kiellä aborttia julkisuudessa ? Olen aikapaljon kuunnellut radiossa ortodoksipappien puheita/saarnoja, jotka ovat tosi korkealaatuisia, mutta en ole niissä juuri koskaan kuullut kiellettävän/moitittavan aborttia vaikka se on yksi inhottavimpia ja hirveimpiä asioita mitä tässä yhteiskuannssa tapahtuu. Pelkäävätkö papit valtiota, koska ortodoksinen kirkko on valtion kirkko, vai mistä se johtuu.
Miksi ortodoksipapit eivät
rohkeasti
764529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 76
Vanhimmat
Eiköhän se abortti ole niitä rippi-isän ja seurakuntalaisen kahdenvälisiä juttuja? Julkisemmat opetuspuheet tuostakin aiheessa sopisivat paremmin piispoille.
vaan siitä, että kuka haluaisi vapaaehtoisesti sontaa silmilleen. Kaikki synnistä puhuminen on nykyihmisten mielestä tuomitsemista, ja näin arasta asiasta kuin abortista puhuminen on tietysti vaikeaa, varsinkin kun tämä ongelma ei koske pappeja henkilökohtaisesti. Hehän ovat itse miehiä. Ehkä meidän ortodoksiäitien pitäisi puhua asiasta enemmän sekä omille lapsillemme yksityisesti, että kaikille julkisessa sanassa.
Abortista pitäisi puhua puolisoiden (avopuolisoiden, seksikumppaneiden) kesken. It takes two to tango! Abortti ei liioin välttämättä johdu siitä, että on "käynyt hassusti". Tiesitkö muuten, että suomalainen nykymies on useimmiten moderni, vastuuntuntoinen ja tasa-arvoa kunnioittava? Abortista päättäminen voi siis hyvinkin koskea myös miehiä. Oikeastaan sen kuuluisikin koskea myös miehiä, olkoonkin että kohtu on naisen.
Äskeinen ei ollut kannanotto abortin PUOLESTA. Tarkoitin vain, että kun lapsen alulle saattamiseen tarvitaan kaksi, on kohtuullista, että samat kaksi (jos isäehdokas on tiedossa) myös päättävät - puoleen TAI TOISEEN - abortista.
Olen kokenut abortin nuorena, vuosikymmeniä sitten tapahtuneen "vahingon" seurauksena. Kokemus oli vaikea, ahdistava ja surullinen, olisin halunut pitää lapsen mutta minut alaikäisenä painostettiin aborttiin. En suosittele kenellekään, katumuksen ja synnintunnustuksen kautta sain vihdoin rauhan. Tiedän mistä kirjoitan, suosittelen puhumaan lapsille ja jos avioliiton ulkopuolista seksiä on ehkäisy kuntoon.
niin abortista päättäminen on silloin yhteinen asia. Kirkon kanonit ovat ottaneet tämän huomioon, sillä kanonien mukaan myös aviomies on aborttiin syyllinen, sikäli kun hän on tiennyt siitä ja sen sallinut. Hänelle kuuluu kanonien mukaan sama kirkkorangaistus kuin abortin tekijöille ja sen teettäneelle naiselle.
Mitä tulee papiston vaikenemiseen tässä asiassa, niin tottakai he saavat feministit heti kimppuunsa, jos he miehinä uskaltavat ottaa kantaa tällaisiin "naisten asioihin".
Täällä palstallakin saa heti vihanpurkaukset niskaansa, jos uskaltaa tuoda kirkon kannan asiaan esille. Synnistä puhuminen ei aina ole helppoa eikä miellyttävää, mutta se on pelastuksen kannalta välttämätöntä ja se olisi papin velvollisuus.
Onko aine tarve etsiä syyllinen? Nimimerkki Kokenut jo ketoi, kuinka traumaattinen kokemus abortti voi olla. Olen jo aiemmin täällä yrittänyt tuoda esiin, että ainainen syyllistäminen, syyllisen etsiminen ja synnin hokeminen on omiaan vain pahentamaan esimerkiksi juuri tällaista, puheena olevan kaltaista tilannetta ja aiheuttamaan jopa elinikäisiä henkisiä vammoja. Malttia toivon tässäkin asiassa rangaistuksilla uhitteluun.
ja niiden maailmankuvasta. Kun kanonit ovat kirkon lakeja, ne usein käsittelevät syyllisyyskysymyksiä määräävät kirkkorangaistuksia. Nykyään kanonien määräämiä kirkkorangaistuksia ei enää sovelleta käytäntöön, mutta niistä käy ilmi ortodoksisen kirkon ajattelutapa.
Ei ainoastaan abortin teettänyt nainen/tyttö ole syyllinen vaan myös kaikki muut asianosaiset. Nimimerkki Kokeneen kohdalla hänen vanhempansa ym aikuiset olivat syyllisiä aborttiin eikä alaikäinen tyttö, jota painostettiin. Kun on kysymys synnistä, niin siinä aina tulee esiin myös tämä syyllisyys ja syyttömyys -väistämättä.
Jos synnistä ja syyllisyydestä keskustelu aiheuttaa traumoja, on paras pysyä uskonnollisislta palstoilta poissa, koska täällä sitä aihetta tietenkin käsitellään.
Ei täällä käsitellä kanonisia aiheita vapaasti niin kauan, kuin "Johannes" on sheriffinä.
Katso homous versus kanonit ja myönnä, ettei täällä ole saanut aiheesta vapaasti keskustella.
Vain homot ovat saaneet vapaasti lausua raamatullisesti kestämättömiä käsityksiään, ja levittää turmelusta.
Minä asetun se ihmisen asemaan, jolle abortti on mahdollinen vaihtoehto tai välttämättömyys. Sinä asetut yksistään ja vain Kirkon puolelle etkä näe ihmistä kanoneilta. En minä sanonut, että minua ahdistaa, sanoin että tuollainen synnintunnolla paukkaaminen saattaa traumatisoida ihmisen, jolla on päätettävänään raskaita asioita. Olen itsekin ollut siinä tilanteessa. Siinä tarvitaan tukea, kuuntelua, ymmärrystä ja rakkautta, oli päätös mikä tahansa, eikä kanoneja. Jokainen ortodoksikristitty kyllä tietää Kirkon kannan ilman että sitä hoetaan.
