Maailman meno on melkoista.
Ennen vanhaan uskonto oli Suomessa tärkein kasvatusväline, sillä opittiin hyvä & paha & roti. Nykyään... Kristinuskossa on paljon pahaa, joskin myös hyvää, mutta täysin kristinuskoiseen suomalaiseen yhteiskuntaan ei ole paluuta (mikäli sellaista on koskaan ollutkaan).
Lasten ja ihmisten yleensäkin moraalinen ja eettinen kasvattaminen on pahasti hiipunut ja jäänyt unholaan. Tämä tuskin on uutta kenellekään. Ehdotus: peruskouluun "elämän" oppitunteja!
Muistaakseni kuulin että joku poliitikko oli puuhastellut jotain tämän tapaista ideointia. En tiedä mistä hänellä on kyse, mutta olen itse miettinyt näin:
Tunneilla opeteltaisiin käytöstapoja, vanhempien kunnioittamista, elämän ihmeellisyyttä (esim. luontoretkiä, tiedettä, mytologiaa), vastuuta ympäristöstä ja yleensäkin omista teoistaan, miksi sähkön kulutusta on hyvä vähentää, miksi on järkevämpää pukea päälleen villapaita kuin lisätä lämpöä, miksi kierrättäminen on hyödyllistä ja hauskaa, miten käsitellään voimakkaita tunteita kuten suuttumusta, pelkoa ja rakkautta, miten mietiskellään ja kyetään rauhoittumaan, opetetaan suvaitsevaisuutta, tutustutaan maahanmuutajiin ja muihin "vieraisiin" ihmisiin, opitaan kiitollisuutta maailmaa ja kanssaihmisiä kohtaan ynnä muuta tällaista.
Tämä tapahtuisi tietysti lasten ehdoilla, ei pakottamalla, vaan OSALLISTUMALLA ja TEKEMÄLLÄ itse. Tarkoitus ei olisi suosia mitään uskoa, vaan suhtautuminen olisi lähempänä elämänkatsomustietoa, mutta voitaisiin puhua myös siitä, miksi meillä on Jumala ja naapuriin muuttaneella Abdilla on Allah, mutta paino ei olisi uskonnossa, vaan tässä & nyt, oikeasti tapahtuvassa elämässä. Tunti pari tällaista viikossa ja sellaisia kotitehtäviä kuten: kirjoita tarina, että mistä aamiaisleipäsi on tullut ruokapöytääsi ja miten; etsi kotoa jokin sähkölaite jossa on aina virta päällä ja keskustele vanhempien kanssa, että miksi ja voisiko olla toisin; ole suuttumatta mihinkään tai kehenkään esim. yhden päivän ajan; tai ota selvää mitä tapahtuu roskiin heitetylle lelulle tms.
Ei tämä nyt maailmaa pelastaisi, mutta käsittääkseni ei olisi mitenkään mahdoton idea toteuttaa esim. 10 vuoden sisään, ja joka tapauksessa auttaisi edes vähän, edes jotain. Me ihmiset ja muut elolliset olennot sekä koko kaunis pallomme tarvitsemme kyllä kaiken avun mitä voimme saada.
Kommentteja?
Ennen vanhaan uskonto oli Suomessa tärkein kasvatusväline, sillä opittiin hyvä & paha & roti. Nykyään... Kristinuskossa on paljon pahaa, joskin myös hyvää, mutta täysin kristinuskoiseen suomalaiseen yhteiskuntaan ei ole paluuta (mikäli sellaista on koskaan ollutkaan).
Lasten ja ihmisten yleensäkin moraalinen ja eettinen kasvattaminen on pahasti hiipunut ja jäänyt unholaan. Tämä tuskin on uutta kenellekään. Ehdotus: peruskouluun "elämän" oppitunteja!
Muistaakseni kuulin että joku poliitikko oli puuhastellut jotain tämän tapaista ideointia. En tiedä mistä hänellä on kyse, mutta olen itse miettinyt näin:
Tunneilla opeteltaisiin käytöstapoja, vanhempien kunnioittamista, elämän ihmeellisyyttä (esim. luontoretkiä, tiedettä, mytologiaa), vastuuta ympäristöstä ja yleensäkin omista teoistaan, miksi sähkön kulutusta on hyvä vähentää, miksi on järkevämpää pukea päälleen villapaita kuin lisätä lämpöä, miksi kierrättäminen on hyödyllistä ja hauskaa, miten käsitellään voimakkaita tunteita kuten suuttumusta, pelkoa ja rakkautta, miten mietiskellään ja kyetään rauhoittumaan, opetetaan suvaitsevaisuutta, tutustutaan maahanmuutajiin ja muihin "vieraisiin" ihmisiin, opitaan kiitollisuutta maailmaa ja kanssaihmisiä kohtaan ynnä muuta tällaista.
