Enpä tiedä onko tämä isäinpäivä enemmin suomalaisen kulttuurin heiniä, mutta herkistelin sen äärellä ja ajattelin toivotella hyviä isäinpäiviä tännekin foorumille, josta on muodostunut kotoisa vierailupaikka...
Haluan toivottaa isäinpäivää seuraavan Psalmin muodossa:
8. Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
9. Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
10. Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
11. Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
12. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
13. Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
14. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidän tomuksi.(Ps. 103:8-14)
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Jokaisella meistä on isä. Aina emme tiedä kuka hän on, tai millainen. Joskus toivomme, että hän olisi toisenlainen. Usein tuntuu jumalanpilkalta ajatella, että Jumalasta voisi puhua ja tuntea samoin kuin inhimillisestä isästä.
Minulla oli onnellinen varhaislapsuus, mutta nuoruuden kynnyksellä väkivalta astui kotiimme. Se ei tullut vain käymään, vaan asumaan… Niinä aikoina menetin isän turvallisen käden, johon olin lapsena tarttunut.
Löysin eilen vanhan muovipussin, jossa oli vanhoja kasetteja, jo cd-soittimiin sopimattomia. Innostuin kuuntelemaan vanhoja suosikkejani nuoruuteni vuosilta. Erään laulun sanat pysäyttivät minut isäinpäivän äärelle. Tuossa laulussa sisko laulaa veljelleen aikuistumisen kivuista:
”Veli mitä itket, miksi huudat unissas? Saappaat jalassa taas sä sammuit sänkyys. Vesihanan auki jätit. Mä sen suljin, ja saappaas vein eteiseen. Hiukses märät on, kai pääsi selvittää sä koitit. Taasko paleltaa? Mä sinut peitän paremmin. Ei nukuta minuakaan, tässä istua mä tahtoisin, sitä miettinyt oon paljon, milloin me muututtiin. Sitä miettinyt oon paljon, milloin me muututtiin.
Muistan sut lapsena, kun äidin syliin juoksit, täynnä luottamusta isän viisauteen.
Lumihiutaleita yhdessä me ihmeteltiin ja muurahaisille kävyistä pesät tehtiin.
Rauha silmissäs sä seisoit, vaikka missä kunhan vaan, sä isän käteen tarttua sait, oli vaara taikka ei.
Aikuisenakaan ei muutu sydän ihmislapsen, vaan maailma tää isää tarvitsee, maailma tää isää tarvitsee…”
Minäkin tarvitsin isän turvallista kättä. Tarvitsen sitä vieläkin.
Kadotin sen hetkeksi, mutta löysin taas tuossa Psalmissa, joka puhuu Hänestä, joka rakastaa ja armahtaa ja on isien ”Isä”…
Hyvää isäinpäivää kaikille!
Haluan toivottaa isäinpäivää seuraavan Psalmin muodossa:
8. Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
9. Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
10. Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
11. Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
12. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
13. Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
14. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidän tomuksi.(Ps. 103:8-14)
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Jokaisella meistä on isä. Aina emme tiedä kuka hän on, tai millainen. Joskus toivomme, että hän olisi toisenlainen. Usein tuntuu jumalanpilkalta ajatella, että Jumalasta voisi puhua ja tuntea samoin kuin inhimillisestä isästä.
Minulla oli onnellinen varhaislapsuus, mutta nuoruuden kynnyksellä väkivalta astui kotiimme. Se ei tullut vain käymään, vaan asumaan… Niinä aikoina menetin isän turvallisen käden, johon olin lapsena tarttunut.
Löysin eilen vanhan muovipussin, jossa oli vanhoja kasetteja, jo cd-soittimiin sopimattomia. Innostuin kuuntelemaan vanhoja suosikkejani nuoruuteni vuosilta. Erään laulun sanat pysäyttivät minut isäinpäivän äärelle. Tuossa laulussa sisko laulaa veljelleen aikuistumisen kivuista:
”Veli mitä itket, miksi huudat unissas? Saappaat jalassa taas sä sammuit sänkyys. Vesihanan auki jätit. Mä sen suljin, ja saappaas vein eteiseen. Hiukses märät on, kai pääsi selvittää sä koitit. Taasko paleltaa? Mä sinut peitän paremmin. Ei nukuta minuakaan, tässä istua mä tahtoisin, sitä miettinyt oon paljon, milloin me muututtiin. Sitä miettinyt oon paljon, milloin me muututtiin.
Muistan sut lapsena, kun äidin syliin juoksit, täynnä luottamusta isän viisauteen.
Lumihiutaleita yhdessä me ihmeteltiin ja muurahaisille kävyistä pesät tehtiin.
Rauha silmissäs sä seisoit, vaikka missä kunhan vaan, sä isän käteen tarttua sait, oli vaara taikka ei.
Aikuisenakaan ei muutu sydän ihmislapsen, vaan maailma tää isää tarvitsee, maailma tää isää tarvitsee…”
Minäkin tarvitsin isän turvallista kättä. Tarvitsen sitä vieläkin.
Kadotin sen hetkeksi, mutta löysin taas tuossa Psalmissa, joka puhuu Hänestä, joka rakastaa ja armahtaa ja on isien ”Isä”…
Hyvää isäinpäivää kaikille!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Isänpäivä on tosi hieno juhla oli mistä maasta tahansa lähtösin.