Mitä tapahtuu ihmiselle joka riistää oman henkensä? Mikä saa ihmisen tekemään niin lopullisen ratkaisun? Mikä ajaa ihmisen itsemurhaan?
Jouduin tahtomattani todistamaan erään nuoren ihmisen surullista tekoa, enkä tunne osaavani käsitellä asiaa oikein. Toivon vain, että tämä henkensä menettänyt on saavuttanut rauhan ja tasapainon päästyään "parempiin oloihin" ja pois niistä ongelmista, jotka olivat syynä hänen epätoivoiseen tekoonsa. Mietin mikä ajoi hänet tekoonsa ja kysyn itseltäni koko ajan miksi.
Jouduin tahtomattani todistamaan erään nuoren ihmisen surullista tekoa, enkä tunne osaavani käsitellä asiaa oikein. Toivon vain, että tämä henkensä menettänyt on saavuttanut rauhan ja tasapainon päästyään "parempiin oloihin" ja pois niistä ongelmista, jotka olivat syynä hänen epätoivoiseen tekoonsa. Mietin mikä ajoi hänet tekoonsa ja kysyn itseltäni koko ajan miksi.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Tyhmä kysymys tuo ensimmäinen. Ei kukaan tiedä mitä seuraavaski tapahtuu.
kyllä kristityt tietää. Nehän tietää kaikki. Täällähän saarnaa kuinka ne on menossa taivaaseen.
Ne luki sen siitä kirjasta.
Mut luepa tästä, jo selkiintyy ajatukset:-)
http://www.pcuf.fi/~msiivola/para2000/artikkelit/orvo/minan_va.html
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000005&posting=9500000000008081
>>Mikä saa ihmisen tekemään niin lopullisen >>ratkaisun? Mikä ajaa ihmisen itsemurhaan?
Infoa masennuksesta ja itsemurhasta voi lukea seuraavista linkeistä:
http://www.suicideinfo.org/finnish/
http://www.mielenterveysseura.fi/avec/mielenterveyspotilaana/itsemurha.asp
http://www.kiiminki.fi/psyko15/tuho2.htm
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=22
>>Mitä tapahtuu ihmiselle joka riistää oman henkensä?
Jos tarkoitat mitä hänelle tapahtuu kuoleman jälkeen, niin kristinuskon vastaus on, että se riippuu siitä, kuoliko hän uskossa syntien anteeksiantamukseen Kristuksessa. Tämähän pätee kaikkien ihmisten kohdalla.
Riippuu siitä miksi hän teki valintansa.
Jos syynä on pako vastuusta?
jos syynä on hirvittävät tuskat,eikä toipumisesta ole toiveita.
Jos uhmassa.
Jos,jos ja jos....
Jokaisella on omat syynsä.Samoin jokainen otetaan siellätoisella puolella vastaan ymmärtäen ne asiat joita emme tiedä.
Rukoilkaa niiden puolesta jotka tekevät omakohtaisen valintansa.
Kukaan uskova tai tavallinen ihminen ei voi tietää miten siellä kohdellaan tulijaa.
Kuitenkin se on varmaa että jokainen pääsee taivaaseen.
Kirjallisuudesta
Joan Grant Siivekäs Faarao.
Homon sanelema.Syntisen tunnustus,ja tässä homo tarkoittaa ihmistä.
On paljon muutakin kirjallisuutta joista kerrotaan.
Matt.7.1-2 kertoo paljon
Raamatussa sanotaan, ettei kaikki pääse taivaaseen. Ei siis pidä lohduttaa valheilla. Tärkeintä on nyt se, että se henkilö joka etsii lohdutusta, alkaa etsiä omaan elämäänsä suuntaa Raamatusta. Ja helluntaiseurakunnissa on ihmisiä, jotka osaavat auttaa.
Totta helvetissä.
>>Mitä tapahtuu ihmiselle joka riistää oman henkensä?
Mikähän on sinun oma kantasi? Siis muu kuin yrittää lietsoa lisää vihaa ja epätoivoa?
Sinun tulkintasi siitä miten raamattu suhtautuu itsemurhaan on välineellinen ja palvelee ainoastaan infantiilia haluasi päästää henkisiä pieruja tällä palstalla.
Muilla on muita tulkintoja. Tämä lohdutukseksi niille uskoville, jotka ovat menettäneet rakkaitaan itsemurhan kautta. Yrittäkää löytää avuksenne joku joka on kiinnostuneempi jumalanne opetuksista kuin muiden tekojen tuomitsemisesta.
Itse olen ateisti, joka otti viimeisen askeleensa pois uskosta tämän tragedian kautta. Tunnen silti yhtälaista sympatiaa jokaista ihmistä kohtaan, jonka elämää itsemurha on joskus koskettanut - uskossa tai ei.
Pelottava uskonto! Tätäkö se on se jumalan rakkaus...?
Mikähän tekstissäni oli pilaa? Siinä ei ollut sanaakaan pilaa.
Ei tässä yritetä lietsoa mitään, vaan kertoa totuus, että jäljelle jääneet löytäisivät totuuden ja toivon omaan elämäänsä. Ja Jeesus on tämän maailman ainoa toivo.
Jokaiselle ihmiselle Jumala antaa kaksi tai kolme etsikkoaikaa. Tällöin Jumala kutsuu ja toivoo, että ihminen valitsee Jumalan tien. Mutta jos ei valitse, niin Jumalan on pakko tuomita kadotukseen, sillä Jumala ei voi ottaa Taivaaseen yhtään ihmistä, joka ei vastaanota Jeesusta omana pelastajanaan, muutoinhan Taivas ei tulisi olemaan tätä maailmaa parempi. Ja itsemurhan kohdalla Ihminen on luopunut Jumalasta, vaikka olisi juuri ollut uskossa.
Jeesus kutsuu sinua tämän itsemurhan tehneen henkilön kautta. Helluntaiseurakunnasta löytyy varmasti hyvä paikka löytää Hänet.
Sinulle nimimerkki: Jeesuksen oma.
