Jätän nuo vaalit ja vaalipuheet heille joille se tuntuu olevan tärkeää, minä vain äänestän parasta (omasta mielestäni) ehdokasta ja odotan tuloksia, onko joku muukin ollut kanssani samaa mieltä.
Täällä en kerro kenelle ääneni menee.
Aikomus oli vain puhella tätä yksinpuhelua tässä marraskuisessa kosteassa aamussa.
Kävinpäs vaa'alla pitkästä aikaa ja mitä vanhat silmäni näkivätkään, lihonut, paino noussut, jenkkakahvatkin.
Kuinka sitä ei tule kokovartalopeiliin katsoneeksi, pelosta kai, se kun on lahjomaton tuon vatsanseudunkin näyttämisessä. On niin turvallista vilkaista kylpyhuoneen pieneen peiliin, siinä näkyy juonteinen naama ja ryppyinen kaula, mutta kun ne näkee joka päivä, ei huomaa muutoksia.
Ryppyvoidepurkki, sinne on ihme-aineet kuivuneet, harmaa klöntti purkin pohjalla… ei ihme jos se ei ole auttanut, noihin ryppyihin, meinaan.
Mitähän muuta tököttiä löytyisi purkeista ja tuubeista kun kaikki tarkastaisi…
Mainos lupaa; "Pääset rypyistä viikossa", mutta kun ei auttanut, jäi loput levittämättä!
"Hampaat loistavat ja vihlominen loppuu!", vaan siinä tuokin tahna, ryppyyn puristeltu putkilo, millä sitä nyt enää.. kuka pahalainen sen noin rutisteli!
Hiuslakkaa, ei vain saa suihkua, ei millään, tuokin ostos meni ihan hukkaan… eihän sitä saa ulos purkista…. ja kampausvaahtoa, monta pulloa, toinen toistansa tehokkaampaa, hiuksiin kiilto, hiuksiin loistoa, pitää tuulessa ja sateessa kampauksesi kauniina…. pitikö?, en enää muista, ja nyt ei saa vaahtoa vaikka kuinka ravistelee…
Tuokin partavesi, ennen se tuoksui niin miehekkäälle…. mikä kumma kun se haisee nyt kuin tunkio?
Ja partasuti tuossa kupissa, kuin kuivunut maalipensseli… hyi… Eikä yhtään puhdasta hiusharjaa, kaikki kuin koiran harjaamisen jäljiltä, eri värisiä karvoja, pitkiä ja lyhyitä hiuksia… ketä meillä asuu.. ja kampakin kuin taikinakupista otettu, jotain mömmöä kaikki piikkien välit täynnä, altaaseen vain ja vahvaa pesuainetta päälle… eihän tästä mitään tule, ei edes hiuksia saa kammattua.
Ja tuo vaaka, rikki taitaa olla, ei nämä läskit nyt.. ei, en ole voinut lihoa, tuossa olen istunut aamusta iltaan ja hyvin vähän minä syön… paras heittää tuo vaakakin…
Mitä sinä löydät näin marraskuussa?
Vaalipuheita muut puhukoot....
40
2704
Vastaukset
- reetta2
Marraskuun puolivälin aikaan alkaa se aika vuodesta jolloin energiani häviää sadeveden lailla maan uumeniin.
"Mollikkaa" ei ole näkynyt viikkokausiin, taivas on paksussa harmaassa pilvessä - väsyttää - nälättää -heikottaa.
Olin äsken käsityön ääressä kun minulle tuli ihmeellinen oivallus. Kirkasvalolamppu!
Googletin heti, luin kokemuksia ja näkemyksiä auttaako kirkasvalo vai ei. Kyllä sieltä löytyi jopa asiantuntijan lausunto; 80% hyötyy valosta selvästi.
Mitäpä tästä muuta kun sähköliikkeeseen tutkailemaaan lamppuja. Jos se kerran auttaa tähän vetämättömyyteen pitänee lamppu hankkia.
Tiedä häntä, vaikka jarruttaisi "jenkkakahvojen" esiinmarssia ja terästäisi olotilaa.- mummeliini
kirkasvalolamppu on ollut minulla jo pari vuotta. Sain sen tyttäreltäni joululahjaksi. Pelkäsi kai äitinsä masentuvan talven pimeydessä. En ole masentuvaa sorttia ja vähän olen kirkastellut sen kanssa. Muutaman kerran vuoden pimeimpänä aikana. Sitä pitäisi käyttää aamulla ja useinkaan en malta aamulla istuskella. Yötä vasten sen kanssa leikkiminen voi vaikuttaa yöuneen.
Tuo Kirjarin yksinpuhelu sai aikaan sen, että pitihän minunkin kurkistaa kylpyhuoneen kaappiin.
Kyllähän sinne kertyy vuoden mittaan yhtä ja toista, mutta en nyt vielä henno heittää mitään pois. Olkoon siellä, sitte kun oikein alkaa ärsyttää täydet hyllyt, teen radikaalin tyhjennyken.
Minua ei oikeastaan tämä pimeys ja hämäryys haittaa. Hämärässä ei nuo kurtutkaan pistä niin hyvin silmään kuin kesän kirkkaudessa.
Joten ihan mukava on tässä odotella joulua. Kunhan lumi maahan putoaa niin varmaan (jos sitä nyt yleensä tulee) joulumielikin alkaa hiljalleen hiipiä.
Meillä jo laitettiin ulkotuikut pihan pensaisiin, sekin jo loi jonkinlaista tunnelman tynkää.
