Jaaha, ja sitten ihmetellään palkkaeroja:
http://www.iltalehti.fi/2005/11/11/200511113715910_uu.shtml
"
Ystävykset Katja ja Annukka ovat ostoksilla, vaikka torstaina kello kymmenen maissa kummallakin on työpäivä menossa.
- Minä sanoin töissä reilusti, että lähden ostamaan Stellaa, Annukka kertoo ja sovittaa jakkua ja housuja. Stella McCartneyn malliston 40 vaatteesta päällä on myös toppi, ja moni muu odottaa sovittamista.
"
Kuinkahan moni mies uskaltaisi uuden kaljamerkin julkistamispäivänä ilmoittaa pomolleen, että "mä sanon nyt reilusti, että en tuu tänään sitten töihin, mä lähden istumaan kuppilaan ja juomaan kaljaa" tai sanoa uuden automerkin tullessa kauppoihin "hoitakaa tänään hommat ilman mua, mun täytyy mennä kiertelemään autokaupoissa"?
Sitten ne wannabe-prinsessat narisevat siitä, että he joutuvat olemaan ansaitsemaan leipänsä maskuliinisen sorron alistamina ja naisen euro on vain 80 senttiä. Eikä työnantajalla ole tietenkään mitään keinoja pakottaa naisia tekemään työnsä, sillä se olisi sovinismia ja sukupuolisyrjintää.
Noh, melkoisen hupaisa juttu kuitenkin.
http://www.iltalehti.fi/2005/11/11/200511113715910_uu.shtml
"
Ystävykset Katja ja Annukka ovat ostoksilla, vaikka torstaina kello kymmenen maissa kummallakin on työpäivä menossa.
- Minä sanoin töissä reilusti, että lähden ostamaan Stellaa, Annukka kertoo ja sovittaa jakkua ja housuja. Stella McCartneyn malliston 40 vaatteesta päällä on myös toppi, ja moni muu odottaa sovittamista.
"
Kuinkahan moni mies uskaltaisi uuden kaljamerkin julkistamispäivänä ilmoittaa pomolleen, että "mä sanon nyt reilusti, että en tuu tänään sitten töihin, mä lähden istumaan kuppilaan ja juomaan kaljaa" tai sanoa uuden automerkin tullessa kauppoihin "hoitakaa tänään hommat ilman mua, mun täytyy mennä kiertelemään autokaupoissa"?
Sitten ne wannabe-prinsessat narisevat siitä, että he joutuvat olemaan ansaitsemaan leipänsä maskuliinisen sorron alistamina ja naisen euro on vain 80 senttiä. Eikä työnantajalla ole tietenkään mitään keinoja pakottaa naisia tekemään työnsä, sillä se olisi sovinismia ja sukupuolisyrjintää.
Noh, melkoisen hupaisa juttu kuitenkin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ja kaikenmaailman homomiehille ja pedofiileille ei saisi antaa vuosilomaakaan
http://www.iltalehti.fi/2005/11/11/200511113719351_uu.shtml
Tämä se vasta hirveä juttu on
http://www.iltalehti.fi/2005/11/11/200511093710452_uu.shtml
On se kumma kun Jumala kaikille niitä lapsiakin suo.Tämä juttu sentään ei ollut täysin salaiseksi julistettu.
Voi lapsiraukkoja.Kun vain saisivat elämänsä jonkunlaiseen kuntoon tuollaisen kaamean kohtalon jälkeen:( :(
Onhan tuo kiintoisa havaita, että jotkut rinnastavat pedofiilen teot työaikana tehtyy shoppailuun.
Henkilökohtaisesti pitäisin tekoja kylläkin vertailukelvottomina.
Itse en olisi taipuvainen rankaisemaan shoppailusta samalla tavoin kuin lasten raiskaamisesta.
Jotkut rinnastavat homomiehet pedofiileihin, mikä on tietysti täysin asiatonta.
