Tässä lainaus ILKKA-lehden pääkirjoituksesta. Lukekaa ja miettikää kommarit!
Palkansaajakeskusjärjestö SAK on ilmeisesti hieman hermostunut kokoomuksen presidenttiehdokkaan Sauli Niinistön ilmoittautumisesta työväen presidentiksi. SAK on päättänyt kyselytutkimuksella selvittää, mitä järjestön jäsenet ja suomalaiset laajemminkin tuumaavat Niinistön kampanjasta.
Kokoomuksessa on puolestaan närkästytty SAK:n ujostelemattomasta sekaantumisesta presidentinvaaleihin vasemmiston ehdokkaan Tarja Halosen puolesta. Kokoomuksen närkästys on oikeutettu. SAK askartelee nyt yhä selkeämmin asioissa, jotka normaaleissa demokratioissa kuuluvat puolueille.
Kuusi vuotta sitten SAK oli rahoineen ja toimitsijoineen ratkaisevassa roolissa siinä, että vasemmiston Halonen nousi presidentinvaalien toiselle kierrokselle ja lopulta voittajaksi. Käännekohta oli SAK:n valtuusto, jossa taistelutahtoa nostatettiin julistamalla, että porvareita on lyötävä Halosella päähän.
Ideologisoimalla vaalitaistelun sosialidemokraatit ja kommunistien perilliset ottivat harkitun riskin, joka kannatti. Tärkeintä siinä vaiheessa oli saada omat joukot liikkeelle. Halonen oli jäänyt gallupeissa kilpakumppaneistaan jälkeen. Omiltakin alkoi mennä usko mahdollisuuksiin.
SAK:n ja muiden ammattiliittojen rynnäkkö Halosen puolesta sai hänen kannatuksensa nousuun. Äänestäjissä oli suuri joukko, joka halusi presidentiksi naisen. Kun Halosen kannatus alkoi nousta, kokoomuksen Riitta Uosukaisen ja RKP:n Elisabeth Rehnin takaa alkoi virrata väkeä vahvimman naisehdokkaan taakse.
SAK:n osallistuminen presidentinvaaleihin yhden ehdokkaan puolesta herätti hämmennystä kuusi vuotta sitten. Tällä kertaa hämmennys on jos mahdollista vieläkin suurempi. SAK:n valtuusto teki viime keväänä oikein järjestöpäätöksen Halosen tukemisesta. SAK ja sen jäsenliitot rahoittavat Halosen kampanjaa ja antavat toimitsijoitaan kampanjatyöhön.
* * *
SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen (sd) ilmoitti taannoin, että ammattiyhdistysliikkeelle kuuluu kaikki muu paitsi ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Nyt SAK on päättänyt vyöryttää viimeisenkin ay-vapaan saarekkeen mestaroimalla ja rahoittamalla presidentinvaaleja.
Sosialidemokraattien ja entisten kommunistien muodostaman ay-eliitin junailema valtuustopäätös osoittaa suurta halveksuntaa SAK:n jäsenistön ei-vasemmistolaista enemmistöä kohtaan. SAK:n omienkin tutkimusten mukaan sitoutumattomat, keskustalaiset, oikeistolaiset ja vihreät muodostavat miljoonajärjestön jäsenistön enemmistön.
Enemmistöllä on kuitenkin vain maksajan rooli. Jäsenmaksuina kerättävien kymmenien miljoonien eurojen käytöstä päättävät sosialidemokraatit ja entiset kommunistit. Viime eduskuntavaalien allakin SAK käynnisti erittäin tökerön ja tympeän kampanjan keskustan ja oikeiston eduskuntavaaliehdokkaita vastaan.
SAK:n järjestövoiman ja rahojen ohjaaminen vasemmiston ehdokkaan taakse on herättänyt ymmärrettävästi närää kilpailevissa puolueissa, mutta myös SAK:n ja sen jäsenliittojen jäsenistössä.
Kysymys on paitsi moraalinen myös periaatteellinen. Onko ylipäätään suomalaisen ammattijärjestön tehtävä asettua järjestönä jäseniensä puolesta tukemaan ketään ehdokasta?
On kansanvallan kannalta erittäin vakava asia, jos epädemokraattiset korporaatiot alkavat askarrella asioissa, jotka eivät niille kuulu. Valtiolliset vaalit on syytä jättää puolueille ja vapaille kansalaisryhmille.
Sen sijaan on täysin oikein ja luvallista, jos ay-liike haluaa nostaa vaalikeskusteluun tärkeinä pitämiään asioita. Mutta muitakin keinoja varmasti löytyy kuin yhden ehdokkaan ja yhden poliittisen suunnan tukeminen.
