"Viranomaisten mukaan Charles Darwinin evoluutioteoriaa vastaan on esitetty niin uskottavaa tieteellistä kritiikkiä, että ohella on syytä opettaa luomiskertomukseen perustuvaa "älykkään suunnittelun teoriaan". "
Eli tähän asti uskottavin teoria, jota ollaan kritisoitu, korvataan astrologiaan rinnastettavalla epäteorialla, jota kritisoidaan paljon enemmän. Liekö halu kieltää tieteen saavutukset yhteydessä siihen että valitsivat apinan presidentikseen?
Eli tähän asti uskottavin teoria, jota ollaan kritisoitu, korvataan astrologiaan rinnastettavalla epäteorialla, jota kritisoidaan paljon enemmän. Liekö halu kieltää tieteen saavutukset yhteydessä siihen että valitsivat apinan presidentikseen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
RASISTI!
Parempi rasisti kuin basisti.
Luomishypoteesi on ihan järkevä ainakin noin intuitiivisesti ajatellen, mistä syystä maailmassa onkin niin paljon uskontoja. Niin kuin aamiaispöytä ruotsinlaivalla vaatii selitykseksi keittiöhenkilökunnan olemassaolon, niin maailmankaikkeus näyttäisi vihjaavan luojan olemassaoloon. Ateistit sen sijaan väittävät, että kaikki on syntynyt spontaanisti itsestään ja vailla mitään syytä. Väite on yllättävä ja vaatii mielestäni kunnon perustelun, mutta jostain syystä on todistustaakka vieritetty yksinomaan ns. uskisten harteille.
Käsittääkseni tiedemaailmassa paljolti pyritään todistelemaan asioita havaittujen todistusaineistojen perusteella (eikä esim. huhujen tai perusteettomien väittämien). Tämä lähestymistapa tuo jatkuvasti luonnostaan ateistista todistusaineistoa maailman synnystä.
Itse pidän outona käsitystä siitä, että materian pitäisi ylipäänsä syntyä tai tulla luoduksi. Ihminen ajattelee helposti materiaa itsensä kautta (egoistisesti), tyyliin: minä synnyin, materiankin tulee syntyä. Tämä on mielestäni kummallinen lähtökohta. Miksi materian tai tyhjyyden pitäisi syntyä?
Kannatan kuitenkin lämpimästi ateismin ja deismin rinnakkaiseloa, kunhan kouluopetuksen tieteellistä pohjaa ei lähdetä murentamaan vanhojen tarinoiden tähden. Muistakaamme että valistuksen ajalla ateistit ja deistit edustivat molemmat edistysvoimia. Deistit katsoivat että Jumala/Jumalat eivät voi olla sidoksissa mihinkään tiettyyn kulttuuriin/riitteihin, vaan kyseessä olisi universaali Jumala. Ateistit ovat tunnetumpia, ja ateistisiin lähtökohtiin on tieteen hyvä nojata.
En katso hieman yllättäen kuuluvani kumpaankaan ryhmään, enkä katso muidenkaan ihmisten todella kuuluvan. Mielestäni ihminen on nimittäin orientoituva otus, joka asioita ajatellessaan vuoroin pitää totena yhtä, vuoroin toista. Ihmisen orientaatiouskon kahlitseminen on mielestäni väärin. Orientaatiouskon avulla ihminen voi johdattaa itsensä erilaisiin hypoteettisiin (jopa arvauksellisiin) johtopäätöksiin, jotka tuskin koskaan ovat täysin oikeita.
Toisaalta väittely esim. evoluutiosta on enempi hörhökreationistien juttuja. Valistuneet uskiksethan ajattelevat evoluutiota osana luomista, niin islamilaisten kuin kristittyjenkin keskuudessa.
Mitä olemassaolon yleiseen mysteeriin tulee, näkisin että ihmisen halu uskoa johonkin johdattaa käsityksiä. Minua esim. miellyttää kovasti ajatus ihmisen täydellisestä mitättömyydestä suuressa avaruudessa, ja näen uskovaiset pelkojen vankeina: he haluavat uskoa että olemassaolollaan on jokin merkitys, eksistentiaalinen tuska lievittynee tuolla tavalla.
