Olemme vaimon kanssa yrittäneet lasta noin puoli vuotta. Alussa tuli kunnon tappelu kyseisestä asiasta. Minulta ehdoton ei ja vaimolta kyllä. Muutaman viikon vai oliko se muutaman päivän miettimisen jälkeen olin hommasssa mukana.
Nyt lapsi näyttäisi tekevän tuloaan. Vaimo teki eilen testin jollain uudella raskaustestillä, jossa jo pienikin tulos viivan värivaihdos kertoo positiivisesta raskaudesta. Samanlainen tulos tuli tänä aamuna.
Hän oli eilen innoissaan asiasta ja soitteli muutamille tutuille ja vannotti heitä kertomasta vielä uutista eteenpäin.
Itse en pahemmin hyppinyt ja ollut innoissani. Olin vain normaali itseni.
Valvottuani puoli kahteen yöllä vaimon nukahdettua ja tutkiskelin miltä itsestäni tuntuu. Jotenkin ahdisti kyseinen asia ja mietin kokoajan vain miten yöunet vähenee,
se paskavaippa show, omaa aikaa ei ole, entäpä kun työt loppuu nykyisessä paikassa, riittääkö rahat, onko minusta isäksi koska en pahemmin lapsista välitä, entä jos minusta ei olekkaan isäksi...
Vaimo sanoi, ettei se välttämättä ole positiivinen, mutta itse sen jotenkin tietää jo nyt. Toissapäiväinen unenikin (ennenkuin vaimo teki testin yllättäen) jotenkin viittasi siihen.
Juoksin olohuoneeseen ja iso akvaariomme oli kaatunut. Lasit olivat ehjät. Kalat hyppivät
pienessä lammikossa.
Seuraava muistikuva on, että naureskelemme
vaimon kanssa sängyssä.
Tulkkasin tuon unen jotenkin, että akvaario on
nykyinen elämäni joka kaatui. Seuraava muistikuva viittaisi siihen, että elämä helpottuu ja paranee.
(Kai)
Heräsin ennen vaimon kellon soittoa jo kuudelta ja pirteänä niinkuin kävisin ylikierroksilla. Testintulos oli sama. Heikko viiva joka uuden herkän raskaustestin mukaan kertoo positiivisesta tuloksesta. Hän käy tänään tekemässä sairaalassa kunnon testin ja se viimeistään kertoo 100%:sti onko vai ei. KLo 13.00
asia sitten selviää...
Kerroin, että valvoin kyseisen asian takia, mitä ajattelin silloin ja hän meni hiljaiseksi, muttei alkanut murjottamaan.
Syy miksi kirjoitan tänne on, että miltä Teistä tuntui kun saitte tietää olevanne tuleva isä?
Oliko teillä samanlaiset tunnemylläkät kehissä vai olitteko heti ostamassa tulevalle lapselle kaikkea mitä tulee tarvimaan?
Ystäviltäni en voi vielä kysyä asioista mitkä askarruttaa, koska sovimme, että pidämme asian hetkenaikaa omana tietona.
Nyt lapsi näyttäisi tekevän tuloaan. Vaimo teki eilen testin jollain uudella raskaustestillä, jossa jo pienikin tulos viivan värivaihdos kertoo positiivisesta raskaudesta. Samanlainen tulos tuli tänä aamuna.
Hän oli eilen innoissaan asiasta ja soitteli muutamille tutuille ja vannotti heitä kertomasta vielä uutista eteenpäin.
Itse en pahemmin hyppinyt ja ollut innoissani. Olin vain normaali itseni.
Valvottuani puoli kahteen yöllä vaimon nukahdettua ja tutkiskelin miltä itsestäni tuntuu. Jotenkin ahdisti kyseinen asia ja mietin kokoajan vain miten yöunet vähenee,
se paskavaippa show, omaa aikaa ei ole, entäpä kun työt loppuu nykyisessä paikassa, riittääkö rahat, onko minusta isäksi koska en pahemmin lapsista välitä, entä jos minusta ei olekkaan isäksi...
Vaimo sanoi, ettei se välttämättä ole positiivinen, mutta itse sen jotenkin tietää jo nyt. Toissapäiväinen unenikin (ennenkuin vaimo teki testin yllättäen) jotenkin viittasi siihen.