Järki hoi!
Käsittääkseni Johannes on kyllä poistanut lähinnä vain niitä kirjoituksia, joissa keskustelijat ovat ruvenneet riitelemään keskenään. Poistoissa on aina se vika, että palstan rakenteen vuoksi yhden epäasiallisen kirjoituksen vuoksi poistuu myös aina useita asiallisia, jotka olisivat ansainneet jäädä palstalle.
Homoaihe on juuri siksi ollut niin tulenarka, että se on nostanut tunteet pintaan ja keskustelijat ovat ruvenneet keskenään tukkanuottasille. On inhimillistä provosoitua, kun provosoidaan, mutta eiköhän panna itsekukin jäitä hattuun.
Jos itse olisin moderaattori sallisin homokeskustelun, jos se pysyisi asialinjalla, mutta rokkibändikeskustelun siirtäisin viihdeosastoon. Siellähän on oma palstansa bändikeskusteluja varten.
Minusta moderaattorin tulee myös aina tiedottaa poistojen syyt, ja ilmoittaa mikä kirjoitus on ollut poistojen aiheena. Johanneksella ei ehkä ole ollut tarpeeksi aikaa palstalle, siksi hän ei ole aina ehtinyt perustella poistojaan.
Minäkin olen umpiheterona puolustanut täällä homojen ihmisoikeuksia. Silti ns. homomyönteiset kirjoitukseni on kylmästi karsittu.
Muuten, kai tiesit, ettei homous tartu? Se ei siis ole turmelus, jota voisi levittää. Sen sijaan tuollaiset mielipiteesi kuin omasi (tässä asiassa) ovat täyttä ihmisyyden turmelusta.
vaan täällä asioista kekustellaan periaatteelliselta kannalta. Jokainen keskustelkoon omista kipeistä asioistaan rippi-isänsä kanssa, ja jos joku asia on akuutti, niin välttäköön sitten palstoilla tällaisia aiheita.
I keskustelu alkoi siitä että joku KYSYI, mikä on ortodoksisen kirkon kanta tähän asiaan ja silloin hänelle vastattiin. Tämä toinen keskustelu taas alkoi siitä, että avauksen kirjoittaja ihmetteli, miksi papit eivät puhu abortista ja kirkon kannasta tähän yhteiskunnalliseen kysymykseen.
Mahtaisikohan syynä olla se, että he silloin saavat samanlaista palautetta kuin sinä juuri annoit minulle? Jos puhuu asiat suoraan, niin silloin mukavan miehen maine menee, äänet srk-vaaleissa jäävät saamatta, häiriköt soittelevat kotiin, valittavat piispalle ja kirjoittelevat lehdissä ko pappia ja kirkkoa vastaan.
Huom en kuitenkaan samaista sinua ja häiriköitä! Häiriköt kirjoittavat epäasiallisesti samasta aiheesta, mistä sinä asiallisesti. Heidän sanomansa on kuitenkin sama: ei saa puhua synnistä, "syyllistää" eikä puhua katumuksesta -ja näin tehdään tyhjäksi myös Jumalan armo.
Ei jokainen ortodoksikristitty tiedä kirkon kantaa asioihin. Nuoriso ei tiedä kirkosta ja kristillisyydestä juuri mitään eikä aina välitäkään tietää.
Niin, vapaaseen keskusteluun (jota tämä on, onhan?) kuuluu tietty vellonta, ei-virtuaalimaailmassa jopa päällepuhuminen. Oletkos koskaan seuranut tai osallistunut kreikkalaiseen tai vaikkapa ranskalaiseen keskusteluun? Meitä suomalaisia perättäinpuhujia pidettäisiin Ranskassa moukkina, meillä taas moukkia ovat ne, jotka eivät pysy ruodussa.
Tässä loppukaneettini minun osaltani. Se ei ole oma vaan lainaa isosti arvostamaltani ortodoksiselta ajattelijalta ja kirkonmieheltä:
"Ei ainainen omien syntien ajatteleminen vaan Jumalan pyhyyden näkeminen saattaa pyhät tajuamaan oman syntisyytensä."
Uskon, että se koskee myös meitä ei vielä (ehkä koskaan) pyhittyneitä. Ja uskaltaudunpa lisäämään ajatukseen sivujuonteenkin: "Ei ainainen omien EIKÄ MUIDEN..."
Homous ei luonnollisesti ole tartuntatauti, mutta kuten kaikki muutkin turmeltuneet tavat, se leviää vastustamattomasti yhä laajemalle, ellei sitä torjuta.
Suomen ortodoksisessa kirkossa, kuten koko yhteiskunnassamme, taistelu homosaastetta vastaan vain valitettavasti näyttää hävityltä.
Ainoa toivo on enää yksityisten rukoilijoitten varassa, valitettavasti.
Tästä keskustelusta tuli mieleeni, että on hyvä muistaa, että kanonit eivät ole lakeja (sen tiukimmassa merkityksessä) vaan ohjeita, erotukseksi legalismista, jossa laki sovelletaan aina ja kaikkialla kaikkiin tilanteisiin kaikille samana. Sitä kanonit eivät ole, niitä sovelletaan aina ihmisen henkilökohtaiseen tilanteeseen. Siksi Ortodoksisessa kirkossa on olemassa ekonomia.
En tarkoita nyt sitä, että abortti ei olisi synti, se on. Tai että poikkeuksesta (ekonomiasta) tulisi tehdä sääntö. On kuitenkin hyvä muistaa, että aina kanoneja sovellettaessa tulee ottaa huomioon tämä henkilökohtainen tilanne, ihmiselämä on niin monimuotoinen. Kuten vanhus Paisios sanoi, "hengellinen isä joka soveltaa kanoneja ottamatta huomioon ihmisen henkilökohtaista tilannetta on rikollinen."
äidillisiä neuvoja. On myös tyypillistä, että ihmiset suhtautuivat niihin samoin kuin omien maallisten äitiensä neuvoihin. Eivät halua noudattaa niitä. Mutta pian he tulevat huomaamaan, että samoin kuin äidin myös Kirkko-äidin neuvojen noudattaminen varjelee meitä monelta pahalta asialta ja pitää meidät oikealla tiellä.
