Minun läheinen ystäväni vierastaa kosketuksia ja halauksia. Vierastaminen johtuu lapsuudesta, jolloin hän ei saanut riittävää fyysistä huomiota.
Hän ei tunne mielihyvää halauksista ja kosketuksista. Se masentaa minua, ja haluan kovasti auttaa ystävääni.
Mikä on tämän syndrooman termi?
Onko netissä lisämateriaalia aiheesta?
Miten voin auttaa ilman psykologia?
Kiitän koko sydämestä.
Hän ei tunne mielihyvää halauksista ja kosketuksista. Se masentaa minua, ja haluan kovasti auttaa ystävääni.
Mikä on tämän syndrooman termi?
Onko netissä lisämateriaalia aiheesta?
Miten voin auttaa ilman psykologia?
Kiitän koko sydämestä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Anna olla kosketuksilta rauhassa, ei mitään turhaa lääpintää ja höpötystä asiasta. Jos olet ystävä, niin kestät ja annat ystävällesi rauhan. Kun hän oppii tuntemaan ja luottamaan sinuun paremmin, niin aika hoitaa tehtävät. Itse olen kanssa sellainen, etten kestä koko ajan lääppimistä ja ylen määräistä halailua. Sitten kun luotan toiseen niin kestän halauksiakin. Itselläni oli lapsuudessa sitä, että helliä tunteita ei viljelty mutta lyöntejä satoi. Kestän ihan normaalit tervehdyshalaukset ja silleen, mutta inhoan jos minua hiplaillaan koko ajan.
En millään tarkoittanut että haluan nipistää ja tökkiä häntä sormilla milloin vaan!
Ystäväni luottaa minuun kaikkein eniten. Ja sen tiedän. Enkä aikonut halata häntä joka tunti huvin vuoksi.
Sitä juuri tarkoitan että hän tuntisi helpotuksen halauksesta. Kun juttelemme ongelmista niin olisi mukavaa antaa hänelle halauksen. Mutta kun halaisin häntä se olisi kuin katuvalonpylvään halaamista. Tunteetonta.
Itse sanot että "kestän halauksiakin" ihan kuin se olisi joku koe, etkö tosiaan halua tuntea turvallisuuden olon ja rauhallisuuden jonkun läheisen ystävän sylissä?
Minäkin ahdistun halailun ajattelemisestakin, lapsena minua ei vanhemmat koskeneet muuta kuin remmillä, pikkusiskoani ne kyllä halivat myös minun nähden.
Muistan että tuntui pahalta että vanhemmat eivät koskaan osoittaneet minua kohtaan muuta kuin selkäsaunoja. En yllättyisi jos joskus paljastuisi etten ole ollut toivottu lapsi.
Jotenkin mulla on arvottomuuden tunne jäänyt lapsuudesta, minusta ei ollut väliä.
Olen muutenkin ollut koulukiusattu, ym. joten olen ollut myöskin yksin lähes koko elämäni vailla juuri minkäänlaisia positiivisia elämänkokemuksia.
Olen samanlainen kuin ystäväsi. En pidä siitä että minuun kosketaan, oli sitten kyseessä olkapäälle taputus, halaus, tai jotain pahempaa. Jos joku läheiseni koskee minuun, niin muistutan aina etten pidä siitä, ja riuhtaisen itseni irti. Jos joku tuntematon tulee lääppimään, niin saatan hyvinkin raivostua. Jos joku ohikulkija vain tönäisee, niin eihän siinä mitään voi sanoa, niellä vain inhonsa.
Miksi sinun täytyy saada halata häntä?? Hänellä on kai oma tapansa osoittaa välittävänsä sinusta, puheissa, eleissä, mitä tahansa, ei siihen tarvita fyysistä yhteyttä.. sinä olet ehkä pienestä pitäen tottunut kosketteluun, hän ei, miksi ihmeessä hänestä pitäisi tulla kaltaisesi? Kai hän ilman halauksiakin voi olla onnellinen, jos ei, niin sitten ongelma on jossain muualla.
Syndrooma?? Minä ainakin olen aina ollut yksin, leikkinyt, kasvanut, elänyt yksin. Sitä oppii pitämään itsenäisyydestä, huomaa, ettei ihmisillä ole oikeastaan mitään annettavaa.. ei tälläinen ihminen välttämättä ole onneton, kuten monen läheisriippuvaisen mielestä asia varmaan on..
Näkisin muiden vastauksien perusteella että mitä vähemmän tai kielteisemmin ihmistä lapsena kosketaan, sitä haluttomampi hän on fyysiseen läheisyyteen isona.