- Laritsa M
... karvalakki vesisateella - märkä ja lämmin.
- toismies
Oisikkos sie mies,ku partavehkeekki kuivana,ja käyttämät jääneet tahnat sun muut,vai joko olet vainajana saapunu kahteleen mitä on jiänynnä,manpiäl.Vai oisko jo toismiehe.
- Kirja r.
Ei tässä ihan tosikkona.... otetaan mahdollisuutena, että näinkin voisi olla, pahimmillaan ja parhaimmillaan.
- Helena04
Mitäkö löydän juuri tällä hetkellä?
Oman itsekeskeisen itseni tässä lähinnä. Aikaansaamattomampana. Lähistölläni löydän (det finns) ennen niin järjestyksessä olevat paperini nyt vähemmän hyvässä järjestyksessä. Pino lukemattomia lehtiä, ennen hoituivat päivässä.
Tuohon ulkonäköpuoleeni en nyt kajoaisi. Mutta lohduttaakseni: pari liikaa kiloa on tupsahtanut syystä tai kolmannesta.
Mutta marraskuuta tämä on vain. Harmaata, sateista. Eikä KUKAAN rakasta!!! :))
Toisaalta. Maltetaan. Daaliat kukkivat vielä ihanasti parvekkeella, näkisitpä!
Ja kohta tulee valkea joulu! Pärjäillään.- K irjar.
Tämän aamun ajatukset olivat osin kuvitteellisia marraskuun mietteitä.... joihin sain aiheen kuunnellessani tarinan erään perheen kylpyhuoneen siivoamisesta.
Samoin voi käydä kenelle tahansa.
Hyllylle ilmestyy mitä ihmeellisempää tavaraa, ja sopivan innostuksen vallassa alkaa inventaario ja lajittelu....
Omat hyllytkin joskus kaipaavat kovaa kättä..
Laihduttaminen, erilaiset ohjeet ja ohjelmat, nehän ovat nyt niin suosittuja, tuo askelmittarin käyttökin, TV ohjelmasta sekin innostus kai alkoi.
Kyllähän tämä omakin paino hieman nousee, mutta se ei ole yhtään paha juttu omalla kohdallani.
Jos vaikka joku sattuisi halaamaan, olisihan mistä ottaa kiinni....
Karjalanneidotkin kukkivat, kuin olisi vielä kesä.
Lämmin ja kostea kuin lapsen pusu, sitäkin tämä syksy... - Satu oli hetken
K irjar. kirjoitti:
Tämän aamun ajatukset olivat osin kuvitteellisia marraskuun mietteitä.... joihin sain aiheen kuunnellessani tarinan erään perheen kylpyhuoneen siivoamisesta.
Samoin voi käydä kenelle tahansa.
Hyllylle ilmestyy mitä ihmeellisempää tavaraa, ja sopivan innostuksen vallassa alkaa inventaario ja lajittelu....
Omat hyllytkin joskus kaipaavat kovaa kättä..
Laihduttaminen, erilaiset ohjeet ja ohjelmat, nehän ovat nyt niin suosittuja, tuo askelmittarin käyttökin, TV ohjelmasta sekin innostus kai alkoi.
Kyllähän tämä omakin paino hieman nousee, mutta se ei ole yhtään paha juttu omalla kohdallani.
Jos vaikka joku sattuisi halaamaan, olisihan mistä ottaa kiinni....
Karjalanneidotkin kukkivat, kuin olisi vielä kesä.
Lämmin ja kostea kuin lapsen pusu, sitäkin tämä syksy...silmät suurina Kirjar sinun kirjoituksesi kanssa ja varmana siitä, että nyt- nyt kyllä meitä vedätetään oikein vauhdilla, ja niinhän asia olikin.- Uusi lajityyppi kirjallisuuteen, vai kuuluuko jo johonkin genreen?
Tää harmaus jää kyllä unohduksiin silloin, kun menet koko päivän kolme ja puolivuoliaan kanssa, meno on niin vilkasta, vaikka Nuha-nunnuna olikin pieni ihminen.
Vieläkin daaliat kukassa, muistatko tällaista syksyä pitkiin aikoihin, Helena !On jo kohta marraskuun puolessa välissä syksy. - Roope63
Satu oli hetken kirjoitti:
silmät suurina Kirjar sinun kirjoituksesi kanssa ja varmana siitä, että nyt- nyt kyllä meitä vedätetään oikein vauhdilla, ja niinhän asia olikin.- Uusi lajityyppi kirjallisuuteen, vai kuuluuko jo johonkin genreen?
Tää harmaus jää kyllä unohduksiin silloin, kun menet koko päivän kolme ja puolivuoliaan kanssa, meno on niin vilkasta, vaikka Nuha-nunnuna olikin pieni ihminen.
Vieläkin daaliat kukassa, muistatko tällaista syksyä pitkiin aikoihin, Helena !On jo kohta marraskuun puolessa välissä syksy.muistan yhden ainakin 1972 syksy oli samanlainen ihan oli musta joulu silloin .
Jouluksikin kun ajelin kotia joulunviettoon reilut 500km niin oli surkeeta matkantekoa kun rapa roisku tiellä ja autonvalot ei näyttäny mitään oli kuin oisi kynttilänvalossa ajanut mutta kotia vaan pääsin vaikka aikaa menikin.
Joulujen välissä mahdoton myrsky ja taas oli puita kaatunut jurineen teille ja langoille lunta tuli vasta helmikuulla sitten kunnolla
Et tämmöisiäkin syksyjä on :)) - Kirjar.
