Vastaan esikoislestadiolaisena. Korostaisin että yhteistä on paljon, kuten käsitys synnintunnon välttämättömyydestä ja parannuksenteon eli kääntymyksen tarpeellisuudesta. Pyhyyteen pyrkivä elämä on melko samaa, yksilötasolla eroja tulee riippuen siitä, paljonko Jumala itse kutakin valaisee ja antaa voimaa. Jumalahan uskon antaa ja ylläpitää. Ero tapahtui n 100 v sitten, jolloin esikoislestat jatkoivat alkuheräyksen syntysijoilla majaileviin saarnamiehiin yhteydenpitoa, vl-lestat taas Suomessa korostivat suomalaisseurakuntaa itsenäisempänä. Yhteinen pohja on ja pysyy, molemmat tunnustavat veljikseen ja opettajikseen niin Lutherin, Raattamaan kuin Laestadiuksenkin. Vl-lestat kuitenkin lueskelevat mieluiten Juhani Raattamaan kirjoituksia, es.lestat taas ensisijaisesti Laestadiuksen Postillaa, jota luetaan joka seurakokouksessa. Näin ei tehdä vl-kokouksissa. Yhteistä on myös 1700-l raamatunkäännöksen ensisijainen käyttö. Molempia suuntia miellyttää lestadiolaisten laatimat virret, riippumatta siitä, missä ryhmässä ne on tehty. Virsikirjasta löytyy: Niilo Rauhalan, Leonard Typön, Kustaa Skinnarin ja Anna-Maija Raittilan tuotantoa. Itse kun käy paikan päällä molempien kokouksissa, sekä kokee että tiedostaa mitä lestadiolaisuus on, vaikea sitä on selittää. Kyse on kuitenkin omakohtaisesta suhteesta Jumalaan ja Jeesukseen. Tämä suhde syntyy, kun kuulee oikein saarnattua Sanaa ja saa armon uskoa. Näin sain itse armon kun kävin es.lest. seuroissa ja suosittelen nyt kaikille. Tie taivaaseen löytyy sieltä. Kotisivuilta, henkilöltä nimeltä Kai Siltala löytyy es.lest rukoushuonepaikat seura-aikoineen. Vl-seuratilaisuudet löytynevät Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen sivuilta. Jeesus on luvannut, että etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Uskontojen sekamelskasta Jumalan avulla löytyy se oikea. Sanoit sanan "salat". Muuta salaisuutta ei ole, kuin sovinnon "salaisuus", syntisen ihmisen sovinto Jumalan kanssa on ns salaisuus, sillä sitä ei voi tajuta ennenkuin sen itse kokee. Ei sitä myöskään voi selittää, se on Jumalan Pyhän Hengen tulta ja tunnetta.
0Äänestä
ankka
...vain heidän liikkeen piiristä voi pelastua. Ja uskovatko es.lest.-ihmiset, että vl-ihmiset pelastuvat, saati sitten tav. ev. lut.-ihmiset???
0Äänestä
Eslest
ankka kirjoitti:
...vain heidän liikkeen piiristä voi pelastua. Ja uskovatko es.lest.-ihmiset, että vl-ihmiset pelastuvat, saati sitten tav. ev. lut.-ihmiset???
Esikoislestadiolaisilla on seurakuntopillisissa käsityksissä enemmän 'toleranssia' tai vaihtelua kuin SRK- eli vanhoillislest. Varsin huomattava osa - prosenttiosuuksien esittäminen olisi vain umpimähkäistä arvailua - esikoisista ei suostu piirtämään Jumalan valtakunnan ja valittujen rajoja minkään organisaation rajojen mukaan. Ehkä yleisimmäksi arvioisin ajattelutavan, jonka mukaan "Jumalan valtakunta on AINAKIN tässä, ja jos jossain muualla ihminen tulee autuaaksi, se ei ole minulta pois". Es.lest. piiristä ei eroteta (sanan varsinaisessa merkityksessä) ketään valtavirrasta poikkeavien mielipiteiden takia, mutta sosiaaliset rangaistukset - sanalliset hyökkäilyt, ystäväpiirin rajoittuminen jne. - saattavat silti olla tuntuvia. Vanhoillislestadiolaisuudessa taas (tietääkseni) ei juuri vaihtoehtoja asiassa ole. Ero tuntuu myös tervehdyksen "Jumalan tervettä" ja "Jumalan rauhaa" käytössä: es.lest. voi käyttää sitä aina kun hyväksi näkee, kun taas SRK:lainen käyttää sitä ainoastaan omaan liikkeeseen kuuluvien kanssa. Jos hän on tehnyt erehdyksen, hänen tulee 'ottaa pois' tervehdyksensä, koska tervehdyksellä SRK:lainen tunnustaa toisen saman hengen lapseksi. Es.lest. ajattelussa taas "Jumalan tervettä" ja "Jumalan rauhaa" tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "syntisi ovat anteeksi". Joka tämän tervehdyksen vastaanottaa uskovaisella sydämellä, se jää hänen omakseen, ja jos sen vastaanottaa epäuskoisella tai paatuneella sydämellä, se palaa lähettäjälleen aiheuttamatta mitään vahinkoa.
