Useasti olen kuullut uskovaisten puhuvan ateistien kohdalla kuolemanpelosta.Mielestäni tämä on hyvin omituista.Eikö ateisti nimen omaan ole se joka hyväksyy kuoleman lopullisuuden?Tietenkin useimmat(?) ateistit samasta syystä eivät ota kuolemaa kevyesti (tosin,eivät useimmat uskovaisetkaan ja on normaalia pitää hengestään kiinni).Onko kyse yksinkertaisesti siitä,että uskovaiset olettavat ateistien pelkäävän joutuvansa helvettiin?Näinhän ei ole.Ja eikö uskonnoissa ole,kun tietyllä tavalla katsoo,perustana nimenomaan pelko elämän loppumisesta,vai miten nuo kaikki uudelleen syntymiset ja taivaat on keksitty?
Kuolemanpelko?
BrainDamage
18758
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Muslimitkin(ääri) räjäyttävät mielellään itsensä. Ja kunhan mukana lähtee mahdollisimman paljon vääräuskoisia, niin paikka neitsyiden luona on taattu. Näin on kuolemanpelko voitettu uskonnon avulla. Hyvä ääriesimerkki uskonnon avulla tehdystä aivopesusta.
Mitä huonoja puolia sitten taas on siinä, että elää elämänsä hyvin, pitää läheisistään ja ympäristöstään huolta ja kun kuolema koittaa, niin tietoisuus vain yksinkertaisesti sammuu? Ei palkkiota ei rangaistusta. Oma käsitykseni on jotakuinkin tälläinen.
En voi sanoo et toi yksinomaan on ateistien asia.
jokainenhan tulee kuolemaan,se on tosi.Miula viis läheistä lähtenä oman käin kautta,ja se heijän kohallaan on ollu lopullista.Sitä näihen kautta on tullu se kysymys et on täs oltava muutakii ku aikasa heiluu ja sit kaput.
Ja siinä tulee se USKO.Sen takii sitä vätkyttää siitä uskosta,koska niinkin ainutlaatuisia ja ajatelevia ihmisii mitä tälläkii hetkel näppäilee konetaan ni ei oo turhan takii väsätty (tehty) vain ollakseen joku multakasa.
JA LUVATTU ON.................PALJON...SANASSA.
...joskus muinoin ollessani vielä uskossa, pelkäsin kuolemaa, ja nimenomaan joutumista helvettiin.
Ja luulen, että nimenomaan ateisti tai agnostikko ei "pelkää" kuolemaa juuri siitä syystä, ettei hän usko myöskään helvetin olemassaoloon.
Ihmettelen vielä nykyäänkin, vaikka olen 25 vuotta vanhempi kuin silloin uskovaisena, että mikä ihme siinä ikuisessa elämässä silloin oli ja yleensäkin uskovilla on niin hirveän tavoiteltavaa?
Vaikka kuolema on varmaankin nyt paljon lähempänä kuin silloin, ei ajatus ikuisesta elämästä paratiisissä kiinnosta pätkääkään!
Kyllä tämä elämä täällä riittää yhdelle ihmiselle ihan mainiosti....
minäkin mietin. Minkä ihmeen vuoksi kenenkään pitäisi elää ikuisesti? Kaikki se, mitä ns. taivaasta olen kuullut ja lukenut, vaikuttaa kaikenlisäksi mielettömän tylsältä paikalta viettää iäisyys.
, vaikuttaa kaikenlisäksi mielettömän tylsältä paikalta viettää iäisyys.///////////////////
onko hiilien lapioiminen mielestäsi paljon virikkeisempää puuhaa?
olisihan se tosi tylsää, jos ei koskaan tarvitsisi kärsiä, tuntea kipua ja tuskaa. Taidat oikein nauttia kärsimyksestä..?
".joskus muinoin ollessani vielä uskossa, pelkäsin kuolemaa, ja nimenomaan joutumista helvettiin."
Jos olisit ollut uskossa, nimenomaan et olisi pelännyt mitään, et elämää etkä kuolemaa. Niinpä, olen varma siitä että et ole koskaan ollutkaan uskossa. Olet ehkä ollut kirkollinen, mutta et todellisesti uskossa. Uskovat ihmiset eivät pelkää kuolemaa. Heidän ei tarvitse. Koska kuolema on voitettu vihollinen. Golgatan ristillä, Kristus kuolemalla meidän tähtemme, voitti kuoleman.