Tämä tapahtuisi tietysti lasten ehdoilla, ei pakottamalla, vaan OSALLISTUMALLA ja TEKEMÄLLÄ itse. Tarkoitus ei olisi suosia mitään uskoa, vaan suhtautuminen olisi lähempänä elämänkatsomustietoa, mutta voitaisiin puhua myös siitä, miksi meillä on Jumala ja naapuriin muuttaneella Abdilla on Allah, mutta paino ei olisi uskonnossa, vaan tässä & nyt, oikeasti tapahtuvassa elämässä. Tunti pari tällaista viikossa ja sellaisia kotitehtäviä kuten: kirjoita tarina, että mistä aamiaisleipäsi on tullut ruokapöytääsi ja miten; etsi kotoa jokin sähkölaite jossa on aina virta päällä ja keskustele vanhempien kanssa, että miksi ja voisiko olla toisin; ole suuttumatta mihinkään tai kehenkään esim. yhden päivän ajan; tai ota selvää mitä tapahtuu roskiin heitetylle lelulle tms.
Ei tämä nyt maailmaa pelastaisi, mutta käsittääkseni ei olisi mitenkään mahdoton idea toteuttaa esim. 10 vuoden sisään, ja joka tapauksessa auttaisi edes vähän, edes jotain. Me ihmiset ja muut elolliset olennot sekä koko kaunis pallomme tarvitsemme kyllä kaiken avun mitä voimme saada.
Kommentteja?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Miten luonnon ihmeellisyys liittyy mytologiaan eli satuihin? Satuja voidaan käydä läpi äidinkielen tunneilla, jumaltarut voidaan liittää historiaan, luonto on biologiaa ja maantiedettä.
Mietiskely ei kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan, mielummin rukoileminen. Jos on vaikeaa hyväksyä kristinusko valtauskontona, kielletään sitten kaikki uskonnonopetus kouluissa, ettei mitään uskontoa vain loukata. Unohdat, että tärkeämpää on opettaa Abdille miksi meillä on kristinusko. Islamia meidän ei tarvise suvaita. Tarkoitatko, että kaikki tapahtuisi lasten ehdoilla, mikään ei olisi pakollista? Se johtaisi vain yksilöllisyyden korostamiseen ja vanhempien suurempaan vaikutukseen valita mikä on lapselle parasta. Eikö parasta olisi yhteinen opetussuunnitelma, johon kuuluisivat yhteiskunnan ja oman kulttuurin korostaminen. Vieraan kulttuurin ja uskonnon suosiminen tekee meistä todellakin monikulttuurisen epäyhtenäisen kansakunnan, jolla ei ole yhteistä tulevaisuutta. Emme tarvitse erikseen mitään elämän oppitunteja, vaan sisällytetään moraalinen kasvatus kaikkiin oppitunteihin. Ja mitä tämä moraali olisi, siitä meidän olisi keskusteltava yhteisesti.
Suomi 24. fi on paras uskunto minkä minä tunnen.
Olisi tietysti parempi jos tämä kaikki opetus todellakin olisi osa normaalia koulua ja kaikilla oppitunneilla, mutta mielestäni ainakin toistaiseksi vielä tarvittaisiin tällaisen aineen erillinen oppitunti. Syy on siinä, että sitten voitaisiin samalta pohjalta lähteä puhumaan näistä asioista enemmän myös muilla oppitunneilla, jolloin löytyisi se, minkä muistan monesti ainakin itselläni ja ikätovereillani (77) oli hukassa, nimittäin eri kouluaineiden yhteys.
Mietiskely ei kuulukaan suomalaiseen yhteiskuntaan, vaan ihmisyyteen. En tarkoita syvää meditaatio tilaa, vaan sitä että istutaan vähän aikaa rauhassa ja hengitettää verkkaisesti, keskittää ajatuksia, rauhoittaa ja auttaa yleiseen levottomuuteen.
Kyse ei ole siitä onko kristinusko hyvä vai paha, vaan siitä että Suomessa on suuri osa muitakin kuin uskovaisia, tai kristittyjä, ja vaikka kaikkien on hyvä tietää eri näkemyksistä, niin kaikkien ei tarvitse niitä pitää ominaan.