Myös samalla kaikille kaltaisesti ajatteleville:
Miksi olette tuomiohenkisiä ja heti valmiita tuomitsemaan ihminen kadotukseen jos hänen vaelluksensa ratkaisut eivät ole sopusoinnussa uskomuksienne kanssa ja vetoatte jopa Raamattuun joka ei missään nimessä asetu puolustamaan antamaanne tuomiota sillä siellä on selvästi kirjoitettu: Älkää tuomitko, älkää lausuko kadotustuomiota niin sitä ei tulla teille lausumaan.
Miten siis sinä ja kaltaisesi uskallatte nousta yli kirjoitusten ja astua esille ihmisten tuomareina?
Olisi parempi että jos kuljet noin toisia tuomiten ja kadotusta julistaen että et käyttäisi tuollaista nimimerkkiä vaan kirjoittaisit suoraan nimimerkiksi: ihmisten tuomitsija omilla ja seurakuntamme valtuuksilla.
Kas kun te olette ottaneet tuon tuomarin viran ja julistatte muka tuntevanne Jumalan mielen ja ajatukset niin muistatte varmaan että on kirjoitettu: "Sillä tuomiolla millä te tuomitsette sillä teidät tuomitaan," joten mieti siis mikähän tuomio sinua odottaa kun tuollaisia tuomioita syydät ihmisten päälle.
Itsemurha ei ole kadotukseksi vaan kadotukseksi on toisten tuomitseminen ja vielä sen tekee raskaaksi jos väittää sitä Jumalan tahdoksi.
Myös väitteesi kolmesta etsikkoajasta on epäraamatullinen joten tutki ensin kirjoituksia ennenkuin esiinnyt Sanan tuntijana.
Teidän itsemurha mietiskelyyn.
Kun ihmisellä on tämä valoisan säteilevä harsomainen Astraliruumis joka on täydellinen olemus niin hän ja hänen vaivat ovat myös samat olivat ne sitten täällä ruumiillistumassa elämässä vai siellä henkimaailmassa.
Tämä joka tekee itsemurhan niin hänen asiat eivät muutu, hän vie kaiken kärsimyksen mennessään ja huomaa siellä ettei ne kärsimykset sittenkään olleet niin pahoja etteikö hän olisi ne täällä ollessaan kestänyt. Mutta nyt se on myöhäistä katua tehty mikä tehty. Hänestä tulee rauhaton sielu joka vaikuttaa pahalta mutta hän ei ole paha vaan kaikki uskottelevat hänelle kuinka paha hän on. Nyt tuo haluaisi takaisin maahan kun on ikävä heitä joilla on häntä ikävä. Hän unohtaa siinä vaiheessa että hän ei voi maahan syntyä aikuisena, hän tajuaa sen vasta kun on syntynyt ja silloin se taas on liian myöhäistä katua. Hetken kuluttua hän ei muista edes syntyneensä jälleen.
Olen puolestasi kovin pahoillani ja voin vain toivoa että kun tulee sinun aikasi oppia elämästä jotain todellista, niin opetus ei ole liian tuskallinen.
Ja sinä olet aivopesty jästipää.
Jos itsemurhan tehnyt tiesi vielä maailmassa olleessaan, että itsemurha on synti, kuten mikä tahansa murha,niin hän valitsi tiensä tietoisesti. Mutta jos hän ei tätä tiennyt, niin Jumala on armollinen.
Muutoin kirjoituksessani en näe korjattavaa. Toivon että tämän keskustelun aloittaja löytää Jeesuksen ja rauhan sielullensa.
Siunausta kaikille.
paljonkin.Onnekseni minulla on ollut aina Jeesus vierellä. Totuus on minulle tuttuakin tutumpi.
On merkillistä kuinka te uskonkiihkoilijat yritätte olla Jumalan sijaisia ja HÄNEN suullaan puhua ja väittää oman käden kautta poistumista synniksi ja murhaksi, sillä tutkikaapa raamattuanne tarkemmin sillä kuoleminen oman käden kautta oli kunnia-asia ja se esiintyy muutamia kertoja Raamatun sivuilla eikä sitä tuomita siellä laisinkaan eikä edes pidetä hävettävänä.
Myös historia tuntee kuuluisiakin ihmisiä jotka ovat poistuneet täältä oman käden lautta eikä heitäkään ole tuomittu tai halveksittu.
Vasta uskonkiihkoilijat alkoivat väittämään sitä synniksi ja kadotukseen johtavaksi ja sitäkin vasta vuoden 325 jälkeen ajanlaskumme alun syntyneen porttokirkon toimesta ja kaikki sen tyttäret laulavat tuota samaa virttä välittämättä siitä mitä kirjoitettu on ja näin nostavat itsensä Sanan yläpuolelle ja Sanan tuomareiksi.
Se mitä minä olen Jeesuksen opetuksista ateistina ymmärtänyt on, että hän on suurin mahdollinen rakkaus, armo ja anteeksianto. Sinun kirjoituksissasi en näe niistä yhtäkään. Ehkä sinun pitäisi tutkia herrasi opetuksia vielä lisää ennenkuin alat julistaa sinulle tuttuakin tutumpaa Totuutta.
Se, että helluntaiseurakunnassa osataan auttaa. Miten? Kielilläpuhumisen kauttako?
Sinua Jonn tämä vastaukseni tuskin mitään auttaa, mutta vastaus kuuluu: Helluntaiseurakunnassa on uskovia. He ovat siis Jeesuksen omia. He osaavat neuvoa tien Jeesuksen luo. Ja sitä Lohduton nyt tarvitsee. Jeesus on ainoa, jolta saa TODELLISEN avun.
Hei vl!
