Olen seurannut ja tutkinut erityisesti kolmen suurimman puolueen ehdokkaiden vaalikampanjaa. Kampanjoiden perustan valaminen on aloitettu tutkimustyöllä viime kesänä. Suomessa on vasta viime vuosien aikana otettu merkittävässä määrin oppia suuresta maailmasta, jossa yhden valittavan poliittinen kampanja ei pohjaa puolueohjelmiin, vaan tutkittuun tietoon siitä, mitä kansalaiset haluavat ja kuinka he katsovat puolueen tai ehdokkaan ajavan näitä asioita. Paljastuneita vahvuuksia korostetaan ja heikkoja kohtia pyritään vahvistamaan sen sijaan, että pyrittäisiin hinnalla millä hyvänsä vakuuttamaan kansalaisille puolueen tai ehdokkaan olevan paras ja se ainoa oikea.
Tutkimuslaitokset ja -tulokset juhlivat Suomessakin tätä nykyä aina valtiollisten vaalien alla, kun tutkimuspyyntöjä satelee kaikista kampanjatoimistoista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei ehdokkaan omilla mielipiteillä tai puolueen linjalla olisi mitään tekemistä vaalikampanjan kanssa. Ne kuitenkin pyritään sovittamaan mahdollisimman hyvin yhteen kansalaisten halujen ja arvojen kanssa. Tätä voisi kutsua Gallup-demokratiaksi, jossa ei ole voimakkaita poliittisia johtajia kuten aikoinaan Hertta Kuusinen, Väinö Tanner, Paasikivi, Kekkonen, Vennamo jne
Kansan tahdon ja oman ehdokkaan lisäksi tutkitaan tietenkin myös sitä, kuinka naapurilla menee. Presidentinvaaleissa siis muiden ehdokkaiden vahvuuksia ja heikkouksia. Niistä pyritään ottamaan oppia ja ennustamaan kilpakumppaneiden kampanjoiden painopisteitä. Tutkitaan siis ennen hutkimista.
Media- ja huomiopolitiikan aikakaudella poliittisen kampanjan vetäminen vaatii suurta ammattitaitoa. Ainakin kolmen suurimman eduskuntapuolueen kampanjamaakareita koulutetaan myös vaalien välillä. (Pertti Salolainen oli aina tavattavissa myös vaalien välillä). Oppia tarjoavat mm suurempien maiden veljespuolueet. Varsinaisena korkeakouluna pidetään pääsyä seuraamaan poliittista kampanjointia Yhdysvalloissa. Vaikka amerikkalaiset kampanjat eroavat eurooppalaisista - tai ainakin suomalaisista - kuin yö päivästä, löytyy Atlantin takaa paljon myös sellaista tietoa, jota voidaan sopivasti hyödyntää myös täällä.
Merkittävin ero amerikkalaisen ja suomalaisen poliittisen kampanjan välillä lienee se, että meillä poliittinen loanheitto ei ole saanut merkittävää roolia. Mitä nyt kuusi vuotta sitten päätään nostanut setalaisuus ja se, että Aho osallistui jumalanpalveluksiin ja kasvatti lapsiaan kännykällä. Yleinen arvio on, ettei suomalaisten suuri enemmistö hyväksy niin sanottua tosi likaista kampanjointia. Se kääntyisi hyvin nopeasti itseään vastaan ja lokaisi enemmän kuraämpärin heittäjää kuin sen kohdetta. Niinistön ulkopoliittinen loanheitto (tasavallan presidenttiä ja pääministeriä kohtaan: Suomi on milloin sivuraiteella, milloin tuuliajolla) Halosen ja Vanhasen suuntaan ei näytä vaikuttaneen Halosen suosioon, mutta kiilaus Vanhasen ohi on onnistunut. Samalla kun Niinistö runnoo nykypolitiikkaa, hän pääsee itse esiintymään muka jämäkkänä johtajana: Minä kyllä veisin …
Voiko presidenttiehdokkaan kampanjaan ilmoittautua liian monta julkkista, tuleeko vai ei vetoapua, onko epäonnistuttu, jos lista ei ole romaanin pituinen, jos ketään ei ilmoittaudu niin, mitä julkkislista kertoo poliittisesta järjestelmästämme? Politiikan ammattilaisten ja tutkijoiden mielestä julkkiksista ei näytä olevan sen suurempaa haittaa ehdokkaan imagolle, muttei heidän puuttumisensakaan heikennä ehdokkaan suosiota. Media on niistä kiinnostunut ja julkkis saadakseen julkisuutta.