Satu oli hetken kirjoitti:
silmät suurina Kirjar sinun kirjoituksesi kanssa ja varmana siitä, että nyt- nyt kyllä meitä vedätetään oikein vauhdilla, ja niinhän asia olikin.- Uusi lajityyppi kirjallisuuteen, vai kuuluuko jo johonkin genreen?
Tää harmaus jää kyllä unohduksiin silloin, kun menet koko päivän kolme ja puolivuoliaan kanssa, meno on niin vilkasta, vaikka Nuha-nunnuna olikin pieni ihminen.
Vieläkin daaliat kukassa, muistatko tällaista syksyä pitkiin aikoihin, Helena !On jo kohta marraskuun puolessa välissä syksy.Olishan aika totaalinen kaaos kaapissani jos aitoa näkymää olisin kuvannut... mutta löytyy meiltäkin joskus noita hammastahna ym. tuubeja joita on käsitelty koko kouralla...
Otti vain suoraan sanottuna päähän eilen aamulla... kun kuuntelin tuon aloitukseni tapaista marmatusta puhelimessa... ja tiedän että ei ole ihme jos hänellä noin onkin.... mutta kun syy epäsiisteyteen on löydettävä itsestänsä.
Otin noin vain omakseni ja ajattelin ilkikurisesti, kuinka minut nyt moititaan kun näin elän ja vielä uskallan sanoa.....
Eihän täällä tarvitse aina niin vakavasti kirjoittaa... voihan sitä ilakoida ajatuksella, ja tuli minulla ainakin katsottua kaappiin ja löysin pois heitettävääkin.....
Leikkimielelläkin, vaikka asiaa. - *Satu
Roope63 kirjoitti:
muistan yhden ainakin 1972 syksy oli samanlainen ihan oli musta joulu silloin .
Jouluksikin kun ajelin kotia joulunviettoon reilut 500km niin oli surkeeta matkantekoa kun rapa roisku tiellä ja autonvalot ei näyttäny mitään oli kuin oisi kynttilänvalossa ajanut mutta kotia vaan pääsin vaikka aikaa menikin.
Joulujen välissä mahdoton myrsky ja taas oli puita kaatunut jurineen teille ja langoille lunta tuli vasta helmikuulla sitten kunnolla
Et tämmöisiäkin syksyjä on :))"Uskomalla, toivomalla eletty on moni marraskuu..."
Näin varmaan on menty meidän jokaisen kohdalla, vaikeuksien läpi, pimeätä vastassa, ei oikein tietoa, mitä seuraavan mutkan takana, jatkuuko tie edes...Mutta tosi on, että emme voi tietää, mitä vaikeuksia tulee, mutta voimme valita tavan, miten suhtautua niihin, ja se ratkaisee.
Olitko Roope vielä koto-Suomessa vuonna 1972? - Helena04 ejk.
K irjar. kirjoitti:
Tämän aamun ajatukset olivat osin kuvitteellisia marraskuun mietteitä.... joihin sain aiheen kuunnellessani tarinan erään perheen kylpyhuoneen siivoamisesta.
Samoin voi käydä kenelle tahansa.
Hyllylle ilmestyy mitä ihmeellisempää tavaraa, ja sopivan innostuksen vallassa alkaa inventaario ja lajittelu....
Omat hyllytkin joskus kaipaavat kovaa kättä..
Laihduttaminen, erilaiset ohjeet ja ohjelmat, nehän ovat nyt niin suosittuja, tuo askelmittarin käyttökin, TV ohjelmasta sekin innostus kai alkoi.
Kyllähän tämä omakin paino hieman nousee, mutta se ei ole yhtään paha juttu omalla kohdallani.
Jos vaikka joku sattuisi halaamaan, olisihan mistä ottaa kiinni....
Karjalanneidotkin kukkivat, kuin olisi vielä kesä.
Lämmin ja kostea kuin lapsen pusu, sitäkin tämä syksy...... tulin Kirjar. Herkkäuskoinen kun olen. Kieltämättä silmät ymmyrkäisinä luin epätavanomaisia "paljastuksiasi". Mietin, mitenkä ottaisin kantaa. Onhan tätä rekvisiittaa itse kullekin vähän kerääntynyt, mutta... eikä kylpyhuoneessa. Osaksi siis veijaritarinaa.
Näistä mittareista vielä sananen, niin että se saatu sykemittari odottaa tuossa vielä käyttämättömänä. Taidan palauttaa. Samoin on käynyt vast´ikään saadun askelmittarin, mutta kunhan nämä ilmat tästä... Askelmittarin arvelin kannustavan lenkille lähtemistä (toisille sauvat). Joten ei olne turha. Toivossa on hyvä elää.
Kynttilät loistakoot illanhämyssä! - Roope63
*Satu kirjoitti:
"Uskomalla, toivomalla eletty on moni marraskuu..."
Näin varmaan on menty meidän jokaisen kohdalla, vaikeuksien läpi, pimeätä vastassa, ei oikein tietoa, mitä seuraavan mutkan takana, jatkuuko tie edes...Mutta tosi on, että emme voi tietää, mitä vaikeuksia tulee, mutta voimme valita tavan, miten suhtautua niihin, ja se ratkaisee.
Olitko Roope vielä koto-Suomessa vuonna 1972?kyllä silloin kotosuomessa työskentelin Turussa siihen aikaan ja ajelin syntymäkotiani keski-pohjanmaalle joulua viettämään :))
- Abuela
kaamosaika, hämärää ja pimeää. Olen joskus ajatellut, yrittänyt tuloksetta saada muutkin vakuuttuneiksi siitä, että ihmisten pitäisi nukkua talviunta, ihan niinkuin karhut. Keväällä herätä hyvin levänneinä työhön ja toimeen..