Oletko koskaan ajatellut mitä tarkoittaa
Hebr. 10:14 "Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla AINIAAKSI tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." (uudessa käännöksessä PYSYVÄSTI - no, sama asia)
Raamattu kertoo:
1. Yksi uhri on tehnyt uskovan PYSYVÄSTI täydelliseksi. Tämä yksi uhri on Jeesuksen ristinkuolema meidän edestämme.
2. Synti asuu uskovassakin hänen viimeiseen hengenvetoonsa saakka, sen Raamattu kertoo selvästi.
Toki tappaminen on syntiä, samoin kuin pahat ajatukset, kiroukset, varkaudet, pahat puheet ym. Mutta jos yksi ainut uhri tarvittiin tekemään Jeesukseen turvautuva PYSYVÄSTI täydelliseksi, Hänen verensä on pyyhkinyt kaikki syntimme pois. MYÖS SEN, MIKÄ ON KUNKIN KOHDALLA SE VIIMEINEN SYNTI.
Oletko ajatellut, että itse kuolet sellaisella hetkellä, kun et ole ehtinyt yhtään pahaa ajatusta ajatella sen jälkeen kun olet viimeisimmän syntisi tunnustanut?
Mitä jos ihmisen ajatukset ovat yhtä mittaa pahat, kuten Raamattu sanoo? (1. Moos. 6:5)
Millä sinä sovitat viimeisen pahan ajatuksesi tai tekosi Jumalan edessä?
Mitä jos ihmisen pelastus todellakin, kuten Raamattu kertoo, riippuu siitä onko hänellä usko Kristukseen syntiensä sovittajana vai ei?
http://www.pcuf.fi/~msiivola/para2000/artikkelit/orvo/minan_va.html
.. jos Jeesus on ainoa toivo. Jos ei usko niin ei usko. Onhan Jumala luonut ns. epäuskoisetkin.
Jokaisella tämän teon valinneella on oma syynsä. Jos nuori tappaa itsensä, voisi ajatella ettei hän nuoruuden kokemattomuuttaan ole kyennyt näkemään että elämässä ehtii vielä olemaan kaikenlaista parempaakin edessä, vaan hän on tehnyt johtopäätöksen ehkä lyhyenkin ajan perusteella että tällaista se tulee aina olemaan. Mikäli edeltävässä elämässä ei tunnu olevan mitään syytä, voi hakea vastausta aivojen kemiallisesta häiriöstä eli fyysisestä sairaudesta. Tiede ei vielä tiedä kaikkea, joten melkein mikä tahansa on mahdollista.
Pitäisi vain muistaa, niin pahalta kuin itsestä tuntuukin, että jokaisella on oikeus tehdä omat valintansa omassa elämässään. Esoteriassa sanotaan että jokainen päätyy kuollessaan sellaiseen paikkaan mikä vastaa hänen tunteidensa ja älynsä tilaa kuoleman hetkellä. Senpä vuoksi jotkut ovat nähneet itsemurhaajia "harmaassa maailmassa", missä epätoivo vallitsee. Tämä ei kuitenkaan ole mikään ikuinen helvetti, vaan välivaihe joka kestää niin kauan kuin yksilö on vanhojen tunteidensa vallassa. Kannattaa lähettää rakastavia ajatuksia hänelle, sillä nehän voisivat saada hänet virkoamaan pahasta olostaan ja etenemään korkeammille tasoille. Tärkeintä on jokaisen, minkä tahansa laisen, kuoleman kohdalla muistaa ettei säteile itsekkäällä tavalla epätoivoisia ajatuksia ympäristöönsä sillä nämä voivat ehkä hidastaa sielun vaellusta siellä tuonpuoleisessa. (Helpommin tietysti sanottu kuin tehty, kun on IKÄVÄ.)
(Ex-mieheni tappoi itsensä viime vuonna, ja olen nähnyt hänet unessa sen verran onnellisena että uskon hänellä nyt olevan jo hyvä olla.)
Oma elämänkumppanini surmasi itsensä muutama vuosi sitten. Maailma on sen jälkeen ollut poissa radaltaan. En tietenkään enää ole sekaisin kuten koko ensimmäisen vuoden (josta muistan ainoastaan sirpaleita sieltä täältä), mutta haava menee luuhun saakka. Olo vaihtelee hirveästä tuskasta tasaiseen jomotukseen johon olen jo tottunut niin että se tuntuu normaalilta olotilalta. Asia on jatkuvasti jossain tietoisuuden taustalla ja tunnen vahvasti ettei elämä palaa enää koskaan takaisin normaaliksi. En ikinä olisi voinut kuvitella, että mikään voisi olla näin hirveää.
Alussa olin 100% varma että kuolisin. Odotin totaalista romahdusta ja mielenterveyden menetystä toiveikkaana: "Sitten tämä on ohi." Mutta tuskan kanssa oppii elämään. Se ei mene pois vaan siitä tulee osa henkistä rakennetta. Raivo joka on hillittävä. Viha ja katkeruus koko kosmosta kohtaan, joka pikkuhiljaa muuttaa minua ihmisenä joksikin mitä en tunnista ja josta en pidä.
Ensimmäisenä vuonna kuoleman jälkeen kirjoitin runon:
Minusta tuntuu,
että olen syönyt plutoniumia
nyt minä hohdan pimeässä
ja kasvan syöpää
Se kuvaili silloin sitä totaalista irrallisuuden ja järjettömyyden tunnetta. Ymmärsin saaneeni liki kuolettavan osuman ja samalla joutuneeni planeetalle jollaiselle en ollut syntynyt.
Te jotka suunnittelette oman elämänne päättämistä ette omista omaa elämäänne kokonaan vaan osa siitä kuuluu ihmisille joiden annatte rakastaa itseänne. Hakekaa apua ja autatte samalla myös rakkaitanne.
Sinulle, Freeman, haluan kaikkea hyvää ja toivon, että selviät kokemuksestasi. Uskon, että olet tapahtuneen johdosta kasvanut ihmisenä ja osaat asettaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen paremmin kuin ennen. Kokemuksesi on ollut kova ja nostan hattua sinulle siitä, ettet ole antanut sen kovettaa sinua vaan pikemminkin päinvastoin, se on antanut kypsyyttä joka tulee kyllä kirjoituksestasi ilmi. Minulle se antoi lohtua ja toivon, että tieto siitä, että pystyt auttamaan muita, auttaa myös sinua. Kiitän siis sinua.
