikointi on manipulaatiota).
Kolmannekseen: ei ole mitään ateistista liikettä, joka määrittelisi itsensä mitenkään: esim. kuvaamiesi teesien avulla. Huomauttaisin, että tämä on keskustelusivusto, jossa itse itsensä jostain syystä ateistiksi tai ei-, määrittelevät ihmiset keskustelevat ikiomista näkemyksistään.
Saman litanian voisi muuten esittää krisseliporukoillekin lievin maailmankuvallisin modifikaatioin:
1) Krisselit uskovat Jahveen.
(...siitä huolimatta, että usein krisseliväen maailmankuva on erilainen henkilöstä riippuen...) jne.
"1) Ateisti ei usko mihinkään.
Ateistit uskovat maailmankuvansa tieteellisyyteen, siitä huolimatta että usein ateistien maailmankuva on erilainen henkilöstä riippuen. (Yksi uskoo naistutkimukseen, toinen ei. Yksi uskoo sosiologian siihen ja siihen teoriaan, toinen ei.) Itseasiassa ateistit harjoittavat mietiskelyä ja usein heillä on jokin elämänfilosofia tai uskonnollinen ajatusrakennelta mielipiteidensä taustalla. Ateisti ei tunnista uskonnollisuutta itsessään, koska luulee omaavan "tieteellisen" maailmankatsomuksen joka sekin on vain uskonnollisluontoisiin arvoihin pohjautuva näkemys."
Jos ajatuksenasi oli osoittaa, että kukaan ei tosiasiassa pysty olemaan uskomatta, ei se mielestäni ole kovinkaan vakava argumentti ateisteja vastaan. Ateistien "ei-usko" viittaa aina tuonpuoleiseen, ylimaalliseen, ei-kokemukselliseen, metafysiikkaan, jne jne.. Joten kyseessä on vain varsin arkinen lause, jota varten mielestäni ei tarvitse joka kerta erikseen todistella, onko edes ulkopuolinen maailma olemassa kun käännämme selkämme, tai palaako valo jääkaapissa kun suljemme sen. Sinun skeptinen argumenttisi ei ole kovinkaan pätevä, koska se on AINA pätevä. Ateistien usko viittaa tietenkin aina tällaiseen ei-kokemukselliseen, joten 1)-kohtasi oli varsin epäpätevä.
"2) Tiede tukee ateistista maailmankatsomusta.
Kristinusko ja kaikki muutkin valtauskonnot ovat panteistisia. Tiede ei ole todistanut että mitään jumaloitavaa tai mitään mitä jumalaksi voidaan kutsua ei olisi olemassa."
Yksinkertaisesti, positivisti voi olla ateisti, mutta ei kääntäen (ateisti ei ole aina positivisti). Vetoat taas skeptisismiin, joka pätee aina, ja kaikkea kohtaan. Sen mielekkyydestä ontologiassa tosin nykyisin kiistellään. En näe argumenttiasi kovinkaan vakavana vasta-argumenttina.
"3) Ateistit sekoittavat käsitteet ateisti ja agnostikko tilanteesta riippuen.
Ateistit vaihtavat ateisti sanan määritelmää koska eivät uskalla siesoa väitteensä takana: "me uskomme että jumalaa ei ole olemassa", ja esiintyvätkin mielummin agnostikkoina "me emme usko jumalaan"."
Agnostikko on mielestäni ennemminkin henkilö, joka ei käytä "usko"-termiä lainkaan. Agnostikko viittaa kintaalla uskon asioihin (lue: ei-skeptisesti), ja toteaa ne mielenkiinnottomiksi. Agnostikko siis väittää, uskoa ei voi todistaa sen paremmin kuin sen voisi todistaa: kyseessä on mielenkiinnoton aihe. 3)-argumenttisikaan ei ole kovin pätevä.
kun saivarrellaan sanoilla joiden merkitys vaihtelee kuulijan ja tilanteen mukaan.
Mitä tarkoitamme totuudella ja valheella? Normaalissa kielenkäytössä näitä katsotaan vastakohtina mutta ovatko ne sitä tosiasiassa? Vastakohdat sisältyvät toisiinsa kuten kolikon käänteiset puolet. Mutta totuudella ja valhella ei ole mitään yhteistä. Vertaa esim. usko ja epäusko joista toinen kieltää saman asian mihin toinen uskoo.
