Olipa kerran puunukke. Puunukke kasvoi kodin ja päiväkodin kautta kouluun. Hänellä oli paljon koulukavereita ja muitakin kavereita. Häntä pelotti kamalasti esiintyä luokassa. Joka kerta, kun hän esiintyi, sai hän siitä pienen pyöreän poletin, joka kiinnittyi hänen puiseen kehoonsa. Joka kerta, kun hän kompuroi, ja toiset nauroivat häntä, joka kerta, kun hän sanoi jotain typerää tai hassua, sai hän uuden poletin. Pian oli koko hänen puinen kehonsa aivan täynnä poletteja.
Joillakin hänen kavereistaan ei ollut kuin muutma poletti. Häntä alkoi pikkuhiljaa hävettää niin kovasti, kaikki hänen polettinsa, että hän jäi kotiin, eikä halunnut enää mennä ulos. Hänen kaverinsa nauroivat, koska hän heidän mielestään oli aivan typerä. Ja hän sai taas uuden poletin.
Eräänä päivänä hän näki ikunastaan puunuken, jolla ei olut yhtään polettia! Hän katseli ihaillen tätä puunukkea ja toivoi hartaasti, että hänkin olisi yhtä silonen ja hieno kuin tämäkin.
Yllätyksekseen tuli tämä puunukke hänen ovelleen ja pyysi häntä ulos. Kuinka tämä kaunis hieno puunukke välitti hänen laisestaan puunukesta, joka oli täynnä rumia poletteja. Ujona hän lähti puunuken matkaan.
Auliisti hän meni taas muiden puunukkien sekaan. Sitten se taas tapahtui, hän sanoi jotain typerää ja sai taas uuden poletin. Ja puunukkemme juoksi piiloon.
Piilossa istuessaan ja itkiessään hän tapasi miehen. Mies puhutteli häntä nimellä,mutta hän ei lainkaan muistanut nähneensä miestä aiemmin.
"Kuinka tiedät nimeni?" Kysyi puunukkemme ihmeissään.
"Tottakai tiedän nimesi, olenhan tehnyt sinut." Vastasi mies ystävällisesti.
"Ooo vai oletko sinä tehnyt minut!" Sanoi Puunukkemme ihmetellen.
"Olen"
"Minussa on jokin vika.... voitkohan korjata sen?" Kysyi puunukkemme toivoen.
"Mikä vika sinussa sitten on?" Kysyi mies ystävällisesti.
"Katso noita muita puunukkeja. Niillä on vain vähän poletteja kehossaan ja tuolla yhdellä kauniilla ei ole yhtään. Voi kun voisin olla kuin hän!"
"Mutta rakas lapsi. Poletit eivät tartu sinuun jos et anna niiden tarttua!" Naurahti mies silittäen puunuken päätä.
Puunukke katsoi miestä silmät suurina. Mitä hän tarkoitti että eivät tartu, hänhän oli aivan täynnä niitä!
"En oikein ole varma siitä, että ymmärrän mitä tarkoitat? Miten niin, ei tartu, minähän ole niitä täynnä."
"Hyvä on yritän selittää" sanoi mies istuen puunuken viereen.
"Hän otti yhden nuken poleteista käteensä ja katseli ja pyöritteli sitä käsissään hetken.
"Mikä tämä on?"
"Se on kun eräs toinen puu nukke kutsui minua tyhmäksi"
"Oletko sinä tyhmä?" Puunukkemme kiemurteli kysymyksen alla mutta ei vastannut. Ei hän ei ollut tyhmä, niin hän ainakin ajatteli, mutta hän päätti kaiken varalta olla hiljaa.
"Entä tämä?" Hän otti toisen poletin.
"Se on, kun kompastsuin juuri kun olin saamaisllani pallon..."
Näin he jatkoivat hetken ja pian oli iso kasa poletteja heidän vierellään nurmikolla.
"Katso kaikki nämä poletit ja kaikki mitä vielä päälläsi on, ne ovat toisten mielipiteitä sinusta. Mutta mitä itseluulet ovatko he oikeassa."
Puunukke tunsi häpeän punan kohoavan kasvoilleen, ei hänen mielestään ne eivät olleet oikeassa. Hänen alahuulensa työntyi itseppäisyyttä osoittaen eteenpäinja hän vastasi.