Miten niin unohdan että olisi tärkempää opettaa meillä on kristinusko? Ei se ole tärkeämpää, se on yhtä tärkeää. Mitä tarkoitat "islamia ei meidän tarvitse suvaita"? Totta kai tarvitsee. Pelkästään poliittisista syistä se on tärkeää ja ihmiskuvan kannalta vielä tärkeämpää. Jos emme yritä suvaita toisia, emme voi ymmärtää toisia, jos emme voi ymmärtää toisia emme voi rakastaa toisia, ja jos emme voi rakastaa toisia, niin moro vaan.
Lasten ehdoilla tapahtuminen ei tietenkään tarkoita tuota mitä sanoit. Se tarkoittaa sitä, että opettaja ohjaa lapsen omaa mielenkiintoa hyödylliseen suuntaan, tämän pitäisi olla varsin ilmiselvää. On olemassa jo monia päiväkoteja yms. joissa käytetään vastaavaa systeemi, vrt. kansainvälinen Hyvä Alku -projekti.
Eikä ollut kyse vieraan kulttuurin tai uskonnon suosimisesta. Välillä ihmettelen luetko ollenkaan tekstiä johon vastaat. Tarkoitus on oppia ymmärtämään miksi kulttuurit ja viime kädessä ihmiset ovat niin erilaisia, ja kuitenkin samanlaisia ja samanarvoisia. Myös että mitä voisimme tehdä jotta kaikkien ihmisten elo sujuisi mahd. vähällä kärsimyksellä.
Sitä paitsi, jos löydät jostain yhden tarkasti määritellyn suomalaisen kulttuurin, niin kerro minullekin. En ole sellaisesta vielä kuullut.
Nyt kirjoitit paremmin ja selvensit sanomaasi. Oma kirjoitukseni ei varmasti suoraan vastanut tekstiisi, vaan hieman provosoi sitä. Aina kun näen sanan suvaitsevaisuus, antaa se aiheen kritiikkille, koska termin käyttäminen johtaa aina keskustelun tukahduttamiseen. Suvaitsuvaisuuden merkitys olisi tarkoin selvitettävä kirjoituksessa, eikä sitä tulisi käyttää yleisessä kielessä. Termillä on näet positiivisia ja negatiivisia tunnelatauksia.
Yleinen kristinuskon ja siihen liittyvän kulttuurin ja perinteen hylkääminen, johtaa väistämättä sen korvaamiseen jollakin muulla uskonnolla. Islam on suomalaiseen yhteiskuntaan sopimaton uskonto ja sitä ei pitäisi suvaita, eikä antaa sille tilaa voimistua. Uskonnon merkitys tässä kosmisessa ulottuvuudessa voisi olla arvo- ja moraalikasvatus, jossa kristinuskon tulisi olla suunnannäyttäjä. Emme halua mitään islamilaisia arvoja. Jos olen Islamin hyväksymistä vastaan, se ei tarkoita, että meidän tulisi sulkea islamilaisuus pois. Päinvastoin tarvitsemme dialogia eri uskontokuntien välillä, jotta voisimme lähestyä toisiamme. Ketään ei tulisi eristää, on sitten kysymys politiikasta tai uskonnosta, sillä eristäytyminen tekee meistä epäluuloisia, pelokkaita ja vihamielisiä.
Kosmisen ulottuvuuden toinen tekijä on tiede, joka on taas erilainen lähestymistapa kokonaisuuteen. Abstraktiot antavat meille etäisen suhteen ihmisen ja luonnon välille. Luonto itsessään on aina ollut perinteinen yhteys kosmiseen ulottuvuuteen, jossa sosiaalisilla tekijöillä on ollut vähän merkitystä. Sekularisoituminen ilman mitään kosmista ulottuvuutta tekee lähetymisen kohti kokonaisuutta mahdottomaksi.
En aivan ymmärtänyt mitä tarkoitat puhuessasi suvaitsevaisuudesta. Suvaitsevaisuus käsittääkseni tarkoittaa että hyväksytään jonkin asian olemassaolo vaikka ei välttämättä siitä niin kauheasti pidäkään.
Kyse ei ole nyt muutenkaan vain kristinuskosta ja islamista. Ensinnäkään minä en ymmärrä millä auktoriteetilla tai muulla vastaavalla sanot yksitotisesti, että islam olisi suomalaiseen yhteiskuntaan sopimaton uskonto. Et vastannut viimeksi esittämääni kysymykseen, Mikä on tämä yksi ja yhtenäinen suomalainen yhteiskunta & kulttuuri, johon esim. islam ei sovi.
Käsittääkseni en ole ajamassa valtauskonnon muutosta. Jokaiselle omansa, jos joku toteaa että kristinuskon totuus on hänelle sopiva, hyvä, jos jollekin islam, hyvä, jos jollekin buddhalaisuus, hyvä. Ateistitkin pitäkööt uskonsa siihen, että totuus ei ole uskonnoissa. Monikulttuurillisuus on bonusta. Emme voi lähteä sulkemaan islamia pois "koska se ei sovi suomalaiseen yhteiskuntaan", vaan annettava sille samat mahdollisuudet kuin muillekin uskonnoille/filosofeille.