Kuka voi väittää tietävänsä totuuden?
Katsokaa esimerkiski väitettä "kun näen valhellisen valheellisena niin totuus on"
Miksi pohtia kuka on luonut maailman kaikkeuden. Kutsuttiin luojaa jumalaksi tai miksi muuksi tahansa niin miten se ymmärtämistä helpottaa. Vastauksena "jumala" tai "en tiedä" on tässä yhteydessä yhtä varteenotettavia joista ainakin jälkimmäinen on ymmärrettävä eikä ainakaan väärä. Koska en tiedä otan selvää vai kuinka? Tämä ainakin erottaa ateistin uskiksesta jonka tutkiminen päättyy kohtaan jumala.
Eikö eläminen ole meidän ihmisen välistä vuorovaikutusata, ajatusten vaihtamista jne.
Jos tätä vuorovaikutusta emme ymmärrä niin miten me voimme täällä toimia? Jos en ymmärrä asioiden keskinäistä yhteyttä ja suhtautumistani niihin niin mitä väliä sillä on olenko uskovainen, ateisti, agnostikko tai mitä muutä tahansa sillä silloin todennäköisesti vain lisään sitä ristiriitaa ja kaaosta minkä voimme ympärillämme havaita.
Huonot valheet ovat vain epätosia.
Hyvät valheet ovat totuuden muunnelmia.
Parhaita valheita ei erota totuudesta.
Kestävimmät valheet ovat kuitenkin sellaisia,että haluamme uskoa niihin,vaikka ne osoitettaisiin vääräksikin.
siksi minun pitää tuntea itseni perinpohjin sillä muutoin en voi tietää mikä noista on kulloinkin kysymyksessä.
Kun sen teen niin en valitse vaan näen miten on. En tarvitse uskoa vaan tiedän
Asiaan jota en ymmärrä riittä vastaukseksi "en tiedä"
"Mitä tarkoitamme totuudella ja valheella? Normaalissa kielenkäytössä näitä katsotaan vastakohtina mutta ovatko ne sitä tosiasiassa?"
Tosi on aina loogisesti pätevä päättelyn tulos. Mikä on totuus: kts. tosi formaalissa mielessä. Mitä on totuus: totuus on toden substantiaalinen muoto.
Valhe sen sijaan voi olla tosi, mutta siihen sisältyy kontingentti tekijä. Valhe ei ole aina tosi, mutta se voi myös olla tosi.
Eikö ollutkin hauskaa, valhe ja totuus eivät ole toistensa vastakohtia, mutta ne myös sitä voivat olla.
"Vastakohdat sisältyvät toisiinsa kuten kolikon käänteiset puolet. Mutta totuudella ja valhella ei ole mitään yhteistä."
Eikö kolikolla ole yhteistä sama massa? Siis. Totuudella ja valheella on jotakin yhteistä.
"Kuka voi väittää tietävänsä totuuden?
Katsokaa esimerkiski väitettä "kun näen valhellisen valheellisena niin totuus on" "
G.W.F. Hegel.
koska en sitä ehkä ymmärrä.
>Valhe sen sijaan voi olla tosi, mutta siihen sisältyy kontingentti tekijä. Valhe ei ole aina tosi, mutta se voi myös olla tosi.>
Valhe voi olla siinä mielessä tosi että siihen pitäydytään ja pidetään jostakin syystä tarpeelisena ylläpitää tosiasiana mutta ei se sitä totuudeksi muuta.
Lähestyessäni kysymystä tarkoittaen sanalla totuus omaa suhtautumistani ympäröiviin asioihin ja tapahtumiin. Näenkö ne sellaisina kun ne todelisuudessa ovat vaan sellaisina kun ne haluan/kuvittelen niiden olevan, esimerkiksi voisin pitää sinua "saivartelevana piruna" mutta sen kaltainen päätelmä kertoisi itsestäni enemmän kuin sinusta vai kuinka? Päättelykykyni on omalta kannaltani looginen ellen näkisi (totuutta) että päätelmäni perustuu omaan turhautumiseeni vastauksestasi eikä sen virhellisyyteen.