Onhan se jo nähty, minkälaisen stressin tämä ainainen kiire ja touhu aiheuttaa. - Malviina
semmone taulu mihi mie laitan muistilappui.
Tää sumune, tihkusatteine ja pimijä marraskuu on saant innostettuu miut hemmottelemaa ihtijäin.
Muistilapuis lukkoo, et permanentti ens maanantain, tiistain jalkahoito, seuraavan tiistain hieroja ja ihon puhistus viimone päivä.
En ylleesä ihtehei satsaa noi paljo kolme viiko aikan, mut nyt tuntu, et jottai piristystä on elämää saatava ja mukavaha se on toise hoijettavan, hierottavan ja hölvättävän olla.
Kylpyhuonees on miulkii vanhoi voiteita ja kuivuneita kynslakkoi.
Innostuinkii laittamaa muovisäkkii vanhat jo käyttökelvottomiks männeet tuotteet. Mitä ne turhaa hyllytillaa siel ovat viemäs.
Tytöt olliit vissii tuoneet joskus sinistä kynslakkaa. Se on kuivunt ja vaik ei oiskaa, ni mänemää vaa. Oon mie sen verra konservatiivine, etten kyl kynsijäin siniseks lakkaa.- Kir jar.
Kynsilakka on monikäyttöinen aine.
Itse en ole koskaan monta kertaa kynsiäni lakannut, mutta mieheni pyysi kerran ostamaan kynsilakkaa, ihan kirkkaan punaista.
Hän käytti istä maalatessaan koukkuja, niin, ongenkoukkuja, pilkkimiseen. Siihen se oli kuulemma parasta, eri väreissä sitä sitten niihin ostettiinkin... ja tietysti tuolla ne loput kuivuivat ja heitin pois jo aikoja sitten.
Minullakin on korkkitaulu johon muistilappuja kirjoittelen. Se onkin hyvä paikka laittaa myös noita pienten piirustuksia ja saatuja kortteja silmää ilahduttamaan. Onpa tuossa muutama valokuvakin, tuomassa hyvää mieltä päivään. - uzma-m
Kir jar. kirjoitti:
Kynsilakka on monikäyttöinen aine.
Itse en ole koskaan monta kertaa kynsiäni lakannut, mutta mieheni pyysi kerran ostamaan kynsilakkaa, ihan kirkkaan punaista.
Hän käytti istä maalatessaan koukkuja, niin, ongenkoukkuja, pilkkimiseen. Siihen se oli kuulemma parasta, eri väreissä sitä sitten niihin ostettiinkin... ja tietysti tuolla ne loput kuivuivat ja heitin pois jo aikoja sitten.
Minullakin on korkkitaulu johon muistilappuja kirjoittelen. Se onkin hyvä paikka laittaa myös noita pienten piirustuksia ja saatuja kortteja silmää ilahduttamaan. Onpa tuossa muutama valokuvakin, tuomassa hyvää mieltä päivään.kaytan sukkien tai sukkahousujen karkaavan silmukan kiinniottamiseen.
uzma-m kirjoitti:
kaytan sukkien tai sukkahousujen karkaavan silmukan kiinniottamiseen.
...käy myös kynsilakka, parempaa kuin liima monessa tapauksessa. Viimeksi korjailin himmelin kulmia värittömällä. Voi niitä aikoja kun kynnet oli aina lakattuina!
- Nyt?
TiaLiinu kirjoitti:
...käy myös kynsilakka, parempaa kuin liima monessa tapauksessa. Viimeksi korjailin himmelin kulmia värittömällä. Voi niitä aikoja kun kynnet oli aina lakattuina!
Niin. Takavuosina kynnet aina kauniisti lakattuina. Vaatetukseen sopivasti. Usein kirkkaan punaiset viihtyessäni mustissa asusteissa.
Nyt. Onhan noita joitakin pulloja. Varpaankynsiin lähinnä enää. Jotain vaaleaa joskus vieläkin kynsissä, menopäällä. Nyt? kirjoitti:
Niin. Takavuosina kynnet aina kauniisti lakattuina. Vaatetukseen sopivasti. Usein kirkkaan punaiset viihtyessäni mustissa asusteissa.
Nyt. Onhan noita joitakin pulloja. Varpaankynsiin lähinnä enää. Jotain vaaleaa joskus vieläkin kynsissä, menopäällä.Jossain lehdessä oli hyvä neuvo koneellisesti ommeltuihin nappeihin, jotka tahtovat purkautua ja irrota ihan huomaamatta... tippa väritöntä kynsilakkaa ommel lankaan siihen napin päälle ja ei purkaannu...
- tietysti se reikä sukassa, se vanha korjaus kikka...kauniiden kynsien lisäksi..- Hintriika
kirjar kirjoitti:
Jossain lehdessä oli hyvä neuvo koneellisesti ommeltuihin nappeihin, jotka tahtovat purkautua ja irrota ihan huomaamatta... tippa väritöntä kynsilakkaa ommel lankaan siihen napin päälle ja ei purkaannu...
- tietysti se reikä sukassa, se vanha korjaus kikka...kauniiden kynsien lisäksi..Yksi kynsilakan käyttövinkki: Jos riippulukkojen avaimet ovat toistensa näköisiä, niin värillisellä lakalla voi tehdä avaimen kantaan merkin. Esim: punapilkkuisella pääsee varastokoppiin ja merkkaamattomalla kylmäkellariin.