"Ei, he eivät mielestäni ole oikeassa!" Mies hymyili
"Aivan. He eivät ole oikeassa."
"Eikö sinustakaan?" Kysyi puunukke hämmästyneenä. Hänhän oli juuri valmistautunut pitkään ja uuvuttavaaan väittelyyn.
"Ei, ei minustakaan"
"Mistäs sinä sen tiedät" Kysyi puunukke varovasti.
"Sanoinhan jo että olen tehnyt sinut. Ei sinussa ole koskaan ollutkaan mitään vikaa. Toiset ovat vaan saaneet sinut uskomaan niin. Ei sinun tule välittää toisten mielipiteistä. Tiedät itse paremmin. Näetkö tuon nuken josta niin pidät, jolla on niin siloinen pinta ja jollaisen sinäkin haluaisit. Hän ei anna poletien tarttua itseensä. Poletit eivätartu jos et itse sitä halua."
"Minusta tuntuu, että alan ymmärtää." Sanoi puunukke silmät loistaen. "Miksi minä välittäisin mitä toiset minusta ajattelevat hehän ovat vain puunukkeja, kuten minäkin."
Suu leveässä hymyssä ja poletit putoillen hän juoksi nauraen takaisin puunukkien luokse.
copyright Pinoccio
Joillakin hänen kavereistaan ei ollut kuin muutma poletti. Häntä alkoi pikkuhiljaa hävettää niin kovasti, kaikki hänen polettinsa, että hän jäi kotiin, eikä halunnut enää mennä ulos. Hänen kaverinsa nauroivat, koska hän heidän mielestään oli aivan typerä. Ja hän sai taas uuden poletin.
Eräänä päivänä hän näki ikunastaan puunuken, jolla ei olut yhtään polettia! Hän katseli ihaillen tätä puunukkea ja toivoi hartaasti, että hänkin olisi yhtä silonen ja hieno kuin tämäkin.
Yllätyksekseen tuli tämä puunukke hänen ovelleen ja pyysi häntä ulos. Kuinka tämä kaunis hieno puunukke välitti hänen laisestaan puunukesta, joka oli täynnä rumia poletteja. Ujona hän lähti puunuken matkaan.
Auliisti hän meni taas muiden puunukkien sekaan. Sitten se taas tapahtui, hän sanoi jotain typerää ja sai taas uuden poletin. Ja puunukkemme juoksi piiloon.
Piilossa istuessaan ja itkiessään hän tapasi miehen. Mies puhutteli häntä nimellä,mutta hän ei lainkaan muistanut nähneensä miestä aiemmin.
"Kuinka tiedät nimeni?" Kysyi puunukkemme ihmeissään.
"Tottakai tiedän nimesi, olenhan tehnyt sinut." Vastasi mies ystävällisesti.
"Ooo vai oletko sinä tehnyt minut!" Sanoi Puunukkemme ihmetellen.
"Olen"
"Minussa on jokin vika.... voitkohan korjata sen?" Kysyi puunukkemme toivoen.
"Mikä vika sinussa sitten on?" Kysyi mies ystävällisesti.
"Katso noita muita puunukkeja. Niillä on vain vähän poletteja kehossaan ja tuolla yhdellä kauniilla ei ole yhtään. Voi kun voisin olla kuin hän!"
"Mutta rakas lapsi. Poletit eivät tartu sinuun jos et anna niiden tarttua!" Naurahti mies silittäen puunuken päätä.
Puunukke katsoi miestä silmät suurina. Mitä hän tarkoitti että eivät tartu, hänhän oli aivan täynnä niitä!
"En oikein ole varma siitä, että ymmärrän mitä tarkoitat? Miten niin, ei tartu, minähän ole niitä täynnä."
"Hyvä on yritän selittää" sanoi mies istuen puunuken viereen.
"Hän otti yhden nuken poleteista käteensä ja katseli ja pyöritteli sitä käsissään hetken.
"Mikä tämä on?"
"Se on kun eräs toinen puu nukke kutsui minua tyhmäksi"
"Oletko sinä tyhmä?" Puunukkemme kiemurteli kysymyksen alla mutta ei vastannut. Ei hän ei ollut tyhmä, niin hän ainakin ajatteli, mutta hän päätti kaiken varalta olla hiljaa.
