Eikö meidän ole otettava hänet huomioon sellaisena, kuin hän on ilmaissut itsensä maailmalle?
Millaisen todistuksen hän on antanut meille sanassaan?
Jeesus sanoi Joh. 5: 21- 23: "Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo. Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita myöskään Isää, joka on hänet lähettänyt."
Hänelle on siis uskottu korkein erikoisoikeus, nimittäin tuomitseminen. Hänelle kuuluu sama kunnia, mikä kuuluu Jumalalle, sillä hän on Jumala. Johannes, rakas opetuslapsi, todistaa: " Alussa oli sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala." (Joh. 1:1)
Samassa yhteydessä ilmenee, että tämä sama jumalallinen sana on Jeesus Kristus."Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta."
Sana oli "alussa". Me emme kykene tajuamaan tähän sisältyviä aikakausia. Meille ihmisille ei ole tehty tiettäväksi, milloin ja miten Poika syntyi, mutta me tiedämme, että hän oli jumalallinen Sana, ei vain ennen tulemistaan tähän maailmaan kuolemaan, vaan vieläpä ennen maailman luomista.
Juuri ennen ristiinnaulitsemistaan hän rukoili:
"Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä." (Joh. 17:5) ja jo yli 700 vuotta ennen Kristuksen ensimmäistä adventtia, hänen tulemisensa oli ennustettu näillä sanoilla: " Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana." (Miika 5:2) Me tiedämme, että Kristus on "Jumalasta lähtenyt ja tullut" (Joh. 8:42) mutta tämä tapahtui täysin ihmismielen käsityskyvyn ulkopuolella.
Monissa kohdin Raamattu nimittää Kristusta Jumalaksi. Psalminkirjoittaja sanoo: "Jumala, Herra Jumala, on puhunut ja kutsunut koolle koko maanpiirin, idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka. Siionista, täydellisen kauniista, Jumala ilmestyy kirkkaudessaan Meidän Jumalamme tulee, hän ei enää vaikene. Tuhon tuli kulkee hänen edellään, myrsky raivoaa hänen ympärillään. Hän kutsuu todistajikseen taivaan ja maan, hän vaatii kansansa tilille. "Kootkaa luokseni kaikki minun palvelijani, jotka ovat uhrein tehneet kanssani liiton." Taivaat julistavat Jumalan vanhurskautta. Hän on oikeuden Jumala. "(Ps. 50:1-6)
Tässä Raamatun tekstissä puhutaan Kristuksesta. Tiedämme sen siitä, että hänelle on annettu tuomiovalta, sekä siitä, että Kristus lähettää enkelinsä kokoamaan valittunsa neljältä ilmansuunnalta. (Matt. 24:31) "Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene", sillä itse Herra laskeutuu taivaasta, ja se tapahtuu "käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa." (1. Tess. 4:16)
Tuo käskyhuuto on oleva Jumalan Pojan ääni, jonka kaikki haudoissa olevat kuulevat ja joka kutsuu heidät esiin. (Joh. 5:28,29) Elossa olevien vanhurskaiden kanssa heidät temmataan Herraa vastaan yläilmoihin, ja he saavat aina olla hänen kanssaan. Tämä liittyy "meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä". (2. Tess. 2:1)Voit verrata tätä myös teksteihin Ps. 50:5; Matt. 24:31 ja 1. Tess. 4:16.
Näin adventtiaikana on hyvä syventyä miettimään muutakin kuin Jeesuksen tuloa ensimmäisen kerran seimen lapsena. Se oli tärkeää, koska silloin meidän syntimme sovitettiin, mutta pian hän on tulossa toisen kerran, ja nyt Kunnian Kuninkaana ja Herrain Herrana. Olemmeko valmiit, kun Herramme saapuu?
Millaisen todistuksen hän on antanut meille sanassaan?
Jeesus sanoi Joh. 5: 21- 23: "Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo. Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita myöskään Isää, joka on hänet lähettänyt."
Hänelle on siis uskottu korkein erikoisoikeus, nimittäin tuomitseminen. Hänelle kuuluu sama kunnia, mikä kuuluu Jumalalle, sillä hän on Jumala. Johannes, rakas opetuslapsi, todistaa: " Alussa oli sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala." (Joh. 1:1)
Samassa yhteydessä ilmenee, että tämä sama jumalallinen sana on Jeesus Kristus."Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta."
Sana oli "alussa". Me emme kykene tajuamaan tähän sisältyviä aikakausia. Meille ihmisille ei ole tehty tiettäväksi, milloin ja miten Poika syntyi, mutta me tiedämme, että hän oli jumalallinen Sana, ei vain ennen tulemistaan tähän maailmaan kuolemaan, vaan vieläpä ennen maailman luomista.