Kanonien soveltaminen kuuluu varsinaisesti piispalle ja piispa antaa sitten papeille ohjeet, miten toimia missäkin pastoraalisessa tilanteessa.
Eivätköhän ne elinikäiset henkiset vammat tule itse teosta, eikä siitä jälkikäteen puhumisesta. Miksi muista murhamiehistä saa jäkikäteen puhua, mutta abortintekijästä ei?
Kirjoitit: "ihmisen asemaan, jolle abortti on mahdollinen vaihtoehto tai välttämättömyys."
Mikähän tuollainen "välttämättömyys" voisi olla? Ikävä kyllä monen mielestä sosiaaliset syyt ovat se välttämättömyys. On aivan sama, tapetaanko lapsi kohtuun vai sen ulkopuolelle.
Kyllä se "välttämättömyys"-asia on käsitelty tässä keskustelussa. Kaksi seikkaa voidaan mainita: äidin hengenvaara tai tilanne, jossa olisi syntymässä erittäin vaikeasti vammainen lapsi, jonka elämä olisi pelkkää fyysistä kärsimystä.
Näitä keskusteluja vaivaa se, että aina on jokin taivaallisen tietämyksen taho, joka tietää, mikä on syntiä (yleensä taho, jolla ei ole asiasta mitään kokemusta) - olipa puheena sitten homokysymys (heterot tietävät) tai abortti (miehet tietävät).
Ei se taho ole "jokin", vaan Ortodoksisen kirkon opetus. Ja sen mukaan abortti on äidin hengenvaaratapauksessa hyväksyttävä, mutta sen sijaan vammaisen lapsen tapauksessa ei ole.
Täällä on pyydetty papiston kantaa aborttiin ja monet maallikot ovat esittäneet kärkkäitäkin mielipiteitä.
Itselleni on ollut opettavaista lukea katolisen kirkon piispojen yhteistä paimenkirjettä:
ABORTTI JA KRISTITYN VASTUU
Pohjoismaisten katolisten piispojen piispojen kannanotto.
Göteborg, heinäkuu 1971.
Siitä muutama lainaus:
"Meidän aikamme ongelma.
2. Olemme selvillä siitä, miten vaikeata aborttiongelman käsitteleminen paimenkirjeessä on; sehän merkitsee sitä, että puutumme monien ihmisten henkilökohtaiseen omantunnun hätään, elämänalaan, jossa monet tekijät vaikuttavat ja jossa seuraukset ovat monitahoiset ja kauaskantoiset.
...
Kristilliset kirkot eivät saata jättää näin kauaskantoista ongelmaa käsittelemättä. Ne eivät voi huolettomasti suhtautua käytäntöön ja lainsäädäntöön, jotka koskettavat lukuisten syntymättömien ihmisten elämää ja kuolemaa.
11.
Papin tärkeimpänä tehtävänä on näyttää neuvoa pyytävälle ne parhaat mahdollisuudet, jotka ovat olemassa sekä ihmisen arvoisen että vastuullisen valinnan tekemiseksi.
...
Juuri koska papilla muun ohella on tehtävänä lujittaa naisen vapautta kaikkea asiaankuulumatonta painostusta vastaan, on hänen itsensä varottava harjoittamasta painostusta tätä kohtaan. Hän tekisi sen, jos vetoaisi kirkon auktoriteettiin tai abstraktisiin moraaliperiaatteisiin tekemättä vivahduseroja tai käyttäisi yksinkertaisesti hyväkseen omaa vakuutuskykyään. Katolisen kirkon oppi aborttikysymyksessä on kyllin selvä. Siksi papin olisi pantava erityistä painoa sille, ettei yksinkertaistaisi tilannetta, joka todellisuudessa on monitahoinen ja vaikea.
Huolimatta siitä, miten asia kehittyy sen jälkeen kun pappi on ollut neuvonantajana kosketuksissa naiseen mainitussa tilanteessa, on hänen edelleen tätä autettava. Odottava äiti joutuu päivittäin kohtaamaan suuria vaikeuksia. Hän tarvitsee kaikkea mahdollista apua voidakseen kestää tekemänsä ratkaisun seuraukset. Sama koskee naista, joka on päättänyt valita keinoksi abortin. Hänenkin on kestettävä valintansa seuraamukset, eikä pappi missään tapauksessa saa pidättäytyä auttamasta ja ymmärtämästä.
...
Käytännölliset seuraukset
20...
f) Vähin vaatimus on, että jokaiselle naiselle annetaan mahdollisuus synnyttää lapsi, joka sitä haluaa. Ei saa tulla kysymykseen, että lääkäreiden,...tai muiden henkilöiden sallitaan harjoittaa aborttiin tähtäävää painostusta häntä kohtaan. Siksi on pidettävä huolta siitä, ettei raskaana olevalta naiselta evätä sosiaalista apua, vaikka hän kuuluisikin siihen ryhmään joille myönnetään laillinen abortti…
(Abortista kieltäytyvän) toivomusta on kunnioittava ja hänellä on oikeus saada lääkärin apua sekä sosiaalista ja taloudellista tuke, jota hän tarvitsee voidakseen saattaa lapsen maailmaan."
Suosittelen koko paimenkirjeen lukemista.
On monia ongelmia abortin lisäksi ja toinen aivan vastakkainen asia on lapsettomuus, sen hoito ja kenelle hoitoa annetaan sekä monet muut elämän kysymykset.
Näihin ei pidä heittää helppohintaisia vastauksia. Asioiden takana ovat Jumalan luomat ihmiset, sisaremme ja veljemme.
Täällä on synniksi leimattu milloin mikäkin asia ja perusteena on heitelty asiayhteydestä irrotettuja Raamatun kohtia, kirkkoisiä, kaanoneita ja typikoniakin.
Lainaan Thomas Hopkon kirjaa Ortodoksinen Usko OKJ 1977:
”Synti tarkoittaa kirjaimellisesti ”harhaanosumista”. Se merkitsee kykenemättömyyttä olla sitä, mitä ihmisen pitäisi olla, ja tehdä sitä, mitä ihmisen pitäisi tehdä.”