Samoin haluan kiittää Tellua. Kirjoituksesi aukaisi monella tapaa silmäni ja pystyin nousemaan ihmetykseni ja vihani yläpuolelle ja ajattelemaan kuolemaa ja sen kohtaamsta aivan eri tavalla kuin silloin kun olin surun ja ihmetyksen jähmettämä.
Samoin haluan kiittää kaikkia keskusteluun osallistuneita, kaikkien teidän mielipiteenne ovat ollet tärkeitä ja osuvia. Olette opettaneet ja muistuttaneet minua siitä, mitä ihmisyys voi olla, samalla kuin olette antaneet lohtua ja voimaa kestää asioita joita on vaikea hyväksyä.
Nyt vihdoinkin lopetan 'miksi'-kyselyn ja pystyn hyväksymään tapahtuneen, noin yleisesti ottaen. En myöskään enää tunne niin suurta vihaa itsemurhan tehnyttä kohtaan. Enää en halua pudistella hänta ja huutaa vasten hänen kasvojaan: Miksi, paskiainen, miksi!!! Mikset odottanut minuuttia? Miksi asetit minut sellaiseen asemaan, ettei minulla ollut keinoja tehdä mitään!!? Nyt uskon päässeeni tämän vaiheen yli ja edessä on sopeutuminen.
Mistä lie mieleeni juolahti lause: oppia ikä kaikki. Onko tämä sitä oppia ja kasvamista ihmisenä, en tiedä. Rankkaa mutta siltikin uskon, että kaikki elämä ja siihen kuuluvat hyvät ja pahat asiat osoittautuvat loppujen lopuksi hyväksi ja kasvattavat meitä kypsemmiksi ja paremmiksi ihmisiksi.
Itsemurhan tehnyt nuori haudattiin tänään.
Toivon sinulle jaksamista.
Usko pois Hän on kokoajan läsnä.
Luin joskus jostain noitakirjasta, että ennen aikaan uskottiin, että itsemurhan tehnyt henkilö muuttuisi vampyyriksi kuollessaan.
Tulipahan mieleen.
Ennen vanhaan joissakin maissa.Itsemurhaa yrittänyt epäonnistuessaan siinä. Pakoitettiin tekemään se loppuun asti.
Aikoinaan itsemurhan tehnyt ei päässyt siunattuun maahan,siksi myös lääkäreitä lahjottiin antamaan väärä todistus.
Kuolemanjälkeinen tila ei ole epätoivon,vaan epätietoisuuden,sillä he eivät tekojensa tulosta.
Kerrotaan myös että joskus jotkut toistavat tekonsa satoja kertoja vuodesta toiseen kun eivät ymmärrä jo ensi kerralla kuolleensa.
Ehkä tässä on selitys joillekin kummitus jutuille ja kirotuille paikoille.
Kun emme tiedä mitä kunkin elämä tuo tullessaan voimme vain rukoilla näiden onnettomien puolesta.Kehoittaen heitä siirtymään valoon,tietoisuuteen ja siihen suureen rakkauteen joka ympäröisi heitä.
aikaisemmasta kirjoituksesta pieni viite.
Sanoin että itsemurhaajan asiat eivät muutu vaikka maja muuttuisikin. Eli hän jatkaa samaa elämää toisessa tasossa.
..kaikille vastauksistanne. Joistain sain lohtua ja jotkut taas herättivät kysymyksiä ja antoivat ajattelemisen aihetta. Kiitos myös linkeistä.
Itsemurhaan on montakin syytä; yleinen vitutus, huono päivä tai kuppa. Jos joku aikoo tehdä sen ratkaisevan askeleen, niin siirtykää sivuilleni
http://www.angelfire.com/wizard/beholder/
Kyllä kuppaan nykyään hoito on .Vaikka aikoinaan sanottiinkin jostain "Lähti kuin kuppa töölööstä" Tiedätkö miksi.
Itsemurha on vakava peruuttamaton asia jolla ei saisi leikitellä.Eikä käyttää kiristys keinona.Saattaapi jopa onnistua ja sitten harmittaa.
Eletään ne vaikeatkin päivät.Rakastetaan ja etsitään voimaa kestää.
Ihminen joka on tullut siihen tilanteeseen että hän syystä tai toisesta päättää lopettaa oman vaelluksensa tässä ajassa ja riistää hengen itseltään on aivan samassa tilassa kuin ihminen joka poistuu täältä normaalilla tavalla, sillä jokainen lähtee täältä ajallaan ja aikoinaan itsemurhakin oli kunniateko eli ihminen riisti henkensä ennemmin kuin kärsi häpeän taikka tappion. Myös sotilaallisessa käytännössä ja monissa muissa kunniaa koskevissa asioissa itsemurhaa pidettiin kunniallisena ratkaisuna. Vain uskolla kiihkoilija ja toisten tuomareina esiintyvät ovat villiintyneet pitämään sitä anteeksi antamattomana syntinä ja julistavat helvetin kadotusta niille jotka ovat valinneet poistumisensa tapahtuvaksi oman käden kautta.
Itsemurha on oikeastaan väärä sanonta sillä siinä ei ole laisinkaan kyse murhasta vaan vaelluksensa lopettamisesta oman käden kautta. Murhassa riistetään toiselta mahdollisuus jatkaa vaellusta täällä mutta kun ihminen poistuu oman käden kautta niin hän ei riistä keneltäkään vaan hän tekee itselleen niinkuin hän haluaa itselleen tehdä ja lopettaa vaelluksensa täällä niinkuin hän haluaa sen syystä tai toisesta lopettaa.
Ole siis ihan rauhassa kyseessä on aivan normaali tapa poistua kun se aika on koittanut.
Viestissäsi oli pari ajatusta, jotka ehdottomasti vaativat kommentoimista.
"Murhassa riistetään toiselta mahdollisuus jatkaa vaellusta täällä mutta kun ihminen poistuu oman käden kautta niin hän ei riistä keneltäkään"
Itsemurhassa ihminen riistää aina rakkailtaan. Itseltäni meni totaalisesti luotto muihin ihmisiin. En ole myöskään pystynyt olemaan enää aidosti onnellinen tai rakastamaan tapahtuneen jälkeen.