Nämä eivät sitten ole mitään ehdottomia totuuksia, vaan vuosien kuluessa syntynyttä tuntumaa. Voisiko joku asiasta paremmin ehkä tietävä oikaista?
0Äänestä
Bisnesmies
Eslest kirjoitti:
Esikoislestadiolaisilla on seurakuntopillisissa käsityksissä enemmän 'toleranssia' tai vaihtelua kuin SRK- eli vanhoillislest. Varsin huomattava osa - prosenttiosuuksien esittäminen olisi vain umpimähkäistä arvailua - esikoisista ei suostu piirtämään Jumalan valtakunnan ja valittujen rajoja minkään organisaation rajojen mukaan. Ehkä yleisimmäksi arvioisin ajattelutavan, jonka mukaan "Jumalan valtakunta on AINAKIN tässä, ja jos jossain muualla ihminen tulee autuaaksi, se ei ole minulta pois". Es.lest. piiristä ei eroteta (sanan varsinaisessa merkityksessä) ketään valtavirrasta poikkeavien mielipiteiden takia, mutta sosiaaliset rangaistukset - sanalliset hyökkäilyt, ystäväpiirin rajoittuminen jne. - saattavat silti olla tuntuvia. Vanhoillislestadiolaisuudessa taas (tietääkseni) ei juuri vaihtoehtoja asiassa ole. Ero tuntuu myös tervehdyksen "Jumalan tervettä" ja "Jumalan rauhaa" käytössä: es.lest. voi käyttää sitä aina kun hyväksi näkee, kun taas SRK:lainen käyttää sitä ainoastaan omaan liikkeeseen kuuluvien kanssa. Jos hän on tehnyt erehdyksen, hänen tulee 'ottaa pois' tervehdyksensä, koska tervehdyksellä SRK:lainen tunnustaa toisen saman hengen lapseksi. Es.lest. ajattelussa taas "Jumalan tervettä" ja "Jumalan rauhaa" tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "syntisi ovat anteeksi". Joka tämän tervehdyksen vastaanottaa uskovaisella sydämellä, se jää hänen omakseen, ja jos sen vastaanottaa epäuskoisella tai paatuneella sydämellä, se palaa lähettäjälleen aiheuttamatta mitään vahinkoa.
Nämä eivät sitten ole mitään ehdottomia totuuksia, vaan vuosien kuluessa syntynyttä tuntumaa. Voisiko joku asiasta paremmin ehkä tietävä oikaista?
Jos näin pintatuntumalla sanon, niin kyllä esikoisuudessa on vielä enemmän sellaista perinteistä kristityn kilvoittelun mieltä kristillisyydessä. Vl:ssä on vain joukkoon kuulumista ja oikeastaan lapsen tekemistä.
Kun itse teen bisnestä, niin vl porukoiden sanaan en kokemuksesta voi luottaa kaupaunteossa. Esikoisuudessa taas sana pitää huomattavan paremmin.Kummankin kannsa olen tehnyt paljon kauppoja.
0Äänestä
Miekkii nyt sanon kerrankii m
Bisnesmies kirjoitti:
Jos näin pintatuntumalla sanon, niin kyllä esikoisuudessa on vielä enemmän sellaista perinteistä kristityn kilvoittelun mieltä kristillisyydessä. Vl:ssä on vain joukkoon kuulumista ja oikeastaan lapsen tekemistä.
