oli ihan pakko tarkastaa erään keskustelun "voittaja" puolueettomalta taholta. Kyllä jehovalaiset ovat oikeassa käyttäessään Jumalan nimenä Jehovaa ja lausuessaan sen Jehovana eikä Jahvena.
Eli Jahve
Wikipedia.
Jahve ja Jehova -sanoilla (Minä olen se, joka minä olen, hepr.) viitataan lähinnä juutalaisuuden, mutta myös muiden vanhaa seemiläistä kulttuuriperimää olevien monoteististen uskontojen - kristittyjen ja islaminuskoisten - Jumalaan.
Jahve on Jumalan nimi hepreankielisessä Toorassa, joka on pääpiirteittäin sama kuin kristittyjen Vanha Testamentti. Heprea on alkuperältään konsonanttikirjoitusta, ja jumalan nimen muodostaa tetragrammi JHWH.
Hepreankielinen Vanha Testamentti on säilynyt parhaiten ns. masoreettien säilyttämässä masoreettisessa tekstissä, joka toimii useimpien tekstikriittisten tekstilaitosen pohjatekstinä. Masoreettisessa tekstissä konsonanttiteksti on vokalisoitu apumerkeillä, jotta oikea ääntäminen olisi säilynyt.
Tetragrammin JHWH alkuperäinen ääntäminen ja vokalisointi on tuntematon. Kymmenessä käskyssä on mm. kielto lausua turhaan Jumalan nimeä, minkä vuoksi juutalaisessa traditiossa nimeä ei koskaan lausuttu. Näin tetragrammin ääntäminen ei ole säilynyt.
Tekstejä luettaessa tetragrammin paikalla oli yleensä tapana lausua šema (nimi), adonai (Herra) tai elohim (jumala). Masoreettisessa tekstissä tetragrammi onkin yleensä vokalisoitu jonkin näiden kolmen sanan vokaaleilla sen mukaan, mikä niistä oli tarkoitus lausua tetragrammin kohdalla. Näin on syntynyt kolme eri tapaa vokalisoida tetragrammi. Lausuttaessa šema tetragrammi vokalisoituu JeHWaH; lausuttaessa adonai tetragrammi vokalisoituu JeHoWaH (a-kirjaimen muuttuminen e-kirjaimeksi johtuu heprean kielen normaaleista ääntämissäännöistä: konsonantti J ei voi saada samanlaista vokaalimerkkiä kuin sanan adonai alussa oleva konsonantti alef voi saada); lausuttaessa elohim tetragrammi vokalisoituu JeHoWiH. Kaikista näistä vokalisoinneista on esimerkkejä masoreettisessa tekstissä, mutta JeHoWaH (Herra) on niistä yleisin.
Moderneissa käännöksissä on yleensä noudatettu masoreettien lukutapaa ja käännetty tetragrammi sanoilla Herra tai Jumala. Muotoa Jahve on suomalaisessa uudessa raamatunkäännösessä käytetty kohdassa 2. Moos 3: 14-15, jossa Jumala ilmoittaa nimensä. Kohdassa Jumala ilmoittaa nimekseen "minä olen se joka olen" hepreaksi ehje ašer ehje. Tetragrammi muistuttaakin heprean olla-verbiä "haja", konsonaintein merkittynä HJH.
Tetragrammin muoto Jahve on tieteellinen konjenktuura, valistunut arvaus. Se perustuu lähinnä hyvin varhaisiin Vanhan testamentin käännöksiin ja juutalaisuuden ulkopuolella säilyneisiin ääntämistä kuvaaviin lähteisiin. Kiistatonta on lähinnä Jumalan nimen tetragrammi ja se, että masoreettisen tekstin vokalisointi ei kuvaa alkuperäistä ääntämistä. Masoreettien tekstissä tetragrammiin on sijoitettu toisen sanan vokaalit.
Eli Jahve
Wikipedia.
Jahve ja Jehova -sanoilla (Minä olen se, joka minä olen, hepr.) viitataan lähinnä juutalaisuuden, mutta myös muiden vanhaa seemiläistä kulttuuriperimää olevien monoteististen uskontojen - kristittyjen ja islaminuskoisten - Jumalaan.
Jahve on Jumalan nimi hepreankielisessä Toorassa, joka on pääpiirteittäin sama kuin kristittyjen Vanha Testamentti. Heprea on alkuperältään konsonanttikirjoitusta, ja jumalan nimen muodostaa tetragrammi JHWH.
Hepreankielinen Vanha Testamentti on säilynyt parhaiten ns. masoreettien säilyttämässä masoreettisessa tekstissä, joka toimii useimpien tekstikriittisten tekstilaitosen pohjatekstinä. Masoreettisessa tekstissä konsonanttiteksti on vokalisoitu apumerkeillä, jotta oikea ääntäminen olisi säilynyt.
Tetragrammin JHWH alkuperäinen ääntäminen ja vokalisointi on tuntematon. Kymmenessä käskyssä on mm. kielto lausua turhaan Jumalan nimeä, minkä vuoksi juutalaisessa traditiossa nimeä ei koskaan lausuttu. Näin tetragrammin ääntäminen ei ole säilynyt.