Pikkulapsena jos äitini laittoi minut isäni syliin, vaistosin isän vaivautuneisuuden ja halusin pois sylistä. 7-vuotiaana itse päätin etten enää tulee aamuisin vanhempieni sänkyyn, koska olen nyt koululainen. Siitä eteenpäin muiden ihmisten koskettaminen sitten jäikin aika vähälle.
Aikuisena olen kokenut fyysisen läheisyyden hyvin seksuaalisena, ja senpä takia minusta on luontevaa koskettaa kumppaniani, mutta ei muita. Pelkään helposti torjutuksi tulemista, ja masentuneena välttelen kumppaninikin kosketusta, koska ajattelen että hän haluaa vain "sitä". Ventovieraisiin en halua koskea, ja minulle tulee joskus tunne että minun pitäisi pestä käteni, jos joudun kättelemään jotakuta.
Mikäli sinä olet eri sukupuolta kuin ystäväsi, hän saattaa kokea läheisyyden kiusallisen intiiminä. Monet miehet muuten lohdutettuaan surullista naista käyttävät tilaisuutta hyväkseen päästäkseen "pukille". Luota siinä sitten toiseen!
Hän on seksuaalisesti avoin eikä kammoa intiimeja asioita. Hän tuntee minut ja tietää etten käytä sellaisia tilanteita hyväkseen.
Olen välillä hyvinkin seksuaalisesti avoin KUMPPANINI kanssa. Juuri sen vuoksi koenkin fyysisen läheisyyden niin intiiminä ja kiusallisena jonkun toisen kanssa; joskus kumppaninikin kanssa jos en halua seksiä.
Ei se, että ihminen on estoton seksuaalisesti, tarkoita että hän on sosiaalisesti valmis kaikenlaisiin kosketteluihin. Päinvastoin, joskus.
..mua pelottaa koskeminen. Meen usein ihan jännittyneeks kun joku halaa mua, ja tulee vaivautunu ja hermostunu fiilis. Meillä ei myöskään kotona kosketeltu muuten kuin lyömis tarkoituksessa. Mä kyllä haluisin oppia koskettelemaan ja halailemaan. Niinkuin joku muukin kirjoitteli niin muakin pelottaa miesten kanssa halailu osittain senkin takia kun yleensä ne luulee et haluaa seksiä, vaik haluis vaan läheisyyttä ja lohdutusta. Oot ihana ystävä kun haluat auttaa ystävääsi. Valitettavasti en oikeen osaa neuvoa. Ootteks te samaa sukupuolta? Naisia? Missä tilanteissa haluisit halailla?
Ystäväni on nainen, itse olen mies.
Hän on seksuaalisesti avoin, joten kosketuksen pelko ei johduu seksualisesta pelosta. Ja hän tietää etten kosketa sen takia.
Minun tekee mieli halata tai pitää kädessä, kun juttelemme henkeviä, elämän ongelmista, toisten vaikeuksista. Tervehdykseksi haluan halata.
Mielestäni ystävälläsi ei ole mitään ongelmaa. Onkohan se sinulla? Suomalainen kulttuuri ei ole halauskulttuuri.
Minä itse en ensinnäkään voi sietää ventovieraiden ihmisten tulemista liian lähelle: minulla on suuri oman reviirin tarve. Mutta, vaikka tuntisin ihmisen, siis hän olisi ystävä, en todellakaan välitä pidellä käsistä ja halailla. Ja nyt kun kerrot, että olette eri sukupuolta, tulee mieleeni ajatus, että hän ei jo siksi halua ylimääräisiä halailuja. Vaikka olettekin kavereita, etkä ainakaan sinä itse koe hakevasi seksuaalisia kokemuksia niistä kosketuksista. Entä jos hän kokee toisin? Ehkä hän ajattelee, että koskettelet häntä siksi, kun hän on nainen? Niin tai näin, minusta hän on normaali. Ehkä sinulla on normaalia suurempi halaustarve.
Tämä aihe on tärkeä ja tärkeä monessakin mielessä. Ihminen joka arkailee tai pelkää läheisyyttä ja kontaktia, pitää huomioda! -mutta myös tätä halausta tai vaikka vain kädenpuristusta tarjoavaa ystävää täytyy ymmärtää. Suomalaiseen kulttuuriin kyllä kuuluu kevyt kädellä hipaisu (huomioiminen) tai vaikka halaus. Kuitenkaan niitä ei voi tarjota kaikille, ei ainakaan heti. Ystävyyden ja luottamuksen lisääntyessä opitte oikean teille sopivan läheisyyden 'tason'.
Huomioiminen on avainsana eli huomioikaa toistenne pelot, tunteet ja halut(tässä: tahto).
Elämä on monitahoista ja mielenkiintoista; siihen kuuluu suuri määrä oikeita tapoja - opetelkaa, oppikaa, luottakaa, kunnioittakaa, eläkää..