Musiikki aiheuttaa masentumista

Aadam

Olen ammatiltani muusikko, mutta en jaksa enää juurikaan musiikkia. Kun katselen kirjaston musiikkiosastolla kaikkia musiikin opuksia, säveltäjäelämänkertoja, laulukilpailutuotoksia ja tähän vuodenaikaan joululauluvihkoja ja -kirjoja, herättävät ne kaikki minussa sekä huvittuneisuutta että masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta.

On varmaan hyvä, että lapset ja nuoret opiskelevat musiikkia, mutta jos lapsi pakotetaan siihen jo varhain toiveessa, että hänestä tulee tähti, voidaan tehdä lapsen elämä hyvin murheelliseksi. Itseäni ei soittamiseen pakotettu, mutta ajauduin ammattiin kun muut ovet sulkeutuivat, ja kun nyt se ja vihoviimeinenkin ovi ovat sulkeutuneet, olen likipitäen työkyvytön.

Minusta ainoaa hyvää musiikkia on kun soitetaan hitaasti jotain kauniita sointukulkuja, Bachia tms. Nopeeta räminää kuulee tarpeeksi (esim. liikenteen meteli, rakennustyömaat). Radiossani on ajastin, joka sulkee yöklassisen johonkin aikaan yöstä.

Helene Schjerfbekiltä on kuulemma tämä osuva lausuma: Kaikki ammentavavat voimansa lapsuudestansa, ja kaikilla lapsuus on raskas. Annetaan käteen viulu jota ei osaa soittaa.

8

921

    Vastaukset 8

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • voimia sulle

      Se on sitä luovan ihmisen prosessia, usko pois. Näkisin asian positiivisena.Sinä olet työstämässä tiedostamattasi jotain uutta, ja siksi kaikki valmis häiritsee juuri nyt. Kuuntele luontoääniä. Valmiiksi tehty ei miellytä silloin kun tekee mielessään omaa. Tämä on arvaus vain, teen itsekin luovaa työtä ja minulla on ollut sitä itseensä syventymistä välillä. Tällähetkellä on luova kausi.Voimia voimia.

    • Sulo.S

      Viestisi oli mielenkiintoinen ja ihan uutta, että musiikki masentaa. Uskon sen olevan sinulla vain välivaihe.
      Itse soitan kitaraa ja on meillä muitakin soittimia. Minulle musiikki on aina ollut tärkeää ja musiikkimaku aina ollut varma.

      Aloituksesi oli senverran kiinnostava, että anna kuulua itsestäsi jatkossa.

      Hyvää syksyä ja voimia sinulle!

    • kapitalistisika

      Heippa Aadam ja kiitos viestistäsi, heti alkuun haluan sanoa, että vaikka en itse ole ammatilta muusikko, niin olen sävellelyt kitaroilla yms laulelmia. Uskon, että vasta kuultuani minun sävellyksiäni, kokisit masentumisen täydellisyydessään. Voimia kuitenkin sulle, uskon, että kokemuksesi on ohimenevää.

      • Sulo.S

        >>Uskon, että vasta kuultuani minun sävellyksiä, kokisit masentumisen täydellisyydessään>>.

        Sinulla on ainakin huumori tallella joka on hyvä merkki!


    • toinen muusikko

      Hei!

      olen itse myös muusikko, ja välillä tuntuu ihan samalta. Olen itsekin ihmietellyt sitä, että välillä tuntuu ettei kestä oikein mitään ääniä...tai mitään soivaa, tai varsinkaan minkäänlaista yleistä hälinää...


      Ehkä kaikki johtuu vain siitä, että ammattimuusikkona joutuu kuuntelemaan musiikkia aivan erilailla. Kun itse soittaa kappaleita, joutuu koko ajan tarkailemaan ja kuulemaan eri sävyjä ja sointia. Ehkä "korvat ja mieli" samalla ylirasittuu...

      Toisaalta itselläni on ainakin myös "liian hyvä kuulo", eli siksi monesti jopa kadulla ohi menevän linja-auton ääni tai vaikkapa kahvilasssa viereisessä pöydässä istuvien puhe voi välillä tuntua aivan sietämättömältä.