Eilen oli enkelien päivä. Eräs noviisi kertoi ohjaajavanhukselle: ”Isä, minä näin enkelin.” Vanhus vastasi: ”On helppoa nähdä enkeleitä, mutta on paljon vaikeampaa nähdä omat syntinsä.”
Eräs toinen vanhus opetti: ” kun osoitat toista ihmistä syytävästi sormellasi, niin kolme sinun omaa sormeasi osoittaa sinua itseäsi kohden.”
Isä Johannes Karhusaari
Ilomantsi
synniksi milloin mikäkin asia ja heitelty irrallisia Raamatun lauseita yms? Ei täällä kenelläkään ole intressinä pitää synteinä sellaisia asioita, jotka eivät Raamatun ja kirkon tradition valossa niitä ole. Olemme vain vastanneet kysymyksiin, joita meille on esitetty. Koska esim. abortti on selkeästi syntiä, emme voi muuta kuin todeta tosiasian.
Siteeraamasi kohta Ruotsin katolisten piispojen julkilausemasta on sellainen, johon varmasti kaikki voimme yhtyä.
Kukaan ei ole täällä tuominnut ketään yksityistä ihmistä. Tarkoituksemme on keskustella asioista periaatteeellisella tasolla. On halpahintaista syyttää tuomitsemisesta niitä, jotka vain haluavat tuoda kirkon opetusta esille. Sehän olisi oikeastaan teidän pappien velvollisuus. Miten olette mahtaneet hoitaa tämän tehtävänne?
Kun kerrankin joku pappi kirjoittaa tänne omalla nimellään, niin miksi olet heti - nimimerkin takaa - syyttämässä tyyliin "miten olette hoitaneet velvollisuutenne"? En ymmärrä miksi otit hänen vastauksensa niin henkilökohtaisesti. Jos ja kun olet kirjoittanut asiallisesti, ei ole syytä loukkaantua.
Miten olet itse hoitanut velvollisuutesi kristittynä? Miten minä? Ja taas "sormet sojottavat", minulla ensimmäisenä :D.
Kiitos isä Johannekselle vastauksesta!
Kätkeydytte Ruotsin katolisten piispojen kannanoton taakse. Eikö Suomen ortodoksisilla piispoilla ja papistolla ole rohkeutta taikka kykyä lausua julki kirkon kantaa aborttiin?
Olisi myös mielenkiintoista tietää juuri teidän kantanne ja suhteenne homoseksuaalisuuteen, olittehan pitkään nuorisopappina Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa ja jouduitte varmaankin pohtimaan asiaa, ehkäpä käytännön tilanteissakin.
En piiloudu kenenkään taakse, esitin erään itselleni paljon merkinnen lukukokemuksen.
Kyseessä ei ole Ruotsin katolisten piispojen kannanotto vaan Pohjolan katolisten piispojen.
Piispa Paul oli yksi allekirjoittajista.
Olen joutunut pienen elämäni aikana pohtimaan moniakin asioita, jopa vaikeita asioita, mutta en ole mikään kannanottaja.
Yritän kykyjeni mukaan palvella kirkkoani ja niitä ihmisiä joita kohtaan. Jokainen ihminen on persoona ja ihmistä on kunnioitettava Jumalan kuvana, silloin ei pelata kannanotoilla.
Ortodoksisella kirkolla ei ole mitään virallista kannanottoa asiaan. Abortti on aina murheellinen asia.
Onko sellaistakin ihmistä kunnioitettava, joka Raamatun opetuksen vastaisesti saastuttaa itsessään olevan Jumalan kuvan homouden saastalla ja esimerkillään yllyttää samaan tekoon viattomia lapsia?
Pappien ei mielestäni tule olla asioihin kantaaottamattomia "rivimiehiä", vaan Kirkon jakamatonta perintöä vaalivia vaikuttajia, joilla on rohkeutta ohjata eksyneet oikealle tielle.
Minähän kirjoitan omilla nimikirjaimillani ja isä Johannes kyllä tuntee minut, kun olimme Helsingissä 80-luvulla yhtä aikaa uskonnonopettajina. Enkä minä omasta mielestäni ottanut asiaa mitenkään itseeni. Puolustin vain palstalaisia.
Muuten isä Johanneksen kirjoitus sisälsi mielestäni paljon samoja asioita kuin mistä itsekin kirjoitin ensimmäisessä aborttikeskustelussa mm sen, että syntiä ei pidä ottaa niin kauhean vakavasti.
Synti on vain harhaanosumista tai -astumista. Tämä on tietysti paradoksi, kun puhumme näin vakavista asioista, mutta toivon sen lohduttavan niitä, jotka juuri nyt itkevät syntejään. Pahin synti mihin ihminen voi langeta on epätoivo. Se, ettei enää näe valoa edessään. Mutta kun kadumme, uusi toivo alkaa viritä sisimmässämme. Katumus on toivon sisar niin kuin patriarkkamme on sanonut.
...miten tällaisten provokatiivisten homofobiatekstien sallitaan pysyä tällä palstalla mutta kaikki homoseksualismia ymmärtävät asialliset ja maltillisetkin kannanotot poistetaan.
Oletko itse tullut "homon turmelemaksi", WAM, vai mistä moinen katkera viha?
Olet jo pitkään käskyttänyt palstakansaa Kirkon opetuksen nimissä ja muistuttanut mitä saa tehdä ja mitä ei, mikä on syntiä, ja mikä syntiä. Usko tuntuu olevan sinulle lähinnä nippu lakeja ja auktoriteetteja. Palstalle on nyt ilmaantunut pappi, auktoriteetti, kirkonmies. Olisiko syytä kuunnella?
miesten hommaa.
Täällä kirjoittelu "rönsyilee" sinne sun tänne. Abortin nuoruudessa kokeneena muutamia lisäajatuksia. Minut painostettiin nuoruudessa aborttiin, maalattiin kauhukuvia yksinäisen äidin elämästä ja lapsen tulevaisuudesta. Minua uhkailtiin mm. perheyhteydestä poistamisella.