Tuossa kirjoituksessa oli paljonkin ajattelemisen arvoista. Joistakin väittämistä olen eri mieltä, mutta monista samaa mieltä. Esimerkiksi evoluutiosta väitteleminen on minunkin mielestäni hedelmätöntä ja typerää - todistusaineisto selvästikin puoltaa evoluutioteoriaa. Toisaalta siitä, että havaintoihin nojaava luonnontiede tukisi nimenomaan ateismia, olen eri mieltä. Juuri kyseinen seikkahan osoittaa, että tietomme luonnosta on luonteeltaan deskriptiivistä eli kuvailevaa. Toisin sanoen emme ainakaan toistaiseksi tieteen avulla saa vastauksia ontologisiin miksi-kysymyksiin. Paradoksaalista kyllä, juuri miksi-kysymykset ovat modernin luonnontieteen synnyttäneet. Tiede ei esimerkiksi voi hyväksyä hirmumyrskyjen selitykseksi jotakin jumalallista interventiota, vaan kyllä niihinkin ihan luonnollisia syitä esitetään. Mutta millä perusteella sitten perimmäisten kysymysten (monien mielest kaikkein tärkeimpien kysymysten) äärellä nostetaan kädet pystyyn ja sanotaan tyyliin, olemassaololle ei tarvita mitään rationaalista syytä. Mielestäni luonnontiede on epäonnistunut tärkeimmässä tehtävässään, jos se ei kykene vastaamaan kysymykseen, miksi vaihtoehdoista "ei mitään" ja "jotain" juuri jälkimmäinen on voimassa.
Juu, eli pieni lisäys kirjoittamaani. tarkoitin luonnontieteiden "ateisminkaltaisuudella" sitä että se perustaessaan tutkimuksen havaintoihin sillä ei ole mitään tiettyjä henkisiä lähtökohtia, mikä ikäänkuin sopii ateismille. Ateistit sinänsä tosin lähtevät tietystä henkisestä lähtökohdasta (Jumalaa ei ole), ja siinä mielessä tiede ei edusta ateismiakaan. OK?
En puhu nyt tiedemiesten puolesta, mutta minusta käsitteet, kuten syy ja aika ovat elävien otusten itselleen luomia käsitteitä. Materia, energia, materiaprosessit ja tyhjyys sopivat paremmin universumin mittasuhteisiin. Olemassaolon syytä (mikäli sellainen oletetaan olemassaolevaksi) ei nykyhavaintojen mukaan kyettäne päättelemään. Ottaen huomioon ettei ihminen kykene näkemään niitä kokonaisuuksia, joita esim. valtaisat galaksijoukot muodostavat, avaruuksien kenties äärettömistä mittasuhteista puhumattakaan, on helppo ymmärtää ettei tuollaista syytä noin vain löydettäisi. Kenties paikallinen galaksijoukkomme muodostaa jonkinsorttisen molekyylin jossain jättiläislepakon kaltaisen olennon suolistokaasujen joukossa. Mene ja tiedä.
Mutta ehkä niitä käsiä ei sinänsä ole nostettu pystyynkään. Tiede vain etenee tyvestä puuhun- periaatteella ja vaikka vauhti näyttääkin välillä huimalta, ollaan tässä mielessä vasta siellä tyvessä. En kuitenkaan ole mielestäni löytänyt oivallisia ratkaisuja maailmankaikkeuden mysteereistä myöskään uskonnollisen kirjallisuuden piiristä.
Toki ihmisMIELEN kannalta on ymmärrettävää että kaikki päättyisi iänkaikkiseen euforiseen olotilaan (jonka vastapuolena olisi ikuinen kidutus tms.) Tämä kertoo mielestäni ihmisen mielestä enemmän kuin maailmankaikkeudesta. Se, että tuo euforia tulisi kaikille jotka ovat esim. tietyn uskontokunnan piirissä ja kärsimys niille jotka eivät ole, johtaa fanaattiseen ajatteluun ja on ikäänkuin "vihollinen" sekä ateismille että deismille, joiden perusta on suvaitsevaisuudessa ja universaaliudessa.
Kaikki epäonnistuvat tässä ongelmassa. Aina voi kysyä miksi, eikä siihen voi löytää loogista, tyhjentävää vastausta. "Jumala loi kaiken" herättää automaattisesti kysymyksen, kuka loi jumalan, jos maailmankaikkeuskin piti luoda, niin ilmeisestikkin pitää jumalakin luoda.
"Mutta millä perusteella sitten perimmäisten kysymysten äärellä nostetaan kädet pystyyn ja sanotaan tyyliin, olemassaololle ei tarvita mitään rationaalista syytä."
