Surullista on jos uskovan kodin lapset eivät ole uskossa. Lapsia voi olla monta eikä yksikään seuraa Herraa. Miksi?
Syitä on monia, mutta vanhempia ei saa syyllistää. Jokainen tekee aina itse henkilökohtaisen uskonratkaisun halutessaan pelastua.
Syitä lapsien jumalattomuuteen kun etsii tulee karkeasti mieleen pari seikkaa.
Ensimmäinen on kun vanhemmilla on koti ja kokousnaamari. Ollaan erilaisia kotona ja kokouksessa. Kokouksessa niin uskovaista kuin olla ja voi mutta jo kotimatkalla autossa arvostellaan ja haukutaan puhuja tai joku muu uskova. Lapsille tulee ristiriita.
Toinen on vanhempien tai ainakin toisen hurmahenkisyys. Silloin uskosta tulee 'hullunkiilto silmissä harovaa vastenmielisyyttä'. Kaikki asiat ylihengellistetään. Mukana on lapsien väkisin käännytys, joka harvoin onnistuu. Jonkinlaista lihan pyhitystä. Jos sanotaan jotain niin sekin melkein kielillä puhuen. Niin uskovaista, että kalkki rapisee käsistä. Kaiken kaikkiaan molemmissa tapauksissa uskosta tulee vastenmielistä ja lapsista välinpitämättömiä tai kapinallisia.
Ei Raamatussakaan kaikkien pappien pojat olleet uskossa, mm, pappi Eelin pojat 1Sam.2:12-17
Lisäksi minua on ihmetyttävät kun jumalattomista lapsista ei koskaan rukouskokouksessa esitetä rukousaihetta, että pelastusi. Muistetaanko edes kotona maailman teillä olevia lapsiaan?
Miksi?
Onko helluntairooli niin päällä, että ei nöyrrytä?
Syitä on monia, mutta vanhempia ei saa syyllistää. Jokainen tekee aina itse henkilökohtaisen uskonratkaisun halutessaan pelastua.
Syitä lapsien jumalattomuuteen kun etsii tulee karkeasti mieleen pari seikkaa.
Ensimmäinen on kun vanhemmilla on koti ja kokousnaamari. Ollaan erilaisia kotona ja kokouksessa. Kokouksessa niin uskovaista kuin olla ja voi mutta jo kotimatkalla autossa arvostellaan ja haukutaan puhuja tai joku muu uskova. Lapsille tulee ristiriita.
Toinen on vanhempien tai ainakin toisen hurmahenkisyys. Silloin uskosta tulee 'hullunkiilto silmissä harovaa vastenmielisyyttä'. Kaikki asiat ylihengellistetään. Mukana on lapsien väkisin käännytys, joka harvoin onnistuu. Jonkinlaista lihan pyhitystä. Jos sanotaan jotain niin sekin melkein kielillä puhuen. Niin uskovaista, että kalkki rapisee käsistä. Kaiken kaikkiaan molemmissa tapauksissa uskosta tulee vastenmielistä ja lapsista välinpitämättömiä tai kapinallisia.
Ei Raamatussakaan kaikkien pappien pojat olleet uskossa, mm, pappi Eelin pojat 1Sam.2:12-17
Lisäksi minua on ihmetyttävät kun jumalattomista lapsista ei koskaan rukouskokouksessa esitetä rukousaihetta, että pelastusi. Muistetaanko edes kotona maailman teillä olevia lapsiaan?
Miksi?
Onko helluntairooli niin päällä, että ei nöyrrytä?
Vastaukset 23
Vanhimmat
esm. siitä,että vanhimmisto veljillä on kenties uskomattomia lapsia,ja koska Ramattu opettaa,etä vanhimmisto veljen tulee olla,ensiksikin yhden vaimon mies, [mielestäni tuo tarkoittaa ,että on oikeasti kaksi vaimoa,tai useampiakin,koska Paavalin tuota kirjoittaessa,oli todella joillakin kaksi tai useampia vaimoja,eikä se siksi oikein sovi siihen,että on vaikka eronnut,hän asuu kuitenkin vain yhden kassa? No siitä voi olla monta mieltä?] ja perheensä hyvin hallitseva.