- uzma-m
Hintriika kirjoitti:
Yksi kynsilakan käyttövinkki: Jos riippulukkojen avaimet ovat toistensa näköisiä, niin värillisellä lakalla voi tehdä avaimen kantaan merkin. Esim: punapilkkuisella pääsee varastokoppiin ja merkkaamattomalla kylmäkellariin.
kaytto vihjeita,noista avaimist ja silmalaseistakin,jos joku keksis milla tavalla ne loytyis helposti,kannykan loytaa soittamalla siihen,entas nuo aina hukkuvat avaimet ja sateenvarjot?
- Kirjar evk
uzma-m kirjoitti:
kaytto vihjeita,noista avaimist ja silmalaseistakin,jos joku keksis milla tavalla ne loytyis helposti,kannykan loytaa soittamalla siihen,entas nuo aina hukkuvat avaimet ja sateenvarjot?
Eilisen auringonpaisteen virkistämänä menin järjestelemään pihavarstoa jonka ovella on munalukko. Tietenkin tarvitsin avain nippuani jossa on muitakin tärkeitä avaimia joita ei kyllä tarvitse koko ajan pitää mukana.
Kun varastossa oli kaikki ojennuksessa, aloin pesemään autoa.
Siivosin takakontin, imuroin auton ja pesin huolellisesti kaikki lokerotkin.
Kun se työ oli tehty, piti laittaa varaston ovi lukkoon, mutta lukkoa ja avain nippua ei missään.
Kyllä siinä ajatuksissani kävin kaikki askeleeni läpi, missä kävin, mitä siirsin, mitä vein pois ja minne...
Lopulta kun lukkokin loytyi ja ovi oli lukossa, olin juonut "väsykahvit," aloin miettimään missä työkaverini viipyy. Kutsuin pihalta moneen kertaan ja odottelin, ei kuulunut, mietin missä oli viimeksi mukana.. ja lopulta tuli mieleen. että siinä varaston ovella....
Oli pakko mennä taas avaimien kanssa, avata ovi ja siellähän se, kadonnut kaverini istui kuin ei mitään olisi tapahtunut. Odotti kai työn jatkuvan.
Lopulta nousi, venytteli, nosti hännän pystyyn ja vanhan kissan arvokkuudella asteli ovesta ulos, kadottamani kaveri.
Että helposti ne katoavat, tarpeelliset, tai tärkeät kapineet. uzma-m kirjoitti:
kaytto vihjeita,noista avaimist ja silmalaseistakin,jos joku keksis milla tavalla ne loytyis helposti,kannykan loytaa soittamalla siihen,entas nuo aina hukkuvat avaimet ja sateenvarjot?
...tunnen olevani suorastaan neuroottinen avaimien kanssa. Pidän nipun aina samassa paikassa ja vielä kerran ennen ulko-oven kiinnipainamista tarkistan laukkuni.
Sateensuojien kanssa vähän sama juttu, kokoontaitettava mahtuu aika pieneenkin kasssiin.- se on
Kirjar evk kirjoitti:
Eilisen auringonpaisteen virkistämänä menin järjestelemään pihavarstoa jonka ovella on munalukko. Tietenkin tarvitsin avain nippuani jossa on muitakin tärkeitä avaimia joita ei kyllä tarvitse koko ajan pitää mukana.
Kun varastossa oli kaikki ojennuksessa, aloin pesemään autoa.
Siivosin takakontin, imuroin auton ja pesin huolellisesti kaikki lokerotkin.
Kun se työ oli tehty, piti laittaa varaston ovi lukkoon, mutta lukkoa ja avain nippua ei missään.
Kyllä siinä ajatuksissani kävin kaikki askeleeni läpi, missä kävin, mitä siirsin, mitä vein pois ja minne...
Lopulta kun lukkokin loytyi ja ovi oli lukossa, olin juonut "väsykahvit," aloin miettimään missä työkaverini viipyy. Kutsuin pihalta moneen kertaan ja odottelin, ei kuulunut, mietin missä oli viimeksi mukana.. ja lopulta tuli mieleen. että siinä varaston ovella....
Oli pakko mennä taas avaimien kanssa, avata ovi ja siellähän se, kadonnut kaverini istui kuin ei mitään olisi tapahtunut. Odotti kai työn jatkuvan.
Lopulta nousi, venytteli, nosti hännän pystyyn ja vanhan kissan arvokkuudella asteli ovesta ulos, kadottamani kaveri.
Että helposti ne katoavat, tarpeelliset, tai tärkeät kapineet.Kirjoittelet sómasti. Tekstiäsi on hauska lukea. Anteeksi kuitenkin. Oletko kuitenkin kadottanut sen oikea nikkisi? Kirjareita näyttää olevan useampiakin.Ovatko kaikki sitten eri henkilöitä ?
se on kirjoitti:
Kirjoittelet sómasti. Tekstiäsi on hauska lukea. Anteeksi kuitenkin. Oletko kuitenkin kadottanut sen oikea nikkisi? Kirjareita näyttää olevan useampiakin.Ovatko kaikki sitten eri henkilöitä ?
Ei tietääkseni ole muita kuin alle/yllekirjoittanut tällä nimellä.
Hakukoneiden harhautusta nuo kirjoitusvirheelliset, koska ei kaikkea sentään haluaisi aikakirjoihin talletettavan, tai siellähän ovat, jossain, löytää ken kohdalle osuu.