Nyt kun muiden kampanjaa on ruodittu, on parasta jatkaa Timo Soini – Oikea Mies Presidentiksi kampanjaa ja mennä lukemaan ”Päivän Soini”
http://www.perussuomalaiset.fi/presidenttiehdokas/timosoini/
http://www.timosoini.net
ja sitten baanalle taas!
Tutkimuslaitokset ja -tulokset juhlivat Suomessakin tätä nykyä aina valtiollisten vaalien alla, kun tutkimuspyyntöjä satelee kaikista kampanjatoimistoista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei ehdokkaan omilla mielipiteillä tai puolueen linjalla olisi mitään tekemistä vaalikampanjan kanssa. Ne kuitenkin pyritään sovittamaan mahdollisimman hyvin yhteen kansalaisten halujen ja arvojen kanssa. Tätä voisi kutsua Gallup-demokratiaksi, jossa ei ole voimakkaita poliittisia johtajia kuten aikoinaan Hertta Kuusinen, Väinö Tanner, Paasikivi, Kekkonen, Vennamo jne
Kansan tahdon ja oman ehdokkaan lisäksi tutkitaan tietenkin myös sitä, kuinka naapurilla menee. Presidentinvaaleissa siis muiden ehdokkaiden vahvuuksia ja heikkouksia. Niistä pyritään ottamaan oppia ja ennustamaan kilpakumppaneiden kampanjoiden painopisteitä. Tutkitaan siis ennen hutkimista.
Media- ja huomiopolitiikan aikakaudella poliittisen kampanjan vetäminen vaatii suurta ammattitaitoa. Ainakin kolmen suurimman eduskuntapuolueen kampanjamaakareita koulutetaan myös vaalien välillä. (Pertti Salolainen oli aina tavattavissa myös vaalien välillä). Oppia tarjoavat mm suurempien maiden veljespuolueet. Varsinaisena korkeakouluna pidetään pääsyä seuraamaan poliittista kampanjointia Yhdysvalloissa. Vaikka amerikkalaiset kampanjat eroavat eurooppalaisista - tai ainakin suomalaisista - kuin yö päivästä, löytyy Atlantin takaa paljon myös sellaista tietoa, jota voidaan sopivasti hyödyntää myös täällä.
Merkittävin ero amerikkalaisen ja suomalaisen poliittisen kampanjan välillä lienee se, että meillä poliittinen loanheitto ei ole saanut merkittävää roolia. Mitä nyt kuusi vuotta sitten päätään nostanut setalaisuus ja se, että Aho osallistui jumalanpalveluksiin ja kasvatti lapsiaan kännykällä. Yleinen arvio on, ettei suomalaisten suuri enemmistö hyväksy niin sanottua tosi likaista kampanjointia. Se kääntyisi hyvin nopeasti itseään vastaan ja lokaisi enemmän kuraämpärin heittäjää kuin sen kohdetta. Niinistön ulkopoliittinen loanheitto (tasavallan presidenttiä ja pääministeriä kohtaan: Suomi on milloin sivuraiteella, milloin tuuliajolla) Halosen ja Vanhasen suuntaan ei näytä vaikuttaneen Halosen suosioon, mutta kiilaus Vanhasen ohi on onnistunut. Samalla kun Niinistö runnoo nykypolitiikkaa, hän pääsee itse esiintymään muka jämäkkänä johtajana: Minä kyllä veisin …
Voiko presidenttiehdokkaan kampanjaan ilmoittautua liian monta julkkista, tuleeko vai ei vetoapua, onko epäonnistuttu, jos lista ei ole romaanin pituinen, jos ketään ei ilmoittaudu niin, mitä julkkislista kertoo poliittisesta järjestelmästämme? Politiikan ammattilaisten ja tutkijoiden mielestä julkkiksista ei näytä olevan sen suurempaa haittaa ehdokkaan imagolle, muttei heidän puuttumisensakaan heikennä ehdokkaan suosiota. Media on niistä kiinnostunut ja julkkis saadakseen julkisuutta.
Nyt kun muiden kampanjaa on ruodittu, on parasta jatkaa Timo Soini – Oikea Mies Presidentiksi kampanjaa ja mennä lukemaan ”Päivän Soini”
http://www.perussuomalaiset.fi/presidenttiehdokas/timosoini/
http://www.timosoini.net
ja sitten baanalle taas!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Naiset ratkaisevat tulevat presidentinvaalit. Ukot jäävät uuninpangolle, joten Haloska hyötyy isäntien laiskuudesta.