Sitten ovat isät ja äidit, jotka riistävät lapsiltaan vanhemman. Tai lapset jotka riistävät vanhemmiltaan itsensä. Aviopuolisot, siskot, veljet, ystävät...
En nyt ala käymään keskustelua kärjistetyistä "mutta jos sillä on sairaat tuskat eikä MITÄÄN mahdollisuutta parantua" esimerkeistä vaan puhun tilanteesta, jossa fyysisesti terve ihminen riistää yllättäen (ainakin sitten kun se tapahtuu) henkensä. Tämä on kuitenkin se tyypillinen suomalainen itsemurha.
En halua tuomita ihmistä, jonka voimat loppuvat kesken, mutta ei itsemurhaa ratkaisuksi elämän eteen tuomiin ongelmiin voi myöskään hyväksyä.
"Siviiliuhrien" määrä on siihen aivan liian suuri.
Olen kyllä tavallaan samaa mieltä kanssasi. Ihmisellä on oikeus päättää oman elämänsä loppumisesta, se tapahtuu juuri silloin kun sen kuuluukin tapahtua. Kun on ihmisen kuoleman aika, sitä ei mikään mahti maailmassa pysty muuttamaan. Et uskokaan, kuinka tämä ajatus on tuonut lohtua minulle! Kiitos, että muistutit minua tästä oikeudesta, olin sen vihassani unohtanut!
Toisaalta taas, kuten Freeman asian ilmaisee, ihmisen elämä ei ole yksin hänen omaansa. Se on myös hänen läheistensä oma. Kuinka paljon kärsimystä ja vastaamattomiksi jääneitä kysymyksiä syntyykään itsemurhan tehneen ihmisen läheisten keskuudessa! Mitä osaisinkaan sanoa tai ehdottaa poistaakseni moiset kärsimykset, sekä itsemurhaajien ( mikä kamala sana) omaisilta että itsemurhaa harkitsevilta. En haluaisi kenenkään kokevan tällaisia tunteita, en koskaam!!!!
On totta että toisen lähtö täältä tuottaa tuskaa kaikille läheisille mutta sama on tuska jos lähtö on niin kutsuttu normaali, mutta kun ihmiset on peloteltu itsemurhaajan kadotustuomiolla ja helvetin kauhuilla niin se saa tuskan monin kertaiseksi ja toinen vaikutin on se että ympäristö kokee usein voimakkaat syyllisyyden tunteet ja itsesyytökset vaikka niihin ei ole mitään syytä sillä yhtä vähän me voimme estää sairauden tai onnettomuuden tai iän tuottaman poismenon kuin toisen lähdön oman kätensä kautta. Nuo muut tavat me vain osaamme hyväksyä ja selittää ja siksi koemme ne eritavalla, mutta jos oppisimme ajattelemaan itsemurhaa myös normaalilla tavalla niinkuin muinoin siitä ajateltiin ennen uskovien houhotuksia niin oppisimme suhtautumaan siihen tapaan niin kuin muihinkin poislähdön tapoihin.
Mieltä..
Murha se ei ole kuten sanoit. Mutta joskus se on liian hätiköiden tehty. Kunnia kysymys se ei missään nimessä ole kuitenkaan. Ne kunnia asiat ovat maallisia toisten tietämättömien ihmisten asettamia.
Kuten olen jo kirjoittanut, ei ihmiseltä pääty tämä vaiva tai mikä nyt milloinkin on ollut syynä siihen että tappaa itsensä, mieluimmin kuin kestää.
Koska hänen on pakko kestää asia kuitenkin. Siis kun ihmiset saataisiin tämä tajuamaan niin itselopetukset loppuisivat pelossa että saakin kaiken alkaa alusta entistä vaikeampana.
Ihminen, ihmiset kuolevat tai muuttavat majaa keltään lupaa kysymättä.
He jotka lopettavat itsensä heille ei avata ovea he jäävät välivaiheeseen niin kauaksi aikaa kun heidän oikea aikansa on laskettu. He kärsivät kaiken mikä jäi täällä kesken he kärsivät läheistensäkkin puolesta kuten olisivat tehneet täällä ruumiillistumassa tilassa. Kun heidän oikea aika tulee he haluavatkin tulla takaisin tänne unohtaen että heidän täytyy syntyä pieneen vastasyntyneeseen ja aloitettava koko elämä alusta.
Joskus he muistavat olleensa täällä ennemmin he muistavat asioita jopa yksityis kohtaisia seikkoja jotka hämmästyttävät muita. Kenellekkään ei tule mieleen että tässä on sellainen ihminen joka on kerran lopettanut päivänsä.
En usko helvettifantasioiden vaikuttavan näkemyksiini millään tavoin. _Tiedän_ ettei teon tehnyt olisi siellä vaikka sellainen paikka olisi olemassa.
Kun nyt olet sitä mieltä, että itsemurha on vain yksi monista kuolintavoista puhun seuraavassa niistä ajatuksista, joita itsemurha herättää kuolleen lähipiirissä. En siis totuuksista vaan siitä mitä itsemurhaaja pakottaa eloon jäävät uhrinsa ( =rakkaansa) teollaan käymään läpi.
Itsemurhan tehneen lähiomaiselle ja ystävälle itsemurha on suurimman mahdollisen mittakaavan henkilökohtainen epäonnistuminen. Se on selkeä ja eittämätön todiste omasta henkisestä kuurosokeudesta, täydellisestä empatiakyvyttömyydestä ja egosentrisyydestä. Ihminen kiduttaa itseään loputtomiin jälkiviisauksilla ja ”entä jos olisin” ajatuksilla. Jälkeenpäin tietenkin kaikki olisi pitänyt aavistaa.
Kestään ympärillä olevasta ihmisestä ei uskalla enää koskaan olla varma mitä he päässään todellisuudessa hautovat. Niin, tietenkin se on totta, mutta myös uskomattoman rasittava ”laajentuneen tajunnan” *heh* muoto. On aivan eri asia tietää, että mitä tahansa voi tapahtua kuin todella uskoa ja ymmärtää se perusolemustaan myöten.