Jos nyt veli esittää rukous pyynnön uskomattoman lapsensa puolesta,hän tavallaan tuomitsee itsensä kelpaamattomaksi vanhimmistoon.
Miksi muuten tuota "yhden vaimon" periaatetta valvotaan henkeen ja vereen,ettei vaan "tuommoinen" pääsisi vanhimmistoon?
Mutta juuri tuo,että ei hallitse omaa perhettään,koska kaikki lapset ei ole uskossa,vaikka yhtä lailla se on kriteerinä pyrittäessä,tai valittaessa vanhimmistoon jäseniä?
Me ihmiset valikoimme,mikä sopii ja mikä ei,jopa Raamatun sanaa noudattaessamme,emme totttele sitä kuitenkaan,aina !
Toit esille asian erään puolen erittäin hyvin, vanhemmisto veljen asemassa olevan tapaus. Olen myös ajatellut tuota; 'olkoon hän yhden vaimon mies'. Harva puhuu noin ja sinä olet ainoa kuka on minulle sanonut tuosta moniavioisuudesta. Juuri sitähän mm. Paavali tarkoittaa. Eikö asiaa käsitetä vai miksi tuossakin siivilöidään hyttynen mutta niellään kameli? Kysyy muutenkin nöyryyttä vanhemmistoveljeltä mennä alttarille rukoiltavaksi ja viestittää tarvitsevansa esirukousta. Ihmiset kuitenkin arvostavat tälläistä nöyryyttä.
Vanhemmistoon valinnasta olisi paljonkin asiaa mutta tuon esille pari seikkaa. Monesti valitaan uudeksi vanhemmistoveljeksi toisen jo olevan kaveri, ystävä. Valitaan ammatin perusteella tai muuten vääristä vaikutteista. Raamatussa kun valittiin vanhemmisto paastottiin ja rukoiltiin ja sitten siunattiin tehtävään. Apt.14:23
Totta on myös, että hän ei saa olla vasta kääntynyt, ettei paisuisi ja joutuisi perkeleen paulaan. Mikä sitten on se aikaraja on asia varmasti liukuva, koska toiset kasvavat uskossa nopeammin kuin toiset.
Mutta vielä noista uskovan perheen uskottomista lapsista. On tapauksia joissa on moniongelmainen perhe ja päällisin puolin kaikki kuin retuperällä, sairautta, köyhyyttä ja mielenterveysongelmia ym. Kuitenkin tuossa perheessä ovat kaikki lapsia myöten uskossa. Syy on kun arki ja pyhänaamari on sama, eli eletään oppien mukaan ja usko todeksi.
""Mutta vielä noista uskovan perheen uskottomista lapsista. On tapauksia joissa on moniongelmainen perhe ja päällisin puolin kaikki kuin retuperällä, sairautta, köyhyyttä ja mielenterveysongelmia ym. Kuitenkin tuossa perheessä ovat kaikki lapsia myöten uskossa. Syy on kun arki ja pyhänaamari on sama, eli eletään oppien mukaan ja usko todeksi.""
Se,että niinkuin tuossa sanot,on moniongelmaista elämää vaikeuttavaa "nekaa" elämässä.
Tämä useinkin tulkitaan niiden hyväosaisten taholta joksikin aivan toiseksi,mitä se todellisuudessa on.
Jos tuollainen ongelma perhe on raitis uskossaan,rukoillaan oikeasti/aidosti joka päivä,jopa kiitetään ruosta,ja siitä ,että sitä olisi vielä huomennakin,niin sitä vastaan käy erkoisesti pahan voimat,aiheuttaen suurimman osan vaikeuksista,henkivallat iskee tuottaen terveydellisiä vaikeuksia. Työttömyyttä ja muutenkin ulkonaista hätää.