En halua kiistellä kanssasi vaan haluan selvittää puhummeko samasta asiasta en todistaa että olet väärässä.
"Valhe voi olla siinä mielessä tosi että siihen pitäydytään ja pidetään jostakin syystä tarpeelisena ylläpitää tosiasiana mutta ei se sitä totuudeksi muuta."
Olettamus, joka on tosi joss se on hyödyllinen - praktisen totuuden määritelmä. Tällöin valhekin voi olla tässä mielessä tosi. Mielestäni varsin ymmärrettävä kanta: totuus on olennaisesti praktista, niin kauan kuin siitä on hyötyä, se on totta. Joten mikä on totta? Totta on se, mikä on hyödyllistä. Sotkeuduit siis tällaisen näkökannan mukaan itse ajatuksessasi olettamalla jonkun "totuuden", joka tähän "totuuden" määritelmään ei sovi. Eli mikä on siis totta, sinun tulisi määritellä oma näkemyksesi totuudesta, jotta voisit tarkemmin vastata praktisen totuuden määritelmään kriittisesti.
"Lähestyessäni kysymystä tarkoittaen sanalla totuus omaa suhtautumistani ympäröiviin asioihin ja tapahtumiin. Näenkö ne sellaisina kun ne todelisuudessa ovat vaan sellaisina kun ne haluan/kuvittelen niiden olevan, esimerkiksi voisin pitää sinua "saivartelevana piruna" mutta sen kaltainen päätelmä kertoisi itsestäni enemmän kuin sinusta vai kuinka? Päättelykykyni on omalta kannaltani looginen ellen näkisi (totuutta) että päätelmäni perustuu omaan turhautumiseeni vastauksestasi eikä sen virhellisyyteen."
Mukava että olet ajatellut tätä. Koska haluat oppia, kerron sinulle, mistä sinun tulisi jatkaa. "Klassinen" ontologia (heittomerkit koska tällaista käsitettä tuskin on kukaan käyttänyt kuin minä - ja minäkin vain selvyyden vuoksi) käsittelee kysymyksiä siitä, mikä on. Mm. Martin Heideggerin mielestä tämä on ollut pitkä ontologian harharetki. Heidegger keskittyy ennemminkin siihen kysymykseen, mitä on oleminen.
Mikä on, on liian vaativa aihe, koska ehkäpä ihmisen käsityskyky ei kykene kaappaamaan tietoa "todellisuudesta", ja vaikka kykenisikin, emme voisi sitä tietää (koska meidän tulisi nousta omasta subjektiivisuudestamme tarkastelemaan tätä tietoa jollakin lailla "yläpuoleltamme", joka olisi totta - emmekä siihen siis pysty).
Heidegger on lainannut tämän perimmäisen ajatuksensa oppi-isältään Husserlilta (sitä tietenkin itse jalostaen), joka ei ole kiinnostunut siitä, mitä voimme tietää, vaan miten me tiedämme ne asiat, jotka meille ilmenevät. Onko siis todellisuus olemassa vai ei, sitä emme voi tietää, mutta voimme sen sijaan tutkia sitä, mikä vaikuttaa meille todellisuudelta. Tämä on lyhyesti fenomenologian hyvin perimmäinen ja tässä karkeasti esitetty ajatus.
En ole siis itsekään kovin kiinnostunut siitä, onko todellisuutta olemassa vai ei, mielestäni se on liian ilmeistä kyseenalaistettavaksi (koska ensinnäkin on HYÖDYLLISTÄ ajatella niin, ja toiseksi se VAIKUTTAA suhteellisen stabiililta tilalta), vaan siitä, mitä tiedämme siitä, mistä voimme jotakin tietää. Tiedän mm. sen, että minusta vaikuttaa siltä, että istun tietokoneeni ääressä. En tiedä istunko. Silti minusta tältä tuntuu. Tästä jatkat laventamista.