Itse kärsin syntymättömän lapseni "murhaamisesta" ja siitä jäi parantumattomat arvet. Pitkään elin elämääni kaltevalla pinnalla. Perhe-elämään siirtyessäni alkoi tilanne helpottaa. Syyllisyys kulki vuosikymmeniä mukana ja asiasta on aina ollut vaikea puhua. Edelleen mietin minkälainen syntymätön lapseni olisi. Mielestäni abortti on syntiä, mutta yksilötasolla tilanne on toinen monilla elämän alueilla, ja voi sortua jopa syntiin. Vastuunkantaminen jää usein näissä abortti tapauksissa naisen harteille.
Juuri kuvaamiesi tapahtumien vuoksi pitää erityisesti seurakuntapapiston keskittyä tukemaan ongematilanteissa olevia naisia ja jättää jyrkkien näkemysten esittäminen vähemmälle. Jos papisto alkaa keskustella julkisuudessa kirkon oppien soveltamisesta, niin rippi-isän valinta voi vaikeutua.
Me muut voimme toki väitellä kovastikin, mutta olisi parempi, jos papisto kävisi oppikeskustelut vain keskuudessaan ja täällä julkisuudessa antaisivat tukensa kirkon opille siinä muodossa kuin piispat paimenvirkansa puolesta ovat soveltamisohjeita antaneet.
Yksittäinen seurakuntalainen tarvitsee ongelmatilanteisiinsa parhaan mahdollisen sielunhoidollisen tuen. Kirkon moraali- ja eettinen opetus on kuitenkin nähtävä ihmiskunnalle kokonaisuutena annettuna ohjeistona. Silloin on vaikea ottaa huomioon yksittäisen ihmisen hetkellistä elämäntilannetta. Moraalikoodi, joka pyrkii sisältämään myös kaikki poikkeukset, on jo merkityksetön.
syytä kuunnella mitä sinua vanhemmat, viisaammat ja oppineemmat ihmiset sanovat?
Hei! Elämme tänään yksilökeskeisessä maailmassa ja synnin tekeminen tapahtuu lähinnä yksilötasolla. Odotan yksilötason ohjeita, tukea ja neuvoja jopa täällä ortodoksiaa käsittelevältä palstalta. Onko kirkon piirissä tapahtuva kannanottojen puute sitten kollektiivinen synti koska niin monesta asiasta vaietaan? Täällä taas jatkuvasti nojaudutaan kanoneihin, teeseihin ja Raamatun lauseisiin. Mikä lienee totuus?
on olemassa katumuksen sakramentti, että saamme tunnustaa syntimme. Kun olemme saaneet synninpäästön, ei Jumalakaan enää viimeisellä tuomiolla vaadi meitä vastuuseen teoistamme.
Sanoit, että mietit millainen lapsesi olisi ollut. Älä mieti sellaisia. Minulla on ollut viisi luonnollista keskenmenoa, enkä koskaan mieti millaisia menettämäni lapset nyt olisivat. Minusta abortiin pitäisi suhtautua jälkeenpäin niin kuin luonnolliseen keskenmenoon.
Kun olemme saaneet synninpäästön, asiasta pitäisi päästä yli. Lisäksi sinun tapauksessasi toiset ihmiset tekivät enemmän syntiä kuin sinä. Pulaan joutuneen ihmisen painostaminen ja auttamatta jättäminen on monin verroin suurempi synti kuin aborttiin suostuminen.
Vaikka abortissa tuhotaan jo alkanut ihmiselämä, on syytä muistaa, että alkio on abortin tekohetkellä vain muutasman millimetrin pituinen, ja että hyvin suuri osa, ellei jopa enemmistö, raskauksista keskeytyy itsestään 15 ensimmäisen raskausviikon aikana.
olet ilmeisesti kaikkea tuota eikä siinä vielä kaikki?
Hyvä Kokenut,
olen yrittänyt tuoda toisenlaista aspektia tähän keskusteluun. Olen pahoillani jos olen epäonnistunut. Olen pahoillani myös läpikäymästäsi tuskasta mutta iloinen siitä, että olet aikuisella iällä pystynyt pääsemään sovintoon itsesi kanssa. Toivottavasti pystyt antamaan anteeksi myös niille, jotka painostivat sinut tekemään raskaan ratkaisun.
Nostan hattua sinulle, kun uskalsit tulla kertomaan kokemastasi avoimesti tänne kanonistien keskelle. Niin usein täällä puhuu vain viisastelun, ei viisauden tai kokemuksen ääni.
Kaikkea hyvää elämääsi!
T. Kokemusta
Aika epälooginen ajatuskulku sinulla. Ensiksi vetoat kanoneihin korostaessasi, että abortti on synti ja sitten keksit että siihen voikin suhtautua samalla tavalla kuin keskenmenoon!
Tunnen suurta empatiaa niitä naisia kohtaan, jotka ovat eri syistä joutuneet tekemään abortin, mutta se ei todellakaan ole sama asia kuin keskenmeno. Abortti on tekijöiden oma valinta, keskenmeno ei. Keskenmenoa ei tarvitse katua, se ei ole synti tai naisen tai miehen oma vika.
Vaikka alkuraskaudet menevät usein kesken, se ei tee abortista yhtään sen ymmärrettävämpää. Eikös se juju ole siinä, että Kirkon opetuksen mukaan ihmisen elämä on yhtä oikea ja arvokas onpa ihminen sitten 15 mm tai 180 cm pitkä?
Täällä on helppo kirjoittaa anonyymisti ja "tulla kaapista ulos". Anteeksiantoon meni pitkä aika ja hampaankoloon jäi asioita. Aikuisena onneksi vuosikymmenten jälkeen asiat näkee toisin ja voi antaa anteeksi itselleen ja toisille. Tehtyä ei kuitenkaan koskaan saa tekemättömäksi sen kanssa oppii elämään. Mieleen jäi nuori nainen, jolle tehtiin jo kolmas abortti silloin kun minulle ensimmäinen ja viimeinen. Hänelle se tuntui olevan ehkäisykeino. Nykyään on aborttipillerit, on ehkäisyvalistus ja monia asia toisin. Mietin joskus tätiäni, joka kuoli vuonna 1940-luvulla laittoman abortin seurauksiin 18-vuotiaana. Kuinkahan moni nainen silloin, sitä ennen ja sen jälkeen kuoli noiden epämääräisten operaatioiden jälkiseurauksiin. Neuvostoliitossa abortti oli yleinen ehkäisykeino ja yhdelle naisella saattoi olla jopa kymmenen aborttia takanaan. Naiset muuten hyvin harvoin edes naisporukalla puhuvat aborteistaan ja niitä ei mielestäni voi verrata keskenmenoon, joka on luonnollinen toiminto.