Kun itse teen bisnestä, niin vl porukoiden sanaan en kokemuksesta voi luottaa kaupaunteossa. Esikoisuudessa taas sana pitää huomattavan paremmin.Kummankin kannsa olen tehnyt paljon kauppoja.
Ei kai tässä ole tarkoitus aloittaa lestadiolaissuuntien kauneuskilpailuja. Minusta keskustelun avaus ja muut kuin edellinen puheenvuoro ovat olleet asiallisia ja informatiivisia. Toisten haukkuminen ei ole tarpeen. Eiköhän jokaisella ole tarpeeksi katsomista, ettei lankeaisi. Vai mitä?
0Äänestä
toukka
Miekkii nyt sanon kerrankii m kirjoitti:
Ei kai tässä ole tarkoitus aloittaa lestadiolaissuuntien kauneuskilpailuja. Minusta keskustelun avaus ja muut kuin edellinen puheenvuoro ovat olleet asiallisia ja informatiivisia. Toisten haukkuminen ei ole tarpeen. Eiköhän jokaisella ole tarpeeksi katsomista, ettei lankeaisi. Vai mitä?
Muutenkaan mielestäni ei ole tarpeen haukkua muita uskontoja tai sen kummemmin ateistejakaan. Kaikki ollaan ihmisiä kaikesta huolimatta ;)
Se miten kukakin uskoo ei vähennä ihmisen arvoa. Minulla ei ole tarvetta haukkua täällä esim. jehovantodistajia tai helluntalaisia vaikken uskokaan niin kuin he uskovat. Ihan samanlaisia ihmisiä hekin ovat. Vaikka olenkin v-lest. niin kyllä mä arvostan vaikka keijukaisiin uskovaa ihan samanlaisena ihmisenä. Ulkoiset elämäntavat ja arvot vaihtelevat, mutta kuitenkin olemme saman Luojan luomia.
0Äänestä
ankka
toukka kirjoitti:
Muutenkaan mielestäni ei ole tarpeen haukkua muita uskontoja tai sen kummemmin ateistejakaan. Kaikki ollaan ihmisiä kaikesta huolimatta ;)
Se miten kukakin uskoo ei vähennä ihmisen arvoa. Minulla ei ole tarvetta haukkua täällä esim. jehovantodistajia tai helluntalaisia vaikken uskokaan niin kuin he uskovat. Ihan samanlaisia ihmisiä hekin ovat. Vaikka olenkin v-lest. niin kyllä mä arvostan vaikka keijukaisiin uskovaa ihan samanlaisena ihmisenä. Ulkoiset elämäntavat ja arvot vaihtelevat, mutta kuitenkin olemme saman Luojan luomia.
olen ehdottomasti samaa mieltä toukan kanssa. Uskonnosta on toisinaan mielenkiintoista keskustella, mutta siitä on täysin turha alkaa haastaa riitaa, sillä se ei johda mihinkään.
0Äänestä
eslest -> el kirahwi
Eslest kirjoitti:
Esikoislestadiolaisilla on seurakuntopillisissa käsityksissä enemmän 'toleranssia' tai vaihtelua kuin SRK- eli vanhoillislest. Varsin huomattava osa - prosenttiosuuksien esittäminen olisi vain umpimähkäistä arvailua - esikoisista ei suostu piirtämään Jumalan valtakunnan ja valittujen rajoja minkään organisaation rajojen mukaan. Ehkä yleisimmäksi arvioisin ajattelutavan, jonka mukaan "Jumalan valtakunta on AINAKIN tässä, ja jos jossain muualla ihminen tulee autuaaksi, se ei ole minulta pois". Es.lest. piiristä ei eroteta (sanan varsinaisessa merkityksessä) ketään valtavirrasta poikkeavien mielipiteiden takia, mutta sosiaaliset rangaistukset - sanalliset hyökkäilyt, ystäväpiirin rajoittuminen jne. - saattavat silti olla tuntuvia. Vanhoillislestadiolaisuudessa taas (tietääkseni) ei juuri vaihtoehtoja asiassa ole. Ero tuntuu myös tervehdyksen "Jumalan tervettä" ja "Jumalan rauhaa" käytössä: es.lest. voi käyttää sitä aina kun hyväksi näkee, kun taas SRK:lainen käyttää sitä ainoastaan omaan liikkeeseen kuuluvien kanssa. Jos hän on tehnyt erehdyksen, hänen tulee 'ottaa pois' tervehdyksensä, koska tervehdyksellä SRK:lainen tunnustaa toisen saman hengen lapseksi. Es.lest. ajattelussa taas "Jumalan tervettä" ja "Jumalan rauhaa" tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "syntisi ovat anteeksi". Joka tämän tervehdyksen vastaanottaa uskovaisella sydämellä, se jää hänen omakseen, ja jos sen vastaanottaa epäuskoisella tai paatuneella sydämellä, se palaa lähettäjälleen aiheuttamatta mitään vahinkoa.