Mutta tämäpä tulkintaankin päinvastaiseksi,että on ehkä jotain syntiä,että sitten mukamas Jumala rankaisee.
Ja siksi suurin pulma onkin siinä,että uskovat on nihkeitä auttamaan "veljiään" ja "siskojaan",kun pelätään auttavan itse pää Beliaria!
Tätä juuri tarkoitin silloin kun ehkä sanoin "tökerösti",että ei ehkä seuraavalla kerralla selvikkään onnettomuudesta yhtä helposti.
Taistelu on hengenmaailmoissa,ja pahalla on siellä suuri valta tehdä tuhojaan.
Ei edes Mooses rohjennut herjata tätä pahan ruhtinasta.
Meillä on ainut turva sitä vastaan Jeesuksen veressä ja Hänen siipiensä suojassa.
Muuten,kyllä uskomatonkin voi olla suojelusenkelin turvaama,on ihan omakohtaisia kokemuksia.
Uskon minäkin, että uskomattomallakin on se Jumalan antama suoja. Mutta kun tulee karkeaa syntiä elämään, esim. haureutta, viinaa, okkultismiä ja sellaista niin silloin ihminen itse rikkoo sen suojan kootessaan elämäänsä vaikeuksia.
Sanotaan, että jumalattoman rukous ei nouse kattoa korkeammalle. Niin varmasti onkin, mutta kyllä Jumala joskus voi näyttää itsensä uskomattomalle rukousvastauksessa. Esimerkiksi Kornelius, jolle enkeli ilmestyi ja hän haetutti Pietarin ja koko perhekunta pelastui samalla lähimmät ystävät. Apt.10 luku.
Itsellä on rukousvastauksia ajalta jolloin en ollut uskossa omakohtaisesti, mutta pidin asioita totena. Rukoilin ja Jumala vastasi.
...........
Millainen on vapaa tahto. Eikö se ole juuri vapaata jumalattomuutta?
Kun olen uskossa, niin en ole vapaan tahtoni ohjattavana, vaan olen Kristuksen orja. Kaikki järjen päätelmät ja jokainen varustus, joka sotii Jumalan tuntemista vastaan on lyötävä isessäänkin maahan.
Käsite ihmisen vapaasta tahdosta on illuusio ja perutuu käsitykseen ihmisen turmeltumattomuudesta ja siitä, että kielletään luonnollinen hengellinen kuolema.
on ettei kukaan voi tulla uskoon toisen toisen puolesta.
Kyllä meidän seurakunnassa on uskallettu tuoda uskomattomat lapsemme rukousaiheeksi. Minäkin pyysin muistamaan ja nyt mitä ihaninta kaikki ovat uskossa!
Itsestään selvyys ei aina ole että pappisperheessä olisi kaikki uskossa, näin se vain on, jokainen joutuu tekemään omat ratkaisunsa. Esirukous onkin tärkeintä mitä me voimme tehdä.:)
Mutta myös oman elämän esimerkki. Puhuuhan Raamattu paljon esimerkistä. Jos vaimo on uskossa mutta mies ei niin Pietari kehoittaa vaimoja vaeltamaan viisaasti, että mies vaimon vaelluksen kautta tulisi uskoon. Mies on vieläkin perheen pää vaikka feministit kovasti yrittävät vesittää asiaa. Usein kiihkofeministit ovatkin lesboja.
Oletteko huomanneet, että tietyissä kulttuureissa ei ole naisen paikasta epäselvyyttä?
Olen joskus puhujan pöntöstä sanonut tästä miksi uskomattomien lasten puolesta ei esitetä rukousaiheita. Valitettavasti aina juuri ne herkimmät vain reagoivat, vaikka eihän tässä kukaan tarkoita syyllistää.
meillä kotona oli ainakin täysin eri naamari äidilläni.sunnuntaisin hellari naamari-arkisin noidan naamari-joten kumpikopienestä tyttärestä mahtoikaan tulla..ei kumpikaan!!!!!
voimakkaasta manipuloinnista huolimatta vetämään omat johtopäätöksensä.
tai oli,on kotona Herransa luona. Uskossa siitä asti,kun synnyin,hän tuli uskoon samana vuonna.
