Ihan haluaisin tietää ihmisten mielipiteitä sellaiseen asiaan kun mielestäni kristinuskossa ihmisarvoa ei pidetää minään.Ok..kaikki ovat samanarvoisia hänen edessään MUTTA miksi ihminen on vain kurja syntinen?? Ja ainakin minulle tuli nuoruudessani tunne että onnistuessasi kiität ylimpää ja epäonnistuessasi syy on sinun tai sitten se on ylimmän "tahto".
En ymmärrä. Ihminen joka yhtään omaa itsekunnioitusta ei pysty tätä allekirjoittamaan ja enkä tarkoita että kyseessä tarvitsisi olla törkeä itserakkaus. Tämä on ihan vilpitön tiedustelu. Eikö ihmisillä ole halua tuntea olevansa voimakas ja ylpeä itsestään. Siis ihan terveellä tavalla. Mielestäni uskonnossa ihmisestä tulee anonyymi.
En ymmärrä. Ihminen joka yhtään omaa itsekunnioitusta ei pysty tätä allekirjoittamaan ja enkä tarkoita että kyseessä tarvitsisi olla törkeä itserakkaus. Tämä on ihan vilpitön tiedustelu. Eikö ihmisillä ole halua tuntea olevansa voimakas ja ylpeä itsestään. Siis ihan terveellä tavalla. Mielestäni uskonnossa ihmisestä tulee anonyymi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä otsikon lause iskettiin nuorena aina silloin naamalleni, kun kirkon seurakuntanuorten tilaisuuksissa esitin jotain vaikeita kysymyksiä.
Lause siis tarkoittaa sitä, että oma ajattelu on sallittu vain tiettyyn rajaan saakka - jottei pappien ja nuorisonohjaajien selittelykyky käy koetukselle.
Kirkko käyttää nykyään valtaansa ihan samoilla kaavoilla kuin ristiretkien aikaan. Turpa kiinni-tyylillä.
Tästä samasta syystä ihmisarvoa tietenkin alennetaan. Ja jos vielä kyselet jotain vaikeaa, niin siihen voi vastata että...
Rakasta itseäsi niin maailma rakastaa sinua.
Vihaa itseäsi niin yksin jäät.
Ei edes piru kärsi itsesäälin varressa köllöttöteliää. Pari paisetta lykkää persuksiin ja saat rauhassa köllötellä.
Ei omatunto ole itserakkautta.