Ymmärsitkö? (enkä kysy nyt negatiivisessa mielessä, vaan aivan siitä syystä, selitinkö vaikkapa oudosti tai jos et vain ymmärtänyt - joka on myös ihan normaalia eikä mitään negatiivista)
Huomaa myös vielä se, että itse asiassa toden vastakohta EI ole valhe, vaan epätosi. Valhe taasen voi olla tosi tai epätosi, koska voihan joku valehdella toden asiantilan, koska luuli olevansa oikeassa (joka olikin itse asiassa epätosi tilanne).
Minä haluan pysyä ihan käytännöt tasolla sekä sen varassa minkä pystyn itse havaitsemaan. En etsi mitään "korkeampaa totuutta" hyvin tietoinen siitä että tuskin sitä kukaan muukaan tietää.
Käyttäkäämme sitten 'tosiasia' nimitystä totuuden sijasta. Ilmaisuni nähtävästi oli sen verran epätarkka että korjaan sen toiseksi. Mielestäni vain se minkä itse voit oivaltaa on sinulle merkitystä eikä pidä suin päin nielaista toisten väittämiä olivatpa he ketä tahansa. Tulenkin noihin kahteen sanaan 'totuus ja valhe' suhtautua hieman toisin jatkossa. Sen verran ainakin ymmärsin selostuksestasi ja ehkä vähän enmmän mutta se meneekin keskustelun aiheen ulkopuolelle.
Näillä palstoilla pitäisi pysyä sanoissa joiden merkitys on jotenkin samanlainen noin yleisemmälläkin tasolla muutoin intetään aivan väärästä asiasta.
olla. Tulee taivaassa kylmä jos alakerrassa ei ole polttopuita (lue ateisteja)
Toisaalta, etköhän sinäkin ole tuomittu helvettiin, käytät tietokoneita etkä rakasta lähimmäistäsi (jotka ovat ateisteja, vaikka ovatkin väärässä). Amishit kun ovat oikeassa.
Joten, tule sinäkin voittajan puolelle.
Ateistit kun eivät kuolemansa jälkeen ole enää olemassa, kristityt taas menevät joko taivaaseen tai helvettiin. Varsinkaan kun ei ole tietoa, kuka on oikeassa taivaspaikan suhteen, niin on paljon rennompaa vetää hyvillä fiilareilla "kohta meigä ei enää eksisteeraa, sitten ei paljoa enää nappaa mikään, koska ei ole mistä napata". Kun ei enää ole, niin ei ole ikävääkään.
Epäselvyyksien ja väärinymmärrysten estämiseksi haluaisin sanoa,että
Tiede ei tue ateistista tai uskonnollista maailmankatsomusta. Tiede ei ole todistanut Jumalaa olemattomaksi(koska,no,milläs todistat esimerkiksi peikot olemattomiksi?) mutta ei olevaiseksikaan. Tieteen mielestä meiltä puuttuu "tieto". Ja kun "tieto" tai tapa,jolla "tieto" voitaisiin todentaa ei ole,on paras ja ainut mahdollisuus pitää turpa kiinni aiheesta.
(Kuten tieteenfilosofian opettajani,Otto Lappi kirjoitti "Kognitiotieteen perusteet"-kirjasessa:
(alaotsikko Kreationismin metodologinen kriisi",
viimeiset pari riviä.
"Jokainen tutkimus,olkoon sen esineenä luonto taikka humanististen tieteitten laaja ala, voi johtaa jonkunarvoisiin tuloksiin vain siinä tapauksessa, että sen lähtökohtana ovat varmasti todetut tosiseikat."
tässä yhteydessä myös täydentäen vastaukseni kommentiisii koskien valhetta.
Hauan erottaa tieteellisesti todennettavat asiat ja asiat jotka ovat meidän ihmisten enemmän tai vähemmän tunteisiimme/toiveihiimme perustuvia päätelmiä todellisuudesta eli asioiden syy-yhteyksistä. Tästähän tuo kiista uskovien ja ateistien välillä varsinaisesti on. Tähän ymmärrän sinun edellä mainitussa viittaavan.
Valheesta puhumalla tarkoitan värää tai epäloogista käsitystä asioiden ja tapahtumien syy-seuraus ketjun rakenteesta. Tähän seikkaan yritän kiinnittää huomiota näissä keskusteluissa. Saatanhan itsekin tehdä ajatushyppyjä ja niissä tulee antaa takaisin samalla mitalla. Olen oppimassa enkä muille kertomassa totuutta.