Juoksin olohuoneeseen ja iso akvaariomme oli kaatunut. Lasit olivat ehjät. Kalat hyppivät
pienessä lammikossa.
Seuraava muistikuva on, että naureskelemme
vaimon kanssa sängyssä.
Tulkkasin tuon unen jotenkin, että akvaario on
nykyinen elämäni joka kaatui. Seuraava muistikuva viittaisi siihen, että elämä helpottuu ja paranee.
(Kai)
Heräsin ennen vaimon kellon soittoa jo kuudelta ja pirteänä niinkuin kävisin ylikierroksilla. Testintulos oli sama. Heikko viiva joka uuden herkän raskaustestin mukaan kertoo positiivisesta tuloksesta. Hän käy tänään tekemässä sairaalassa kunnon testin ja se viimeistään kertoo 100%:sti onko vai ei. KLo 13.00
asia sitten selviää...
Kerroin, että valvoin kyseisen asian takia, mitä ajattelin silloin ja hän meni hiljaiseksi, muttei alkanut murjottamaan.
Syy miksi kirjoitan tänne on, että miltä Teistä tuntui kun saitte tietää olevanne tuleva isä?
Oliko teillä samanlaiset tunnemylläkät kehissä vai olitteko heti ostamassa tulevalle lapselle kaikkea mitä tulee tarvimaan?
Ystäviltäni en voi vielä kysyä asioista mitkä askarruttaa, koska sovimme, että pidämme asian hetkenaikaa omana tietona.
Vastaukset 3
Vanhimmat
meillä kai on ollut nuo samat kysymykset mielessä.Omalta osaltani voin kertoa että kyllä ne epäilykset viimeistään siinä vaiheessa kaikkoaa kun uusi tulokas on ensimmäistä kertaa sylissä,kaikki tuntuu siinä vaiheessa paljon selvemmältä. Sitäpaitsi kaikilla asioilla tässä elämässä on taipumus järjestyä. Ps.Onnea tulevasta isyydestä
Kuule,älä huoli.Nuo tuntemukset ovat aivan normaaleja.Sinä et kanna lasta siälläsi,etkä ota sen takia raskautta samalla tavalla kun vaimosi.Isäksi tuleminen on iso juttu.Minun miehelläni oli raskauden alussa samat ahdistukset,vaikka lapsi oli toivottu.Nyt poika on kaikki kaikessa hänelle ja toinenkin jo masussa odottelemassa tähän maailmaan pääsyä.Kyllä kaikki muuttuu ajan kanssa,kunhan sulattelet asiaa.Kumpa jaksaisit tukea vaimoasi raskauden aikana.Minun mieheni ei jaksanut,koska itse oli ahdistunut.Toisen kanssa onneksi toisin.
"mietin kokoajan vain miten yöunet vähenee,
se paskavaippa show, omaa aikaa ei ole, entäpä kun työt loppuu nykyisessä paikassa, riittääkö rahat, onko minusta isäksi koska en pahemmin lapsista välitä, entä jos minusta ei olekkaan isäksi... "
Kyllä se helpottaa siinä vaiheessa kun se paketti tulee kotiin, ei ole aikaa miettiä.. :)
Aikaisemmin oli juuri samat fiilarit ja ajatukset kuin kirjoittajalla, nyt kaikki on harvinaisen selkeää. Tietää minkä takia puskee töitä ja mitä varten elää. Vajaa vuosi on kasvattanut ihmisenä enemmän kuin mikään muu aiemmin. Koskaan aiemmin, ennen tätä vajaan vuoden jaksoa isänä, en rehellisesti sanottuna ole tuntenut oikeasti sellaista tunnetta että voisin kuolla jonkun puolesta.
Muutamaan otteeseen vuoden aikana on ollut käsittämätöntä pinnan venyttämistä, mutta ihmisen mieli on tarvittaessa hyvin joustava pakettiratkaisu. Sanonta "isäksi kasvetaan" pitää harvinaisen hyvin paikkansa. Nyt kun katson taaksepäin "aikaan ennen", en koskaan vaihtaisi takaisin. Löytyi se elämän tarkoitus.