En oikein saanut kokonaiskuvaa puhumastasi "kosmisesta ulottuvuudesta", voisitko selventää?
Pax.
Mihin suvaitsevaisuus loppuu? Kuka määrittelee mikä on oikein? Onko oikein hyväksyä sotaa, rasismia, väkivaltaa, murhia ja raiskauksia? Emmekö olekaan suvaitsevaisia? Suvaitsevaisuus on siten tyhjä sana ilman mitään merkitystä.
Syy miksi vierastan islamia on sen länsimaavastaisuus. Islamilaisuus tai ainakin sen eräät suuntaukset pitävät länsimaita ja kristinuskoa vihollisina, eikä se edistä erilaisten kulttuurien yhteiseloa. Tarvitsemme sen sijaan dialogia kaikkien uskontojen välillä, joka lähentää meitä toisiimme ja poistaa turhia pelkoja sekä uskomuksia. En kuitenkaan halua yhteiskuntaa, joka tunnustaa monia erilaisia uskontoja muodostaen yhteiskunnan sisälle monia alakulttuureja minkään ollessa valtakulttuuri. Yhteiskunta, jonka sisällä on pieniä erillisiä yhteisöjä tuhoutuu enemmin tai myöhemmin.
Kosminen ulottuvuus tarkoittaa kokonaisuuden hahmottamista ihmisen suhteessa luontoon, uskontona tai tieteenä. Sekularisaatio eli maallistuminen ilman kosmista ulottuvuutta tekee lähestymisen kokonaisuuteen mahdottomaksi. Yksin tiede ei ole pystynyt selittämään maailmaa, joten tarvitsemme myös uskontoa ja yhteyttä luontoon ymmärtääksemme kokonaisuuden, kuten olet esittänyt.
Muutos on aina hyvästä. Kieltäytymällä kuuntelemasta väärää ja pyrkimällä oikeaan aiheuttaa jäykkyyttä oivaltaa uutta ja ymmärtää luovan muutoksen merkitys. Muutokset eivät ole pysyviä, mutta muutos on.
Itselleni suvaitsevaisuus on myös eri uskontojen, poliittisten aatteiden yms. hyväksymistä enkä vierasta edes islamilaisuutta itsessään. Se, mitä vierastan niin islamilaisuudessa, juutalaisuudessa, "irlantilaisuudessa", kommunismissa,"Bushilaisuudessa" tai missä muussa aatteessa ja uskonnossa tahansa on se, että aina lopuksi, kun puheet vaikenevat, aseet puhuvat. Sitä, että islamilaisuus pitää esim.länsimaita (=USA) vihollisenaan, en ihmettele. En hyväksy (siis olen suvaitsematon!) USA:n tapaa hoidella maailman asioita muita kuuntelematta ikäänkuin joku olisi antanut heille jonkin "jumalaisen oikeuden" siihen. Ei minun mielestäni myöskään USA mitenkään edistä eri kulttuurien yhteiseloa, vaikka USA:lla jos kellä siihen olisi hyvät edellytykset.
Kirjoitat:"En kuitenkaan halua yhteiskuntaa, joka tunnustaa monia erilaisia uskontoja muodostaen yhteiskunnan sisälle monia alakulttuureja minkään ollessa valtakulttuuri."
Mitähän sinä nyt oikein tarkoitat? Etkö hyväksy siis Suomeakaan? Kyllä meilläkin noita kulttuureja jo löytyy vähän joka lähtöön. Vanhassa Neuvostoliitossa taas oli yksi ainoa kulttuuri, ainakin siihen pyrittiin ja niin vain sekin meni kanttuvei! Ja jos sinun ajatusmaailmaasi jatketaan, katsotko USAn tuhoutuvan lähi-aikoina myös tähän monikultturisuuteen? Entä Ranska, Saksa, Englanti, Ruotsi jne? Ilmeisesti olet sitä mieltä, että olkoot muut, miten ovat, kunhan eivät tule tänne? Mitenkä sillä tyylillä poistetaan turhia pelkoja ja uskomuksia? Ja kuitenkin myöhemmin toteat, että "muutos on aina hyvästä". Mutta sitäkö ei saa tapahtua Suomessa?Kyllähän tässäkin maassa jo lappalaiset aikoinaan joutuivat hyväksymään uuden kulttuurin, kun me suomalaiset työnnyimme maahan eikä siinä juuri paljon kyselty, mitä lappalaiset asiasta olivat mieltä. Ja näinhän se on aina ollut ja aina tulee olemaan: kun puheet vaikenevat, aseet puhuvat.
