Huomenta.
Mielestäni kukaan ei ole vielä voinut kovin vakuuttavasti todistaa, että Jumala on olemassa. Tosin ei myöskään ettei olisi olemassa.
Jos siis totean, että todennäköisesti Jumalaa ei ole olemassa mutten voi myöskään sulkea tätä mahdollisuutta täysin pois, olenko silloin väärässä?
Jos kysytään true uskovaisilta tai ateisteilta niin olen :)
Uskovaiset kehottavat lukemaan raamattua ja rukoilemaan jolloinko voisin nähdä valon ja saada Jessen sydämeen jne jne.. Tämä ei varmaankaan ole paras tapa nähdä asian oikeaa laitaa, sama toiminee myös toisin päin..eli jos hoen itselleni tarpeeksi kovasti, että Jumalaa ei ole olemassa, niin todennäköisesti alkaisin ennen pitkää uskomaan tähän vaihtoehtoon.
Monesti myös saan kuulla että olen "heikko ihminen" kun en uskalla ottaa kantaa kumpaankaan suuntaan, mutta herrajumala, miten voin ottaa kantaa asiaan josta minulla ei ole mitään tietoa?
Olenko siis aina väärässä vai voiko suhtautumistapani olla jopa järkevä?
Mielestäni kukaan ei ole vielä voinut kovin vakuuttavasti todistaa, että Jumala on olemassa. Tosin ei myöskään ettei olisi olemassa.
Jos siis totean, että todennäköisesti Jumalaa ei ole olemassa mutten voi myöskään sulkea tätä mahdollisuutta täysin pois, olenko silloin väärässä?
Jos kysytään true uskovaisilta tai ateisteilta niin olen :)
Uskovaiset kehottavat lukemaan raamattua ja rukoilemaan jolloinko voisin nähdä valon ja saada Jessen sydämeen jne jne.. Tämä ei varmaankaan ole paras tapa nähdä asian oikeaa laitaa, sama toiminee myös toisin päin..eli jos hoen itselleni tarpeeksi kovasti, että Jumalaa ei ole olemassa, niin todennäköisesti alkaisin ennen pitkää uskomaan tähän vaihtoehtoon.
Monesti myös saan kuulla että olen "heikko ihminen" kun en uskalla ottaa kantaa kumpaankaan suuntaan, mutta herrajumala, miten voin ottaa kantaa asiaan josta minulla ei ole mitään tietoa?
Olenko siis aina väärässä vai voiko suhtautumistapani olla jopa järkevä?
Vastaukset 28
Vanhimmat
tuiki tavalliselta agnostiselta ateistilta. Tervetuloa vaan porukoihin.
Eihän tuosta voi kukaan esittää pitäviä todisteita. Jotenkin eri sarjassa nämä väittelijät kuitenkin ovat. Uskovat perustelevat väitteitään järjettömyyksillä ja ateistit tiedolla ja tieteillä. Mikään vakavasti otettava tiede ei kuitenkaan voi tuollaista tutkia. Tieto taas on niin rajallinen, että siihen vetoaminen on turhaa. No niin, uskoville tuo raja ei ole mikään este, siitä vaan loikataan yli ja ollaan uskon valtakunnassa. Eivät kaikki ateistitkaan tuota rajaa huomaa. Menevät vain toisenlaisen uskon maahan.
siinä että olet aina väärässä edellyttäen että kysyt asiaa toisilta.
Me ihmiset olemme sellaisia että haluamme tai emme niin me muodostamme asioista joihin törmäämme jonkinlasen mielikuvan. Valitettavasti emme aina muista että kysymyksessä on mielikuvamme vaan pidämme sitä totena. Suurinta vahinkoa mielestäni teen siinä että muodostamani mielikuva kohtaamastani toisesta ihmisestä jää staattiseksi enkä ole taipuvainen sitä tarkistamaan. Toisin sanoen jos saan ensivaikutelmaksi sen että olet hälmö/älykäs tämä kuva jää elämään ja estää minua ymmärtämästä mistä puhut.
Vaikka se ei ole helppoa älkäämme tehkö päätelmiämme pysyviksi vaan kyseenalaistakaamme ne aina kun ovat ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Tosiasialla tarkoitan tässä ja nyt vallitsevan tilanne.
Sellaista mitä _ei ole_ ei voi todistaa mitenkään olemattomaksi.
Sellaisesta, jota ei ole, ei tarvitse yrittää todistaa olemattomaksi.
Sellainen joka on, on ihan totta ja Hän on olemassa.
