STUBBIN LÖYSÄSTÄ JUORUILUSTA AIVAN USKOMATTOMAT MITTASUHTEET
Euroopan unionin suuria ajankohtaisia tehtäviä ovat yhteisön talous- ja kilpailukyvyn tehostaminen tasapainossa sosiaalisen hyvinvoinnin kanssa, laajentumisen valmistelu sekä kriisinhallintakyvyn kehittäminen.
EU-parlamentin itsetunnon pitää kestää myös ratkaisujen ja toiminnan arviointia.
Pitemmällä tähtäyksellä unionin on kyettävä uudistamaan myös päätöksentekoa ja toiminnallisia rakenteita.
Vaativa luettelo antaa aiheen olettaa, että aika ei riitä EU:ssa turhanpäiväiseen hössöttämiseen, mutta tämä johtopäätös on valitettavan väärä. Hyvä esimerkki on käsittämättömät mittasuhteet saanut sanailu ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) lehtihaastattelusta, jonka yhdessä kappaleessa hän arvioi EU-parlamentin työskentelyä ja valintajärjestelmää.
Varsinaiseksi tehosekoittajaksi aiemminkin osoittautunut europarlamentaarikko Alexander Stubb (kok.) informoi haastattelusta EU-parlamentin konservatiivijohtoa tavalla, joka sai kohun liikkeelle. Aihe alkoi nousta EU:n kahden pääpuolueen väliseksi - ikään kuin kyseessä olisi aivan tavaton ja perustavaa laatua oleva ristiriita.
Ikävintä Stubbin pahantahtoisessa juoruilussa on, että hän onnistui sotkemaan sen vaikutuksiin mukaan myös Suomen EU-puheenjohtajuuden vuoden 2006 loppupuoliskolla. Ennen vanhaan vastaavaa viestinkuljetusta Moskovan tai Tukholman kautta pidettiin epäisänmaallisena. Niin on syytä pitää Brysselin korttiakin.
Kokoomuksen oppositioasema ja kotimainen presidenttipeli tuntuvat stressaavan niin paljon, että kaikkien hermot puolueessa eivät kestä sitä. Tämä ei kuitenkaan saa olla peruste härskeille poliittisille välistävedoille ja Suomen maineen horjuttamiselle EU:ssa.
Toivottavasti EU:n vastuullisissa piireissä on perehdytty riittävästi Suomen hallituksen EU-politiikan periaatteeseen, jonka olennaisia kohtia esimerkiksi juuri ulkoministeri Tuomioja on esitellyt ahkerasti.
EU:n keskeisissä toimielimissä, joihin parlamenttikin kuuluu, Suomi tavoittelee yhteisöllistä tasapainoa. Parasta päätöksentekoa syntyy, kun parlamentti, komissio ja ministerineuvosto päättävät asioista omilla toiminta-alueillaan, mutta tiiviissä yhteistyössä keskenään.
Tämä on se suuri linja, eikä yksittäisten päätösten arvostelu, johon Stubb itsekin on osallistunut.
http://www.demari.fi/Article.jsp?article=3718&main=4
Euroopan unionin suuria ajankohtaisia tehtäviä ovat yhteisön talous- ja kilpailukyvyn tehostaminen tasapainossa sosiaalisen hyvinvoinnin kanssa, laajentumisen valmistelu sekä kriisinhallintakyvyn kehittäminen.
EU-parlamentin itsetunnon pitää kestää myös ratkaisujen ja toiminnan arviointia.
Pitemmällä tähtäyksellä unionin on kyettävä uudistamaan myös päätöksentekoa ja toiminnallisia rakenteita.
Vaativa luettelo antaa aiheen olettaa, että aika ei riitä EU:ssa turhanpäiväiseen hössöttämiseen, mutta tämä johtopäätös on valitettavan väärä. Hyvä esimerkki on käsittämättömät mittasuhteet saanut sanailu ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) lehtihaastattelusta, jonka yhdessä kappaleessa hän arvioi EU-parlamentin työskentelyä ja valintajärjestelmää.
Varsinaiseksi tehosekoittajaksi aiemminkin osoittautunut europarlamentaarikko Alexander Stubb (kok.) informoi haastattelusta EU-parlamentin konservatiivijohtoa tavalla, joka sai kohun liikkeelle. Aihe alkoi nousta EU:n kahden pääpuolueen väliseksi - ikään kuin kyseessä olisi aivan tavaton ja perustavaa laatua oleva ristiriita.