Pax vobiscum.
Suvaitsevaisuus on utopia yhteiskunnasta, jota ei ole, eikä tule olemaan. Suvaitsevaisuus johtaa illuusion kautta deluusion kolluusioon, toisin sanoen tuhoon. Tarkemmin ajateltuna myöskään suvaitsevainen ihminen ei ole suvaitsevainen, vaan tosiasiassa tekee asioista mustavalkoisia. Johtaako suvaitsevaisuus parempaan? Yksinkertaisesti ei. Mikä olisi sitten se vaihtoehto, jos koen suvaitsevaisuuden vääränä? Vastaus on avomielisyys, jos halutaan ilmaista se yhdellä sanalla. Avomielisyys tarkoittaa ennakkoluulomattomuutta asioita ja ilmiöitä kohtaan, kykyä kuunnella ja oppia uusia asioita. Tämän avomielisyyden saavutamme keskustelemalla, jolloin oivallamme uusia asioita ja saavutamme paremman ymmärryksen.
Kritiikkini koski nykyistä pyrkimystä luoda monikulttuurista yhteiskuntaa, joka on suuntauksena väärä. Mitään ei saa luoda pakolla - muutoksen pitää tapahtua luovasti. Tarvitsemme monikulttuurisen yhteiskunnan sijaan enemmän vuorovaikutusta ja dialogia kulttuurien ja uskontojen välillä. Dialogin avulla poistamme turhia esteitä ja pelkoja toisiamme kohtaan. Vasta kun olemme saavuttaneet yhteisymmärryksen, voidaan ajatella ns. monikultuurista yhteiskuntaa, joka on kuitenkin yksi.
Tunnemme USA:n ongelmat, joita tehokkaasti peitetään virheinformaation ja väärinpeluun avulla. Vahva koneisto hallitsee näennäisesti yhtenäistä liittovaltiota, jonka sisällä kuohuu. Sen vuoksi USA:n on luotava ulkoisia vihollisia, jotta se olisi sisäisesti vahva, hyvä veli.
Otetaan esimerkki elävästä elämästä. Minä olen mielestäni suvaitsevainen ihminen, en hyväksy kaikkea, mutta pyrin ymmärtämään miksi jossain toimitaan käsitysteni vastaisesti, sillä syy ei voi olla "vain siksi". Esimerkkinä sinulla arkileivos on mielestäni omituinen pakko tarttua retoriikkaan ja sanan merkityksiin, kun minun käsittääkseni olimme alunperinkin puhumassa samasta asiasta. Mielestäni käsitteiden 'suvaitsevaisuus' ja 'avomielisyys' ei ole käytännön keskustelussa tärkeää merkityseroa.
Suvaitsevaisuus on vain sana. Suvaitsemattomuutta tai ns. pahuutta ei tule kannustaa, voitaisiin sanoa että sitä ei tulisi suvaita. Tässä on kyllä ristiriita, mutta se on vain sanoissa. Yritetään ensin ymmärtää.
Aikaisemmassa viestissä sanoit eriskummallisesti, kuten -41:kin havaitsi, että yhteiskunta jonka sisällä on alakulttuureja ei voi kestää. Ensinnäkään tämä ei ole totta. Nykyään ei yritetä luoda väkipakolla monikulttuurillista yhteiskuntaa, vaan annetaan sille historiallisesti merkittävä mahdollisuus muodostua.
Väitit myös että islam on lännenvastainen. Miksi sitten monissa länsimaissa on suuret määrät islaminuskoisia, siksikö että he yrittävät sisältäpäin romahduttaa systeemin? En usko. Jos ajattelemme, että islam on vaarallinen tai muutoin hankala yhteistyökumppani, niin se väistämättä heijastuu meidän suhtautumiseemme islaminuskoisiin, ja täten suhteisiin. Mitä tästä seuraa, on se, että islam on yhä enemmän "vihamielinen" lännelle.
Ja edelleen, monikulttuurillisia yhteiskuntia on olemassa, väittäisin että enemmän kuin monokulttuurillisia. En ole vieläkään kuullut määritelmääsi, että mikä se suomalainen kulttuuri on. Miksi? Ehkä siksi, että suomalainen kulttuuri ei ole kuin sanonta, sitä ei varsinaisesti ole olemassa.