Hän on sanonut nimekseen Minä Olen (2. Mooseksen Kirja 3:14). Hän On olemassa. Hän On Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita Jumalia. Muita Jumalia ei ole.
Mä kirjotin just tähän lappuun mun edessä, että sun vieressä on leijona, joka syö sut iha kohta. Siis täysin varmaa tietoa, mielestäni samalla viivalla kuin raamattu.
"Jumala on olemassa."
"Miten niin?"
"Koska raamatussa lukee!!!!"
Kristitylle Jumala (isolla jiillä) on olemassa,
koska raamatussa sanotaan niin, ateistille jumalaa
(pienellä jiillä :) )ei ole olemassa koska hän ei
moiseen humpuukiin usko. Yhteistähän molemmille
jyrkille kannanotoille on se, että he rakentavat
maailmankuvansa uskomuksiin. Molemmat ovat vain
tapoja selittää omaa maailmankuvaansa. Luulen että
tästä johtuu se miksi kummankin osapuolen on
(hieman yleistäen) vaikea käsittää toisen
osapuolen näkökantaa tai edes keskustella asiasta
ajattelematta, että toinen osapuoli on aivopesty
idiootti.
Ehkäpä vapauttavaa ei olekaan "tietää" totuutta
vaan reilusti myöntää etten voi tietää?
hyväksyä se tosiasia, ettei jumalaa tai Jumalaa ole olemassa muutoin kuin mielikuvissamme.
toisen mielipidettä kun et itsekkään pysty yhtään parempaan.
Yhtä hyvin voisin sanoa:
"Jumalaa ei ole olemassa."
"Miten niin?"
"Noku --N.N-- sanoo niin."
on myöntää, että uskontojen jumalat ovat mielikuvituksen tuotetta. Rehellistä on myös myöntää, että emme ymmärrä maailmankaikkeutta. Tietämyksemme kaikkeudesta on yhtä tyhjän kanssa. Joku voi väittää, että kaikki on sattumaa, toinen että kaiken takana on jokin tahto. Tuollaisilla väitteillä ei ole mitään merkitystä. Huvikseen noita voi tietysti mietiskellä.
Uskotko keijuihin?
Entä onko heinäsirkkoja olemassa?
Ei ollutkaan kyse siitä mihin minä uskon, vaan
siitä, että tyrmätään toisen mielipide ollenkaan
perustelematta kuinka tähän lopputulokseen on
tultu.
Kun tosiasiassa jonkinlaiseen Jumalaan uskovia
ihmisiä on kuitenkin muutama miljardi, niin
miten sinun ylivertainen älysi kumoaa heidän
uskomuksensa, ja mihinkä se perustuu?
yrittäisit välillä miettiä.
Vaikka lähes kaikki maailman lapset uskovat joulupukkiin, niin se ei tee joulupukista totta.
Ero on selkeä. Minä _tiedän_ että joulupukkia ei ole olemassa. Samanlailla _tiedän_ että jumalaa/jumalia tai vaikkapa keijuja ei ole olemassa.
Uskovaiset _uskovat_, siitä se nimityskin tulee: uskovainen.
Ymmärrätkö yhtään?
Kysyppä keneltä tahansa uskovaiselta
niin he "tietävät", että Jumala on olemassa,
samalla lailla kuin sinä "tiedät" ettei ole.
Mutta tästä asiasta on tosin meidän turha
inttää, koska kummallakaan meillä ei ole
lopullista tietoa asiasta. Kommenttini olikin
tarkoitettu kritisoimaan tapaa, jolla toisen
mielipide tyrmätään. Eli oot väärässä ku mä on oikeessa.
Jumala on luvannut Raamatussa, että jos me koko sydämestämme etsimme Häntä, niin me löydämme Hänet.
Rukoile ja lue Raamattua. Jeesus tulee sydämeesi kun pyydät Häntä. Paras ratkaisu, joka elämässäsi voit tehdä, on Jeesuksen vastaanottaminen Herraksesi ja Vapahtajaksesi.
Puhun kokemuksesta !
siteeratakseni itseäni:
>>Uskovaiset kehottavat lukemaan raamattua ja rukoilemaan jolloinko voisin nähdä valon ja saada Jessen sydämeen jne jne.. Tämä ei varmaankaan ole paras tapa nähdä asian oikeaa laitaa, sama toiminee myös toisin päin..eli jos hoen itselleni tarpeeksi kovasti, että Jumalaa ei ole olemassa, niin todennäköisesti alkaisin ennen pitkää uskomaan tähän vaihtoehtoon.
etsivä löytää. Mutta mitä hän löytää on aivan toinen juttu. Hän voi löytää vain sellaisen jonka tuntee muuten ei tietäisi löytäneensä. Tuntematonta ei voi löytää vai kuinka?