"Jokainen tutkimus,olkoon sen esineenä luonto taikka humanististen tieteitten laaja ala, voi johtaa jonkunarvoisiin tuloksiin vain siinä tapauksessa, että sen lähtökohtana ovat varmasti todetut tosiseikat."
Otto Lappi kuulostaa oikein kunnon imbesilliltä, sillä toivottavasti hän ei ollut tätä mieltä, tai toivottavasti hän eli yli 100 vuotta sitten.
Tällöin voisin ehkä antaa hänelle tämän anteeksi.
Miksi tulisi kuvitella, että meillä edes olisi mahdollista saada varmasti todeksi todettuja tosiseikkoja? Kerro minulle yksikin tällainen.
Toiseksi. Miksi "varmasti todetut tosiseikat" ovat tieteentutkimuksen välttämätön ehto? Ja miksi tulisi kuvitella, että tieteellä edes päästäisiin "tuloksiin" (siinä mielessä, että niistä tulisi tällaisia "varmasti todettuja tosiseikkoja)? Eikö Otto Lappi ole kuullut hermeneutiikasta mitään? Tai ihan vaikkapa Karl Popperista?
MUTTA. Jos tarkoituksenasi oli ironisoida tieteenfilosofian opettajaasi, ymmärrän yskän. Haluaisin myös tietää, missä kyseinen opettaja opettaa.
>Toiseksi. Miksi "varmasti todetut tosiseikat"
>ovat tieteentutkimuksen välttämätön ehto?
Siksi että ne ovat johtopäätelmien perusta.
"Siksi että ne ovat johtopäätelmien perusta."
Ja...? No jippii. Miksi tätä perustaa ei voisi kyseenalaistaa? Miksi tulisi ajatella, että tällainen perusta edes olisi olemassa, josta voisi johtaa "varmoja" johtopäätelmiä? Eiköhän asia ole ennemminkin niin, että johtopäätelmien perusta on otettava annettuna, sitä ei voi koskaan todistaa "varmasti todetuksi tosiseikaksi", ja meidän on vain tyydyttävä siihen, että kyseinen perusta on parasta tietoa mitä meillä voi tällä hetkellä olla. "Varmasti todetuilla tosiseikoilla" kun on ollut vuosien saatossa taipumus muuttua... Joko perusta on hyvin dynaaminen, tai perustaa ei ole edes olemassa...
ilman havaintoja havaintoihin perustuvaa todistamista saadaa tulokseksi mielivaltainen satu.
Se että havainnoistakaan ei voida johtaa absoluuttisia totuuksia, ei silti tarkoita ettikö havaintoihin perustuva päätteleminen antaisi parempia ja luotettavampi johtopäätelmiä kuin MIELIVALTAISET MIELIKUVITUKSEEN PERUSTUVAT olettamukset.
"ilman havaintoja havaintoihin perustuvaa todistamista saadaa tulokseksi mielivaltainen satu."
Miksi ei tulisi ajatella, että myös havaintoihin perustuvat uskomukset eivät olisi tosia? Pettäväthän aistimmekin meitä vaikka kuinka monesti.
"Se että havainnoistakaan ei voida johtaa absoluuttisia totuuksia, ei silti tarkoita ettikö havaintoihin perustuva päätteleminen antaisi parempia ja luotettavampi johtopäätelmiä kuin MIELIVALTAISET MIELIKUVITUKSEEN PERUSTUVAT olettamukset."
Mielestäni on kummallista verrata havaintojen paremmuutta satujen mielivaltaiseen mielikuvitukseen perustuviin olettamuksiin. En puhunutkaan siitä, etteikö havainnot olisi hyvä tapa hankkia tietoa, sen sijaan tarkoitin ennemminkin sitä, että KAIKKI johtopäätelmiemme perustat ovat aina periaatteessa kumottavia. Oma mielipiteeni tähän on, että en usko tällaisten perustojen olevan olemassa jonkinlaisina absoluuttisina totuuksina, "luonnonlakeina", "yleisenä absoluuttina", "substanssina" jne., vaan mielestäni näitä perustoja ei ylipäänsäkään ole olemassa. Meidän on vain tyydyttävä siihen, että kaikki tietomme perustuu olettamuksiin, jotka eivät ole välttämättä oikeita.