Palatakseni "elämän oppitunteihin", näillä tunneilla pyrittäisiin juuri antamaan laajemmalla monikulttuurilliselle yhteiskunnalla ja ymmärrykselle mahdollisuus kehittyä max. vähän kitkaa tuottavalla tavalla. Sovitaan sitten, että siellä opetettaisiin avomielisyyttä, sama se millä sanalla sitä puhutaan. Ei siellä kuitenkaan opetettaisi että "ole avomielinen, älä tuomitse, ole suvaitsevainen, zimzalabim!" Tekoja, ei sanoja.
Sama se miksi Jumalaa kutsuu, ei se mitään muuta. Sama se miksi suomalaisuutta kutsuu, ei se siitä muutu. Sama se miksi suvaitsevaisuutta kutsuu, ei se siitä muuta.
Rauhaa.
Ihmettelet mitä on suomalainen kulttuuri ja miksi sitä tulisi vaalia? Ensinnäkin, ajattele mikä tekee yhteisöstä ja kansakunnasta yhtenäisen. Puhumamme kieli on tärkein osa yhteenkuuluvuutta. Kielen avulla luomme myös oman kulttuurimme, joka on painettua sanaa ja puhuttua kieltä. Suomalainen kulttuuri on myös yhteinen historiamme. Erityisesti perinteet ja tavat, jotka ovat kulkeutuneet sukupolvelta toiselle luovat meille hengen kuulua johonkin. Suomalainen kulttuuri käsittää myös symbolit, musiikin, taiteen, luonnon ja sen eläimet, kasvillisuuden, vuodenajat ja maisemat, jotka on monimuotoisia, mutta käsitetään yhdeksi. Ihmiset, rodusta tai ideologiasta huolimatta, jotka puhuvat samaa kieltä ja vaalivat samoja perinteitä kuuluvat kansakuntaan. Erilaiset kielet, kulttuurit ja uskonnot rikkovat tämän yhtenäisyyden ja johtavat sekasortoon.
En kuitenkaan halua perinteiden ja uskonnon elävän pysähtyneisyyden aikaa, vaan uskon luovan muutoksen voimaan löytää ne parhaimmat ideat, joilla luodaan uutta yhteiskuntaa. Sen tulee tapahtua yhteisymmärryksessä ilman pakkoa. Elämän oppituntien luoma kuva monikulttuurisen yhteiskunnan kehittymiselle olisi kenties väärä, joka merkitsisi suomalaisen kulttuurin arvostuksen vähenemistä. Tulisi tarkoin harkita, mitä ongelmia suvaitsuvaisuuden korostamisella ja monikulttuurisuuden kehittämisellä aiheutuu, vaikka ajatus onkin jalo ja ylevä. Ehkä sitten voimme löytää keinot elämän ja ihmisyyden kehittämiselle antamalla mahdollisuus oivaltaa asioita ilman suvaitsevaisuuden rajoittavaa kahletta.
Mutta kun suomalaiset eivät kaikki puhu samaa kieltä. Itse olen ensimmäisenä valmis myöntämään kielen tärkeyden kansalliselle tunteelle, Suomen kieli on minulle rakas ja tärkeä työväline. Mutta suomalaiset puhuvat äidinkielenään myös mm. ruotsia ja saamea.
Entäpä suomeen muuttaneet ulkomaalaiset, jotka ovat asuneet Suomessa kauan ja hartaasti, ovat kansalaisia, ja heidän lapsensa? Heillä ei ole meidän perinteitämme, he eivät siis ole suomalaisia, vaikka osaavat suomea? Puhumattakaan romaneista. Pitääkö muualta tulevien wannabe-suomalaisten luopua omista perinteistään ollakseen suomalaisia?
Sanot: "Erilaiset kielet, kulttuurit ja uskonnot rikkovat tämän yhtenäisyyden ja johtavat sekasortoon." En allekirjoita. Suomessa on useampia tärkeitä kieliä suomen lisäksi, nykyään yhä suuremmassa merkityksessä englanti! Suomalainen uskonto on perustaltaan luonnonuskoa, kristinusko ei kuulu perinteiseen suomalaisuuteen, ja täällä on myös paljon kirkkoon kuulumattomia, ortodokseja, katolisiakin kai, islamilaisia, buddhalaisia, Hare Krishnoja &c, jotka kaikki ovat Suomen kansalaisia.
Ymmärsin kyllä mitä suomalaisella kulttuurilla tarkoitetaan, ja juuri siksi pyysinkin tuota selitystä. Käsite suomalainen kulttuuri on vain käsite, sillä on todellisuuspohja, mutta siitä ei voida puhua minään konkreettisena asiana, eikä sitä voida rikkoa.
