En sitten tiedä, miten pitäisi suhtautua, kun 3,5 vuotias poikani osoittaa (tätä on jatkunut ihan koko ikänsä) valtavaa kiinnostusta kaikenlaiseen magiaan liittyvään ym. kohtaan. Herttaistahan (ja äidin oikein mielellään hyväksymää) se on tähän asti ollut, mutta.. Eilen paiskasi oman huoneensa oven kiinni ja messusi siellä: Tulkaa lasten henget, kutsun teitä.. ja sitten muka jutteli siellä henkien kanssa. Ei mitään käsitystä, mistä sellaista olisi oppinut. Kun kysyin, hän kertoi mielikuvituskaverinsa opettaneen. Hän myös sanoo aamuisin ennenkuin menee veskiin, "taikasanansa" jolla ajaa möröt ja pahat pois.. Muutenkin tekee kaiket päivät "taikojaan". Häntä ei kiinnosta tippaakaan nämä simotaikurit silmänkääntötemppuineen, vaan noidat ja velhot. Hänellä on näitä taikauskojuttuja, kuten esim. viivojen päälle ei saa astua. Kaikenkaikkiaan ei sitten ollenkaan "tavallinen" lapsi.
Yritin saada hänet innostumaan batmanistakin ja hommasin batman-asun, mutta siitä tuli sitten batmanvelho viittoineen.. Minulla on kaulassa triquetra-riipus ja poika sanoi siitä, että se on noitamerkki. En todellakaan ole koskaan sanonut hänelle sellaista, enkä tiedä, mistä oppinut.. sen jälkeen hän on alkanut usein kutsumaan minua noitaäidiksi:) Ilmeisesti hän imee kaiken mahdollisen informaation aiheesta, mistä vaan jotain näkee/kuulee.. lastenohjelmista, mainoksista, saduista jne. Toisinaan vaan ihmetyttää, että mistä hän voikin tietää kaiken.
Suurin osa varmaan pitää tätä ihan typeränä juttuna, mutta kyllä minua mietityttää, että pitäisikö olla huolissaan ja yrittää lopettaa nuo jutut häneltä, hän kun on niin nuori. Siksi ajattelinkin, että josko täältä löytyisi yhtään äitiä tai ihan ketä tahansa, jolla olisi asiasta jotain mielipidettä. Ehkä tämä kuuluisi tuonne kasvatuspuolelle, mutta siellä lynkataan samantien, jos menen sanomaan jotain tällaista.
Joopastajoo
1
332
Vastaukset
- Isänoita
Menee psykologiaksi. En usko, että kasvatusosastolla kukaan teilaa.
Tuon ikäiselle muksulle on hyvin ominaista, että on mielikuvituskavereita. Nehän ovat siitä mukavia, että niiden kanssa voi leikkiä ihan just sitä mitä huvittaa, eikä ne yleensä töni eikä pölli leluja. Tietysti voisi ehkä tarkkailla, miten lapsen sosiaalinen kehitys noin muuten sujuu: meneekö päiväkodissa hyvin kavereiden kanssa, osaako leikkiä toisten lasten kanssa jne. jne.
Joskus lapsi pyrkii myös maagisen ajattelun keinoin hallitsemaan elinympäristönsä muutoksia, jos ne vaikuttavat hänestä hallitsemattomilta. Kyse on siis turvallisuuden tunteesta: lapsi saattaa paeta mielikuvitusmaailmaansa, koska se on hänelle ennustettavuudessaan tutumpi ja turvallisempi.
Itse kasvoin maalla ja kavereita oli vähän. Muistan useinkin leikkineeni mielikuvituskavereitten kanssa. Ei se ole kuitenkaan mitää haitannut.
Se että lapsi puhuu taikamaailmasta, noidista ja velhoista on erittäin sovelias selitys nimenomaan mielikuvituskavereitten olemassaololle. Se on konteksi, joka mahdollistaa tuon kaiken. En olisi huolissani. Lapsen elämään kuuluu mielikuvitusmaailma ja enemmän olisin huolissani, mikäli lapsellasi ei sellaista olisi. ;-D
Oma pikkuwiccani on nyt 11 ja leikki aikoinaan ihan samanlaisia leikkejä. Fantasia on nykyään saanut hieman erilaisia muotoja, mutta lapsen maailmassa sellainen on aina rikkaus. Kyllä tässä maailmassa sen realismin kanssa ne suurimmat yhteentörmäykset tapahtuvat.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 723013
- 552665
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4322265- 792168
- 951976
- 351765
- 121556
Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan171507Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil301340Mitä nämä palautteet palstalla ovat?
Joku uusi toimintatapa rohkaista kirjoittajia vai mistä on kyse?291329