>Miksi ei tulisi ajatella, että myös havaintoihin
>perustuvat uskomukset eivät olisi tosia?
Lähtökohtasi on siis nihilismi: "kaikki yritykset etsiä totuutta on turhaa"
Itse näen asian toisin: tiede voi kertoa meille totuudesta (todellisuudesta) paljon.
Tieteessä asiat eivät ole joko tosia tai epätosia, ne ovat perusteltuja tai huonosti perusteltuja.
Kukaan tiedemies ei väitä että tieteenteoriat ovat totuus. Ne ovat näkemys totuudesta.
" Lähtökohtasi on siis nihilismi: "kaikki yritykset etsiä totuutta on turhaa" "
Ei, en sanonut näinkään. Vaikka tietäisin, että totuutta ei ole olemassa, ei se johda loogisesti siihen, ettenkö näkisi totuuden tavoittelua hyödyllisenä. Olen kyllä itse asiassa hyvin perustavalta tasoltani nihilisti, koska kykenen käsittämään koko olevaisen tarpeettomuuden ja merkityksettömyyden, mutta ei sen tarvitse johtaa siihen, etteikö ihminen kykenisi tekemään itselleen tarkoitukselta vaikuttavaa päämäärää.
"Itse näen asian toisin: tiede voi kertoa meille totuudesta (todellisuudesta) paljon."
En yhtäläistä totuutta ja todellisuutta niin kuin sinä sen yhtäläistät. Todellisuus ei ole näet sama asia kuin totuus. Todellisuudesta emme voi tietää mitään, mutta siitä, mikä vaikuttaa todellisuudelta, voimme tietää varsin paljonkin.
"Kukaan tiedemies ei väitä että tieteenteoriat ovat totuus. Ne ovat näkemys totuudesta."
Mielestäni tämäkin näkemys on liian optimistinen. Ei ole olemassa näkemyksiä totuudesta, on olemassa vain näkemyksiä (huomaa nyt todellisuuden ja totuuden ei-yhtäläisyys). Näkemykset voivat tosin olla kovinkin hyödyllisiä.
jaa.. en jaksa kommentoida, ei ole sen arvoista
Suattaapi olla niinnii, sanoi savolainen. Vuan suattaapi olla jollain toisellaillakki tappoo...
Mutta eipä minusta oikein uskovaista kristittyäkään saa. Nimittele sitten miten parhaaksi katsot.
> 1) Ateisti ei usko mihinkään.
Ateismi ottaa kantaa vain uskoon jumalaan, ei uskoon mihinkään muuhun. Siten jos henkilö on ainoastaan ateisti, ei hän todellakaan usko mihinkään - aivan kuten vastaava teisti uskoo ainoastaan jumalaan, eikä esimerkiksi postimiehen olemassaoloon.
Tapaukset ovat varsin teoreettisia. (A)teismi on vain yksi ihmisten määreistä.
> 2) Tiede tukee ateistista maailmankatsomusta.
Tämä pitää paikkansa. Ei, tiede ei ole todistanut ateismin olevan oikeassa, mutta sitähän ei tarvitsekaan tehdä. Ateismi ei oleta jumalaa, ja siten tiede tukee sitä ellei se löydä syitä olettaa moista. Ei ole löytynyt, joten toistaiseksi tiede tukee ateismia.
> 3) Ateistit sekoittavat käsitteet ateisti ja agnostikko tilanteesta riippuen.
Taisit itse sekoittaa ne. Ateisti ei usko jumalan olemassaoloon, agnostikko uskoo että tietoa jumalan olemassaolosta ei voi olla.
Itse esimerkiksi olen sitä mieltä että jumalaa tuskin koskaan saadaan kokonaan suljettua pois. Toisaalta en usko jumalan olemassaoloon. Olen siis ateisti, vaikka myönnänkin että on teoriassa mahdollista että jumalia on olemassa.
Uskotko sinä että vaaleanpunaiset menninkäiset varastavat sukkia pesukoneesta? Et voi todistaa ettei näin olisi, olet siis agnostikko asian suhteen?
Eli joka kohdassa metsään.