että olemme olemassa oikeasti ?
Mistä tiedämme
TeePussi
16674
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
D:tä muokkaillen:
Epäilen kaiken olemassaoloa. On siis olemassa jotain joka epäilee. Nimitän tätä jotakin termillä "minä".
"Ajattelen, olen siis olemassa".
Valitettavasti tuo ei vastaa kysymykseesi, koska menit käyttämään monikkoa. Klassisempi vastaava kysymys kuuluu: "mistä tiedän että muut ovat olemassa".
jos luulemme, että ajattelemme, mutta todellisuudessa emme ajattele. Vaan tämä kaikki on yhtä harhaa ja me olemme sen jonkin pelinappuloita tai vaikkapa mielikuvitushenkilöitä.
Törmäsin ihmisiin jotka ihan oikeasti uskoivat, että olemme tietokoneen pelihahmoja. Ja koska kaikella elollisella on tietyt luvut jotka pystytään laskemaan matemaattisesti (jotenkin näin se meni, en muista tarkkaan) niin se tukee teoriaa siitä, että emme ole oikeasti olemassa...
Taas on katottu liikaa matrixia ja pelattu liikaa pelejä.
"Jos luulemme, että ajattelemme, mutta todellisuudessa emme ajattele. Vaan tämä kaikki on yhtä harhaa ja me olemme sen jonkin pelinappuloita tai vaikkapa mielikuvitushenkilöitä."
-No,tätä onin jo mahdoton todistaa.
Minä olen olemassa. Minulla on kvaalia(esim. sinusta), joten havaintomaailma(tässä tapauksesa sinä) on jossain muodossa olemassa. Se,onko tämä hallusinaatiota tai muuta,mistä voimme tietää?
"Törmäsin ihmisiin jotka ihan oikeasti uskoivat, että olemme tietokoneen pelihahmoja. Ja koska kaikella elollisella on tietyt luvut jotka pystytään laskemaan matemaattisesti (jotenkin näin se meni, en muista tarkkaan) niin se tukee teoriaa siitä, että emme ole oikeasti olemassa..."
-Oikeassa tarkoitat varmaan "aikusten oikeesti",niinkuin tavalla että pöytä on
?konkreettinen?(mitä hittoa sillä nyt sitten tarkoitetaankaan) kappale todellisuutta.
Äh,eitästä tule mitään.
{Heitä minulle tulitikkurasia,pyydä minua sanomaan mikä se on,ja huuliltani lähtee ilman värähtelyä,joka on jotain aivan muuta,kuin se konkreettinen kappale :) }
Tälläisiä tapahtuu aina,kun ihminen astuu metafysiikkaan... Ei tuo ole sen huonommin perusteltu,kuin joku kristinusko tai joulupukismi..
...
Jokin on olemassa jos jokin tekee jotakin, on se sitten ajattelua, ajattelemisen luulemista, ajattelemisen luulemisesta haaveilua, ...
Kunhan jotakin tapahtuu, on aina olemassa jotakin.
Koska minä koen olevani olemassa, on olemassa jotakin. Tuota jotakin kutsun sanalla minä ja olen pitävästi ja loogisesti todistanut että olen olemassa.
Oma olemassaolo ei siis ole ongelma.
Se taas ovatko muut olemassa kuten minä, osana minua, vain kuvitelmissa, vaiko kenties ollenkaan onkin jo paljon haastavampi (sanoisin että mahdoton) todistaa pätevästi.
D aikoinaan pyrki eteenpäin minän todistamisesta, mutta joutui silloin vetäisemään raamatun jumalan hatusta ja todistamaan kehäpäätelmällä sen olemassaolon - siitä seurasi sitten aika paljon muutakin. Kehäpäätelmällä voi todistaa mitä tahansa.
> Törmäsin ihmisiin jotka ihan oikeasti uskoivat, että olemme tietokoneen pelihahmoja
Mahdollista. Olisimme silti olemassa.
> Ja koska kaikella elollisella on tietyt luvut jotka pystytään laskemaan
> matemaattisesti (jotenkin näin se meni, en muista tarkkaan) niin
> se tukee teoriaa siitä, että emme ole oikeasti olemassa...
Jos tarkoitat että meillä kaikilla on ominaisuuksia jotka pystytään arvottamaan, niin niinhän se varmaan on. Me emme siihen pysty, mutta se ei tarkoita etteikö niin voitaisi tehdä. Se ei sinänsä minusta tue näkemystä että olisimme vain osa tietokonesimulaatiota (käytän tätä termiä mielummin kuin peli-sanaa).
Itse pelästyin kun mietin mitä tällaisesta simulaatiosta voitaisiin ennustaa...