Uskomattoman ilkeitä juoruja pääsee alkuhämmennyksen hälvettyä liikkeelle ja ne kohdistuvat yleensä aina itsemurhan tekijän lähipiiriin. Pitäähän kaikelle aina olla jokin syy.
Sana ja aihe tulee ensi alkuun vastaan joka paikassa. Ihmiset naljailevat itsemurhalla uskomattoman paljon. ”Nyt vedän itteni jojoon” muodossa tai toisessa on nykyään hauska tokaisu. Ja sitten tulee se kiusaantunut ”Ai niin...” hiljaisuus, joka tuntuu vielä pahemmalta. Rock-videot, elokuvat, musiikki, maalaukset... kaikki tuntuu heijastavan samaa asiaa. Havainto on tietenkin subjektiivinen ilmiö. Itse näin tai kuulin melkein joka ainoassa TV-ja radio-ohjelmassa, lehtijutussa ja vaikka satunnaisessa keskustelussa kuolleen nimen vielä pitkään tapahtuneen jälkeen. Puhumattakaan siitä, että välillä luulin näkeväni hänet kadulla kävelemässä.
Kun teosta on kulunut se pari kuukautta, jossa ajassa ihmisen kuuluu nykyään toipua kaikesta, alkavat puolitutut ja ”ystävät” kadota. Puhelin ei enää soi. Tosin ne, jotka jäävät jäljelle ovat niitä oikeita ystäviä.
Kuolema on luonnollinen osa elämää. Itsemurha tai murha eivät kumpikaan ole luonnollisia kuolemia. Kaikkia itsemurhia ei ole mahdollista estää. Mahdollisimman moni itsemurha tulisi estää. Kun porukkaa alkaa lähteä kesken bileiden raamit kaulassa itkien on bileissä jotain vikaa. Jokainen voi omalta osaltaan yrittää korjata asiaa.
Nimitys Itsemurha on väärä sillä kyseessä ei edes ole mikään murha vaan on kyseessä vain poismenon toteutuminen, sillä ihmisen aika tuli täyteen.
Yhtäkään "itsemurhaa" ei ole voitu estää, yrityksiä kylläkin.
Tiedän nimittäin mistä puhun ja siksi ihmettelen niitä jotka eivät voi hyväksyä omankäden kautta poistumista, sillä ihmisellä on vapaa tahto myös tässä asiassa sillä olisihan se mieletön tilanne jos jokainen ihminen poistuisi tästä ajasta vain siten ja silloin jollatavalla he hänen haluavat poistuvan.
Ihmisellä ei ole oikeutta tuomita tai edes arvostella sitä kuinka tai milloin joku poistuu täältä sillä siihen ei hänellä ole minkäänlaista oikeutta.
En missään nimessä halua kiistellä tämän kaltaisesta asiasta. Se on aivan liian vakava kiistelyn aiheeksi. Toivokaamme siis, että kykenemme vaihtamaan mielipiteitä käyttäen hyväksi tätä meille suotua foorumia.
Kuten ehkä edellisestä ja aiemmista viesteistäni huomasit en ole tuomitsemassa ketään oman käden kautta pois mennyttä. Silti se mitä he samalla tekevät läheisilleen on jotain mitä ei voi hyväsyä. Puhumattakaan kaikista niistä kokemuksista ja mahdollisuuksista, jotka he samalla menettävät omissa elämissään.
Käsitys siitä, että itsemurha olisi yleensä jokin tarkkaan harkittu, ylevä ja tasapainoinen päätös elämän lopettamisesta on romantisoitu. Suurimmassa osassa kyseessä on epätoivoisen ihmisen harkitsematon teko. Hätähuuto, joka menee karmealla tavalla liian pitkälle. Hoitamattoman ja diagnosoimattoman mielisairauden terminaalivaihe.
Millä tavalla itsemurhaamalla aiheutettu tuska läheisille on jotenkin moraalisempaa kuin esimerkiksi pahoinpitely? Siksikö, että oma tuska oikeuttaa olemaan piittaamatta muiden tuskasta?
Kuinka voit ajatella noin että ihminen voisi kestää sen koettelemuksen joka on johtanut hänet ratkaisuun ottaa oma henkensä itseltään.
Nimittäin juuri se että he eivät ole kestäneet on aiheuttanut tuon tilanteen sillä henkensä riistäminen on se viimeinen mahdollisuus johon ihminen turvautuu kun kaikki muu on jo läpi käyty eikä apua ole tullut eikä voimia koetuksen tai kärsimyksen kestämiseen.
Tuo kärsimys tai koetus on juuri se joka ajaa ihmisen tuohon ratkaisuun ja se tapahtuu kun ihmisen aika on poistua täältä, sillä vasta kun aika on täysi voi ihminen poistua ja onnistuu poistumaan sillä jos aika ei ole täysi niin poistuminenkaan ei onnistu.
Kerron esimerkin vuodelta 1954.
Mies oli epätoivoinen ja päättänyt lopettaa itsensä. Niinpä hän meni asuintalon seitsemännen kerroksen parvekkeelle, sitoi köyden parvekkeen kaiteeseen, otti lasillisen myrkkyä ja otti pistoolin toiseen käteensä ja laittoi sen ohimolleen ja hyppäsi.
Ase laukesi ja luoti katkaisi köyden. Mies putosi jätekuorma-auton lavalle, katkaisi jalkansa ja oksensi myrkyt ulos.
Hän kuoli vasta neljäkymmentä vuotta myöhemmin.
Olin itse silminnäkijänä ja Helsingin lehdet kirjoittivat tuosta ihmetapahtumasta joka oli tapahtunut Helsingin Hakaniemen kaupunginosassa Hakaniemenkujalla.