Katja ja Annukka perusfeministejä, niinkö? Eivätkö ne edusta sitä naismaailmaa, jota palstan sovinistit ihailevat yli kaiken? Aina trendeissä mukana, maksoi mitä maksoi. Joten älkää kitiskö, jos katja-annukoiden määrä kasvaa, iloitkaa, halleluja. Ne tyytyvät siihen 80 senttiin. Aina.
"Ne tyytyvät siihen 80 senttiin. Aina."
Siis siihen 98 senttiin.
Keskimääräiset alakohtaiset erot ansiotilastoissa ovat yksityisellä sektorilla noin 80/100 sukupuolen mukaan. Jopa täsmälleen samoista tehtävistä, samalla työkokemuksella, samalla ammattitaidolla ja samassa työpaikassa erot vaihtelevat lähes 3 prosentistä 6 prosenttiin.
Huikeimmat erot saadaankin aikaan suosimalla miesten uraa, jolloin ero muuttuu "lailliseksi", simsalabim. Julkisella sektorilla tämä onkin likimain se ainoa keino, millä erot väännetään aikaiseksi.
Eivät tilastot ole vaikeita, niitä pitää osata lukea ja tulkita relevantisti. Jatka tiedontasosi korjaamista.
voi voi voi
Niin, onko mielestäsi sitten kovastikin väärin että koulutus, alan sisäinen ammatinvalinta ja työkokemus vaikuttavat palkkaan? Voisivathan sitä kaikki saada samaa palkkaakin näistä tekijöistä riippumatta, sitä kutsutaan kommunismiksi.
Tuo 3-6 prosenttia on todellakin se oikeampi luku, ja ainoa josta tulisi edes puhua. Siinäkin vaan on huomioitava että erot koskevat keskimääräisiä palkkoja. Keskimääräisiä palkkaeroja vääristävät paljon ansaitsevat, erityisesti tuossa 6 prosentin ryhmässä joka sisältää mm. korkeapalkkaiset johtajat. Jos joku esimerkiksi tienaa millin vuodessa, niin hänhän saa yli 30-kertaisesti suomalaisten keskipalkan. Ja tämähän ei voi olla vaikuttamatta keskimääräisten palkkojen eroihin - vaikka johtajia onkin vähän niin on tuo kerroin aika suuri. Ja johtajistahan enemmistö on edelleen miehiä, johtuen mm. siitä että miehet ovat valmiimpia tekemään uhrauksia uran eteen. Ei kukaan pääse johtajaksi tosta vaan, mieletön palkkapussi nenän eteen hopeatarjottimella kannettuna. Kyllä siihen asemaan pääsemiseksi varmasti yleisesti ottaen joutuu panostamaan ja tekemään paljon työtä.
Niin, siis reilumpaa olisikin vertailla mediaanipalkkoja eikä keskimääräisiä palkkoja. Sitten huomattaisiin luultavasti että tuo palkkaero kutistuu edelleen. Olen vakuuttunut, että se todellinen pelkästä sukupuolesta johtuva palkkaero on aivan mitättömän pieni, jos sitä on lainkaan. Nimittäin mm. edellämainitut henkilökohtaiset ominaisuudet kuten kunnianhimo ja valmius tehdä uhrauksia oman uralla etenemisen eteen ovat asioita, joita ei sukupuolten palkkavertailuissa ole vielä mitenkään huomioitu (ja ei olekaan mitenkään itsestään selvää miten näitä luonteenpiirteitä voitaisiin kvantifioida luotettavasti regressiomallissa).
... tällä palstalla, mutta selitetään nyt taas. En ole cisma, mutta tuskin hänkään enää jaksaisi.
Puhuin keskimääräisistä eroista, en keskiarvoista. Palkka-/ansiotilastoissa käytetään mediaania ja fraktiileja. Alakohtaiset erot ovat juuri niin kuin sanoin, tutki tilastoja.