Palstaa lukee tuhansia yksilöitä, joilla on tuhat yksilöllistä tilannetta. Silloin on parempi, että nämä yksilöt pyytävät sitä yksilökohtaista ohjausta omalta rippi-isältään.
Kirkon opetus muodostuu yleisistä ohjeista suurelle kristikansalle. Jokainen joutuu sovittamaan ne ohjeet itseensä ja jos/kun syntyy ristiriitatilanteita, niin niitä pitää sitten selvitellä yksityisesti pappien kanssa.
Kirkolla on jo aivan tarpeeksi ongelmia siinä, että apostoli Paavalin yksittäisille seurakunnille tietyssä tilanteessa lähettämiä paimenkirjeitä yritetään sovittaa nykyiseen maailmanmenoon.
ei tarvitse enää murehtia ja miettiä ja ajatella kuinka iso lapsi nyt olisi, jos se olisi saanut syntyä. Tässä mielessä abortin kokenut ja synninpäästön saanut nainen voi suhtautua asiaan kuin olisi kokenut luonnollisen keskenmenon. Kun et ole nainen et ymmärrä, mitä tarkoitan.
Abortti on syntiä, mutta useinkaan abortin kokenut nainen ei ole se syntinen, vaan koko yhteiskunta on vastuussa asiasta. Mies, joka on lapsen siittänyt ja naisen vanhemmat, jotka painostavat aborttiin ovat suurempia syntisiä kuin abortin kokenut nainen. Abortissa ei useinkaan ole kysymys mistään vapaaehtoisesta valinnasta, vaan pakkotilanteesta.
Abortin kokeneen pitää yrittää päästä eroon asiasta sen jälkeen, kun hän syntinsä tunnustanut, eikä jäädä loppuiäkseen hautomaan asiaa. Sen tähden kehotin ajattelemaan keskenmenoja. Asioita pitää ajatella niiden oikeassa suhteessa.Usein se henkilö, jolle abortti on tehty on vähiten syyllinen asiaan. Hän saa kuitenkin kantaa seuraukset muiden ihmisten kylmyydestä ja välinpitämättömyydestä.
Abortti on yhteisön synti, eikä niinkään yksityisen ihmisen synti. Sen tähden minusta siitä onkin puhuttava julkisesti. Abortti ei tosiaankaan useinkaan ole sen ihmisen oma valinta, jolle se on tehty, vaan useimmiten siihen päädytään yhteisön painostuksesta.
ja lopeta se tauoton synnistä paasaaminen. olet pahempi kuin haukkumasi protestanit ja teet itsestäsi lopullisesti naurunalaisen. lopeta myös toisten halveksiminen tyyliin "et voi ymmärtää koska..." - vai ymmärrätkö ja tiedätkö itse kaiken? ainakin sen kuvan annat.
yhteisöllisestä synnistä! En ole koskaan syyllistänyt ketään yksityistä ihmistä toisin kuin nimimerkki mara, jonka mielestä abortti on "naisen oma valinta".
Juuri siksihän minä puhunkin abortin synnillisyydestä, koska minusta yhteiskuntamme on tähän syntiin syyllinen. Kysymys on yhteisestä syyllisyydestä, ei yksilön heikkoudesta. Sitä olen korostanut koko ajan. Jos ei tällaisista asioista muka saa puhua edes uskonnollisilla palstoilla, niin missä sitten saa?
En ole sanonut, että abortin tehneen tarvitsisi jäädä loppuiäkseen murehtimaan tekemäänsä. Mikä on kaduttu, on anteeksiannettu.
Olen myös samaa mieltä siinä, että abortti on aivan yhtä paljon miehen kuin naisenkin synti, ja koko sen yhteisön synti, joka ei kykene tai halua tarjota tukea suunnittelemattomalle raskaudelle.
Eri mieltä olen ainoastaan siinä, että rinnastat abortin ja keskenmenon. Abortti ei ole sama asia kuin keskenmeno, jossa lapsi olisi ollut odotettu ja toivottu. Abortissa hänestä luovutaan tietoisesti, omasta valinnasta, vaikka tilanne olisi kuinka hankala. Näillä kahdella asialla on eroa, kyllä sinun täytyy se nähdä. Lempinimestäni huolimatta olen muuten nainen ja ihan tarpeeksi elämässäni kokenut, joten siinäkin mielessä tiedän mistä puhun.
Siitä huolimatta, en hyväksy sitä, että kun yritän lohduttaa vastoin tahtoaan aborttiin painostettua, niin tulet siihen sanomaan, että abortti on "oma valinta".
Mitä tulee keskenmenoihin, niin niihin on aikaisemmin suhtauduttu Kirkossa lähes samalla tavalla kuin abortteihin. Keskenmenon tai kuolleen lapsen synnyttämisen jälkeen luettavassa rukouksessa vanhan papin käsikirjan mukaan sanottiin mm: " Herra, katso alas taivaasta meidän puoleemme ja näe meidän heikkoutemme. Anna anteeksi tälle palvelijattarellesi, joka, ollen syntinen, on vapaalla tahdollaan tai tahtomattaan langennut tappoon ja lapsensa kuolleena synnyttänyt"
Minulle on kerran luettu tämä rukous. Seuraavana kertana, kun olin saanut keskenmenon oli käsikirja jo muuttunut. Uuden Euhologionin rukouksessa keskenmenon jälkeen sanotaan muistaakseni "on heikkona ihmisenä kokenut elämän tuhoutumisen", mikä on paljon lievemmin sanottu. Tässä vähän perspektiiviä mietteilleni.