Nämä eivät sitten ole mitään ehdottomia totuuksia, vaan vuosien kuluessa syntynyttä tuntumaa. Voisiko joku asiasta paremmin ehkä tietävä oikaista?
Olen kirjoitellut täällä joitain kertoja nimimerkillä "eslest", siis pienellä kirjoitettuna, mutta nyt täällä taitaa siis olla ilmestynyt myös toinen samalla nimimerkillä, mikä ei tietysti ole mikään ihme. Tuo ylläoleva vastaus esikoislestadiolaisten seurakuntaoppikuvauksesta ei ole siis minun kirjoittamani, mutta voin kyllä siitä huolimatta allekirjoittaa sen täysin.
Mutta selvyyden vuoksi siirryn tästälähtien käyttämään nimimerkkiä "el kirahwi", mikä täten kaikille ilmoitetaan.
eslest/el kirahwi
0Äänestä
eslest/el kirahwi
ankka kirjoitti:
olen ehdottomasti samaa mieltä toukan kanssa. Uskonnosta on toisinaan mielenkiintoista keskustella, mutta siitä on täysin turha alkaa haastaa riitaa, sillä se ei johda mihinkään.
Yhdyn edellisiin siinä, ettei täällä toivonmukaan alettaisia pitää mitään lestadiolaisten kauneuskilpailuja sekä siinä, että pyrkimys kunnioittaa kaikkia ihmisiä uskoivatpa he mitä tahansa tulisi olla kaikkien ihmisten pyrkimyksenä, ja erityisesti niiden pyrkimyksenä, jotka ovat jollain tavalla uskovaisia.
Vaikka myönnän, että joskus on houkutus suuri kehua omaa liikettään muiden lestadiolaisten kustannuksella ja samoin kyllä joskus olisi aika kiva haukkua jonkun uskonnon edustajat vaikka maan rakoon, ainakin selän takana. Mutta tässäkin olisi halu kilvoitella ja välttää tällaista käytöstä.
0Äänestä
Eslest
Bisnesmies kirjoitti:
Jos näin pintatuntumalla sanon, niin kyllä esikoisuudessa on vielä enemmän sellaista perinteistä kristityn kilvoittelun mieltä kristillisyydessä. Vl:ssä on vain joukkoon kuulumista ja oikeastaan lapsen tekemistä.
Kun itse teen bisnestä, niin vl porukoiden sanaan en kokemuksesta voi luottaa kaupaunteossa. Esikoisuudessa taas sana pitää huomattavan paremmin.Kummankin kannsa olen tehnyt paljon kauppoja.
Kiitos vaan, bisnesmies, myönteisestä arviostasi koskien meitä esikoislestadiolaisia. Mutta valittaen on todettava, että meidät on tehty IHAN samasta aineesta kuin vanhoillisetkin, eli maan tomusta. Meissä vaikuttaa sama turmelus, samat viholliset, sama perkele. Niin houkuttelevaa kuin olisi esittää joku bisnesmiehen lausuntoa myötäilevä sana, minun on - omani ja itseni tuntien - todettava: samanlaisia ollaan. Sinulla, bisnesmies, on ollut vain onnea.