Juuri ennen ristiinnaulitsemistaan hän rukoili:
"Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä." (Joh. 17:5) ja jo yli 700 vuotta ennen Kristuksen ensimmäistä adventtia, hänen tulemisensa oli ennustettu näillä sanoilla: " Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana." (Miika 5:2) Me tiedämme, että Kristus on "Jumalasta lähtenyt ja tullut" (Joh. 8:42) mutta tämä tapahtui täysin ihmismielen käsityskyvyn ulkopuolella.
Monissa kohdin Raamattu nimittää Kristusta Jumalaksi. Psalminkirjoittaja sanoo: "Jumala, Herra Jumala, on puhunut ja kutsunut koolle koko maanpiirin, idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka. Siionista, täydellisen kauniista, Jumala ilmestyy kirkkaudessaan Meidän Jumalamme tulee, hän ei enää vaikene. Tuhon tuli kulkee hänen edellään, myrsky raivoaa hänen ympärillään. Hän kutsuu todistajikseen taivaan ja maan, hän vaatii kansansa tilille. "Kootkaa luokseni kaikki minun palvelijani, jotka ovat uhrein tehneet kanssani liiton." Taivaat julistavat Jumalan vanhurskautta. Hän on oikeuden Jumala. "(Ps. 50:1-6)
Tässä Raamatun tekstissä puhutaan Kristuksesta. Tiedämme sen siitä, että hänelle on annettu tuomiovalta, sekä siitä, että Kristus lähettää enkelinsä kokoamaan valittunsa neljältä ilmansuunnalta. (Matt. 24:31) "Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene", sillä itse Herra laskeutuu taivaasta, ja se tapahtuu "käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa." (1. Tess. 4:16)
Tuo käskyhuuto on oleva Jumalan Pojan ääni, jonka kaikki haudoissa olevat kuulevat ja joka kutsuu heidät esiin. (Joh. 5:28,29) Elossa olevien vanhurskaiden kanssa heidät temmataan Herraa vastaan yläilmoihin, ja he saavat aina olla hänen kanssaan. Tämä liittyy "meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä". (2. Tess. 2:1)Voit verrata tätä myös teksteihin Ps. 50:5; Matt. 24:31 ja 1. Tess. 4:16.
Näin adventtiaikana on hyvä syventyä miettimään muutakin kuin Jeesuksen tuloa ensimmäisen kerran seimen lapsena. Se oli tärkeää, koska silloin meidän syntimme sovitettiin, mutta pian hän on tulossa toisen kerran, ja nyt Kunnian Kuninkaana ja Herrain Herrana. Olemmeko valmiit, kun Herramme saapuu?
Vastaukset 10
Vanhimmat
kosiskelet luterilaisia adventtikirkkoosi
Johanneksen evankeliumi:
12:47 Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.
Kosiskelua ollut vaan täyttä totta.
Siinä oli myös pieni viesti adventtikirkkoonkin,tosin ei suoraan.
Nythän on niin että m.m. viimeisin nykyaikakin hehkuttaa samalla jutulla,joulunajalla ja sillä kuinka tulisi muistaa Jeesuksen syntymää joulunaikana.
Minusta se ei ole oikein.Jos aiotaan olla jäännösseurakunta tulisi olla näinkin tärkeässä asiassa esimerkkinä muille eikä mennä muiden valtavirtojen mukana!
Ensinnäkin Jeesus ei ole syntynyt 25.12 vaan jonain aivan muuna vuodenaikana.Todennäköisesti syksyllä syys-lokakuun vaihteessa.
Toisekseen Joulu on niin epäraamatullinen juhla nykyään kuin ikinä olla voi,kaupallisuuksineen,ahneuksineen ja jopa pakanallisine riittineen.
Mielestäni Kristityn tulisi pysyä joulusta yhtä kaukana kuin jostain muustakin epäpyhästä.
Siinä annu42 on oikassa että Kristus tulisi korottaa korkealle jossain ihan muussa.Kuninkaana,kaikkien tuomarina.
Tästä pienestä vihjauksesta adventtiaikaan voisin lisätä, että meillä omassa seurakunnassani ei ole muita tilaisuuksia joulun aikaan kuin sapattin jumalanpalvelukset, jotka nyt sattuvat jouluaatolle. Täten kokoonnumme silloin jumalanpalvelukseemme.
Meillä on ollut jo vuosia tapana kerätä ylimääräinen lahja juuri tähän aikaan vuodesta pakistanilaiselle kummipojallemme, että hän voi taas vuoden jatkaa koulukäyntiään. Tämä muistuttaa meitä siitä, että olemme itse lahjaksi saaneet, joten voimme myös lahjaksi antaa.
