Mannerheim sotarikollinen?

Sorsa ei ole koskaan ollut sankarini. Kekkosen valtakaudella mädännäisyys levisi toki muihinkin puolueisiin kuin vain Kepuun. Vehkeilystä tuli lähes maan tapa. Osa poliitikoista pyrki kuitenkin pitämään tällaiseen menoon etäisyyttä ja yksi sellainen oli 70-luvulla Mauno Koivisto. Yhtenä syynä Koiviston suureen kansansuosioon ohin Sorsan arvelen olleen nimenomaan se, että Sorsaa epäiltiin rähmällään olosta Kekkosen ja NL:n edessä K-linjan "parhaiden" perinteiden tapaan. Koivisto oli tällaisista epäilyistä vapaa. En olisi yhtään yllättynyt siitä, että Sorsasta löytyisi yhtä ja toista sellaista, joka ei kestä oikein päivänvaloa.

Demarit eivät olleet Kekkosen mukaan suurin vaara Suomen itsenäisyydelle ja eduille, vaan vasemmalta ohi kiitävät K-linjan kepulaiset etunenässä Ahti Karjalainen. Sen vuoksihan Kekkonen tyrmäsi Karjalaisen kuningastien ja poikkaisi välinsä tähän. Toisaalta Kekkonen oli suurin syyllinen siihen, että Suomeen oli luotu tilanne, jossa vehkeilystä vieraan vallan edustajien kanssa oli tehty hyve.

Olet kai huomannut, että demarien piirissä on viime vuosikymmeninä pyritty palauttamaan Väinö Tannerin kunniaa, mikä on kai tulkittava merkiksi tannerilaisen isänmaallisen sosiaalidemokratian kunnianpalautuksesta. Sen sijaan Kalevi Sorsa on aika lailla vaiettu kuoliaaksi. Sorsan aika ei kaikilta osin ole kunniaksi puolueelle, joka on perinteisesti vastustanut kommunismia. Demarit ovat siis palanneet juurilleen, normaaliuden aikakauteen. Keskustassa sen sijaan ylistetään edelleen Kekkosta kriitikittä eikä myöskään esim. Karjalaisen, Väyrysen tai Uusitalon toimissa nähdä kritiikin sijaa.

Mielipidepankki kirjoitti:

Sorsa ei ole koskaan ollut sankarini. Kekkosen valtakaudella mädännäisyys levisi toki muihinkin puolueisiin kuin vain Kepuun. Vehkeilystä tuli lähes maan tapa. Osa poliitikoista pyrki kuitenkin pitämään tällaiseen menoon etäisyyttä ja yksi sellainen oli 70-luvulla Mauno Koivisto. Yhtenä syynä Koiviston suureen kansansuosioon ohin Sorsan arvelen olleen nimenomaan se, että Sorsaa epäiltiin rähmällään olosta Kekkosen ja NL:n edessä K-linjan "parhaiden" perinteiden tapaan. Koivisto oli tällaisista epäilyistä vapaa. En olisi yhtään yllättynyt siitä, että Sorsasta löytyisi yhtä ja toista sellaista, joka ei kestä oikein päivänvaloa.

Demarit eivät olleet Kekkosen mukaan suurin vaara Suomen itsenäisyydelle ja eduille, vaan vasemmalta ohi kiitävät K-linjan kepulaiset etunenässä Ahti Karjalainen. Sen vuoksihan Kekkonen tyrmäsi Karjalaisen kuningastien ja poikkaisi välinsä tähän. Toisaalta Kekkonen oli suurin syyllinen siihen, että Suomeen oli luotu tilanne, jossa vehkeilystä vieraan vallan edustajien kanssa oli tehty hyve.

Olet kai huomannut, että demarien piirissä on viime vuosikymmeninä pyritty palauttamaan Väinö Tannerin kunniaa, mikä on kai tulkittava merkiksi tannerilaisen isänmaallisen sosiaalidemokratian kunnianpalautuksesta. Sen sijaan Kalevi Sorsa on aika lailla vaiettu kuoliaaksi. Sorsan aika ei kaikilta osin ole kunniaksi puolueelle, joka on perinteisesti vastustanut kommunismia. Demarit ovat siis palanneet juurilleen, normaaliuden aikakauteen. Keskustassa sen sijaan ylistetään edelleen Kekkosta kriitikittä eikä myöskään esim. Karjalaisen, Väyrysen tai Uusitalon toimissa nähdä kritiikin sijaa.

Lue lisää

Mikä sitten Koivisto oli pohjimmiltaan? Miksi Koivisto oli ainoa länsimainen politikko jonka kuva kelpuutettiin kannettavaksi punaisentorin paraateissa?
Tämä selittyy kun muistaa kuinka hän presidenttinä liehitteli ja kalasteli neukkujen suosiota. Keskittyi kokonaan ulkopolitikan hoidossa neukkujen edunvalvojaksi esim Ruotsin sukellusvene asiassa.
Esitti YYA-sopimukselle jatkoa 8v ennen entisen sopimuskauden päättymistä.
Koiviston presidetti kauden alku vuosina elettiin täydellistä pysähtyneisyyden aikaa länsirintamalla.
Näiden ansioden takia Koiviston kuva esiintyi Moskovan paraateissa ja hän oli siitä ylpeä.
Kekkoselle se ei ollut mahdollista ja se olisi ollut hänelle kauhistus.Kekkosen motiiveja neukut epäilivät aina.
Kekkoselle Suomen avautuminen länteen oli päätavoite johon hän määrätietoisesti pyrki keinoja kaihtamatta, kuten esimerkiksi neukkujohtajia jujuttamalla ja "höynäyttämällä". Ja tulokset länsirintamalla olivat loistavia.