Hmm. En kai tarkoittanut, että elämän oppitunneilla lähdettäisiin luomaan monikulttuurillista yhteiskuntaa, vaan luomaan sille mahdollisuuksia. Samalla tavoin sosiaaliturva ei ole ohjaamassa yhteiskuntaa kohti kommunismia, vaan luo mahdollisuuksia siihen suuntaan, että kaikilla ihmisillä olisi mahdollisimman tasapuoliset oltavat.
Rakkautta ja rauhaa ja hyvää viikonloppua.
Tunnet varmaan kertomuksen Babylonian (eng. Babel) tornista (1. Moos. 11:1-9). Jumala sekoitti yhteisen kielen, jotta ihmiset eivät ymmärtäisi toisiaan ja pystyisi tekemään mitä tahansa. Ajatus erilaisten kielten johtamisesta yhtenäisyyden rikkoutumiseen ja sekasortoon ei ole tuulesta temmattu.
Kysymys siitä, haluammeko säilyttää oman kulttuurimme vai haluammeko luoda yhtenäisyyttä ei tarkoita monikulttuurisuuden kieltämistä tai suosimista. Puhe monikulttuurisuudesta on väärin, sillä se tarkoittaa Babylonian tai tutummin Baabelin jatkumista. Eikö olisi parempi pyrkiä lopettamaan Baabeli ja luoda meistä ihmisistä yhtenäisiä ja vahvempia, sen sijaan, että loisimme monta erilaista kulttuuria. Voima on yhteisössä, joka ottaa huomioon tasavertaisesti jokaisen yksilön. Jos puhumme samaa kieltä, voimme toteuttaa paremmin tasavertaisuuden ja pyrkiä yhteisiin päämääriin. Ainakin itse uskon dialogin voimaan ratkaista ongelmia, jotka ovat monesti tiedostamattomia - ainakin esteet yhteistyölle.
Puhukaamme rakkauden kieltä, sitä jokainen ymmärtää!
En tiedä mistä johtuu, mutta normaalisti kun keskustelen pitkään jonkun kanssa, tai väittelen, niin lopuksi huomaamme, että olemme puhuneet koko ajan samasta asiasta eri termein.
Monikulttuurillisuuden käsitteen tähän keskusteluun otit sinä mukaan. Jotenkin siitä ajauduin myös itse puhumaan siitä, vaikka olen tarkoittanut koko ajan että olemassa olevien kultturien pitäisi lähentyä toisiaan, eikä linnoittautua omiin perinteisiinsä. Mutta kuten ensimmäisessä viestissä sanoin, meidän olisi hyvä opettaa lapsia hyväksymään tänne tulevia (tai muualla olevia) toisenlaisia kulttuureita, jotta me voisimme oppia sopeutumaan niihin, ne meihin ja kaikki yhteen.
Ideasi yhteisestä vahvasta kulttuurista on hyvä, mutta olkaamme realistisia. Sellainen ei ihna helpolla toteudu, ja olisikin mietittävä miten voisimme rakentaa tietä sinne. Mielestäni siksi nämä "inhimillisyyden oppitunnit" (parempi termi kuin elämän oppitunti, mutta ei vieläkään hyvä nimi) olisivat tärkeä askel johonkin suuntaan. Ei heti alkuun kaikissa kouluissa, vaan koeluontoisesti muutamilla paikkakunnilla, josta voitaisiin tehdä päätelmiä tulevaisuuden suhteen. Hommaan tulisi totta kai ottaa heti kansainvälinen yhteistyö mukaan.
Mielestäni olisi aika siirtyä tässä keskustelussa siihen, mitä voisimme todella tehdä ja miten.
Pax.
"Mielestäni olisi aika siirtyä tässä keskustelussa siihen, mitä voisimme todella tehdä ja miten."
Väkisin jotakin tekemällä kulttuuri ei kumminkaan elä eikä voimistu. Tarvitaan käsittääkseni jonkinmoista tervettä kulttuuri-itsetuntoa. Tulee mieleen esimerkiksi mustalaiskulttuuri, jota on ripoteltuna ympäri maailmaa ja joka paikassa se taipuu vaan ei taitu, ottaa parhaat palat valtakulttuurista muokaten omakseen.
Tässä mielessä on ollut mukava katsella vaikka Kimi Räikkösen haastatteluja sulavakielisten kommenttiautomaattien rinnalla: "Menihän se ihan mukavasti, katsotaan nyt sitten..".
Mustalaiskulttuuri oli hyvä esimerkki; sen on sulauduttava valtakulttuuriin, eikä meidän tule hyväksyä sitä. Muistetaan tärkeysjärjestys niin hyvää tulee.