Olin aiemmin lähettänyt kaksi samansisältöistä kirjoitusta, mutta en jankuttaakseni, vaan koska luulin, että ensimmäinen ei ollut mennyt perille. suomi24:n nettiyhteydessä on nyt jotain vikaa.
Voi kauhistuksen kanahäkki mikä rukous! Joku jossain laatinut (kuka, missä?), ja yhteiskunnan muuttuessa inhimillistänyt (kuka, missä?)
Tässä ei kuitenkaan nähtävästi ole kyse mistään kanoneista lipsumisesta, vai miksi "ymmärrys" tässä sallitaan mutta jossain muussa (en mainitse asiaa nimeltä ;D) ei sallita?
Olipas siinä rukouksella tyly sisältö! Ihan kuin äiti olisi omasta tahdostaan aiheuttanut sikiön keskenmenon. Varmaan oli kauhea kuulla tuollaista menetettyään vauvan.
Abortti on "valinta" koska se ei tapahdu ilman tuota "valinnan tekemistä". Abortin voi jättää tekemättä, keskenmenoa ei. Tässä mielessä abortti on valinta, toisin kuin keskenmeno. On olemassa tilanteita, joissa aborttia ei tule jättää tekemättä, esimerkiksi äidin hengenvaarassa. Kuitenkin nämäkin tilanteet kirkko näkee "valinnaksi" - erittäin vaikeaksi sellaiseksi - ja niistä vapaudutaan katumuksen ja anteeksiannon kautta.
En ole missään vaiheessa kieltänyt lohdutusta keneltäkään, enkä syyttänyt abortin tehnyttä naista. Nämä ovat todella surullisia asioita kaikille jotka ovat joituneet niitä kokemaan.
Onneksi suhtautuminen keskenmenoihin on muuttunut myös rukouksissa. Epäilen kuitenkin, että nämä keskenmenon tuomitsevat rukoukset eivät ole kirkon vanhaa perinnettä, vaan pikemminkin myöhempää kehitystä ajalta, jolloin ortodoksinen teologia sai monista syistä johtuen muutenkin vähän liikaa vieraita teologisia vaikutteita lännempää.
Mutta ei meidän tarvitse jatkaa tästä asiasta väittelyä, eiköhän tärkeimmät pointit ole tullut jo sanotuksi!
Jos vaikkapa naimisissa oleva nainen on alkanut suhteeseen avioliiton ulkopuolella (ns. syrjähyppy) ja hän tulee tästä toisesta miehestä raskaaksi, onko tässä tapauksessa mahdollinen abortti kiinteästi kiinni "haureuden synnissä", vai erillinen asia?
Yksityinen vai yhteiskunnan synti?
Uusi Euhologion on julkaistu 70-luvun loppupuolella ja siinä onneksi on nämä rukoukset muutettu inhimillisemmiksi, samoin kuin esim kirkottamisessa luettava rukous.
Luultavasti rukous on peräisin jo muinaisesta Bysantista ja kulkeutunut venäläisten käsikirjojen kautta meillekin.
Myöhäisantiikin aikana sekä keskenmenot että raskauden keskeytykset olivat tavallisia, ja aina ei tietenkään päästy selville kummasta oli kysymys ja niin keskenmenoihinkin suhtaudutiin epäluuloisesti. Olen lukenut jostain, että tina-astioiden käytöstä aiheutuneet myrkytykset saattoivat olla syynä silloin hyvin yleiseen lapsettomuuteen ja keskenmenoihin.
Kirkon rukouksesta heijastuu käsitys, että naisen tulee suojella lastaan. Keskenmenojen tai lapsen kuolleena syntymisen uskottiin aiheutuneen jostain äidin laiminlyönnistä. Nykyään tiedämme, että keskenmenojen syy on useimmiten geneettinen.
on elämäntapa, ei synnynnäinen ominaisuus?
että keskenmenojen syy on useimmiten geneettinen, rukoukset on muutettu inhimillisemmiksi.
Kun nykyään tiedämme, että homoseksuaalisuus ei ole sairaus eikä vamma, kirkon - eikä sinunkaan -suhtautuminen ei kuitenkaan ole muuttunut.
Joo, ei se kivalta tunnu.
_______
Kun nykyään tiedämme, että homoseksuaalisuus ei ole sairaus eikä vamma,
_______
Mistä sen "tiedämme"? "Tieto" on "muuttunut" homojen vyörytyksen ja homotutkijoiden propagandan voimalla.
linnoittaudu kotiisi. Voit saada tartunnan tai vaikka langeta homoon kylillä. Se voi tarttua virtuaalisestikin... Auts!
on muuttunut feministien ja keskenmenotutkijoiden vaikutuksesta?
>Voit saada tartunnan tai vaikka langeta homoon >kylillä.
Tarkennetaan vielä, että VAIKKA pystyttäisiinkin osoittamaan, että homoseksuaalinen taipumus on synnynnäistä, se ei kristillisen etiikan valossa suinkaan tarkoita sitä, että sen toteuttaminen EI OLISI syntiä! Ei kirkko (synnynäisen!) heteroseksuaalisuudenkaan toteuttamiselle osoita muuta oikeaa tapaa kuin avioliiton.
Mitä oikein ajat takaa väitteilläsi?
Onneksi me miehet pääsemme tässä abortti -keskustelussa pälkähästä. Japsiduidaa vaan..
Tarkoitan sitä, että saattaa monasti olla niin että siittäjä eli mies haluaa että nainen tekee abortin. Ja nainen yksin kantaa vastuun ja häpeän.
Ja toisaalta päätyy nainen sitten abortiin ihan itsenäisesti, on miehen rooli tässä tapuksessa myös tarkkaamisen arvoinen, kun aletaan epitimioita antaa/rukouksia lukemaan
Eli, ko. rukousta voisi mielestäni hieman muokata tai jos se ei onnistu, pitäisi pelissä mukana olleelle miehelle myös lukea kirkonkirous tai joku vastaava katumuksellisuuteen kehoittava jutundeeros -vaikka hän sitten olisi jo muilla mailla vierahilla(siinä tapauksessa jos on ortto, niin nimet ylös ja tiedot tapahtuneesta hänen hiippakuntaansa!)tai jopa ei-ortodoksi.
että olet vainoharhainen homovihaaja ja että vihasi pohjautuu aikansa eläneisiin ennakkoluuloihin ja (Kirkon) typeryyteen.