Tekstejä luettaessa tetragrammin paikalla oli yleensä tapana lausua šema (nimi), adonai (Herra) tai elohim (jumala). Masoreettisessa tekstissä tetragrammi onkin yleensä vokalisoitu jonkin näiden kolmen sanan vokaaleilla sen mukaan, mikä niistä oli tarkoitus lausua tetragrammin kohdalla. Näin on syntynyt kolme eri tapaa vokalisoida tetragrammi. Lausuttaessa šema tetragrammi vokalisoituu JeHWaH; lausuttaessa adonai tetragrammi vokalisoituu JeHoWaH (a-kirjaimen muuttuminen e-kirjaimeksi johtuu heprean kielen normaaleista ääntämissäännöistä: konsonantti J ei voi saada samanlaista vokaalimerkkiä kuin sanan adonai alussa oleva konsonantti alef voi saada); lausuttaessa elohim tetragrammi vokalisoituu JeHoWiH. Kaikista näistä vokalisoinneista on esimerkkejä masoreettisessa tekstissä, mutta JeHoWaH (Herra) on niistä yleisin.
Moderneissa käännöksissä on yleensä noudatettu masoreettien lukutapaa ja käännetty tetragrammi sanoilla Herra tai Jumala. Muotoa Jahve on suomalaisessa uudessa raamatunkäännösessä käytetty kohdassa 2. Moos 3: 14-15, jossa Jumala ilmoittaa nimensä. Kohdassa Jumala ilmoittaa nimekseen "minä olen se joka olen" hepreaksi ehje ašer ehje. Tetragrammi muistuttaakin heprean olla-verbiä "haja", konsonaintein merkittynä HJH.
Tetragrammin muoto Jahve on tieteellinen konjenktuura, valistunut arvaus. Se perustuu lähinnä hyvin varhaisiin Vanhan testamentin käännöksiin ja juutalaisuuden ulkopuolella säilyneisiin ääntämistä kuvaaviin lähteisiin. Kiistatonta on lähinnä Jumalan nimen tetragrammi ja se, että masoreettisen tekstin vokalisointi ei kuvaa alkuperäistä ääntämistä. Masoreettien tekstissä tetragrammiin on sijoitettu toisen sanan vokaalit.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Koomisen puolen tästä löytää kuka tahansa. Mikä merkitys Jumalan nimellä on? Tai onko Jumala kiinnostunut millä nimellä me Häntä kutsumme? Ei taatusti! Jehovan Todistajat ovat oikeassa kiistattomasi täysin merkityksettömässä asiassa :D
>>Todistajat ovat oikeassa kiistattomasi täysin merkityksettömässä asiassa :D
Esitätkö, että Vartiotorniseura pitää Jehova-muotoa lähempänä oikeaa olevana?
Muistaakseni VT-seurakin on myöntänyt, että Jahve on lähempänä oikeaa.
Näin se menee, Jahvea pitävät lähemmin enemmän todennäköisenä.
Siis tarkoitushan oli sanoa, että Jehovan Todistajat ovat todennnäköisesti oikeassa. Eikös VT-seura pidä nimeä Jehova absoluuttisena totuutena? Ei "lähempänä oikeaa"?
Näköjään on EpäileväTuomas erehtynyt. No, kuten jo totesin aiemmin, Jumalan nimi nyt on harvinaisen merkityksetön asia.
>>.... Jumalan nimi nyt on harvinaisen merkityksetön asia.
Jumalan nimi on erittäin merkitsevässä asemassa jehovantodistajille, sillä mm. perustellaan Ainoa Oikea Totuus. Tuo perustuu siihen (perusteettomaan) väitteeseen, että ainoastaan Vartiotorniseura pyhittäisi Jehovan nimeä.
Forumkeskusteluissa Jumalan nimen merkitys vähenee jehovantodistajille sitä mukaa kun heille selviää, että Vartiotorniseuran hellimä versio ei edes seuran omasta mielestä ole lähimpänä oikeaa. Ja vauhtia lisää tieto, että Vartiotorniseura ei ole ainoa Jehova-nimen käyttäjä.
Sama tärkeysasteen muutos tapahtuu esimerkiksi risti- ja paalukeskustelussa. Risti on alkuun niin pakanallinen kuin voi olla, mutta kun paaluruuti loppuu, niin siinä menee asian tärkeyskin samalla.
>>Eikös VT-seura pidä nimeä Jehova absoluuttisena totuutena?
Ei pidä:
"The first recorded use of this form [Jehovah] dates from the 13th century C.E. [after Christ]. Raymundus Martini, a Spanish monk of the Dominican order, used it in his book Pugio Fidei of the year 1270. Hebrew scholars generally favor ‘Yahweh’ as the most likely pronounciation" (Aid to Bible Understanding pp. 884-885).
WHY “YAHWEH”?
“Yahweh” (sometimes “Jahveh”) is simply an attempt to express God’s name in a form nearer to the original Hebrew. (w80 Feb. 1 p.6)
"While inclining to view the pronunciation 'Yahweh' as the more correct way, we have retained the form 'Jehovah' because of people's familiarity with it since the 14th century. Moreover, it preserves equally with other forms, the four letters of the Tetragrammaton JHVH." (KIT preface p, 23)
>> Ei "lähempänä oikeaa"?
Vartiotorniseuralle lähempänä oikeaa on Jahve.