0Äänestä
Eslest kakkonen
eslest -> el kirahwi kirjoitti:
Olen kirjoitellut täällä joitain kertoja nimimerkillä "eslest", siis pienellä kirjoitettuna, mutta nyt täällä taitaa siis olla ilmestynyt myös toinen samalla nimimerkillä, mikä ei tietysti ole mikään ihme. Tuo ylläoleva vastaus esikoislestadiolaisten seurakuntaoppikuvauksesta ei ole siis minun kirjoittamani, mutta voin kyllä siitä huolimatta allekirjoittaa sen täysin.
Mutta selvyyden vuoksi siirryn tästälähtien käyttämään nimimerkkiä "el kirahwi", mikä täten kaikille ilmoitetaan.
eslest/el kirahwi
Suo anteeksi veljeni/sisareni - en tahallani käyttänyt nimimerkkiäsi! Se oli nyt vaan ensimmäinen mieleenjohtuva nimimerkki, ei kovin omaperäinen. Minkähän minä valitsisin...
0Äänestä
eslest/el kirahwi
Eslest kakkonen kirjoitti:
Suo anteeksi veljeni/sisareni - en tahallani käyttänyt nimimerkkiäsi! Se oli nyt vaan ensimmäinen mieleenjohtuva nimimerkki, ei kovin omaperäinen. Minkähän minä valitsisin...
Myönnän, ettei nimimerkki ollut kovin omaperäinen, joten oma oli syyni. Käytän sitten jatkossa tätä "el kirahwia", niin ei ehkä kenellekään ainakaan vahingossa tule mieleen "rosvota" sitä, jos ei sitten tahallisesti.
Taidetaan muuten olla vieläpä samaan aikaan netissä. Tässähän tulee ihan sellainen olo, että minua onkin kaksi kappaletta... :)
0Äänestä
Karla
Sen takia alunperin kysyin es.lestadiolaisista, sillä jotenkin olen aina mieltänyt heidät samanlaisiksi kuin vl.lestadiolaiset. Kuitenkin jokin aika sitten tutustuin eräisiin uusiin ihmisiin. Aluksi luulin että he kuuluvat ns. valtaväestöön jo pelkän käytöksen takia, mutta sitten sain tietää että he ovat es.lestadiolaisia. Olin aivan ällistynyt. Joko es.lestadiolaiset poikkeavat todella paljon vl.lestadiolaisista tai sitten nämä ovat todella "vapaamielisiä" es.lestadiolaisia tai sitten he vaan nimellisesti ovat es.lestadiolaisia mutta sisäinen usko puuttuu. Mene ja tiedä....
0Äänestä
el kirahwi
Ensinnäkin, minusta tuntuu, että esikoislestadiolaisuuden sisällä on enemmän variaatiota kuin vanhoillislestadiolaisuudessa, eli joukkoon sopii aika erilaisia ihmisiä. Toiset ovat monta kertaa konservatiivimpia kuin vanhoilliset, toiset taas paljon liberaalimpia. Ja joukossa on luonnollisesti sellaisiakin kenellä ei ole elävää uskoa. Mutta ei ole ihmisen asia alkaa osoitella sormella, että sillä ja sillä ei ole elävää uskoa. Pitää luottaa siihen, että sana on elävää ja tekee työtä ihmisten sydämissä, ja siksi on hyvä, että kaikki voivat olla mukana. Ja sitten viimeisellä tuomiolla jyvät erotetaan akanoista, tai ohdakkeet puhdistetaan pellosta toista vertausta käyttäen.
0Äänestä
Eslest2nen
Taas, kirahwi, veit sanat suustani.
Oma sisäinen turmelukseni on - siinä mitassa kuin sen tunnen - niin syvä, etten pysty arvioimaan toisen uskoa ulkoisten merkkien perusteella, kunhan ei kiellä uskoaan omin sanoin. VL:ien seurakuntaoppi lienee (ainakin julkisesti) ehdottoman eksklusiivinen, kun EL:ista vain rajoitettu osa kannattaa samaa seurakuntanäkemystä. EL:ien ulkoinen esiintyminen on useimmiten jonkin verran askeettisempaa ainakin mitä pukeutumiseen tulee. Opetus vanhurskauttamisesta, joka on toki keskeisin opinkohta, lienee molemmilla sama. Ja mitä minulta puuttuu, toivottavasti täytät, kirahwi! :-))
0Äänestä
el kirahwi
Kirahwi vain aamentaa päälle. :)
Vanhurskauttamisoppi lienee sama, vaikka välillä jotkut kommentit pistävät epäilemään olisiko esikoislestadiolaisuudessa kuitenkin uskon vanhurskauden ehdoton vaatimus selvempi, mutta toisaalta on niin helppo mennä lukemaan rivien välistä. Ja voi se riippua vähän henkilöstäkin. Uskon vanhurskauden ehdottomuudella siis tarkoitan sitä, että ihminen pelastuu ainoastaan uskosta, ei tekojen kautta.