Siksi kai olenkin tullut Raamatun kanssa tutuksi jo sieltä asti,josta ei ole edes täyttä muistikuvaa,elämässäni ei koskaan ole ollut vaihetta,jossa olisin epäillyt Jumalan olemassa oloa,se on ollut aina itsestään selvyys.
Äitini oli hyvä uskovainen,syntymäkodissaan hän sai ankaran luterilais kasvatuksen,mutta siitä huolimatta hän ei ollut uskossaan onnellinen,ennenkuin sitten batistien kokouksessa antoi elämänsä Herralle.
Isäni ei ollut uskossa,vaikka luki Raamatun useita kertoja kannesta kanteen.
Miksi tätä kerron,tässä syy.
Äitiäni syytettiin sala ja varkain siitä,että ei isä tullut uskoon,jopa seurakunta tasolla oli arvostelua,että äitini ei olisi tarpeeksi uhrautunut isän hyväksi,ja sehän on suuri luulo ja valhe.
Ei kukaan olisi voinut antaa enempää anteeksi miehelleen,kuin äitini isälle antoi.
äiti oli aina "tosi" uskovainen,jopa liiaksikin lainalaisuudessa eli,yritti aina parhaansa,ruokki ja juotti kaikiken maailaman kulkijat,tulijat ja menijät.
Vaikka tiesi,että eräskin suurperheen isä,seurakuntalainen käytti hyväkseen äidin palvelus altiutta.
Useita kertoja kuukausittain tuli päiväksi äidin luo,ja kukaan ei pannut kortta ristiin,äiti passas alusta loppuun,ja aina uudestaan ja uudestaan.
vaikka siitä sanottiin hänelle,hän ei sitä uskonut,tahtoi vaan auttaa. Ja hän auttoi jokaista,kuka vain hänen tietoonsa tuli.Uhras kymmenykset pennin tarkkuudella.
Mutta isä ei vaan tullut uskoon,ellei sitten vähän ennen kuolemaansa ,kyllä isä siinä yritti parannusta tehdä,ja katui monia asioita ja tunnusti äidille kaikki pahat laiminlyönnit perhettään kohtaan.
Hautajaiset oli kyllä "hyvähenkiset",että paksotakin jäi sellainen tuntuma,että jospa isä sittenkin sai armon oikeaan aikaan,ryövärin armon.
Tuosta viestistä henki selvästi se lämpö ja vieraanvaraisuus, jota äitisi osoitti.
Se on aivan varma tosiasia, että se ratkaisu on tehtävä itse omasta puolesta. Kukaan ei pelastu toisen uskolla. Tästä esimerkkinä kaksi miestä. He kävivät alkoholistien paikassa jossa saa olla selvinpäin ja pestä pyykkiä, syödä hyvin ja kahvitella. Yleensäkin oleskella ja lukea päivän lehdet. Ruualla on nimellinen hinta ja jos on todella tiukka paikka talo tarjoaa.
Paikkaan on yksi ehto; tulla selvinpäin. Nuo miehet ei tuosta ehdosta välittäneet vaan pyrkivät vähän väliä päissään sinne. Paikan johtaja sanoi minulle, että toinen vetosi erään uskoon tulleen gansterin uskoon ja toinen minun. Pullistelivat asioilla ja ratsastivat ikäänkuin toisen uskolla, mutta eihän se auta.
Miksi en ole enää "uskossa", helluntailaisen mittapuun mukaan; vaikka olen suurimman osan lapsuudestani elänyt helluntailaisessa kodissa?
Itse muistan omia uskossa oloaikaani ( -70-90 luvun alku) hyvin kauniina ja puhtaina aikoina. Kadu en koskaan sitä, että sain viettää puhtaan nuoruuden; kaiken sen maailmallisuuden olen saanut kokea ehkä enemmän "järki päässä" kuin olisin kokenut ne teininä.
