Suomessa oli aikanaan ns. lapin kyliä, joiden elinkeino oli eränkäynti.
Niistä suurin osa on ollut Lapin läänissä.
Kun 1800 luvun puolivälissä Majava ja Metsäpeura oli käytännössä pyydetty sukupuuttoon, niin näiden kylien veronmaksukyky romahti.
Kylien asukkaat hajaantuvat muihin kyliin ...
Lapin kylä oli itseasiassa suurehko tila, ei varsinaisesti kylä, jota asui muutama perhe ja ne yhdessä vastasivat veroista.
Osa näistä asukkaista hakeutui maanviljelijöiksi, toisista tuli poromiehiä tai kalastajia.
Suurin osa harrasti kaikkia näitä elinkeinoja.
Nyt on ylälapissa ruvettu kiistelemään siitä, että vanhat Lapin kylät pitäisi palautaa omistajilleen, vaatimuksen takana on kansainvälinen sopimus jonka Suomikin on kirjoittanut ja joka takaa alkuperäisasukkaille niiden oikeuden maihinsa joita ne on hallinneet aikoinaan.
Oleellista on se, että lain mukaan maaomaisuus vaihtaa omistajaa kolmella tavalla, se on periminen, kauppakirja tai oikeuden päätös esim. pakkolunastus.
Muulla tavalla ei maaomaisuus vaihda omistajaa.
Nyt on sillälailla, ettei esim. Metsähallituksen maista löydy lapin kylien kohdalta mitään näistä kolmesta toimenpiteestä.
Eli valtio ei ole perinyt, ostanut tai esim. pakkolunastanut maksamattomien verojen takia näitä maita vaan juridisesti ne on niiden omaisuutta jotka on ne aikanaan omistaneet.
Eli pitäisikö alueet valtion pakkolunastaa, palauttaa saamelaisille kollektiivisesti, palauttaa niille jotka pystytään kirkonkirjojen mukaan selvittämään laillisiksi perillisiksi vai jättää asia tulevien sukupolvien ratkottavaksi eli unohtaa ...
Vai pitäisikö kaikille sen kunnan asukkaille palauttaa jotakin maa-alueita, joiden suku on sieltä kotoisin.
Niistä suurin osa on ollut Lapin läänissä.
Kun 1800 luvun puolivälissä Majava ja Metsäpeura oli käytännössä pyydetty sukupuuttoon, niin näiden kylien veronmaksukyky romahti.
Kylien asukkaat hajaantuvat muihin kyliin ...
Lapin kylä oli itseasiassa suurehko tila, ei varsinaisesti kylä, jota asui muutama perhe ja ne yhdessä vastasivat veroista.
Osa näistä asukkaista hakeutui maanviljelijöiksi, toisista tuli poromiehiä tai kalastajia.
Suurin osa harrasti kaikkia näitä elinkeinoja.
Nyt on ylälapissa ruvettu kiistelemään siitä, että vanhat Lapin kylät pitäisi palautaa omistajilleen, vaatimuksen takana on kansainvälinen sopimus jonka Suomikin on kirjoittanut ja joka takaa alkuperäisasukkaille niiden oikeuden maihinsa joita ne on hallinneet aikoinaan.
Oleellista on se, että lain mukaan maaomaisuus vaihtaa omistajaa kolmella tavalla, se on periminen, kauppakirja tai oikeuden päätös esim. pakkolunastus.
Muulla tavalla ei maaomaisuus vaihda omistajaa.
Nyt on sillälailla, ettei esim. Metsähallituksen maista löydy lapin kylien kohdalta mitään näistä kolmesta toimenpiteestä.
Eli valtio ei ole perinyt, ostanut tai esim. pakkolunastanut maksamattomien verojen takia näitä maita vaan juridisesti ne on niiden omaisuutta jotka on ne aikanaan omistaneet.
Eli pitäisikö alueet valtion pakkolunastaa, palauttaa saamelaisille kollektiivisesti, palauttaa niille jotka pystytään kirkonkirjojen mukaan selvittämään laillisiksi perillisiksi vai jättää asia tulevien sukupolvien ratkottavaksi eli unohtaa ...
Vai pitäisikö kaikille sen kunnan asukkaille palauttaa jotakin maa-alueita, joiden suku on sieltä kotoisin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
itse omaan myös saamelaisia esi-isiä 1700-luvulta taaksepäin.
miten tämä perimiskysmys määriteltäisiin eli ketkä olisivat oikeutettuja perimään lapinkylien maat?
jälkeläisiä samaan lapinkylään on nykyään kymmeniä tuhansia.
No näinhän se on, mutta tuskin laki tuntee sellaista tulkintaa että osa perijöistä voitaisiin evätä perijöiden suuren määrän takia.
Eli perijöiden pitäisi itse ilmoittaa ettei halua ottaa perintöä vastaan, jos tämä linja valitaan ongelman ratkaisuksi ...
Toisaalta jos asiaa ei oteta käsittelyyn, niin joka tapauksessa esim. EU:n oikeusistuimet joutuvat jossakin vaiheessa siihen ottamaan kantaa, koska kyseessä on alkuperäisasukkaiden oikeudet jotka on kansainvälisten sopimusten mukaan ratifioitu.
Yksi kysymys. Miksi se maa pitää omistaa? Kun vertaa nykyistä "ikimuistoista" nautintaoikeutta vs. omistamista, niin taitaa tuo kulupuoli kääntyä nautinnan eduksi. Ajatelkaa. Perintövero, myyntivoiton vero, metsänhoitokustannukset, tienhoitovelvoitteet, mahdollisesti kiinteistövero tulevaisuudessa.
Tulopuolella eivät taida olla muut kuin mahdolliset metsätuotot, mutta niitäkin tulee harvoin merkittäviä määriä kun metsä nyt vain sattuu kasvamaan hitaasti. Turismi on yksi mahdollisuus, mutta se vaatii myös investointeja majoitukseen ja muuhun.
Muutamassa sukupolvessa perinnönjaot pilkkovat isommankin maa-alueen niin että haitat kumuloituvat.