      Bachin musiikista minäkin pidän, ja hitaasta sellaisesta. Se on jotenkin niin "puhdasta" ja rakenteeltaan selvää. Ehkä tämä kaikki on sitten vain jotain "ihmismielen" kummallisia prosesseja. Ehkä juuri tuommoinen rauhallinen ja järjestelmällinen musiikki, auttaa ihmistä selvantämään itselleen omia ajatuksia ja mietteitä, kenties.

      Itsestäni tuntuu ainakin useimmiten pahalta juuri sellainen musiikki, joka on "häsellystä", eli liikaa ääniä, liian nopea tempo (yli oman perussykkeen) ja jotenkin muodoltaan ja rakenteeltaan. Jos musiikin syke on rauhalliseempi kuin oma pulssi, niin se jotenkin yleensä rauhoittaa omaa oloa. Luonnon äänet: meren kohina ja tuuli toimii myös. Välillä oikeasti kaikkein parasta musiikkia kuitenkin on HILJAISUUS!!!

      Musiikki ammattina on ainva ihana asia, mutta sen huonoja puolia on se, että siihen voi välillä väsyä. Sen jälkeen ei hetkeen voi edes sietää mitään musiikkia. Kun musiikki masentaa, itseä ärsyttää paljolti myös toisten ihmisten ilo ja kyky nauttia musiikista.

      Muusikolle musiikki on aina paljon muuta kuin vain työ tai harrastus, se on osa sitä ihmistä. Itselleni musiikki on tapa ajatella ja tuntea asioita. Muusikko käsittelelee paljon asioita musiikilla, ja kun "suhde musiikkiin on katkolla", niin itsestä tuntuu vielä pahalta se, ettei oikein voi tehdä mitään asialle: varsinkin kun se oma väline tuollaisten ongelmien käsittelyyn on aina ollut musiikki ja soittaminen.

      Älä pakota itseäsi musiikin pariin, ja jos vain voit, niin ota vähän välimatkaa. Tee jotain muuta: kokeile piirtämistä, leivo vaikkapa sämpylöitä, askartele joulukortteja, täyttele sanaristikoita tai rakentele palapelejä: ennen kaikkea anna itsellesi aikaa. Yhtäkkiä saatatkin joku ilta huomata, että kas kummaa, olisipa kiva kuunnella vaikkapa musiikkia, tai jopa itse soittaa sitä.

      Toivottavasti löydät vielä musiikin uudelleen!

      • tyttynen

        Hyvä Adam, uskon ymmärtäväni, miltä sinusta tuntuu..

        Tuleva ammattini tulee liittymään musiikkiin, klassisen puolen piano-opinnot ovat pitkällä.. ja viihdemusiikilla tienaan opiskelurahat, sekin on tärkeää mulle.

        Kun masennuin, en kestänyt katsoa pianoa moneen kuukauteen. Harjoitteleminen tuntui puulta, ja pianoon ei tullut koskettua.

        Mutta kuukausien jälkeen.. kun masennus hellitti niin aloin taas harjoittelemaan. Huomasin että taidot eivät olleet ruostuneet niin paljon kun ajattelin. Ja mikä parasta, nyt tuntuu taas tosi hyvältä soittaa. Ihanalta.

        Neuvoni siis on.. että anna ajan kulua. Kun masennus helpottaa, niin musiikkikin alkaa taas kuulostaa erilaiselta. Siitä alkaa taas nauttia, eikä se ahdista.
        Tsemppiä :)


      • mjuuzic
        tyttynen kirjoitti:

        Hyvä Adam, uskon ymmärtäväni, miltä sinusta tuntuu..

        Tuleva ammattini tulee liittymään musiikkiin, klassisen puolen piano-opinnot ovat pitkällä.. ja viihdemusiikilla tienaan opiskelurahat, sekin on tärkeää mulle.

        Kun masennuin, en kestänyt katsoa pianoa moneen kuukauteen. Harjoitteleminen tuntui puulta, ja pianoon ei tullut koskettua.

        Mutta kuukausien jälkeen.. kun masennus hellitti niin aloin taas harjoittelemaan. Huomasin että taidot eivät olleet ruostuneet niin paljon kun ajattelin. Ja mikä parasta, nyt tuntuu taas tosi hyvältä soittaa. Ihanalta.

        Neuvoni siis on.. että anna ajan kulua. Kun masennus helpottaa, niin musiikkikin alkaa taas kuulostaa erilaiselta. Siitä alkaa taas nauttia, eikä se ahdista.
        Tsemppiä :)

        Hei!