Tuohon aikaan ero uskovaisten ja ei-uskovaisten välillä oli suuri, esimerkiksi minulla ei ollut yhtään uskomatonta ystävää ennen 20 ikävuotta.Olin seurakunnan toiminnassa mukana, lauloin, todistin, puhuin.. aktiivisesti. Mutta, elinkö sittenkin pumpulissa, pidettiinkö minua siinä? Rajat uskovien ja ei-uskovien välillä olivat niin suuret, me pyhät veimme ilon sanomaa niille kurjille... ? Olimmeko sittenkään niin pyhiä?
Kun sitten siirryin toiselle paikkakunnalle, tutustuin uusiin ihmisiin.. yllätys ! niissä uskomattomissakin ystävissä oli hienoja ihmisiä! Ehkä jokin järkkyi.. horjui...
Uskovaisten kaksinaamaisuus, kulissien pito.. ne ovat kyllä suurimpia syitä siihen, että uskoni uskovaisuuteen, helluntailaisuuteen, horjui.. Mitä pidemmälle tätä elämää on elänyt, sitä kaameampia asioita kuulee.... Omassa kotonani tämä kulissien pito oli jokapäiväistä, ainakin sunnuntaista. Perheen ongelmat ja murheet eivät kuuluneet muille. Ovi oli avoin kaikille, uskoville tai uskosta kiinnostuneille reppanoille.. aina, mihin vuorokauden aikaan tahansa. Unohtuiko kenties kasvattaa ja rakastaa omia lapsiaan, olisiko se "lähetystyömaa" ollut lähempänä ?
Kaikesta huolimatta, olen onnellinen omasta lapsuudestani, kunnioitan vanhempiani...
Ihanasti äitikin kyllä sanoo,
että mihinkäs se usko minusta olisi lähtenyt...
Ehken ole uskoani menettänyt,
vaan uskoni uskovaisiin ihmisiin, uskontoon, kirkkojen ja seurakuntien kaavoihin ja rajoihin..
Kiitos kirjoituksesta.
Eipä siinä muuta kuin veti jotenkin sanattomaksi. Ehkä ihmiset eivät uskalla olla sitä mitä on ja siksi kulissit. Eihän kukaan kulissielämää katso vaan sitä vilpittömyyttä.
Sanoit nappiin tuosta kun 'työt' oli kaukana mutta lähetyskenttä vieressä, saman katon alla. Siinä jää omakin elämä hoitamatta. Näitä on surullisen paljon samanlaisia tarinoita.
Rukoile kuitenkin Jeesusta ilmestymään elämääsi. Kun Herra ilmestyy voit sinä olla se valo ja suola sellaisenaan ilman kulissia.
Jeesus odottaa sinua takaisin.
"Surullista on jos uskovan kodin lapset eivät ole uskossa."
Sehän on vain iloinen asia, että lapset ovat vanhempiaan fiksumpia. Lapset ovat nykyisin todella nokkelia ja ottavat asioista selvää; heitä on kohtuullisen vaikea huiputtaa sijaiskärsijöillä ja muilla naurettavuuksilla.
siinä, että luulet lasten olevan vanhempiaan fiksumpia. Heillä on vain nykyajan tietoa enemmän; elämänkokemus puuttuu. Tieto ilman koetusta on teoriaa: vasta käytäntö ja se, että kokee itse ne vaikeat koettelemukset, johtavat uskovien vanhempien (mikäli he eivät ole Janus-kasvoisia) lapset löytämään omakohtaisen uskon Auttajaan ja Lunastajaan - sijaiskärsijään, kuten täällä on sanottu.