Viittaat VATTin tutkimukseen, siinä on tismalleen vakioitu kaikki mahdolliset sivumuuttujat, joilla koetat hämätä, edes ylityöt eivät vaikuta eroihin, koska ne eivät ole mukana. Naurattaa suorastaan, kun esität korkeapalkkaisten johtajien (esim. mies- ja naispääjohtajat) ansioerojen olevan keskimäärin 6% ja että tuo mainion pieni ero(nen) johtuu siitä, että sattumoisin miesjohdolla on nyt hitusen korkeammat palkat, hupsista.
VATTin tutkimuksessa todettiin nimenomaan, että samassa työpaikassa samoissa toimissa jne. miesten todennäköisyys edetä urallaan oli prosenteissa huimasti suurempi (miesjakaumat keskijohdossa ja ylemmässä johdossa akateemisten samantasoisten joukossa). TÄSTÄ ne suuret erot ja todelliset vinoumat tyypillisesti johtuvat.
Turha selittää tänä päivänä eroja sillä, etteivät koulutetut naiset uskalla tai halua edetä uralla, höpön löpön. Sen lisäksi, että johdossa on edelleen vanhoillisia "nimittäjiä", vaikuttaa valintoihin oleellisesti se, että naiset synnyttäjinä joutuvat syrjityiksi työelämässä, jo vuosia ennenkuin synnyttävät, synnytyksen ajankohtaistuessa ja sen jälkeen vuosikausia. Tarvitaan lainsäädännöllisia ja/tai sopimuspoliittisia muutoksia. Samoin muutosta perheensisäisessä työnjaossa (asenteissa).
Jos miehet eivät ajattelisi itsekkäästi vain uraansa, vaan myös puolisoaan ja lapsiaan (ja muuta lähisukuaan), ja osallistuisivat perheen hoitamiseen täysipainoisemmin, niin naisväen tilanne paranisi. Vähän myöhäistä, jos lapset alkavat kiinnostaa vasta avioeroissa, ja kiinnostus osoitetaan tappelemalla lasten "omistuksista".
Ns. naisalojen ja miesalojen (työelämän segregaatio) väliset palkkauserot ovat myös ikävä tosiasia, mutta en viitannut niihin. Palstalla näyttää olevan teemasta avaus, joten en puutu tähän enemmälti, totean vain, että syyt ovat moninaisia.
"
Jos miehet eivät ajattelisi itsekkäästi vain uraansa, vaan myös puolisoaan ja lapsiaan (ja muuta lähisukuaan), ja osallistuisivat perheen hoitamiseen täysipainoisemmin, niin naisväen tilanne paranisi. Vähän myöhäistä, jos lapset alkavat kiinnostaa vasta avioeroissa, ja kiinnostus osoitetaan tappelemalla lasten "omistuksista".
"
Niinpä niin. Vaikeita asioita nuo.
Nuo ura kontra perhe jutut pitäisi osata ottaa huomioon kun niitä uria tehdään.
Ihannehan olisi, että nainen joka haluaa panostaa uraan ottaisi miehen joka on sitten vaikka kotosalla lasten kanssa.
Samoin tietysti toisinpäinkin. Vaikea yhtälö, että ihminen joutuisi luopumaa itselleen tärkeästä työstä kodin/lasten takia.
Jotkut ratkaisevat asian niin, että hankkivat lapsille hoitajan kotiin mutta kun sekään ei ole oikein hyvä. Itse olen sellainen hoitajien kasvattama. Vanhempia näkyi joskus ja jouluna. Tänäkään päivänä en tiedä edes äitini syntymäpäivää.
Olen sitä mieltä, että jos lapsia tehdään, niin kyllä jommankumman, mielellään äidin pitäisi jäädä niitä lapsia hoitamaan.
Tai sitten jättää tekemättä.
En juuri nyt pääse tarkistamaan kaikkia faktoja siitä tutkimuksesta, koska kyseinen sivu tuntuu olevan jotenkin jumissa. Löysin kuitenkin toisen heidän tekemän tutkimuksen, joka käsittelee vain yksityisiä palveluammatteja, vastaan siis osin sen pohjalta ja osin ulkomuistista.