Terveiset ensiksi vesisateessa tehdyltä 7 km kävelylenkiltä ja vaatteiden vaihdon jälkeen olikin kaupoissa kiertelyä tunnin verran. Nyt maistuu kuppi kuumaa tässä koneella, joten kippis!TiaLiinu kirjoitti:
...tunnen olevani suorastaan neuroottinen avaimien kanssa. Pidän nipun aina samassa paikassa ja vielä kerran ennen ulko-oven kiinnipainamista tarkistan laukkuni.
Sateensuojien kanssa vähän sama juttu, kokoontaitettava mahtuu aika pieneenkin kasssiin.Avaimille on ihan oma naulakko, siinä niiden pitäisi olla, mutta kun joskus vain ovat jostain syystä hyppineet naulasta jonnekin kaapin tai pöydän kulmalle ja aiheuttavat etsintäpartion käynnistämisen.
Siinä sitten ihan näkyvällä paikalla odottelevat vain ottajaa, eivät missään hukassa olleet!
Mutta kun otat sateenvarjon mukaan, ei se sade tulekaan ja tarpeettoman tavaran voi jättää vaikka kaupan kassalle, tai bussin penkille, tai... ei edes muistu mieleen missä se viimeksi oli mukana jos ei ole kassissa.
Eikä tuo kaikki ole vanhuuden syytä, ei, sillä niin ne nuoretkin, eräskin nuori mies käveli pitkin katuja Helsingissä, etsien autoansa. Ei muistanut minne sen oli parkkiin jättänyt.
Oven lukitseminen pitää kyllä vielä kerran tarkistaa, ja jäikö levy päälle.... tuttuja, mutta ah, niin tarpeellisiakin tapoja, varmistaa.- uzma
kirjar kirjoitti:
Avaimille on ihan oma naulakko, siinä niiden pitäisi olla, mutta kun joskus vain ovat jostain syystä hyppineet naulasta jonnekin kaapin tai pöydän kulmalle ja aiheuttavat etsintäpartion käynnistämisen.
Siinä sitten ihan näkyvällä paikalla odottelevat vain ottajaa, eivät missään hukassa olleet!
Mutta kun otat sateenvarjon mukaan, ei se sade tulekaan ja tarpeettoman tavaran voi jättää vaikka kaupan kassalle, tai bussin penkille, tai... ei edes muistu mieleen missä se viimeksi oli mukana jos ei ole kassissa.
Eikä tuo kaikki ole vanhuuden syytä, ei, sillä niin ne nuoretkin, eräskin nuori mies käveli pitkin katuja Helsingissä, etsien autoansa. Ei muistanut minne sen oli parkkiin jättänyt.
Oven lukitseminen pitää kyllä vielä kerran tarkistaa, ja jäikö levy päälle.... tuttuja, mutta ah, niin tarpeellisiakin tapoja, varmistaa.parastapa loytaa hukkuneet tavarat on hakee jotain muuta,niin kas vaan eikohan loydy tavaroita jotka olivat ennestaan hukassa ja sitten riemuissaan unohtaa mitahan olinkaan etsimassa.
Taalla ei sateenvarjoa usein tarvitse ja kun sita tarttis on varma se on unohdettu jonnekin,syylliset usein ovat nuoremmat. kirjar kirjoitti:
Avaimille on ihan oma naulakko, siinä niiden pitäisi olla, mutta kun joskus vain ovat jostain syystä hyppineet naulasta jonnekin kaapin tai pöydän kulmalle ja aiheuttavat etsintäpartion käynnistämisen.
Siinä sitten ihan näkyvällä paikalla odottelevat vain ottajaa, eivät missään hukassa olleet!
Mutta kun otat sateenvarjon mukaan, ei se sade tulekaan ja tarpeettoman tavaran voi jättää vaikka kaupan kassalle, tai bussin penkille, tai... ei edes muistu mieleen missä se viimeksi oli mukana jos ei ole kassissa.
Eikä tuo kaikki ole vanhuuden syytä, ei, sillä niin ne nuoretkin, eräskin nuori mies käveli pitkin katuja Helsingissä, etsien autoansa. Ei muistanut minne sen oli parkkiin jättänyt.
Oven lukitseminen pitää kyllä vielä kerran tarkistaa, ja jäikö levy päälle.... tuttuja, mutta ah, niin tarpeellisiakin tapoja, varmistaa....oikea kohtalotoveri tuo autonsa hävittänyt nuorimies! Suuntavaistoni on niin kertakaikkisen surkea, että hyvinkin saattaisin kokea tuon...jos ajaisin autoa. Siihenkin on useampia syitä.
Kumma kyllä en ole silti pelännyt liikkuessani yksin suuremmassakaan kaupungissa, muutaman kerran on ollut pakko turvautua taksiin osatakseen perille lähitienoolle. :)
Onneksi rahakukkaro ollut siinä 'opaskarttana'.TiaLiinu kirjoitti:
...oikea kohtalotoveri tuo autonsa hävittänyt nuorimies! Suuntavaistoni on niin kertakaikkisen surkea, että hyvinkin saattaisin kokea tuon...jos ajaisin autoa. Siihenkin on useampia syitä.
Kumma kyllä en ole silti pelännyt liikkuessani yksin suuremmassakaan kaupungissa, muutaman kerran on ollut pakko turvautua taksiin osatakseen perille lähitienoolle. :)
Onneksi rahakukkaro ollut siinä 'opaskarttana'.Muistanpa yhden, vuosia sitten, työpaikkani kerhon kanssa teimme matkan Tallinnaan.