Itselläni on tuo löytö tapahtunut vasta n. 28v:n ikäisenä. Jumalan pysäytys kohdallani ei ollut tavallista laatua: en ole kenenkään kuullut kokeneen mitään vastaavaa. Mutta Raamatun vastaansanomattomat ennakkoilmoitukset osoittivat avautuneelle ymmärrykselleni, että Jumala on ja Jeesus kärsi Vanhan Testamentin ennustusten mukaan prikulleen kirjoitusten mukaan. Hullu olisin ollut, ellen omalle kohdalleni tulleen (annetun) unen perusteella olisi 'hurahtanut' (kuten ne tietämättömät sanovat) uskoon.
Samoin uskon niiden lukemattomien omaa tietään maailmaan kulkevien uskovien vamhempain lasten kerran kohtaavan oman etsikkoaikansa ja löytävän rakastavan Isän luokse.
Ei ollakaan aiemmin taidettu vaihtaa kommentteja. Toisen uskoontulo ja todistus on aina mielenkiintoinen kun jokainen on erilainen ja jokaisella on omakohtainen uskoontulo. Sinulla se on väkevä kun kirjoituksia lukemalla ymmärrys avautui. Minulla se kaikki kävi kantapään kautta, kuitenkin Kristus-kalliolla olen ja pysyn.
Kiitos Herralle, että tässä kuitenkin ollaan ja jatketaan!
Siinäpä sitä haastetta riittääkin, että lapsista tulisi uskovia. Olen pannut merkille, että monesti vanhemmistoveljien lapset eivät ole uskossa, kun tulevat siihen ikään, että seistään omin jaloin vertauksellisesti sanottuna. Virkamiehet, sanottaisko, että kuivia.On tietysti niinkin, että osalla vanhemmista asia on niin arka, että ei pystytä esittämään rukousaihetta uskomattomista lapsista. Olen samaa mieltä siitä, että osalla ylpeys estää esittämästä rukousaihetta lapsista. Toivotan jaksamista kaikille kasvattajille vaativassa tehtävässä.
... että se johtuu kehityksestä uskovaisten vanhempien kohdalla.
Olisi hienoa, jos uskovan kodin lasten uskosta luopuminen johtuisi siitä, ettei uskovaiset vanhemmat enää halua lastensa olevan uskovaisia vanhempiensa vuoksi, vaan olisivat tajunneet lastensa oikeuden etsiä itse omat tiensä. Olisi todella upeaa, jos nykyuskovaiset vanhemmat alkaisivat yhä enemmän ymmärtää että vaikka vanhempi itse kokisikin löytäneensä todella uskostaan jotakin, se ei siirry äidinmaidossa lapseen, vaan lasten täytyy itse saada kulkea omat polkunsa. Vasta silloin lapsella on mahdollisuus todella löytää itse jotakin.
Vanhempien uskosta luopuminen on EDELLYTYS sille että ihminen voi löytää OMAN uskonsa. Tai uskonnottomuutensa. Tai mitä sitten löytääkään. Mutta ilman vanhempien uskosta luopumista sitä mahdollisuutta ei lapsella ole.
Joten se että uskovan kodin lapsi ei jämähdä vanhempiensa uskoon, vaan lähtee kulkemaan omaa tietään, on vain hyvä asia. Se merkitsee kehitystä, ja sitä että lapsi on ymmärtänyt oikeutensa oman elämänsä omistamiseen.
Ei vanhempien uskolla kukaan pelastu. Kyllä kodin tulee heijastaa niitä arvoja joissa eletään. Lapsi huomaa ne hyväksi ja tekee saman valinnan, silloin sielu pelastuu. Jos kodin arvot ovat ristiriitaiset ei lapsi omaksu niitä vaan hylkää ne, silloin on edessä tie kadotukseen.
Kuule ehkä siinä voisi olla, aivan yksinkertainen selitys?Tämä päivän nuoriso on jo niin edistyneet, että he näkevät aitouden jo kaukaa;Ja lisäisin vielä, että mailman ihmisetkin ovat nähneet monen uskovan pintapuolisuuden,että puheet on mitä parasta, mutta todellinen Kristus valo ja rakkaus> ovat vain himmeä aavistus todellisesta Kristus elämästä?Jumala rakastaa meidän aitoutta; Ja mikä voisi olla meit'ä lähempänä, perhe omat lapset sukulaiset ystävät:
Joten siis oisi> aihetta osoittaa heitä kohtaan jo rakkautta....Ola
pyhä ja arki ovat erilaisia. tekopyhät vanhemmat.
niinpä.
hyvä kysymys.
kunpa vain osaisin kasvattaa omia lapsiani eri tavalla kin oma äitini meitä lapsia...