"Naurattaa suorastaan, kun esität korkeapalkkaisten johtajien (esim. mies- ja naispääjohtajat) ansioerojen olevan keskimäärin 6% ja että tuo mainion pieni ero(nen) johtuu siitä, että sattumoisin miesjohdolla on nyt hitusen korkeammat palkat, hupsista. "
Suotta naurat, koska joko ymmärsit ihan väärin tai sitten yrität itse hämätä. Siinä kattavammassa tutkimuksessa niitä erojahan oli tutkittu tehtäväryhmittäin, ryhmiä oli muutama, joista yhdessä ero oli kuutisen prosenttia. Tarkoitin, että tämä ryhmä SISÄLTÄÄ monien ns. tavallisten palkansaajien mm. korkeat johtajat ja korkeapalkkaiset asiantuntijat. Ja näistä hyvätuloisista selvästi suurempi osa on miehiä, kuin naisia. TÄSTÄ syntyisi se tarkoittamani lisäero miesten ja naisten välille, joka selittäisi miksi tuossa ryhmässä ero on kuusi prosenttia kun se muissa ryhmissä on vain pari,kolme prosenttia.
VATTin tutkimuksessa ei myöskään ole käytetty mediaania, he yrittävät selittää keskipalkkaa (minkä on ymmärrettävä tarkoittavan keskiarvoa). Niistä 80%-tilastoista en ole varma, mutta olen ymmärtänyt niidenkin viittavan keski(arvo)palkkoihin.
Oudoksuttaa muuten vähän VATTin tapa raportoida tuloksia. Kun miesten keskituntipalkka on 12.9 ja naisten 10.5, eli prosentuaalinen erotus (12.9-10.5)/12.9 = 18.6 prosenttia, selvä asia, niin VATT päättää raportoida vain selitettyjä log-prosentteja jonka he määrittelevät logaritmien erotuksena, eli ilmeisesti log(12.9)-log(10.5) = 0.2028 = 20.28 log-prosenttia (käytetty ilmeisesti tarkempia likiarvoja tuon tuloksen saamiseen). Varmaan hyvä mallinnuksessa, mutta olisi nyt tulokset voinut ilmoittaa myös oikeina prosentteina (eivät mainitse ollenkaan tuota 18.6 prosenttia). Monet kuitenkin lukevat vain ne päätulokset eivätkä tiedä mikä on log-prosentti, luultavasti samaistavat ne prosentteihin. Tästä syntyy kuitenkin ihmisten käsityksiin yli 1.5 prosentin virhe kokonaispalkkaerojen suhteen.
"VATTin tutkimuksessa todettiin nimenomaan, että samassa työpaikassa samoissa toimissa jne. miesten todennäköisyys edetä urallaan oli prosenteissa huimasti suurempi (miesjakaumat keskijohdossa ja ylemmässä johdossa akateemisten samantasoisten joukossa). TÄSTÄ ne suuret erot ja todelliset vinoumat tyypillisesti johtuvat. "
No niinhän minäkin olen tässä juuri yrittänyt tolkuttaa. OK, olemme siis ilmeisesti osin samaa mieltä. Miesten TODENNÄKÖISYYS edetä urallaan on kuin onkin suurempi. Tämä ei kuitenkaan ole sama asia kuin uralla etenemisen automaattinen HELPPOUS. Uralla etenemisen todennäköisyyteen kun vaikuttaa myös oma panos. Toisaalta siihen vaikuttaa myös perheasiat, kuten sanot, sitä en kiistä ollenkaan. Tässä asiassa onkin ainakin nuorten synnytysikäisten naisten asemassa vielä parantamisen varaa.