Ennen uskoontuloani, pelkäsin menettäväni elämäni, pelkäsin kuolemaa. Uskoontuloni jälkeen en pelkää enää kuolemaa. Koska tiedän että en ole kuollessani yksin - elämä ei pääty kuolemaan -Elin, tai kuolin - olen turvassa.
ikuinen kärsimys, vai ikuinen onni?
Jos sulla ei oo mitään sanottavaa mihinkään aiheeseen niin olisit hiljaa, saatanan lannenhunttari ;)
>>Niinpä, olen varma siitä että et ole koskaan ollutkaan uskossa. Olet ehkä ollut kirkollinen, mutta et todellisesti uskossa.
.todella huonon vaihtoehdon väliltä pitäisi valita, niin tietysti ikuinen onni.
Mutta onneksi minun ei tarvitse valita, koska en usko kumpaakaan olevan olemassa.
Miten muuten voitte väittää sitä jumalaanne armolliseksi ja rakastavaksi, jos se heittää suurimman osan omia kuviaan ikuiseen kärsimykseen?
Jos joku ihminen laittaisi omat lapsensa vaikka vain viikoksi "ikuiseen kärsimykseen" siksi, etteivät uskoneet hänen kehoituksiaan, niin miksi sinä tätä isää kutsuisit? Rakastavaksiko?
Mielestäni juuri kuolema vapautta meidät kärsimyksestä, kivusta ja tuskasta.
On vapauttavaa saada nukkua ikuiseen uneen kun on elämänsä elänyt.
Uskon vakaasti että voin rauhallisin mielin sulkea silmäni ikuiseen uneen ilman pelkoa ikuisesta elämästä.
Olisipa vaihtoehto kumpi tahansa taivas tai helvetti. Tunnen sellaisia uskovaisia että ei ikuisuus heidän kanssaan houkuttele.
Minkä ihmeen vuoksi haluaisin viettää ikuisuuden seurassa, johon en millään haluaisi tulla liitetyksi? Sehän olisi helvetti!
sinun nimmarisi on totista totta..et olisi voinut parempaa itsellesi keksiä-- hei sinulta puuttuu ä - pilkku...
on ikuisessa onnessa, ett
se olisi huono vaihtoehto? Eikö ikuinen onni ole juurikin sitä mitä ihmiset etsivätkin?
"jos se heittää suurimman osan omia kuviaan ikuiseen kärsimykseen?"
Ei, heitä, vaan jotkut ihmiset tahtovat sinne vartavasten mennä. Mutta Hän on tehnyt kaikkensa ettei kenenkään ei tarvitsisi sinne mennä..
"Tunnen sellaisia uskovaisia että ei ikuisuus heidän kanssaan houkuttele."
Että et tunne yhtään uskovaista.
Mistä tiedät jos joku on uskovainen?
Niinpä, et voi tietää..
"Nii-in, saatat olla oikeassa, mutta saatat olla myös väärässä! Mistäpä sinä voisit sitä tietääkään? Ei kai kaikki uskovat ole samasta puusta veistettyjä tänäkään päivänä?"
Tiedän sen siitä että usko nimenomaan poistaa kuolemanpelon. Kun voi turvata Jumalaan, ei tarvitse pelätä kuolemaa. Ja voi turvallisin ja rauhallisin mielin kuollakin, sitten kun se aika tulee. Sen sijaan on luonnollista että ateisti, joka uskoo että elää vain kerran, pelkää tuon ainoana pitämänsä menettämistä.
Miksi muka pelkäisit, jos olisit uskossa? Mitä pelätttävää sinulla yleensä edes voisi olla?
"Koska tiedän, että onneksi elämä päättyykin kuolemaan."
Miten niin onneksi? Mikä onni kuolemisessa on? Ellet sitten olle itsetuhoinen tai masokisti..
No niin, uskot siis että elämä päättyy kuolemaan. Siinähän sinulla onkin syytä pelätä. Mitä suurimmassa määrin.. Uskot kuolemaan.
Minä uskon elämään..
sanoa pelkääväni kuolemaa pelkään vain sitä edeltävää tunnetta.!!