aattelin kysyy tämmöseen työhön lisää mielipiteitä.
Eli: Monet aloittavat seurustelun hyvin nuorena. Pohdi sen hyviä ja huonoja puolia.
Eliks niitä tänne päin -KIITOS- :)
Eli: Monet aloittavat seurustelun hyvin nuorena. Pohdi sen hyviä ja huonoja puolia.
Eliks niitä tänne päin -KIITOS- :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onhan se paljon kypsyydestä kiinni, kuinka aikaisin alkaa kiinnostua toisesta sukupuolesta. Ehkä se kuitenkin vain on sukupuolista kypsyyttä... Siis varmasti on aivan yhtä hyvä ihminen,vaikka aloittaisi seurustelun tavallista myöhempään.
Voi siitä olla se hyöty, että mahdollisesti pääsee perustamaan perheen aikaisemmassa vaiheessa.
>Voi siitä olla se hyöty, että mahdollisesti pääsee perustamaan perheen aikaisemmassa vaiheessa.
Ja mitä hyötyä siitä on?
Joutuu keskeyttämän opiskelut, ja menee paskaduuniin ruokkiakseen perhettä? Menettää haaveet? Elää loppuelämän köyhyydessä, kun ei ole koulutusta ja kunnon työtä. Ei pysty antamaan lapsille mitään, ei harrastuksia, ei edes ostamaan leluja tai vaatteita, vai ainoastaan mitä saa sossulta tai pelastusarmeijalta. Elää jossa surkeassa vuokra-asunnossa sossun avustuksilla?
Ei ole mitään niin tyhmää kun perheen perustaminen nuorena.
Eipä ne ole nuo lapset tai mies minun opiskeluani estäneet, saati sitten paskaduuniin pakottaneet. Suhde mieheen voi erittäin hyvin, vaikka nyt kolmikymppisinä olemme yhdessä olleet pitkältä toistakymmentä vuotta... Toisaalta tunnenpa monia kolmi-nelikymppisenä perheen perustaneita, joilla on paska duuni ja perheasiat solmussa. Kyllä se ihminen itse ne asiansa järjestää niin kuin järjestää, eivät sitä muut tee.;)
Minä olen onneni kohdannut nuorena, toivottavasti sinäkin vielä löydät omasi ennen kuin katkeroidut enempää.;)
Makuja on monia,mutta tuntuu siltä et ne ei kestä sit kumminkaan noi nuorena alotetut ihmissuhteet. Riippuu tietty ihmisistä. Ongelma vaan siinä et tuleeko tehtyä sit sellasia valintoja esim opiskelun suhteen mitä oikeesti olis halunnu? Jos pitäis lähteä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan jne? Ja kun ollaan nuoria niin ei olla kasvettu ja kehitytty sellasiks mitä meistä tulee. Suurin osa nuoruudenrakkauksista kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Elämän kasvukivuissa rimpuilaan ja sit erotaan, mut se on elämää!
kuljettaa ihmisiä eri suuntiin. Jotkut aloittavat seurustelun nuorena, jotkut myöhempänä ja jotkut eivät koskaan. On ihan yksilöstä kiinni, mitä elämä eteensä heittää, joillekin eteen tulee se seurustelu hyvin nuorena.
Sanoisin vain, että kokemusta tulee aikaisin aloittavalle eri asioista kuin muille.
Nyt jo 12 vuotta teini-iän seurustelusuhdetta jatkunut. Eli teini-ikä tässä tarkoituksessa yläasteikä. Ei ole meillä vielä lapsia, eikä vielä kiirettäkään. Kun elämässä etenee päivän kerrallaan kaikki sujuu EHKÄ parhaiten.. en tiedä, itsestä ainakin niin tuntuu.
Hyviä puolia (siis seurustelun nuorena aloittamisessa): ..sitä vain kohtaa sen "oikean" varhaisessa vaiheessa.. tarviiko siihen nyt muuta syitä? :)