Majoituimme hotelliin, ja yksi ryhmästämme ei suostunut riisumaan hienoa ruskeaa nahkatakkia päältänsä edes huoneeseensa, ei luopunut siitä illalliselle mennessämme ja syy; ettei unohdu!
Edellinen takki oli jäänyt tuolin selkänojalle Helsinkiläisessä ravintolassa, eikä palautunut...joku puki päällensä ja vei...
Yksi pariskunta lähti kävellen tutustumaan kaupunkiin, kävelivät ja kävelivät, alkoivat etsimään takaisin hotellille ja kun eivät löytäneet, pysäyttivät taksin, ja kyytiin...
Ihme ja kumma, taksin kuljettaja sanoi;"Tehän olee se hotelli, ovi olee tuon nurkan takus!"
Ja siinähän he.. kääntyivät kulmasta ja hotellin ovi oli parin askeleen päässä... ja kysymys oli silloin ihan uudesta hotellista jonka nimi jääköön mainitsematta, ettei olisi mainos, mutta ei ollut Viru.
Joten pian sitä eksyy kun niin sattuu, sekä vaatteista, että majoituspaikasta.
- raukkoja
siella marraskuun pimeydessa,mina senkun kollottelin auringossa,rasvaa naamalle ettei rypisty,taytyy nayttaa nuremmalta kun tuo mies,hakkee viela uuden vaimon.
On kuin keskikesalla Suomessa,paasis vaan uimaa.
Kattelin noita huulipuikkojani,ne ovat niin natteja keraan niita ja sillointalloin kaytanki.
Hiuslakkoja on aika kokoelma,ei tahtonut loytya sita oikeeta,taalla naisilla on niin komiat paksut tukat,toisks jaan hiiren hannallani.
Minkas takia hammastahna tuubi on aina auki ja puristettu keskelta ja sitten tuo WC:istuin kyl'saisivat nostaa sen ettei aina tarttis kuivata.
Huomenna taas auringon lasit silmille,kylmaa juotavaa terassin poydalle ja hyva kirja kouraan,on taa elama ihanaakin,kun ei avaa tv:ta eika lue paivan lehtia.- Kirjar.
mutta ei täälläkään hassummin, sillä lähes kymmenen astetta lämmintä, vaikka kosteaa ja pimeää, eikä aurinkovaoiteita tarvita.
Roope tuolla kertoikin ettei tämä nyt niin ihmeellinen syksy ole, mutta ei silloin ollut näin pitkää yhtä lämmintä kautta, oli pakkasia välillä.
Tänäänkin on huono päivä muutoin, sillä olen taas valvonut koko yön, hakenut lääkettä ja oksentanut, juonut vettä ja yrittänyt edes sen helpottavan oloa... koska tuo vatsavaiva ei minua jätä, enkä tiedä millä sen jättäisin...
Torstaina söin yhden pihapuun omenan, eikä se ollut viisas teko, sillä siitä alkoi aamuyöllä kova polte, ja sitä on jatkunut.... eilen söin pari lusikallista kaurapuuroa, sekin oli liikaa... ja päätä särkee, mutta pilleriä ei voi ottaa, koska se taas aloittaa uuden kierteen vatsassa.
Sinä nautit mehusta ja auringosta, minä vedestä ja paastosta. Ehkä jo iltapäivällä voin keittää vähän kauravelliä, veteen, jos sen sitten uskaltaisi tyhjään vatsaan....
Kaikki päivät eivät ole samanlaisia, ja joskus lehdessäkin voi olla iloisempia uutisia. - uzma-m
Kirjar. kirjoitti:
mutta ei täälläkään hassummin, sillä lähes kymmenen astetta lämmintä, vaikka kosteaa ja pimeää, eikä aurinkovaoiteita tarvita.
Roope tuolla kertoikin ettei tämä nyt niin ihmeellinen syksy ole, mutta ei silloin ollut näin pitkää yhtä lämmintä kautta, oli pakkasia välillä.
Tänäänkin on huono päivä muutoin, sillä olen taas valvonut koko yön, hakenut lääkettä ja oksentanut, juonut vettä ja yrittänyt edes sen helpottavan oloa... koska tuo vatsavaiva ei minua jätä, enkä tiedä millä sen jättäisin...
Torstaina söin yhden pihapuun omenan, eikä se ollut viisas teko, sillä siitä alkoi aamuyöllä kova polte, ja sitä on jatkunut.... eilen söin pari lusikallista kaurapuuroa, sekin oli liikaa... ja päätä särkee, mutta pilleriä ei voi ottaa, koska se taas aloittaa uuden kierteen vatsassa.
Sinä nautit mehusta ja auringosta, minä vedestä ja paastosta. Ehkä jo iltapäivällä voin keittää vähän kauravelliä, veteen, jos sen sitten uskaltaisi tyhjään vatsaan....
Kaikki päivät eivät ole samanlaisia, ja joskus lehdessäkin voi olla iloisempia uutisia.vatsavaivat ovat kaameita jattavat niin heikoksikin,oletkoa chekannut ei kai sinua vain sappikivet vaivaa?
Parempaa paivaa toivottelen ja pikaista paranemista. Kirjar. kirjoitti:
mutta ei täälläkään hassummin, sillä lähes kymmenen astetta lämmintä, vaikka kosteaa ja pimeää, eikä aurinkovaoiteita tarvita.