On aika kafkamaista asettaa rinnan omaa tuskaa ja toisen tuskaa sillä se on suurinta itserakkautta varsinkin kun asettaa toiselle vaateeksi että hänen olisi kestettävä ylivoimaiset tuskatilat vain siksi etten minä joutuisi kokemaan surua siitä että hän ei kestänyt tuskiaan minun takiani eikä asettanut minua ja minun tunteitani ja minun halujani ja toiveitani oman kärsimyksensä edelle.
Oikeammin on ajatella että nyt hänellä ei enään ole tuota piinaavaa tuskaa vaan hänen kärsimyksensä on loppu.
On todellakin hirveää vaatia toista kärsimään vain minun itsekkyyteni takia.
En sinällään kommentoi kertomasi sadun todenperäisyyttä.
Tarinan opetus oli kuitenkin käsittääkseni se, että kun itsemurha estyi henkilö eli vielä 40 vuotta. Eli itsemurhan onnistuminen olisi ollut hänelle onnettomuus ja menetys. Kaikki "ajalliset poistumiset" ja "ajan täyteen tulemiset" ovat sattumaan ja materiaan perustuvassa maailmassa täysin yhdentekeviä, ja kun niitä käytetään itsemurhan puolusteluun, vastenmielisiä perusteita.
En millään haluaisi alkaa keskustelemaan korkeampien voimien tai "kohtalon" olemassaolosta. Usko vapaasti mihin haluat, mutta älä yritä syöttää fatalismiasi minulle. Varsinkaan silloin kun sitä käytetään oikeutuksena sille, että ihminen voi vahingoittaa itseään ja muita "koska on sen aika".
Hmmm... siis jos ylivoimainen sisäinen tuskani purkautuisi fyysisenä väkivaltana ympärilläni olevia ihmisiä kohtaan olisiko myöskin Kafkamaista yrittää auttaa minua yrittämään löytää sille jotain muuta ilmaisua tai ratkaisua? Siis mm. sen takia että sisäisen tuskani aikaansaamat mustelmat ja murtuneet nenät aiheuttavat lähimmäisilleni tuskaa.
Miksi minun pitäisi antaa ystäväni surmata itsensä jos en antaisi lapsieni käyttää huumeita tai humalassa olevan ihmisen lähteä järvelle uimaan? Tiesitkö muuten, että erittäin suuri osa itsemurhista tehdään päihtyneenä?
Puhumattakaan siitä, että itsemurha on kamalaa tuhlausta.
Urbaani tarina.
Leea Virtasen kirjoista löytyy.
Tutkittu juttu ei tapahtunut.
Kerro missä numerossa niin sen voi sitten arkistosta penkoa esille.
Ei pitäis ihan kaikella peloitella vaikka uskonnosta onkin kyse.
Samanlaisen tapahtumasarjan voisin kertoa omasta perheestäni. Yksi perheemme jäsen on yrittänyt lopettaa elämänsä myrkyillä, ranteen viilloilla, lääkkeillä ja monella muullakin tavalla ja monet niistä on ollut sellaisia että lääkärit pitivät suorastaan ihmeenä että hän ei ole kuollut vaikka kaiken todennäköisyyden mukaan niin olisi pitänyt käydä.
Hänen isoisänsä hirtti itsensä, hänen veljensä hirtti itsensä, useat hänen sukulaisensa ovat yrittäneet kuolla oman kätensä kautta siinä onnistumatta vaikka niin olisi pitänyt tapahtua.
Yksi heistä ampui itseään päähän ja hän elää yhä päänsärky ja tikkien jälki muistona tuosta yrityksestä.
Yhdellä on narun aiheuttama nirhama kaulassaan sillä hän ei hirttäytynyt vaan jäi roikkumaan köyden varaan josta hänet onnistuttiin pelastamaan.
Joten jo nämä todistavat sen että kuoleminen onnistuu vain silloin kun sen aika on.
En ole sanallakaan sanonut että kuoleminen oman käden kautta olisi jokin hyväksyttävä tapa poistua täältä, mutta se ei ole myöskään tuomittava tapa vaan se on vain yksi tapa poistua täältä ajasta.
Kuoleminen, tapahtui se millä tavalla tahansa on järkytys ja tuottaa monille hyvinkin tuskaisen surun ja joillekin suru tuottaa kuoleman. Ne ovat asioita joille emme voi mitään mutta muistakaamme että se kohtalo on aina sen joka pois lähtee ja tänne jäävien tehtävänä on tuo surutyö. Ne ovat normaalia tässä ajassa joten meidän on opittava ymmärtämään se ja hyväksymään että kuka tahansa voi meistä poistua milloin tahansa emmekä aina voi vaikuttaa taikka valita sitä tapaa tai aikaa milloin poistumme tai milloin joku läheisemme poistuu.
Olen itse ollut kuolleena lääkärin todistuksen mukaan neljä tuntia ja lääkärit olivat niin varmoja kuolemastani että ellen olisi herännyt takaisin tähän aikaan juuri viime hetkellä niin minut olisi haudattu elävänä.
Ihminen ei siis poistu täältä ennenkuin hänen aikansa on ja kun se tulee niin lähdön tapaa hän ei voi valita vaan lähtö tapahtuu silloin siten kuin se siinä tilanteessa on mahdollista.
Logiikkasi mukaan voisin vaikka kävellä kadulle ammuskelemaan ohikulkijoita - ainoastaan ne kuolevat joiden aika on tullut. Sairaalat voidaan lakkauttaa tarpeettomina samoin kuin meripelastus, ambulanssit jne. Kukaan ei kuitenkaan menetä henkeään ellei 'hänen aikansa ole tullut'.
Miksi mielen häiriöiden pitäisi antaa olla hoitamattomia kunnes ne johtavat kuolemaan kun kerran yritämme hoitaa ja estää fyysisiäkin vammoja ja häiriöitä?
Kuten kerroin niin lähipiirissäni on paljon itsemurhiksi kutsuttuja tapahtumia ja niiden yrityksiä eikä yksikään heistä yksikään ollut humalassa saatika sitten edes nauttineita.