        Kiitos viesteistä. Sain uutta toivoa tähän väliltä niin toivottomalta tuntuvaan musiikin tekoon. Olen minäkin ammattimuusikko ja jatko-opiskelija. Kun musiikki on koko elämä, siihen liittyy niin paljon stressitunteita väsyneimpinä hetkinä.

        Lisäksi kun lähikuukaudet, tai itse asiassa pari vuotta ovat menneet pohtiessa ja työstäessä fyysisiä soittamiseen liittyviä ongelmia, on soiton riemu ja nautinto läsnä vain ajoittain. Ei siinä auta kuin hetkeksi erinomaiset arvosanat ja onnistumiset keikoilla.

        Kotona en ole pystynyt kuuntelemaan musiikkia pariin vuoteen. Nautin niin paljon enemmän rauhoitavasta hiljaisuudesta. Joskus kun olen ollut pitkään ilman ääniä, alan laulaa. Musiikki tulee kuitenkin sisältä ja voin siitä nauttia. Mutta etäisyyttä ilman en nyt pysty nauttimaan.


      • mjuuzic kirjoitti:

        Hei!

        Kiitos viesteistä. Sain uutta toivoa tähän väliltä niin toivottomalta tuntuvaan musiikin tekoon. Olen minäkin ammattimuusikko ja jatko-opiskelija. Kun musiikki on koko elämä, siihen liittyy niin paljon stressitunteita väsyneimpinä hetkinä.

        Lisäksi kun lähikuukaudet, tai itse asiassa pari vuotta ovat menneet pohtiessa ja työstäessä fyysisiä soittamiseen liittyviä ongelmia, on soiton riemu ja nautinto läsnä vain ajoittain. Ei siinä auta kuin hetkeksi erinomaiset arvosanat ja onnistumiset keikoilla.

        Kotona en ole pystynyt kuuntelemaan musiikkia pariin vuoteen. Nautin niin paljon enemmän rauhoitavasta hiljaisuudesta. Joskus kun olen ollut pitkään ilman ääniä, alan laulaa. Musiikki tulee kuitenkin sisältä ja voin siitä nauttia. Mutta etäisyyttä ilman en nyt pysty nauttimaan.

        Tuo luova ala on varmasti paineita täynnä!Koko ajan pitää luoda jotain uutta tai harjoitella kuin hullu!Itse suosittelen,että pidä kunnonhermoloma eli ns.luovatauko. Ei kannata itseään loppuun polttaa!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et halua kaivattusi

      kanssa suhteeseen? Onko jokin syy vaikka rakastat häntä?
      Ikävä
      109
      1005
    2. 61
      917
    3. Carunan hinnat

      Yks proffa vauuttaa, ettei Caruna voi noin vain nostaa hintoja koska suomen laki kieltää, toinen proffa sanoo että Carun
      Maailman menoa
      76
      708
    4. Koetko vielä et

      Olen elämäsi rakkaus?
      Ikävä
      65
      672
    5. Joko uskallat.

      Huomenna nähdään.
      Ikävä
      41
      655
    6. Kunnan päätie ja sen lähialueet

      Arvon hyrynsalmelaiset. Tätä palstaa on näin Ukkohallan mökkiläisena ihan viihteellistä lukea. Milloin teitä ahdistaa la
      Hyrynsalmi
      33
      578
    7. Mikä sun kaivatussa on se miksi ihastuit

      ja ikävöit? Eli se jokin asia, mikä aiheutti tunteen, että tuossa on sitä jotain? Meinasitko tehdä asialle jotain vai ka
      Ikävä
      22
      562
    8. Toimittajat ulkomailta saapuivat eilen vaskiviikoille

      Toimittajat lähtivät tutustumaan Lieksan yöelämään ja kultturitarjontaan. Kaikki yllättyivät kuinka aktiivista ja innoka
      Lieksa
      25
      531
    9. Oletko tullut siihen

      Tulokseen ettet saa minua
      Ikävä
      51
      522
    10. Mitä luulet

      Mitä luulet kaivattusi ajattelevan sonusta? Onko jotain mitä haluaisit oikaista hänelle?
      Ikävä
      37
      488
    Aihe