Mitä itse oikein ajat takaa puhumalla "homovyörytyksestä" ja "homotutkijoista"?
>Mitä itse oikein ajat takaa >puhumalla "homovyörytyksestä" >ja "homotutkijoista"?
Sitä, että homoilusta (=homoseksuaalisen taipumuksen toteuttamisesta eli samansukupuolisesta seksistä) yritetään väen vängällä tehdä kirkossa "normaalia" ja "hyväksyttävää". Tässä käytetään tehokkaasti apuna mm. tätä AIDS:iin takavuosina kuollutta brittihistorioitsijaa, nimi ei nyt tule mieleen - Boswell?
se on normaalia. Naiseen kajoaminen olisi yhtä epämiellyttävää kuin sinulle samaan sukupuoleen ryhtyminen.
Tämä aihe kannattaa jättää tähän. Sinä et kantaasi muuta - enkä minä. Kummastelen vain, että Raamatussa kun kielletään myös miljoona muuta asiaa, ja jos niistä keskustellaan, olet hiljaa kuin hiiri, mutta annas olla kun jossakin kuiskataankin "homo", niin heteroseksuaalisuuden etuvartion soturina nro 1 karautat itsesi välittömästi paikalle.
>Kummastelen vain, että Raamatussa kun kielletään >myös miljoona muuta asiaa, ja jos niistä >keskustellaan, olet hiljaa kuin hiiri,
Mikähän muu niistä "kielletyistä" asioista voisi olla vastaavan propagoinnin ja puolestapuhumisen/vyörytyksen kohteena kuin tämä homoiluasia? Heitä esimerkki, niin katsotaan, olenko hiljaa!
jos tämä Boswell olisi kuollut jäätyään auton alle, olisiko hänen tutkimuksensa sitten varteenotettava, kun nyt jaksat toistaa "tätä AIDS:iin takavuosina kuollutta" > haluat kai sanoa "homotautiin kuollutta".
AIDS:iin ei ilmeisesti kukaan ole kuollut, kuolinsyy on usein keuhkokuume tai muu syy.
Voikin olla niin, että taivaallisissa loppupeleissä myös vastuuta pakoilleet luikeromiehet saavat kantaa niin vastuuta kuin häpeääkin.
Ei kannattaisi myöskään miehen ylipäätään ruveta siittohommiin, jos parisuhde on niin epävakaa ettei hänelle edes kerrottaisi raskaudesta! Tuollaisessa ei-vakavassa seukkailussa on parempi sanoa "hold your horses" ja harrastaa vaikka pitsinnypläystä!
Sama toki pätee naisiin. Jos ei ole valmis ottamaan vastaan lasta, kannattaa miettiä miksi sitä seksiä oikein harrastaa. Raskaus kun voi sattua kohdalle vaikka kuinka yrittäisi sitä ehkäistä.
eikä oikein ole vielä selvitetty, mistä homoseksuaalisuus johtuu. Mutta tämä on taas oma ongelmansa, joka ei kuulu tähän keskusteluun.
Älkääkä tulko meidän aborttikeskusteluamme sotkemaan!
Käyttämäsi sanat (propagointi... vyörytys... homoilu...) osoittavat että olet fanaatikko, eikä fanaatikon kanssa väittely johda mihinkään.
huooh!
Nyt ollaan ihan samoilla linjoilla MLS.n kanssa :D. Aloittakaa uusi keskustelu homoasioista, tää menee niin sekavaksi!
Kaikkihan me tiedetään että hintit ovat tuhkamunia. Eivät he tarvitse päähän taputusta vaan kastraation. "Suvaitsevaisuus on välinpitämättömyyttä".
on kielletty! Siksi täytyy luikerralla salaa sekaan, piilosta propagoida ja vaivihkaa vyöryttää... ;D
että hinteillä on tutkitusti ISOMMAT munat? Jospa syynä onkin peniskateus?
Minä olen sitä mieltä, että se, joka painostaa nuoren aborttiin, tekee selkeästi raskaamman rikoksen, kuin itse odottaja. Ainakin jos on kyse kovin nuoresta äidistä.
Tuollainen termi kuin "yhteiskunnan synti" on hieman arveluttava. Yhteiskunta ei ole persoona, eikä näinollen voi tehdä syntiä. Sen sijaan jokin määritelty ihmisjoukko voi tehdä syntiä, koska se koostuu yksilöityvissä olevista persoonista.
Jos pilkkua viilataan, voitaisiin yhteiskunta kytkeä sen lainsäätäjiin, eli kansanedustajiin. Siispä voidaan ajatella, että kun kansanedustaja aikanaan on painanut kyllä-nappia abortin vapauttamisen puolesta, hän on tehnyt syntiä.
Mutta itse kysymykseesi: Haureus ja abortti ovat kaksi erillistä syntiä, vaikka liittyisivätkin toisiinsa. Siispä en oikein ymmärrä, mitä tarkoitat tuolla "kiinteästi kiinni haureuden synnissä".
Nyt kyllä kuulostat vähintäänkin epäselvältä. Ei yhteisö voi tehdä syntiä, kun se ei ole persoona.
Tässä on siis selkeästi kolme synnintekijäryhmää (jos aborttilääkäri unohdetaan tästä - se on oma vaikea kysymyksensä).
1. Lainsäätäjät
2. Aborttiin painostaja
3. Aborttiin menijä
Painostusta voidaan pitää menijän kannalta lieventävänä asianhaarana (varsinkin jos on nuori), mutta ei missään nimessä oikeutuksena.
Ei näiden kolmen tekemää syntiä voida poistaa kaatamalla se epämääräiseti "yhteisön" niskaan. Ja kokonaan eri kysymys on sitten se, ruvetaanko abortin tehnyttä tuomitsemaan. Ei. Kun synnit on kaduttu, ei minusta enää pidä mennä haavoja uudestaan repimään auki, koska jälkipuheista on yleensä vain haittaa.