Mulla on asiat oikein hyvin.Paremmin kuin monella muulla.Mulla on työ,jossa joten kuten viihdyn.On mies ja lapsi,oma talo.Eli koko paketti.Silti must tuntuu et mä menen ihan riekaleiksi hetkenä minä hyvänsä.Onks tää nyt sitä kun on "peruspaketti" kasassa niin huomaa et tässä mun elämä nyt sitten on.Tätäkö se on seuraavat 40 vuotta.Mä oon sentään reilusti alle kolmekymppinen.Näinkö mä jumputan elämääni tappavan tasaisesti vai teenkö jotain radikaalia?
kaikki hyvin?
All rihgt mama
4379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse asiassa sinun asiasi ovat HUONOMMIN kuin monella muulla. Sinulla on kyllä paketti kasassa, mutta siinä ongelman ydin onkin. Olet ilmeisesti nähnyt vaivaakin pikkuidyllisi rakentamiseen ja nyt loppuu happi. Oletko jättänyt elämäsi elämättä vain siksi, että yleinen tapa on saada paketti kasaan mahdollisimman nopeasti? Kyllähän sitä myöhemminkin kerkeää perheen perustaa ja "rauhoittua" aloilleen.
Itse olen aikonut elää vapaata ja vastuutonta elämää niin kauan kuin minusta itsestäni tuntuu siltä.
On oma valintasi, minkä suunnan aiot tästä eteenpäin ottaa. Suosittelen lämpimästi maiseman vaihdosta ja uutta suuntaa. En kuitenkaan tarkoita, että jättäisit kaiken taaksesi. Ota uusi asenne elämään äläkä jatka "tappavan tasaista jumputusta"!
kevääseesi!
Kyllähän meillä kaikilla silloin tällöin tulee eteen eräänlaisia pysähtymisen hetkiä, jolloin mietimme elämäämme tyyliin: "tätäkö se kaikki nyt olikin sitten..."
Itsekin olen nuoresta iästäni huolimatta(20 v)jo vakiintunut, mennyt naimisiin ja perustanut perheen(lapsia emme kylläkään hanki vielä vuosiin).Kai välillä sitä itsekin miettii mitä kokonaisuudessaan elämältä sitten lopulta oikein haluaakaan.Ja arkiset rutiinit, kotiaskareet sun muut tuntuvat elämän "jumputukselta", kuin elämä jäisi välillä kulkemaan paikalleen...
Mielestäni meidän kaikkien tulisi kuitenkin, elämäntilanteesta riippumatta, muistaa olla kiitollisia kaikista elämämme hyvistä asioista, siitä rakkaasta elämänkumppanista, opiskeluista/työpaikasta, mahdollisista lapsista, toimeentulosta...
Jos arkipäivä alkaa oikein toden teolla kyllästyttämään, voisi ehkä olla aika hankkia uusi harrastus tai tehdä jotain muuta piristävää. Iloitkaamme ihanasta keväästä ja saapuvasta kesästä!
Tsemppiä jokaiselle välillä niin harmaan kalseaan arkipäivään!
jospas ryhdyt saatananpalvojaksi? Muotisatanistiksi. Lähdet öisin tonne laukkamaan ja potkimaan hautakiviä. Alat syömään kotieläimiä ja pilkkomaan miehesi kavereita.
Muuttuu elämäkin joksikin... ihan toiseksi. Sitten sulla on syytä kysyä, tätäkö se sitten on seuraavat 40 vuotta, kun alkaa tuntua tylsältä!
Nyt sinulla ei kyllä ole asiat kohdallaan. Minusta mammona, työt jne. eivät välttämättä tee ihmistä onnelliseksi, vaan elämän sisältö. En omista taloa ja työpaikkakin on epävarma, mutta minulla on ihana perhe ympärilläni, joitten kanssa voin tehdä kaikkea kivaa. En halua sitoutua yhteen paikkaan ja satojen tuhansien velkoihin, vaan hassaan rahani mieluummin kaikkeen hömppään, musiikkiin, syömiseen, harrastuksiin, ystäviin ja juhlimiseenkin toisinaan. Ja hauskaa on! Miksi suomalaisilla on joku kumma ihanne, että ennen kuin voi olla onnellinen, pitää olla vakityöpaikka, talot, autot ym? Tuskinpa olisin yhtään onnellisempi, vaikka omistaisine ne seinät ympärilläni... no thanks, sitä en halua. Rupea sinäkin elämään elämää, mieti mikä sinulle tuo hyvän mielen ja pistä toimeksi!