Toisaalta ihana asia, kun sai syntyä sukuun jossa Jeesus on tärkeä ja ollaan yhteydessä muihin uskovaisiin.
Mutta se toinen puoli... En mä tiedä, mistä se johtui että äitini kohteli mua ja toista lastaan sillä tavalla. eihän se ole Jeesuksen tai Jumalan vika.
Näin jälkeen päin (reilu 10 vuotta jälkeen) olen miettinyt. Tullut vain siihen tulokseen että joka A, äitini oli sairas, skitsofreenikko B, uskonto oli mennyt liiallisuuksiin ja lasten KASVATUS RAKKAUDELLA unohtui C, saatana kiusasi paljon...
tai sitten noita kaikkia.
vajaa 10 vuotta sitten äitini sairastui ja sen jälkeen ei ole oikein normaali ollut vaan hoidossa jatkuvasti ja lääkityksellä. toisaalta hyväkin asia, sillä hän "rauhoittui" sen jälkeen. mutta ei sairaus ole ikinä kivaa.
tottakai ole syyttänyt äitiäni? vai ketä syyttäisin? en ketään? ei sille vaan ole voinut mitään.
no, joka tapauksessa silloin kun äitini sairastui, sairastui myös häne toinen lapsensa, joka on ollut myös hoidossa useita vuosi skitsofrenian takia.
miksi minä en sairastunut? no, vain Jumala tietää.
toisaalta annan itse selityksen siinä, että lähdin kotoa 16-vuotiaana, vähän ennen kuin äiti sekosi lopullisesti... joten "pääsin pakoon" hänen väkivaltaisuuttaan.
Samalla tietenkin hylkäsin Jeesuksen ja kaiken siihen liittyvän, koska mulla oli vain se kuva jonka äiti oli antanut, ENKÄ TIETENKÄÄN HALUNNUT TULLA SELLAISEKSI KUIN ÄITINI OLI!!!
no. itkettää usein silti, viakka ne ajat on takana ja olen saanut tulla takaisin Jeesuksen luokse.
an tiedä tuleeko mun ja äidin välille koskaan mitään ihmeellistä suhdetta - hyvä kun muutama sana vaihdetaan...
Olenkohan katkera? enkö ole antanut anteeksi?
emme ole kaskustelleet niistä lapsuus tai nuoruusvuosista. koska eihän kuitenkaan ymmärtäisi mitä olin kokenut tai mitä hän oli minulle tehnyt. (koska vieläkin siis tunnen nahoissani)
Äitini mielestä hänellä oli oikeus rangaista minua, koska Raamatussa sanotaan jotain kurista ja vitsasta ym... näin aikuisena ymmärrän ne asiat kuitenin eri tavalla, enkä koskaan voisi kohdella omia lapsiani niin!! (vaikka kuria pidänkin ja rajat heillä on)
mutta multa puuttui se rakkauskin! :( ei ollut muuta kuin laki! jos teet sitä tai sitä tai tätä niin HELVETTIIN JOUDUT!!
kauheeta pelottelua lapselle, joka ei oikeasti ymmärrä niistä asioista mitään.
vielä mietin itsekseni ja mieheni kanssa että miten omien lastemme kanssa edetään. vielä ovat innoissaan tulemassa mukaan kokouksiin ja rakkauttakin rajojen kanssa annetaan. eli eivät einakaan samanlaista kuvaa anneta omille lapsilleni.
no, mutta kaikki varmaan selviää aikanaan. :)
onneksi Jumala on armollinen!
siunausta teille kaikille!