Vaikka vaaleihin on vielä aikaa, on mahdotonta ajatella että saisimme keskustalaisen presidentin. Edes pääsy toiselle kierrokselle ei tälläkertaa toteudu.
Mistä tämä johtuu.
Kekkonen oli viimeinen maalaisliitto/keskustan piiristä noussut päämiehemme. Vaikka kansa kuuliaisesti äänesti häntä, pinnan alla kasvoi jatkuvasti tyytymättömyys. Kun kepu Moskovan kortilla yritti väyrystellä Kekkosen seuraajan paikkaa itselleen, kansa antoi tuomion Koivisto ilmiönä.
Seuraavissa vaaleissa 1988 Koiviston asema oli selkeä, ja Väyrynen varmaan itsekin otti vaalit harjoitteluna. Niinpä hän jopa testamenttasi puheenjohtajuuden Aholle jotta voisi esiintyä "vanhana isäntänä" Virolaisen malliin.
Vaalitapaa muutettiin vuoden 94 vaaleihin. Väyrysen piti olla selkeä ykkösehdokas. Demarit tyrivät oman esivaalin poliittisessa mielessä, politiikan kentällä likaantumaton Ahtisaari nousi heidän ehdokkaakseen. Väyrysen 19 % tuli peruskepulaisilta. Väyrystä inhottiin poliittisena pelurina kaikkialla niin että ne jotka euvät voineet äänestää demaria äänestivät Rehniä. Rehn ohittikin Väyrysen jo ensimmäisellä kierroksella.
Viime vaaleissa Aho oli vahvoilla. Ehdokas oli työreformiaan lukuunottamatta hyvässä huudossa. Demarit tyrivät taas valintaprosessin ja Ahtisaari luopui. Samoin Kokuumuksella oli vaikeuksia ehdokas asettelun kanssa. Siis kaikki kortit olivat Ahon käsissä. Sökömies kuitenkin nokitti väärässä kohtaa. Taustajoukkojen osaamattomuus kampanjateemojen asettelussa käänsi vaa'an Haloselle.
Kaikkia edellä kuvattujaj vaaleja leimaa yksi asia. Kepun puoluekoneisto on ylimielinen eikä osaa haistella kansan todellisia tuntoja. Koneista hakee kannatusta ilman todellisia tekoja. Se ei ole uskottava. Niipä liian moni ajatteleva ihminen ei missään olosuhteissa voi äänestää kepulaista, ei vaikka vastassa olisi ideologisesti 70-lukulainen demari tyyliin Halonen.
Vanhanen saattaisi ehdokkaana itsenäisesti pystyäparempaan, mutta jälleen kepukoneisto on alkanuut syytää hiekkaa rattaisiin. Kansan onneksi
Mistä tämä johtuu.
Kekkonen oli viimeinen maalaisliitto/keskustan piiristä noussut päämiehemme. Vaikka kansa kuuliaisesti äänesti häntä, pinnan alla kasvoi jatkuvasti tyytymättömyys. Kun kepu Moskovan kortilla yritti väyrystellä Kekkosen seuraajan paikkaa itselleen, kansa antoi tuomion Koivisto ilmiönä.
Seuraavissa vaaleissa 1988 Koiviston asema oli selkeä, ja Väyrynen varmaan itsekin otti vaalit harjoitteluna. Niinpä hän jopa testamenttasi puheenjohtajuuden Aholle jotta voisi esiintyä "vanhana isäntänä" Virolaisen malliin.
Vaalitapaa muutettiin vuoden 94 vaaleihin. Väyrysen piti olla selkeä ykkösehdokas. Demarit tyrivät oman esivaalin poliittisessa mielessä, politiikan kentällä likaantumaton Ahtisaari nousi heidän ehdokkaakseen. Väyrysen 19 % tuli peruskepulaisilta. Väyrystä inhottiin poliittisena pelurina kaikkialla niin että ne jotka euvät voineet äänestää demaria äänestivät Rehniä. Rehn ohittikin Väyrysen jo ensimmäisellä kierroksella.
Viime vaaleissa Aho oli vahvoilla. Ehdokas oli työreformiaan lukuunottamatta hyvässä huudossa. Demarit tyrivät taas valintaprosessin ja Ahtisaari luopui. Samoin Kokuumuksella oli vaikeuksia ehdokas asettelun kanssa. Siis kaikki kortit olivat Ahon käsissä. Sökömies kuitenkin nokitti väärässä kohtaa. Taustajoukkojen osaamattomuus kampanjateemojen asettelussa käänsi vaa'an Haloselle.
Kaikkia edellä kuvattujaj vaaleja leimaa yksi asia. Kepun puoluekoneisto on ylimielinen eikä osaa haistella kansan todellisia tuntoja. Koneista hakee kannatusta ilman todellisia tekoja. Se ei ole uskottava. Niipä liian moni ajatteleva ihminen ei missään olosuhteissa voi äänestää kepulaista, ei vaikka vastassa olisi ideologisesti 70-lukulainen demari tyyliin Halonen.
Vanhanen saattaisi ehdokkaana itsenäisesti pystyäparempaan, mutta jälleen kepukoneisto on alkanuut syytää hiekkaa rattaisiin. Kansan onneksi
Vastaukset 1
Vanhimmat
raharikasta Erkko mafiaa, eikä kansalaisten rahoilla toimivaa SAK:ta, eikä YLE:ykköstä kaikki nämä ovat miehitetty demareilla, suuri raha puhuu!