Seurakunnassa olen ollut yli kaksi vuosikymmentä, enkä muista, että Nykyaika-lehdessä olisi puhuttu muusta kuin juhla-ajan tervehdyksistä. Jos toisin on, en ole siihen kiinnittänyt huomiota, koska sapatti on ollut tärkein asia myös tähän aikaan vuodesta.
Täällä on hyvin selvästi perusteltu joulun pakanallinen luonne ja sen historia, joten uskon teidän lukijoitten olevankin selvillä sen arvosta ja ansioista kristitylle. Jokainen olkoon vapaa tekemään omasta sukujuhlastaan sellaisen kuin haluaa. Tosin Kristusta ja hänen työtään muistelemalla voimme saada "jouluumme" lisää rauhaa ja onnellisuutta.
Halusinkin juuri tätä Kristuksen jumalallista puolta tuoda esiin, koska usein vain puhutaan seimen lapsesta, mutta unohdetaan tuo muu, joka on yhtä tärkeää.
Siinäpä se.
Miten pakanallisesta juhlasta voi tulla kristityille juhla aika?
Ymmärrän jos se olisi kirjoitettu lainausmerkein.
Mutta kyllä viimeisen numeron sivulla 8 oleva kehystys ainakin minulle ontuu pahan kerran.
Siinä on kaksi kysymystä,mutta siinä pitäisi olla myös kolmas:"entäpä jos Jeesus ei halua olla koko hömpötyksen kanssa missään tekemisissä?"
Silloin kaikki tuhannet sivut joissa ollaan ylistetty tuon juhlan nimissä Jeesusta ovat olleet turhia ja harhaan johtavia ja vain halua"olla osa maailmaa".
"Mitä yhtäläisyyttä on vanhurskaudella ja epävanhurskaudella"kysyy raamattu.
Kuka taitaa vastata?
Herra vahvistakoon sinua ja ravitkon sinua Hänen tuntemisessaan oman sanansa kautta.
Meidän on jokaisen aika pestä pois se hapatus mikä ei olew meissä Evankeliumin sanan kautta meihin tullutta. Näin meissä yhdessä saa valtaa Evankeliumin totuus, ja me tulemme sen totuuden kautta siunatuiksi elämämme voimaksi ja henkemme kasvuksi Vopahtajaamme.
Herra johtaa niiden polkua tahtomaansa suuntaan itse, jotka pysyvät siinä sanassa, mikä on meidän pelastustamme varten annettu.
Siinä sanassa on kaikki se voima joka tarvitaan kasvua varten ja jonka kautta me valmistumme Herran johdossa meidän tehtäviämme varten.
Jos me Hänessä pysymme ja Hänessä kasvamme, kuka voi olla meitä vastaan.
Käykäämme joka aamu Hänen armonistuimensa kautta uuteen päivään niin on meidän jokainen päivämme Hänessä siunatut ilman erotusta.
Minulla onkin jo tässä päivässä ja sen siunauksissa kylliksi pohdittavaa ja kiitettävää!
Aamun rukouksieni jälkeen lähdin ulos pohtimaan.Teen sitä usein pitkillä (n.10km) lenkeilläni näin kun on vapaa päiviä.
Rukoilin jälleen samaa kuin ennenkin ja tulokset olivat jälleen samoja.En nyt vielä ole aivan selvillä,mitä näissä päivissäni tapahtuu kun tulokset ovat aina samat.Pieniä ihmeitä tai välillä suuria.Mutta ne siunaukset mitä tulee eivät voi olla sattumaa vaan suoria vastauksia rukouksiin.
Näissä päivissäni on myös aina muuta dramaattista.Se on uskonelämäni kasvua.
Mutta ette tiedä kuinka kiitollinen olen Isälle taivaissa ja Hänen rakkaalle pojalleen.
Voisin jatkaa tätä vuodatusta vaikka kuinka,mutta etten antaisi rehentelijän mainetta jätän loput minun ja Jeesuksen vuoropuhumisen välille.
Siunausta vain teille kaikille.
Johanneksen evankeliumi:
4:23 Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo.
On aivan väärin kysyä meiltä adventisteilta, miten joulusta on tullut kristityille juhla-aika. Meillehän suurin juhla tulee joka viikko, sapattina. Vaikka näin on, voimme silti kunnioittaa hieman toisten vakaumusta, kun julkaisemme lehteämme, jota myydään hyvien tavoitteiden takia myös tänä "juhla-aikana".
Kahdeksatta kertaa keräämme rahaa irtonumeroiden myynnillä "Anna lapselle raitis joulu"-kampanjan hyväksi. Tämä "kamppanja haluaa havahduttaa aikuiset huomaamaan, että se, mikä ehkä aikuisesta vielä tuntuu alkoholin tuomalta juhlatunnelmalta, ei ehkä olekaan sitä lapselle." (NA, marras-joulukuu 2005)Mielestäni ei ole mikään huono asia koota varoja juuri lasten hyväksi. Jeesuskin siunasi juuri lapsia ja halusi heidän olla lähellään.