Nyt en tajunnut tätä logiikkaa...
Siis Kolumbus ei voinut löytää uutta mannerta, koska
ei tuntenu sitä entuudestaan? Ja mitään uutta
emme voi löytää jos emme tunne sitä entuudestaan?
Emmekä voi oppia tuntemaan jotain uutta tutkimalla
sitä?
Valaise nyt vähän mitä tarkoitit.
lähtenytkään uutta mannerta etsimään. Hän lähti Intiaa hakemaan. Koska oli myös päätynyt siihen että maapallo on pyöreä hän päätti että intiaan tulee kun tarpeeksi kauan purjehti länteen. Siksi Intiaanit asuvatkin uudella mantereella koska Kolumbus luuli heitä Intian asukkaiski.
Mikäli et ymmärtänyt mitä kirjoitin niin lue uudelleen kysymys sekä vastaukseni ehkä se avautuu sinulle.
Myönnän typeryyteni, en tajua logiikkaa.
Eli siis Kolumbus "löysi" Intian, eikä Amerikkaa?
Intiaanit asuvat edelleen Intiassa, koska kukaan
ei voi löytää sellaista mitä ei jo tunne...
Kukaan ei siis voi löytää Amerikkaa, koska kukaan
ei sitä tuntenut ennenkuin se löydettiin...
Pyydän aivan vilpittömästi, auta minuakin tajuamaan
asiat niinkuin sinäkin ne ymmärrät.
sillä noin käy kun ei ajattele mihin vastaa. Logiikassasi ei ole mitään vikaa joten se siitä.
Itse asiassa vastaan siihen johon itsekin vastasit samaan kysymykseen. Jos itselleen uskottelee niin löytää juuri sen mihin uskoo tioisella tavalla ilmaistuna.
Oliko vielä jotakin epäselvää.
>>Mielestäni kukaan ei ole vielä voinut kovin vakuuttavasti todistaa, että Jumala on olemassa.
>>Miksi pitäisi yrittää, koska koko luomakuntahan ylistää Jumalaa olemassaolollaan.>Jumalan luomakunta ja kaikki mitä näet ja kuulet ja tunnet ja tiedät, todistavat hänen suuruudestaan.
voi olla varma onko viereisen huoneeseen muodostunut tavattoman suuri musta-aukko, joka nielaisee kohta koko universumin. Kuitenkin sinulla on varsin vahva epäilys, että näin ei tapahdu.
Olematonta voi yrittää todistella olemattomaksi vaikka maailman loppuun asti.
Kuinka monen jumalan kohdalla sama todistelu täytyy tehdä?
"Jos siis totean, että todennäköisesti Jumalaa ei ole olemassa mutten voi myöskään sulkea tätä mahdollisuutta täysin pois, olenko silloin väärässä?"
Et ole väärässä, joskaan et oikeassakaan. Tärkein kysymys kuuluukin, kummalle olet rahasi laittanut. Sanon olevani yleisesti ottaen ateisti, vaikkakin agnostikko oliskin jossain määrin tarkin mahdollinen. Miksi? Koska käyttäytymistäni, ja sitä mitä olen, kuvaa tarkemmin ateisti kuin agnostikko.
"voin ottaa kantaa asiaan josta minulla ei ole mitään tietoa?"
Otithan sinä jo:
"todennäköisesti Jumalaa ei ole olemassa"
Eikö tuo jo ole selvä kannan otto. Ei tietenkään tarvitse olla mustavalkoisesti puolella tai vastaan, vaan olla sitä mieltä, mitä mieltä on.
"Olenko siis aina väärässä vai voiko suhtautumistapani olla jopa järkevä?"
Totta kai se on järkevä... Ajattelen muuten pitkälti samalla tavalla. Kuinka sattuikaan, olet mielestäni järkevä, JA sattumalta ajatteletkin kuten minä.
Järkevintä on ottaa kantaa. Mutta sillä tavalla, että ei ole väärässä.
Valitsimpa sanani huonosti. Tarkoitus ei ollut sanoa
etten ota kantaa asiaan, vaan etten ole täysin
puolesta enkä vastaan.
>>Tärkein kysymys kuuluukin, kummalle olet rahasi laittanut.