"Entä tämä?" Hän otti toisen poletin.
"Se on, kun kompastsuin juuri kun olin saamaisllani pallon..."
Näin he jatkoivat hetken ja pian oli iso kasa poletteja heidän vierellään nurmikolla.
"Katso kaikki nämä poletit ja kaikki mitä vielä päälläsi on, ne ovat toisten mielipiteitä sinusta. Mutta mitä itseluulet ovatko he oikeassa."
Puunukke tunsi häpeän punan kohoavan kasvoilleen, ei hänen mielestään ne eivät olleet oikeassa. Hänen alahuulensa työntyi itseppäisyyttä osoittaen eteenpäinja hän vastasi.
"Ei, he eivät mielestäni ole oikeassa!" Mies hymyili
"Aivan. He eivät ole oikeassa."
"Eikö sinustakaan?" Kysyi puunukke hämmästyneenä. Hänhän oli juuri valmistautunut pitkään ja uuvuttavaaan väittelyyn.
"Ei, ei minustakaan"
"Mistäs sinä sen tiedät" Kysyi puunukke varovasti.
"Sanoinhan jo että olen tehnyt sinut. Ei sinussa ole koskaan ollutkaan mitään vikaa. Toiset ovat vaan saaneet sinut uskomaan niin. Ei sinun tule välittää toisten mielipiteistä. Tiedät itse paremmin. Näetkö tuon nuken josta niin pidät, jolla on niin siloinen pinta ja jollaisen sinäkin haluaisit. Hän ei anna poletien tarttua itseensä. Poletit eivätartu jos et itse sitä halua."
"Minusta tuntuu, että alan ymmärtää." Sanoi puunukke silmät loistaen. "Miksi minä välittäisin mitä toiset minusta ajattelevat hehän ovat vain puunukkeja, kuten minäkin."
Suu leveässä hymyssä ja poletit putoillen hän juoksi nauraen takaisin puunukkien luokse.
copyright Pinoccio
Vastaukset 5
Vanhimmat
tästä minä pidin...
Tarina on hyvä, vaikka suomennos on kyllä vähän niin ja näin, kankea. Mutta mitä tarkoittaa tuolla alhaalla copyright pinoccio? En nyt muista, mikä kirjan nimi tarkkaan ottaen on suomeksi, mutta siinä seikkailee puunukke nimeltä Pinocchio, suomalaisittain Pinokkio. Tietysti on mahdollista, että joku kirjailija käyttää tätä kirjan henkilöhahmoa nimimerkkinään.
Arvelisin kuitenkin, että copyright kuuluu kirjan alkuperäiselle kirjoittajalle, joka oli lehtimies Carlo Lorenzini. Kirja julkaistiin vuonna 1883.
Tarinalla ei todellakaan ole mitään tekemistä Pinokkion tai Lorenzinin kanssa.
Miksi heti niin negatiivinen reaktio? Vain siksikö että kirjoitin sen mormonismisivulle? Ehditkö jo kysyä kaikilta mormonien vastustajita oliko se mahdollisesti heidän kirjoitelmansa, että tietäisit kehuako vai haukkuakko??
Ois jo sinunkin aika poistaa paletteja.
Minua kiinnosti, kuka tarinan oli kirjoittanut. En tuntenut sitä ennestään, vaikka olen lukenut paljon satuja ja tarinoita.
Mitä negatiivista siinä on, että kirjallisuudesta kiinnostunutta ihmistä kiinnostaa, kuka jonkun tarinan on kirjoittanut? Tarinahan on hyvä. Jos se on harrastajan kirjoittama, se on aivan erinomaisen hyvä.
Kuka nyt oli asenteellinen? :-)
Kertomuksesi pistää ajattelemaan. On kyllä tärkeää, että on hyvä itsetunto. Kuinka paljon hallaa voi itsellensä tehdä, jos ei arvosta itseään. Sitä voi alkaa toimimaan jotenkin aivan väärällä lailla. Välillä onkin ihan hyvä katsoa peiliin ja miettiä, pitääkö näkemästään, vai haluaisiko muutosta elämäänsä. Kuka muu sitä omaa elämää ja käytöstä voi muuttaa kuin itse?