Ikävintä Stubbin pahantahtoisessa juoruilussa on, että hän onnistui sotkemaan sen vaikutuksiin mukaan myös Suomen EU-puheenjohtajuuden vuoden 2006 loppupuoliskolla. Ennen vanhaan vastaavaa viestinkuljetusta Moskovan tai Tukholman kautta pidettiin epäisänmaallisena. Niin on syytä pitää Brysselin korttiakin.
Kokoomuksen oppositioasema ja kotimainen presidenttipeli tuntuvat stressaavan niin paljon, että kaikkien hermot puolueessa eivät kestä sitä. Tämä ei kuitenkaan saa olla peruste härskeille poliittisille välistävedoille ja Suomen maineen horjuttamiselle EU:ssa.
Toivottavasti EU:n vastuullisissa piireissä on perehdytty riittävästi Suomen hallituksen EU-politiikan periaatteeseen, jonka olennaisia kohtia esimerkiksi juuri ulkoministeri Tuomioja on esitellyt ahkerasti.
EU:n keskeisissä toimielimissä, joihin parlamenttikin kuuluu, Suomi tavoittelee yhteisöllistä tasapainoa. Parasta päätöksentekoa syntyy, kun parlamentti, komissio ja ministerineuvosto päättävät asioista omilla toiminta-alueillaan, mutta tiiviissä yhteistyössä keskenään.
Tämä on se suuri linja, eikä yksittäisten päätösten arvostelu, johon Stubb itsekin on osallistunut.
http://www.demari.fi/Article.jsp?article=3718&main=4
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kirjoitin jo aiheesta. Tapauksen ainoat löysät ovat päässeet Tuomiojalta, mutta ay-media sekoittaa onnistuneesti ajatuksien lisäksi, mistä nyt kyse on.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000107&posting=22000000011779780
Tuomiojan tulisi kyllä kantaa "sanailunsa" vastuu ihan itse, eikä sälyttää sitä joukkioineen ulkopuolisten kannettavaksi. Olennaista ei ole kuka tiedon välitti, tai koska välitti. Vaan KUKA sanoi ja MITÄ sanoi; tieto kyllä kohteensa tavoittaa ulkoministerien lausunnoista.
Stubbin olisi pitänyt vaatia Tuomiojan päätä julkisesti vadille, eikä suhmuroida varjoissa. Stubbin avoin olemus ja imago kärsivät pahan kolauksen. Mikään ei Stubbin suhteen koskaan ole kuin ennen.
Se oli ehkä poliittista korrektiutta Tuomiojaa kohtaan, ei sen enempää.
Tämä keskustelu on hyvä esimerkki kansan harhaanjohtamisesta. Tässä paikalla tulisi käydä keskustelua Tuomiojan nolosta kommentoinnista, ja asemmalleen ymmärtämättömästä asennoitumisesta. Ei suinkaan postiakaan ammuta vaikka toisi perille perättömän haasteen?
Europarlamentaarikkona Stubb olisi kyllä voinut puolustaa europarlamenttia aivan julkisesti, välittämättä omasta ja Tuomiojan kansallisuudesta. Sitähän eurooppalaisuus on, että eurooppalaiset keskustelevat, arvioivat ja päättävät.
Uskoisinkin Stubbin toiminnan olleen vain puoluepoliittista irtopisteiden kalastelua konservatiiviryhmälle sinänsä, ja kokoomuksen presidenttiehdokkaalle erityisesti. Stubb ilmeisesti arveli Tuomiojan mokan olevan niin suuri juttu, että se salli epä-avoimen kantelupukkimaisen toiminnan, periaatteet hyläten. Stubb tavallaan syvensi Tuomiojan patologisen erehdyksen suomi-kuvalle antamaa iskua, suorittaessaan onnettoman manööverinsä. Stubb ikään kuin lähestyi kepulaisia ja kommunisteja.
Stubb ei suostunut valehtelemaan demarin puolesta, patologisen demarin. Totuudenpuhumisesta tässä on kyse.
Ja ennen muuta, Tuomiojasta. Eli puhutaanpa vastedes itse asiasta.
Et oikein näytä hyväksyvän selviä tosiasioita (mikä toki on yleistä ihmisluonnolle) Stubbin erehdyksen suhteen, mutta toki Tuomioja on ensimmäisen kiven vierittäjä tässäkin asiassa.