Yleensäkin meidän tulee, jos sen huomaamme, niin pyrkiä ehkäisemään nuo yrityksetkin niinkuin myöskin muutkin kuolemat jos se on meille mahdollista, mutta jos siinä epäonnistumme niin meidän ei tule työntää syyllisyyden tuntoamme kuolleen niskaan sillä eihän meidän pitäisi edes tuntea siitä mitään syyllisyyttä koska elämä, ei meidän omamme eikä toistenkaan ole meidän määrättävissä eikä hallittavissa ja kun sitten joudumme näkemään ja kokemaan tuon toisen ihmisen poistumisen niin on inhimmillistä tuntea surua ja tuskaakin mutta meidän on opittava näkemään se että sen surun ja tuskan aiheuttaja on yleensäkin meidän oma itsesäälimme eli "minä olen menettänyt, minut on jätetty, minun tahtoani ei tapahtunut, minulta ei apua pyydetty, minä olin kyvytön estämään, jos minä olisin ollut paikalla" ja niin edelleen.
Mistä päättelet että itsemurhaaja on mielisairas?
Murha on ainut jossa ihmisen henki riistetään ennenaikaisesti. Se on ainut tapa jossa ihminen lähtee ennen aikojaan.
Murhaa ja kuolemaa oman käden kautta ei pidä sekoittaa toisiinsa sillä niillä ei ole yhteyttä keskenään.
Asuin itse silloin tuolla Hakaniemen kuja 7:ssä jossa tuo tapahtuma sattui. Se oli kesää mahdollisesti kesä-Heinäkuussa.
Miksi haluat lyödä 'mielipuolen' leimaa esimerkiksi masennuksesta kärsivään ihmiseen? Miksi mielestäsi masennuksen parantaminen on väärin, mutta fyysisen sairauden parantaminen oikein?
Koska masennuksesta on saatu toipumaan lukemattomia ihmisiä ilman, että he ovat kuolleet siihen on todistettu että näitä ihmisiä on mahdollista auttaa ja toivuttuaan he pystyvät onnelliseen ja tasapainoiseen elämään. Sinun mielestäsi heidän olisi siis annettava kuolla pois koska masennus on luonteeltaan 'henkistä' laatua eikä jotain helpommin näkyvää kuten vaikka katkennut jalka.
Jos henkilö kokee ettei elämässä ja maailmassa ole _mitään_ hyvää ikinä ja haluaa päättää elämänsä hänen todellisuuskuvansa on aivan yhtä vääristynyt kuin sen joka kuvittelee marsilaisten poliisien jahtaavan itseään. Masennus vääristää maailmankuvaa joskus jopa psyykoosin rajoille ja niiden ylikin. Se aikaansaa tilanteen, jossa ihminen näkee vain yhden ainoan vaihtoehdon. Etkö sinä auta eksynyttä ihmistä sen takia että eksyminen on hänen oikeutensa? Etkö auta loppun asti väsynyttä siksi että väsyminen on hänen oikeutensa?
15-vuotias poika juoksee ekojen bänien jälkeen kännissä junan alle. Sekö on sinun mielestäsi tämän pojan tasapainoinen ja hieno ratkaisu, johon puuttuminen olisi hänen itsemääräämisoikeutensa rajoittamista? Mistä ihmeestä olet saanut vision siitä, että itsemurhaaja aina ajattelisi loppuun asti mitä on tekemässä?
Jokaista ihmistä tulee ilman muuta auttaa, mutta jos apu ei tuota tulosta niin miksi syylistää tuo autettava ja nimittää häntä mielisairaaksi tai tasapainottomaksi?
Sanoinhan tuossa aikaisemmin että apua tulee antaa, mutta jos me epäonnistumme auttamisessamme niin on turhaa lähteä syyttämään ketään sillä kun ihminen poistuu täältä niin hän poistuu täältä eikä siinä ole syyllisen hakemista sillä se vain on tapahtunut eikä tuo tapahtuma kysy meidän tahtoamme vaan se mikä on tarkoitettu se tapahtuu.
Se miksi sitten ihminen päättyy tuohon lopulliseen ratkaisuunsa on toinen asia ja sen käsitteleminen on kokonaan toinen asia.
Jos aivastelen olen vilustunut. Jos joku toteaa sen ja tarjoaa Buranaa syyllistääkö hän silloin minua? Jos joku yrittää surmata itsensä hänen henkinen tasapainonsa on järkkynyt.
En ole missään kohtaa kutsunut itsemurhan tekevää 'mielipuoleksi' (sinun käyttämäsi ilmaisu) vaan ainoastaan todennut hänen olevan henkiseltä tasapainoltaan järkkynyt ihminen, joka tarvitsisi muiden apua. Miksi sairauden toteaminen on sinusta syyllistämistä? Onko mielen tasapainon järkkyminen sinusta sairastuneen itsensä vika?
Sen jälkeen kun henkilö on kuollut häntä muuten ei enää voi syyllistää mistään koska häntä ei enää ole. Mitään tarkoitusta elämällä ei ole sen lisäksi minkä me itse sille annamme. Mikään ei ole ennalta määrättyä.
http://www.helsinginsanomat.fi/teksti/juttu.asp?id=20011117ER1
Juuri noin. Mutta pitäisikö kenenkään hyväksyä 12-vuotiaan itsemurhaa? Oon nimittäin yrittäny jo parikin kertaa, enkä taatusti lopeta ennen kuin se on toteutunu...Paitsi et sairaalassa se on vähän hankala hoitajien silmien alla.
pistäppä kohalles. joku yhtäkkiä soittaa että joo, eero(paras kaverisi) on taas viillelly ihteensä. tällä kertaa se ei oo sairaalassa.
fiilis mahtava?
mieluummin tulisin pahoinpidellyksi kuin hän tekisi itsemurhan.
Kumpi on enemmän itsekäs? Se kumpi tappaa itsensä ja satuttaa samalla monta monta monta läheistäään, vai läheiset kun toivovat että se yksi jaksaisi yrittää ja kokea vielä elämässään paljon ehkä hyvääkin?
on nii hapokasta
Mätänee jonka jälkeen maatuu.
Sielu on sitten asia erikseen.