0Äänestä
Eslest2nen
el kirahwi kirjoitti:
Kirahwi vain aamentaa päälle. :)
Vanhurskauttamisoppi lienee sama, vaikka välillä jotkut kommentit pistävät epäilemään olisiko esikoislestadiolaisuudessa kuitenkin uskon vanhurskauden ehdoton vaatimus selvempi, mutta toisaalta on niin helppo mennä lukemaan rivien välistä. Ja voi se riippua vähän henkilöstäkin. Uskon vanhurskauden ehdottomuudella siis tarkoitan sitä, että ihminen pelastuu ainoastaan uskosta, ei tekojen kautta.
Kun varsinkin ennen aikaan EL:n rigorismi eli maailmasta poiskääntyminen ilmeni voimakkaasti juuri monissa ulkonaisissa muodoissa, syyttivät mm. VL:t EL:ia itsevanhurskaudesta - siis siitä, että ulkonaisia muotoja noudattamalla EL:t olisivat ansaitsemassa autuutta. En ihmettele, vaikka tällainenkin (toki mielestäni virheellinen) käsitys olisi syntynyt. Onhan sekä EL- että VL-liikkeessä korostettu varsin voimakkaasti pyhityselämää, ja voipi olla niinkin, että joku taitamaton puhuja puolella tai toisella ei ole ymmärtänyt kaivaa riittävän leveää ojaa vanhurskauttamisen ja pyhityksen välille. Niiden sekoittamisestahan juuri useimmat ihmisten omiatuntoja turhan päiten sitovat ihmisopit syntyvät.
Kyllä varmasti ihmisten taitamattomuuden ja turmeltuneisuuden takia lokaa saa heitettyä kenen tahansa päälle. Jos jommat kummat tuomitsevat toisiaan helvettiin, annetaan tuomita; siinä käy kuten eräässä LLL:n saarnassa hauskasti sanotaan:
"Mutta kun paavi tuomitsi Lutherin helvettiin, ei enää yksikään sielu mennyt (tämän tuomion kautta) helvettiin, vaikka paavi kuinka tuomitsi."
Ei siis anneta ihmisten tuomioiden vaikuttaa - puustain kuolettaa, mutta Henki tekee elämän!
0Äänestä
LLL
Eslest2nen kirjoitti:
Kun varsinkin ennen aikaan EL:n rigorismi eli maailmasta poiskääntyminen ilmeni voimakkaasti juuri monissa ulkonaisissa muodoissa, syyttivät mm. VL:t EL:ia itsevanhurskaudesta - siis siitä, että ulkonaisia muotoja noudattamalla EL:t olisivat ansaitsemassa autuutta. En ihmettele, vaikka tällainenkin (toki mielestäni virheellinen) käsitys olisi syntynyt. Onhan sekä EL- että VL-liikkeessä korostettu varsin voimakkaasti pyhityselämää, ja voipi olla niinkin, että joku taitamaton puhuja puolella tai toisella ei ole ymmärtänyt kaivaa riittävän leveää ojaa vanhurskauttamisen ja pyhityksen välille. Niiden sekoittamisestahan juuri useimmat ihmisten omiatuntoja turhan päiten sitovat ihmisopit syntyvät.
Kyllä varmasti ihmisten taitamattomuuden ja turmeltuneisuuden takia lokaa saa heitettyä kenen tahansa päälle. Jos jommat kummat tuomitsevat toisiaan helvettiin, annetaan tuomita; siinä käy kuten eräässä LLL:n saarnassa hauskasti sanotaan:
"Mutta kun paavi tuomitsi Lutherin helvettiin, ei enää yksikään sielu mennyt (tämän tuomion kautta) helvettiin, vaikka paavi kuinka tuomitsi."
