Mikähän mahtaa olla epäjumala? Kyllä niitä meidän länsimaisesta kulttuurin keskeltäkin löytää. Tänään sain lukea ilmestyskirjan 2 lukua ja jae 20 pysäytti sitten pohdiskelemaan. Raamattu on siitä kiva aapinen, että siitä löytyy milloin minkäkinlaista vekkaria nostattamaan ajatuksia.
Syödä epäjumalille uhrattua? Nykyään meillä ei ole samanlaisia rituaalimenoja kuin raamatun kirjoittamisen aikaan, mutta onko meillä kuitenkin omassa elämässämme joitakin tavallaan kuin ”kantavia kiintopisteitä” joihin me katsotaan ja joista me rakennutaan, saadaan niin kuin itsellemme henkistä kapasiteettia ja voimaa tuon toiminnan kautta.
Jo-vain – vai onko niin että, kirjoitan nyt Jeesukseen uskovista, me ensin etsitään Jumalan valtakuntaa ja vasta sen jälkeen jotain muuta? Aktivistiryhmä löytyy varmasti, mutta entäs loppujengi? – mistä Jeesuksen lauman loppujengi löytyy? Kristikansan kokonaisvaltainen sydämentila ei taida nykyään olla kovin Jeesus-keskeistä. Niinpä niin, on työ – toki saa olla – . On perhe – kiitos Jumalalle. Mutta entäpä meidän aikamme Jumala-yhteydelle? Tuleneeko kuitenkin nyt telkkarisarja tai tärkeä harrastus – no entä sen jälkeen? Väsyttää kyllä aikalailla jo, mutta jos jakeen lukisi ja siunaisi itsensä.
Tase Jumalalle: 1min 3 sek. Ihan hyvä aloituksena, mutta jos me olemme olleet jo uskossa 20 vuotta, oisko aika hiippailla vähän eteenpäin Jumalan valtakunnan työssä – ihan vaan että oisko?
En nyt taas tiedä miksi kirjoitan tätä näin, koska tämä kohta annettiin ja nostettiin kissana pöydälle minulle, omassa henkilökohtaisessa elämässäni. Jos pomo työpaikalla sanoisi, että nyt kahvipöytäjuttelut sikseen ja prässin ääreen, enkö silloin hiljenisi ja lähtisi töilleni.
Miksi siis ei, jos Jumala itse vaivautuu katsomaan meitä pitkään ja hitaasti, olisi juuri sovelias aika hiljentyä ja vetäytyä työtehtäviin? Eikö silloin laiteta kahvimukit syrjään ja päivälehti kiinni ja lopeteta rakentumasta niistä ja aletaan rakentumaan työnteosta.
Annetaan Iisebelille potkut henkilökohtaisessa Tyatiran osastossamme ja pidetään virastamme kiinni, kunnes tulee Hän joka tuo meidän palkkamme mukanaan. Tilipussin tuoja saattaa antaa meille vielä mukavampiakin tehtäviä, että eiköhän nousta ja lähdetä hommiin.
Toivotan meille räväkkää työrupeaman jatkoa, elopelloilla vilja kypsyy, joka lähtöön tarvitaan työntekijöitä. Ei ole yhtään turhaa työtehtävää, ei yhtään halveksittavaa virkaa.
Syödä epäjumalille uhrattua? Nykyään meillä ei ole samanlaisia rituaalimenoja kuin raamatun kirjoittamisen aikaan, mutta onko meillä kuitenkin omassa elämässämme joitakin tavallaan kuin ”kantavia kiintopisteitä” joihin me katsotaan ja joista me rakennutaan, saadaan niin kuin itsellemme henkistä kapasiteettia ja voimaa tuon toiminnan kautta.
Jo-vain – vai onko niin että, kirjoitan nyt Jeesukseen uskovista, me ensin etsitään Jumalan valtakuntaa ja vasta sen jälkeen jotain muuta? Aktivistiryhmä löytyy varmasti, mutta entäs loppujengi? – mistä Jeesuksen lauman loppujengi löytyy? Kristikansan kokonaisvaltainen sydämentila ei taida nykyään olla kovin Jeesus-keskeistä. Niinpä niin, on työ – toki saa olla – . On perhe – kiitos Jumalalle. Mutta entäpä meidän aikamme Jumala-yhteydelle? Tuleneeko kuitenkin nyt telkkarisarja tai tärkeä harrastus – no entä sen jälkeen? Väsyttää kyllä aikalailla jo, mutta jos jakeen lukisi ja siunaisi itsensä.
Tase Jumalalle: 1min 3 sek. Ihan hyvä aloituksena, mutta jos me olemme olleet jo uskossa 20 vuotta, oisko aika hiippailla vähän eteenpäin Jumalan valtakunnan työssä – ihan vaan että oisko?
En nyt taas tiedä miksi kirjoitan tätä näin, koska tämä kohta annettiin ja nostettiin kissana pöydälle minulle, omassa henkilökohtaisessa elämässäni. Jos pomo työpaikalla sanoisi, että nyt kahvipöytäjuttelut sikseen ja prässin ääreen, enkö silloin hiljenisi ja lähtisi töilleni.
Miksi siis ei, jos Jumala itse vaivautuu katsomaan meitä pitkään ja hitaasti, olisi juuri sovelias aika hiljentyä ja vetäytyä työtehtäviin? Eikö silloin laiteta kahvimukit syrjään ja päivälehti kiinni ja lopeteta rakentumasta niistä ja aletaan rakentumaan työnteosta.
Annetaan Iisebelille potkut henkilökohtaisessa Tyatiran osastossamme ja pidetään virastamme kiinni, kunnes tulee Hän joka tuo meidän palkkamme mukanaan. Tilipussin tuoja saattaa antaa meille vielä mukavampiakin tehtäviä, että eiköhän nousta ja lähdetä hommiin.
Toivotan meille räväkkää työrupeaman jatkoa, elopelloilla vilja kypsyy, joka lähtöön tarvitaan työntekijöitä. Ei ole yhtään turhaa työtehtävää, ei yhtään halveksittavaa virkaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
onhan asiasta olemassa kirkolliskokouksen päätös.
Ei Jeesus ei ole epäjumala. Siinä kohden olemme samoilla lainjoilla.
Isä meidän joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Näillä sanoilla on hyvä jatkaa Jeesustutkimuksia eteenkinpäin.
Syödä epäjumalille uhrattua?=On vertauskuvaa.
Hengellisesti se on suostumista väärän uskonnolisuuden ja lahkohengen vaikutuspiiriin omaksumalla korvasyyhyn mukaan oppeja, joita Raamattu opettaa toisin.
Näin tulee vatsanpuruina ja myötäjäisinä lisäähoukutuksia ja Evankeliumin vaikutus muuttuu epäsuotuisaan suuntaan.
Rauhan sijaan se aikaansaa riitaa.
Paavali käyttää näin aina vertauskuvia elämästä ja niitä ymmärretään yleisesti väärin.
"Nainen vaietkoon seurakunnassa" on kaikkien tuntema "oikea hengellinen ruoka".Silloin Jumalan sana on meidän ohjaajamme.
Seurakunta=vaimo
Kristus =aviomies
Tätä hengellistä analogiaa Paavali tuossa valaisi miehen ja vaimon suhteella.
Epäjumalat alas!Kyllä!
Tässä tulee vain yksi kasa esimerkkejä.
Suurin epäjumala on nyky-ihmisille raha tai joku muu vastaava rahanarvoinen maksuväline. Sitten tulee demokratia ja sen edustajat ja kannattajat.
Ja sitten vasta kaikki maallinen meno ja riento.
taas ;)