Roope tuolla kertoikin ettei tämä nyt niin ihmeellinen syksy ole, mutta ei silloin ollut näin pitkää yhtä lämmintä kautta, oli pakkasia välillä.
Tänäänkin on huono päivä muutoin, sillä olen taas valvonut koko yön, hakenut lääkettä ja oksentanut, juonut vettä ja yrittänyt edes sen helpottavan oloa... koska tuo vatsavaiva ei minua jätä, enkä tiedä millä sen jättäisin...
Torstaina söin yhden pihapuun omenan, eikä se ollut viisas teko, sillä siitä alkoi aamuyöllä kova polte, ja sitä on jatkunut.... eilen söin pari lusikallista kaurapuuroa, sekin oli liikaa... ja päätä särkee, mutta pilleriä ei voi ottaa, koska se taas aloittaa uuden kierteen vatsassa.
Sinä nautit mehusta ja auringosta, minä vedestä ja paastosta. Ehkä jo iltapäivällä voin keittää vähän kauravelliä, veteen, jos sen sitten uskaltaisi tyhjään vatsaan....
Kaikki päivät eivät ole samanlaisia, ja joskus lehdessäkin voi olla iloisempia uutisia....että otan osaa? Tiedän taudin, minut pahimmalta pelastanut jo vuosikymmeniä B6-vitamiini. Jostakin tosin muistelen lukeneeni, että säännöllinen käyttö ehkäisee kropan omaa vitamiinituotantoa, mutta eihän sitä onneksi tarvitse ottaakaan säännöllisesti.
Paremman päivän toivotukset Sinulle!- Pääsky64
aika kapea se tapahtumakalenteri.Kauan ei kuluisi aikani nuilla hommilla,sitten kun on niin vanha ettei muuhun kykene voi vaikka itseään paahtaa ja voidetta levitellä.
Tämä marraskuu on mitä parasta harrastus aikaa ja tunnelma kun on pimeä ja saa kynttilän valossa ja valoissa olla.Sitten kerkiää aurinkoon kun se rävähtää paistamaan.
Olisi siellä vähän aikaa mutta ei samassa paikassa,Kuumuus tiedä mitä tekee.
Turha niillä voiteilla yrittää miestä pijätellä se menee jos on mennäkseen.
enkä haluaisi sellaista jäykkää hevosenharja tukkaa mikä niillä on. Se kun hamppuköyttä. Meillä sentään pehmeä ja taipuisa tukka.
Pää-asia, että vielä istuva presidenttikanditaatti pärjää
tulevissakin vaaleissa.
Tarja on rock!- !!!!!
En kyllä mene halpaan enää.
Kalliiksi tuli. - tukkusutija
puuttumattomuutesi tarttuu minuun kuin kuin kuin pääasia
oon rock
- Pääsky64
tiedäkkään että 65vuoden jälkeen ei saa laihtua vaan lihoa jos on laiha. Luin eilen terveyslehdestä ja otin ihan todesta.
Aloin heti syömään kaikkia herkkuja enkä halua laihtua yhtään ,tulkoon vaikka lisää.
Yli 65 vuotiaat ovat aliravittuja.Oli lääkärin kirjoitus pitää syödä hyvin ja painon pitää mieluummin nousta kun laskea.
On terveellisempää olla lihavampi kun laihempi.Että älä halveksi painoasi vaan ole hyvillään että on poweria. Matalalla pilvet makaa,
melkein joka päivä sataa.
Tihkuu taivas tumma
tallissansa hirnuu humma.
Talliin hevostytöt rientää
ratsain maneesia kiertää,
heitä löysin naapurista
tämän kerron hevosista.
Metsätiellä eräs pari -
molemmilla sienikori -
vahveroiden etsintään
menevän taas heidän nään.
Pitkään siellä viipyvät,
sieniä kun löytävät.
Herkutteluun aineet kerää
makuhermot ihan herää.
Puolukan varpuja keräillen
kuusenkin oksia katkoen,
kukkakauppias apureineen
niistä pian sitoo seppeleen.
Pohjaksi kietoo notkeat
pajun oksat taipuisat,
niihin havuista peitteet
kävyistä lisä koristeet.
Kuutamo ja taivas tähtineen
kuuluvat yöhön syksyiseen,
kuitenkin vielä moni yö,
pelkälle pimeälle kättä lyö.
Rakastuneet vain lemmessään
nauttivat yössä keskenään,
lempi ei lopu marraskuussa
päivä jatkuu vasta huhtikuussa.
Kynttilän liekki lepattaa
pimeän hetkeksi voittaa.
Huoneessa musiikki soi,
iltaan tunnelmaa toi
hyvä ystävä tullessaan
pullo viiniä tuomisinaan
ja iltana marraskuun
me näimme nousevan kuun.
Kaksi rakastunutta tässä
istuu melkein pimeässä,
vain liekki kynttilän valon
ja lämpö juoman jalon
antaa tietoisuuden siitä
ettei pelkät puheet riitä
ja suukko huulille, vielä toinen,
on marraskuun taikaa moinen.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nyt tajusin mitä haet takaa
En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä433443- 362064
Naiselle mieheltä
Huomasin tuossa, että jääkaapissani on eräs sinun ostamasi tuote edelleen avaamattomana. Arvaatko mikä?301779- 161547
- 231518
- 101420
- 241397
- 141247
Ihmetteletkö, mihin sinussa ihastuin?
Pikkuhiljaa huomasin, että olet ainutlaatuinen luonne, plussana tietysti ulkoiset avut. Toista ei taida löytyä koko maai781175- 221122