VATTin malli on toisaalta liian karkea kuvaamaan kaikkea uralla etenemistä. Työn vaativuutta kuvataan vain työehtosopimusten vaativuusluokituksiin perustuen, mutta saman vaativuusluokan työn tekijöiden välillä voi olla suuriakin yksilökohtaisia eroja, tästä on varmasti monilla henkilökohtaista kokemusta. Siksi pitäisi mallintaa omaa panosta ja uhrautuvuutta tehden myös eroja vaativuusluokkien sisään, tätä ei ole tehty, ja kaikkia näitä ominaisuuksia ei varmaan voikaan edes yksiselitteisen oikein mallintaa.
Eivät VATTin mallit esimerkiksi sisällä mitään selittävää muuttujia jotka sisältäisivät informaatiota siitä, kuinka kärkäs kyseinen henkilö on pyytämään palkankorotusta tai omaksumaan uusia, haastavampia tehtäviä (työnkuvauksen tai vaativuusluokan muuttumatta), tai ihan vaan sitä että kuinka hyvät p:n nuolemistaidot henkilöllä on.
piti olla:
"monien ns. tavallisten palkansaajien LISÄKSI mm. korkeat johtajat ja..."
Samoilla linjoilla ollaan. Yksilöllisiä (henkilökohtaisia) ominaisuuksia ei VATTin tutkimus tietenkään ota huomioon, kuten sanot.
Itse lähden siitä hypoteesista, että jos kyse on yhtään vaativammasta työalueesta (vaatii ammattitaitoa, koulutusta jne), niin ammattimotivaation ja uramotivation voisi ajatella olevan sukupuoliriippumatonta (eli riippuu enemmänkin yksilöllisistä eroista), useimmat haluavat paremman statuksen ja paremmat tulot, harvemmat nöyräilevät itsensä taustalle, eivät naisetkaan, elleivät muut seikat pakota vetäytymään.
Osaamisen tasoissa voi myös olla eroja, vaikea silti uskoa, että keskivertoammateissa jakauma suuntaan tai toiseen menisi sp:n mukaan (tilastollisesti merkitsevästi), vaan mielestäni yksilökyvykkyyden mukaan.
Kuitenkin miehet etenevät a) nopeammassa tahdissa ja b) lukumääräisesti enemmän kuin naiset. Vinouma johtuu muusta, kuin sukupuolten biologisista ominaisuuksista.
Huippujohdossa, yrittäjyydessä ja muissakin vaativissa erityistehtävissä odotetaan vielä nykyisin lähes totaalista sitoutumista työhön, myös ajankäytöllisesti. Näihin töihin on tietyssä iässä olevien naisten vaikea hakeutua, vaikka olisi kykyjä. Tavallisimmin ei ole muuta ratkaisua , kuin kieltäytyä perheestä. Kohtuuttomia valintoja, mutta niitäkin tehdään.
Töissä, jotka eivät vaadi erityisempää ammattitaitoa, olettaisin fyysisen voiman merkitsevän ehkä joillain työalueilla enemmän kuin muualla. Tällöin sp:ien fyysiset eroavuudet näkynevät perustellusti palkkaeroina: raskaista töistä on maksettava enemmän.
Kyllä se on nähty miten miehillä vähän venähtää ruokatunti kun pitää ottaa vielä toisellekin jalalle, eikä sekään aina riitä, välillä ollaan kännissä työmaallakin ja oma pullo on mukana.
Turha kitistä siitä jos nainen joskus shoppaa, onhan miehillä omat tekosyynsä: mm.Matsien jälkeiset krapulat, tai vähän pidemmäksi venähtäneet vko loput "kun on niin raskas viikko".
Tuo tuskin on mikään kunnolinen syy sille , että nainen saisi vähemmän palkkaa. Ja sitäpaitsi, tuo on suhteellisen järkevää: Jos haluaa hyvän suunnittlijan vaatteita edullisemmin, niin ei niitä mistään muualta saa. Ja lisäksi tuollaisissa aina parhaat mallit menee heti.
Mutta tekosyy mikä teko syy, oli se sitten lätkämatsi tai shoppailu.
se että parhaat mallit menee heti? so?