Tuomioja on mielestäni jotenkin kepulainen. Hänellä on jyrkkiä mielipiteitä asioista, toisaalta hän sovittelee ja kieltää puheensa siten, että hän taas kohta voi alkuperäistä mieltään. Tuomiojahan on innokas Israel-vastustaja, joka mielestäni kätketysti hyväksyy Hamasin tavoitteen juutalaisyhteiskunnan hävittämisestä ikuisesti. Lopullisen ratkaisun tiellä olevat esteet estänevät häntä näkemästä tavoitteensa toteutumista. Lapsettoman Tuomiojan kyvyttömyys empatiaan on silmiinpistävän selkeää. Kaikki muut eu-ulkoministerit tuomitsevat lapsien käytön itsemurhaterroristeina.
Sellainen vika minun on kyllä luettava syykseni, etten mitenkään juorulehtiä ja totuutta osaa sommitella keskenään. Jätänkin ne noteeraamatta komeasti. HS:n uutisointikin on Halos-kampanjoinnissaan usein yli sen rajan, jossa voidaan puhua kansalaisjournalimista, eikä uutisoinnista. Kyseessä on pikemminkin blogi.
Tuomioja ei ole ensimmäinen kiven vierittäjä, vaan koko kiven tekijä. Ei ole toista syypäätä hänen lausunnoilleen, ei vaikka miten joku haluaisikin.
Tuomioja on niin johdonmukainen Presidentin kanssa poliittisessa linjassaan, etten kepulaiseksi lähtisi arvioimaan. Korkeintaan joku lausunto viittaa ailahtelevuuteen. Muuten kyseessä on niin linjansa pitänyt umpitaistolainen, joka ei ole huomannut 70-luvulta yhteiskunnassa mitään muutosta.
Kyvyttömyys empatiian, kyllä. Näyttäisi olevan kyvyttömyys myös ulkopoliittiseen asemaansa, kuten johtokolleegalleenkin on ominaista.
Kunnianloukkaussyytteet uhkaavat totuudenpuhujia. Idea on se, että muodon tarkkuus ohittaa totuuden epäselvyyden. Pelkään pahoin, että juristiyhteiskunta ohittaa lähiaikoina Suomen oikeusyhteiskuntana.
Et oikein ilmeisesti tunne ajatuksellisen ja poliittisen toiminnan historiaa, tai sen kansainvälisiä yhteyksiä. Antisionisnismi oli natsisaksan polttoaine ja Neuvostoliiton diktaattorin kätevä peliväline.
Tuomioja ja Halonen eivät ole tehneet julkista eroa marxilaisuuteen, joskin hoipertelua markkinatalouden suuntaan on havaittavissa. Kepulaiseksi mielestäni toiminnan tekee se, että asiat ovat aina niin tai näin.
En lähtisi noinkaan herkästi arvioimaan minun poliittisen historian, tai geopolitiikan tuntemustani. Saattaa jäädä pää vetävän käteen.
Marxilla itsellään oli hoipertelua markkinatalouden suuntaan, siitähän nimenomaan marxismissa oli kyse. Ennemmin nimittäisin Erkkiä marxilais-hegeliläiseksi.
Juristiyhteiskunta tekee globaalisti tuloaan maailman rakenteiden monimutkaistuessa. Se on väistämätöntä, eikä onneksi vain huono asia. Suomalaisesta oikeusvaltiollisuudesta en ole oikein sitten lapsuuden vakuuttunut. Kuka on elänyt kiinteässä yhteydessä vaikkapa kasinovuosien tapahtumiin valtionhallinnon taholta, ei usko Joulupukkiinkaan.
Luin mielenkiinnolla.
-
Lienee tiedossa, että Halosen kannatus on jo tippunut alle 50 %:n ja silloin kaikki
on mahdollista kokoomukselle
Olen laittanut kansalaiskeskustelussa saman merkille. Jyrkin ja Matin sopimus toisesta kierroksesta on ja pitää; toisella kierroksella voimatasapaino muuttuu varmasti. Riittävästikö, sitä en osaa sanoa. Mutta tiukkaa on.
--
Merkillistä loanheittoa demareilta, kun ei löydy ehdokkaasta aihetta, tartutaan hyvin epäpoliittiseen puolueen riveissä olevaan meppiin, jota syytetää sitten totuuden puhumisesta. Pateettista keskustelua.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000107&posting=22000000011779385
Noinko kova hätä demareilla on mollata kokoomusta ja Niinistöä,kun molempien kannatus kasvaa ja Halonen joutuu 2. kierroksella Niinistöä vastaan, missä hän ei pärjää luokkakantaisella työläiset/herrat-vastakkainasettelulla.