Huomaan kuitenkin koko jouluviikon, miten Alkon ovi klapsaa, eikä siellä pyydetä alennuksia hintoihin. Autojonot ovat pitkiä ja parkkipaikkaa odotellaan lähiseudun vilkkaalla kauppakadulla. Tämä on pakko huomata, kun ohi kulkee. Jospa nekin varat laitettaisiin lasten hyväksi. Huomaan myös kaupan ruokajonoissa ollessani, että äidillä tai isällä ei "ole varaa" ostaa mitään lapselle, mutta omat tupakat ja kalja-sixpäkit tai mäyräkoirat kyllä hihnalla menevät kotiin kannettavaksi. Tätä katsellessani tiedän myöskin sen, että meidän viinamme ja tupakkamme tilastoissa käyttää joku muu, koska meillä ei niiden kummankaan kanssa ole mitään tekemistä.
Jos Jeesus ei halua olla "tässä hömpötyksessä" mukana, niin missä hän on? Näiden muiden "kamppanjoiden" kanssa vai? Onko hän mukana Alkon viina- ja kaljajonoissa ja tupakkautomaatin vieressä sitä tyrkyttämässä. Ehkä tässä tarkoitus pyhittää keinot tehdä edes jotakin hyvää niiden "vähimpien" hyväksi, joista hän puhuu viimeisen tuomion aihetta kertoessaan. Uskon, ettei seurakuntani halua olla osa maailmasta, mutta olemme maailmassa, jonka keskellä elämme. Siellä toimimme parhaamme tehden, että joku edes heräisi ajattelemaan asioita.
Mitä tulee sivun 8 kysymykseen, voisin omalta puoleltani kysyä, vaikuttaako muutaman tuhannen adventistin kanta joulun nimenmuutokseen, jos teemme aloitteen päättäjille. Minkä nimen sille antaisimme, kun jokaviikkoinen sapattikaan ei kelpaa. Mehän vietämme todellisuudessa vain 52 lepopäivää vuodessa. Vapaapäiviä tulee lakien mukaan toinen puoli, sillehän emme voi mitään. Aivan samahan se meidän kannaltamme on, mikä on juhlan nimi, (niitähän kirkkovuodessa riittää) kunhan jokaisen juhlan aikana korotamme Kristuksen ansioita.
Eri asiahan on sitten se, haluaako Jeesus itse olla missään tekmisissä noiden kaikkien ihmisten tekemien juhlien kanssa, mutta eikö ne silloin pitäisi kaikki laittaa samaan puntariin, myös joulu mukaan lukien ja arvostella sen mukaan. Kevyeksi ne tulevat itse Jumalan pyhittämän sapatin rinnalla.
Vai olisiko parasta aloittaa Jeesuksen syntymäpäivän vietto 2.Lokakuuta?
Se kait on todennäköisin syntymäajankohta Hänelle tai ainakin lähellä sitä.
Silloin ei tarvitsisi pitää kaikkea sitä rekvisiittaa Hänen ympärillään mikä nyt on.
Ei minunkaan syntymäpäivää vietetä kolmekuukautta myöhemmin kun se on,vaan juuri sinä päivänä kun se on.(tosin ei sitä muutenkaan vietetä kuin 10-vuoden välein)
Mistä muuten yleensä on syntymäpäivien vietto tullut?
Alkukristitythän ei moista harrastaneet jo pelkästään senkin takia ettei syntymäpäiviä aina kirjattu ylös.Siksi he eivät viettäneet Jeesuksenkaan syntymäpäivääkään.
Kyllä se tuli pakanuudesta.
Toisekseen onko meidän mielisteltävä ympärillämme olevaa maailmaa jos on kysymys niinkin tärkeästä asiasta kuin puhtaasta palvonnasta?
Ei mielestäni.
Hyvät neuvot tietenkin ovat tarpeellisia joka elämänalueella,kuten "anna lapselle raitis joulu".
Mutta jos kirkoissa on samanlaisia jouluseremonioita "Jeesuksen syntymäjuhlan nimellä",ollaan osallisia pakanalliseen juhlaan ja se on sama kuin olla osa maailmaa.
Vaikka me olemmekin maailmassa emmekä voi sieltä pois lähteä emme saa sulautua sen pakanallisiin tapoihin.
Tosiasissa on kait kysymys siitä että ollaan niin tottuneita jouluhössötykseen kaikkine tunteita herättäviin touhuineen ettei malteta jättää sitä.Siksi etsitään puolusteluja siihen osallistumiselle tavalla tai toisella.