Tietokoneet ovat rajallisia, voimme olettaa että myös meitä simuloiva kone on rajallinen. Tämä tarkoittaa että mitä enemmän ja tarkemmin se joutuu simuloimaan, sitä hitaammin simulaatio pyörii. Jotta simulaatiossa olisi järkeä, sen tulisi pyöriä järkevällä nopeudella, mieluusti nopeammin kuin "todellisuus" (mitä järkeä on simulaatiolla tutkia vaikka säätä, jos ennustus saadaan aina jälkikäteen?)
Seurauksena tuosta olisi ainakin kaksi asiaa:
1) kaukana olevien tapahtumien vaikutus simulaatioon tulisi minimoida ja
2) simulaatiolla tulisi olla jokin maksimitarkkuus jota ei tarvitse ylittää.
Jotenkin tulivat mieleen signaalinopeus (~valonnopeus) ja Heidenbergin epätarkkuusperiaate...
Pelottavaa...
Tai sitten maailma vain on sellainen. Eihän sitä koskaan tiedä ja Occamin partaveitsi kyllä kannattaisi vahvasti jälkimmäistä teoriaa. :)
minäkin ajattelen.
hyvin perusteltu. Itse en ole oikeastaan yhtään tälläisiä asioita ajatellut tai tutkinut.
Nipistä itseäsi ja jos tunnet kipua, niin olet olemassa, koska kipukaan, ei synny tyhjästä ja olla olematta ei voi kipuilla laisinkaan! :)
mitä tunnet on kipua?
Koska tuo ns. kipu on jo valmiiksi muiden
toimesta, hyvin kauan aikaa sitten, määritelty ja varsin tarkkaan, tietynlaiseksi tuntemukseksi.
Toki voihan se joillekkin tuottaa myös mielihyvää ja hyvään oloon liittyviä mielleyhteitä sekä jopa mieluisia tuntemuksia.
se että nipistäminen aiheuttaisi mielihyvää kivun sijaan. Ainakin olisit elänyt harhassa tähänastisen elämäsi.
Entä jos vain kuvittelen, että muut ovat sen määritelleet? Entä, jos näen unta itsestäni elävänä? Herätessäni huomaan olevani ruohonleikkuri. Enkä tunne kipua.
Ehkä maailma on harhaa,
maisema vain mielikuva.
olenko olemassa vai
lopetinko heijastamasta valoa?
Minuus ja ihmisenä oleminen on toisilta opittu malli, olla.
Aiheen vierestä tuli mieleen seuraavaa:
Keskustelu 01.
P` "Tiede on siitä kiva että sen avulla lähestymme pikku hiljaa totuutta"
M` " Lähestymme, no milloin me saavutamme sen totuuden?"
P` Mjaa, tieteenkään avulla emme ikinä saavuta ihan koko totuutta"
M` Jaa, no onko tässä keskstelussa mitään mieltä?"
P` Ei ihan.
- - -
Puhuttaisiinpa mieluummin "melkein totuudesta" kuin valjusta käsitteestä, tieteestä ?! Uskonto taas kuten on sanottu, se on vanhin muoto järjestäytyneestä rikollisuudesta, ja tavattoman kaukana edes tuosta "melkein totuudesta". Uskonto kun perustuu "ihmistieteeseen" ja ihmisen ohjailuun, eikä tähän "melkein todellisuuteen".
Uskotko todellisuuteen: http://www.tsv.fi/ttapaht/002/michelsen.htm
Tiede, hyöty, tekniikka:
http://www.tsv.fi/ttapaht/003/pekkanen.htm
- - -
Mutta siihen vielä mitä tulee maailmankaikkeuteen ja sen olemiseen, niin meitä tietoisia ihmisiä ei ole siinä koskaan ollutkaan. Aikuisten oikeesti, häviämme kaiken taustahälyyn hups vain ja pimpelipom.
Ps. "kuka olet ja miksi?!"
Onneksi täällä on välillä sinunkin kaltaisiasi keskustelijoita (nim. nykyinen maailmankäsitys),
oli näet ehkä parasta mitä olen näillä sivuilla toistaiseksi lukenut. Aivan mainiota, loistavaaa!
Emme ehkä koskaan voi saavuttaa täydellisyyttä, mutta sitä kohti kannattaa kuitenkin pyrkiä.
Mutta matkareitistämme kohti parempaa saattaa syntyä isompikin riita. Itse en ottaisi oppaaksi jotain pari tuhatta vuotta vanhaa paimentolaiskansojen tarukokoelmaa, vaan mieluummin jotain tieteellisen tarkastelun kestävää. Mutta kuten hyvin tiedän niin tämä saattaa närkästyttää niitä "oppineita", jotka ovat koko elämänsä aikana lukeneet tasan tämän yhden kirjan ja luulevat sitä tieteelliseksi dokumentiksi.