Yhteenkuuluvaisuus syntyy ottamalla kaikki ryhmät mukaan yhteiseen toimintaan, jopa mustalaiset, eristämättä tai antamatta mahdollisuutta eristäytyä.
Mielestäni kouluissa ei tarvita erillistä oppituntia, jossa opetettaan inhimillisyyttä tai kansainvälisyyttä. Jokainen oppitunti voi omalla tavallaan edistää yhteenkuuluvaisuutta aineen antamien resurssien mukaan. Tarvitsemme vain yhteisesti hyväksytyt arvot joita tulee noudattaa ja vaalia.
Mitä voisimme tehdä? Tarvitsemme enemmän dialogia. Kaikki keskustelun tukahduttaminen vain heikentää yhteiskunnan tilaa ja lisää virheinformaatiota sekä väärinpeluuta. Kaukaa haettu esimerkki voisi olla Sonera-kirja, joka ei anna aihetta tutkia (keskustella) Saksan seikkailuja. Aina kun meillä jokin valtaapitävä taho kertoo mikä on meille parasta (mikä tarkoittaa keskustelun loppumista), olisi voitava sekä yksilö että yhteisön tasolla aktiivisemmin tuoda epäkohtia ja ratkaisemattomia kysymyksiä esille (kansalaiskesustelu). Dialogin avulla poistettaisiin turhat epäluulot, uskomukset ja vihat sekä päästäisiin luomaan yhtenäisempää ja vahvempaa yhteiskuntaa.
Hyvä idea... vaikka kyllä kai tuon suuntaista opetusta on ympäristöopissa ja köksässä ja yhteiskuntaopissa ja muillakin tunneilla.
Kiinnostais, näin uskonto palstalla, että mitä pahaa kristinuskossa on, enkä tarkoita nyt synkkää keskiaikaa enkä nykyistä katolista kirkkoa vaan meidän ev.lut. kirkkoa tänään. Ei olis kiva olla jos Suomi olis islamilainen maa... tms.
Lieneekö siinä nyt pahaakaan, mutta mikäs siinä kirkossa nyt olisi niin kauhean hyvääkään? Jos ajatellaan jo pelkästään miespappien edelleen esiintyvää suvaitsemattomuutta naispappeja kohtaan, niin en kyllä oikein jaksa ymmärtää sitä, että laitos, joka itse saarnaa kuuliaisuutta esivaltaa kohtaan, voi sallia edustajiensa vastustavan tämän samaisen esivallan säätämää lakia? Kyllä kai kirkon pitäisi itse ensin näyttää esimerkkiä ja saarnata vasta sitten. Vaikka niinhän se entinen pappi sanoi, että "älkää tehkö niinkuin minä teen, vaan niikuin minä sanon!"
On kyllä tuon suuntaista, mutta pieni kärjistäminen ei olisi pahitteeksi. Tämä olisi se tunti jolla kaikkien aineiden käytännöllisiä merkityksiä niputettaisiin yhteen ja luotaisiin lapsille suurempi kokonaiskuva itsestä, maailmasta ja muista.
Pahaa kristinuskossa on sen jääräpäisyys, vaikkakaan tätä ei voida ihan niin ylistääkin. Ehkä sanavalintani oli vähän huono. Tarkoitin pääasiassa sitä, että Suomessa on paljon muitakin kuin kristittyjä, esim. uskonnottomia, muita uskontoja ja ihmisiä jotka uskovat Jumalaan, jota ei määrittele sen enempää Raamattu kuin Koraanikaan. Siksi tarkoitin, että jos tämä uusi aine tulisi lukujärjestykseen, niin siinä ei puhuttaisi *vain* kristinuskosta, ja muutenkin puhe uskonnosta jäisi vähemmälle. Enemmän tekemistä ja omaa hoksaamista!
Pax.
Oikeassa olet! Onhan meillä uskonnonvapaus, joten kouluissa pitäisi myös olla kaikkea kaikille, jotka sitä tarvitsevat. Ja ennenkaikkea - suvaitsevaisuutta pitäisi oikein opettamalla opettaa!
vobiscum.
Ei täällä nyt niin kovin paljon ole niitä muita. Maassa maan tavalla sitä paitsi...
Koulujärjestelmässä on mielestäni enemmänkin parannettavan varaa kuin mainitsemasi asia, mutta ihan hyvä ideahan tuo oli ja kehittämiskelpoinen.
Jos Ukko olisi meidän Jumalamme.
Ei tarttisi vierasta, miekalla tuotua historiaa opiskella.
Nykyisin papit ovat tehneet laupiaasta Jeesuksesta jumalan vaikka ensimmäinen käsky sen nimen omaan kieltää.
On heillä kujeet.