Palkansaajakeskusjärjestö SAK on ilmeisesti hieman hermostunut kokoomuksen presidenttiehdokkaan Sauli Niinistön ilmoittautumisesta työväen presidentiksi. SAK on päättänyt kyselytutkimuksella selvittää, mitä järjestön jäsenet ja suomalaiset laajemminkin tuumaavat Niinistön kampanjasta.
Kokoomuksessa on puolestaan närkästytty SAK:n ujostelemattomasta sekaantumisesta presidentinvaaleihin vasemmiston ehdokkaan Tarja Halosen puolesta. Kokoomuksen närkästys on oikeutettu. SAK askartelee nyt yhä selkeämmin asioissa, jotka normaaleissa demokratioissa kuuluvat puolueille.
Kuusi vuotta sitten SAK oli rahoineen ja toimitsijoineen ratkaisevassa roolissa siinä, että vasemmiston Halonen nousi presidentinvaalien toiselle kierrokselle ja lopulta voittajaksi. Käännekohta oli SAK:n valtuusto, jossa taistelutahtoa nostatettiin julistamalla, että porvareita on lyötävä Halosella päähän.
Ideologisoimalla vaalitaistelun sosialidemokraatit ja kommunistien perilliset ottivat harkitun riskin, joka kannatti. Tärkeintä siinä vaiheessa oli saada omat joukot liikkeelle. Halonen oli jäänyt gallupeissa kilpakumppaneistaan jälkeen. Omiltakin alkoi mennä usko mahdollisuuksiin.
SAK:n ja muiden ammattiliittojen rynnäkkö Halosen puolesta sai hänen kannatuksensa nousuun. Äänestäjissä oli suuri joukko, joka halusi presidentiksi naisen. Kun Halosen kannatus alkoi nousta, kokoomuksen Riitta Uosukaisen ja RKP:n Elisabeth Rehnin takaa alkoi virrata väkeä vahvimman naisehdokkaan taakse.
SAK:n osallistuminen presidentinvaaleihin yhden ehdokkaan puolesta herätti hämmennystä kuusi vuotta sitten. Tällä kertaa hämmennys on jos mahdollista vieläkin suurempi. SAK:n valtuusto teki viime keväänä oikein järjestöpäätöksen Halosen tukemisesta. SAK ja sen jäsenliitot rahoittavat Halosen kampanjaa ja antavat toimitsijoitaan kampanjatyöhön.
* * *
SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen (sd) ilmoitti taannoin, että ammattiyhdistysliikkeelle kuuluu kaikki muu paitsi ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Nyt SAK on päättänyt vyöryttää viimeisenkin ay-vapaan saarekkeen mestaroimalla ja rahoittamalla presidentinvaaleja.
Sosialidemokraattien ja entisten kommunistien muodostaman ay-eliitin junailema valtuustopäätös osoittaa suurta halveksuntaa SAK:n jäsenistön ei-vasemmistolaista enemmistöä kohtaan. SAK:n omienkin tutkimusten mukaan sitoutumattomat, keskustalaiset, oikeistolaiset ja vihreät muodostavat miljoonajärjestön jäsenistön enemmistön.
Enemmistöllä on kuitenkin vain maksajan rooli. Jäsenmaksuina kerättävien kymmenien miljoonien eurojen käytöstä päättävät sosialidemokraatit ja entiset kommunistit. Viime eduskuntavaalien allakin SAK käynnisti erittäin tökerön ja tympeän kampanjan keskustan ja oikeiston eduskuntavaaliehdokkaita vastaan.
SAK:n järjestövoiman ja rahojen ohjaaminen vasemmiston ehdokkaan taakse on herättänyt ymmärrettävästi närää kilpailevissa puolueissa, mutta myös SAK:n ja sen jäsenliittojen jäsenistössä.
Kysymys on paitsi moraalinen myös periaatteellinen. Onko ylipäätään suomalaisen ammattijärjestön tehtävä asettua järjestönä jäseniensä puolesta tukemaan ketään ehdokasta?
On kansanvallan kannalta erittäin vakava asia, jos epädemokraattiset korporaatiot alkavat askarrella asioissa, jotka eivät niille kuulu. Valtiolliset vaalit on syytä jättää puolueille ja vapaille kansalaisryhmille.
Sen sijaan on täysin oikein ja luvallista, jos ay-liike haluaa nostaa vaalikeskusteluun tärkeinä pitämiään asioita. Mutta muitakin keinoja varmasti löytyy kuin yhden ehdokkaan ja yhden poliittisen suunnan tukeminen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
SAK on Halosen takana...niin ovat myöskin kaikki oikeistovoimat, jotka ovat asettaneet oman ehdokkaansa. Tällä asettelulla ja keskinäisellä erimielisyydellä oikeisto tukee Halosta ja varmistaa oikeistoäänien hajoamisen Halosen hyväksi.
Olisi ollut viisaampaa neuvotella yhteinen ehdokas ja kaikki niin ajattelevat olisivat äänestäneet häntä heti ensimmäisellä kierroksella.