Ei tarvita, en usko että kukaan todellakin näin tarkoittaa. Kun ei ole vastausta, niin minkäs teet. Et jumala väitteenä vain helpottaa käsittämistä. On huomattavasti helpompi kuvitella jotain jumalaa olevaksi, kuin pelkkää välttämättömyyttä.
Energian määrä maailmankaikkeudessa on keskimäärin vakio. Onko se vaikeampaa ymmärtää kuin esimerkiksi se, että pii ei vaihtele. Tai että on olemassa Plancin vakio. Einsteinin vakio. Maailmankaikkeus koostuu erilaisista vakiosta. Suurinta osaa näistä ei kykene järjellä selittämään. Viittaako se jumalaan? Ehkä. Viittaako se meidän älymme tasoon? Todennäköisesti.
Ihmisten aivojen rajallisuutta kuvaa se, että emme kykene hahmottamaan esimerkiksi pieniä tai isoja summia. Osaat ehkä kuvitella, paljon on 200 000€, mutta jos luku kerrotaan kymmenellä, alkaa hahmottelusi jo katoamaan, ja joudut käyttämään erilaisia apukonsteja hahmottaaksesi tuon summan.
Älymme on rajallinen, siinä on ongelmamme.
"Mielestäni luonnontiede on epäonnistunut tärkeimmässä tehtävässään, jos se ei kykene vastaamaan kysymykseen, miksi vaihtoehdoista "ei mitään" ja "jotain" juuri jälkimmäinen on voimassa."
Kerro vastaus, joka kelpaisi jollekulle. Jumala loi, ei voi kelvata, sillä se herättää uuden kysymyksen.
Mikä todistusaineisto?
Kyllähän mikroevoluutio on tieteellisesti todistettu asia. Mutatoitumista tapahtuu, mutta missään ei ole todistettu että mutaatio voisi synnyttää uusia lajeja ja monimutkaisia elimiä kuten vaikka aivot tai silmä.
Jo pelkästää tämän palstan argumentit kertovat siitä, että evoluutioteoria on monille vain ja ainoastaan uskonasia. Moni puhdas tiedemies on alkanut kyseenalaistamaan evoluutioteoriaa, pelkästään tieteellisten aukkojen olemassa ololla. Koulun tehtävä on opettaa nuorista itsenäisesti ajattelivia ja kriittisiä ihmisiä.
Pointtini koskikin lähinnä erilaisten maailmankatsomusten taustaoletuksia. Tieteellisen tiedonhan tulee määritelmän mukaan olla systemaattista, objektiivista ja rationaalista. Ilmeisesti tieteellinen maailmankatsomus edellyttää siis todellusuudelta tai sitä koskevilta käsityksiltä noita samoja piirteitä. Jumala-hypoteesi sen sijaan luopuu ihan vapaaehtoisesti noista vaatimuksista ns. perimmäisten kysymysten äärellä. Maailma on, koska Jumala loi sen, Jumala taas on ääretön ja ikuinen. Jumala-hypoteesi ei siis todellakaan ole mikään selitys sanan tiukassa merkityksessä, vaan ainoastaan nimitys sille, ettei rationaalista selitystystä uskota olevan olemassa. Kyse on siis siitä, ajatellaanko todellisuuden olevan pohjimmiltaan rationaalinen vai irrationaalinen. Ainakin kvanttimekaniikka, joka suhteellisuusteorian ohella on toinen modernin fysiikan perusteorioista, näyttäisi puoltavan nimenomaan jälkimmäistä vaihtoehtoa. Tietenkin on täysin mahdollista, että päättelyni on ennenaikaista. Ehkä jokin teoria tulevaisuudessa ratkaisee nämäkin kysymykset. Tästä huolimatta minua kiinnostaa pohtia näitä kysymyksiä jo nyt, jolloin kaikki maailmankatsomukset ovat vielä uskonvaraisia.
"Ehkä jokin teoria tulevaisuudessa ratkaisee nämäkin kysymykset"
Taisin jo vastatakkin. Energian määrä on vakio(tosin joidenkin teorioden mukaan vaihteleva vakio, tietyn määrän molemmin puolin). Mistä tämä johtuu, siihen vastauksen hankkiminen vie aikaa. Meidän pitäisi päästä tutkimaan paljon syvällisempiä asiota, muilla keinoilla kuin pelkillä kokeilla. Kun olemme saaneet kartoitettua luonnonilmiöt, alamme etsimään niille perusteluita.