Ei siis anneta ihmisten tuomioiden vaikuttaa - puustain kuolettaa, mutta Henki tekee elämän!
Esikoisuudessa se paikkakunta, mistä esimerkkejä haetaan, merkitsee paljon. On alueita, joissa konservatiivisuus, vaellukseen ja ulkonaiseen huomion kiinnittäminen korostuu aivan toisella tavalla kuin jossain muualla.
Ja niin on, että osa saarnaajista osaa paremmin porukan säännöt ja puhuu aina niitä. Nämä sääntöjen toistajat ovat useimmiten niitä paikallisia saarnaajia, ei lähetysmiehiä. Osaisin sanoa hyviä esimerkkejä paikoista, jossa paikalliset saarnaajat puhuvat vain säännöistä, mutta se on liian osoittelevaa ja samalla aiheuttaisi arvailuja minun henkilöstäni.
0Äänestä
Eslest2nen
LLL kirjoitti:
Esikoisuudessa se paikkakunta, mistä esimerkkejä haetaan, merkitsee paljon. On alueita, joissa konservatiivisuus, vaellukseen ja ulkonaiseen huomion kiinnittäminen korostuu aivan toisella tavalla kuin jossain muualla.
Ja niin on, että osa saarnaajista osaa paremmin porukan säännöt ja puhuu aina niitä. Nämä sääntöjen toistajat ovat useimmiten niitä paikallisia saarnaajia, ei lähetysmiehiä. Osaisin sanoa hyviä esimerkkejä paikoista, jossa paikalliset saarnaajat puhuvat vain säännöistä, mutta se on liian osoittelevaa ja samalla aiheuttaisi arvailuja minun henkilöstäni.
En olisi ilmaissut asiaa noin inhorealistisesti, mutta totta tupiset; paikkakuntakohtaiset erot voivat olla suuriakin. Ei siis ulkoisesti, mutta hengeltään. Jos paikkakunnalla on vaikkapa yksi tai kaksi vahvaa saarnamiestä, saattavat vetää narusta koko paikkakunnan porukkaa, enemmän tai vähemmän.
Kyllä noita paikkakuntaesimerkkejä todella on. Minä taidan samoista syistä jättää luettelon tekemättä. Listakristillisyys, missä sitä sitten ilmeneekin, jää kyllä pääasiassa paikallisten suuruuksien harteille. Lähetysmiehet sentään, onneksi, kuokkivat auki välillä ruohottunutta ojaa uskon- ja lainvanhurskauden välillä. Kuulijat ovat osin myös valistuneempia kuin aikaisemmin ja antavat palautetta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Vastaan esikoislestadiolaisena. Korostaisin että yhteistä on paljon, kuten käsitys synnintunnon välttämättömyydestä ja parannuksenteon eli kääntymyksen tarpeellisuudesta. Pyhyyteen pyrkivä elämä on melko samaa, yksilötasolla eroja tulee riippuen siitä, paljonko Jumala itse kutakin valaisee ja antaa voimaa. Jumalahan uskon antaa ja ylläpitää.
Ero tapahtui n 100 v sitten, jolloin esikoislestat jatkoivat alkuheräyksen syntysijoilla majaileviin saarnamiehiin yhteydenpitoa, vl-lestat taas Suomessa korostivat suomalaisseurakuntaa itsenäisempänä. Yhteinen pohja on ja pysyy, molemmat tunnustavat veljikseen ja opettajikseen niin Lutherin, Raattamaan kuin Laestadiuksenkin. Vl-lestat kuitenkin lueskelevat mieluiten Juhani Raattamaan kirjoituksia, es.lestat taas ensisijaisesti Laestadiuksen Postillaa, jota luetaan joka seurakokouksessa. Näin ei tehdä vl-kokouksissa. Yhteistä on myös 1700-l raamatunkäännöksen ensisijainen käyttö. Molempia suuntia miellyttää lestadiolaisten laatimat virret, riippumatta siitä, missä ryhmässä ne on tehty. Virsikirjasta löytyy: Niilo Rauhalan, Leonard Typön, Kustaa Skinnarin ja Anna-Maija Raittilan tuotantoa.
Itse kun käy paikan päällä molempien kokouksissa, sekä kokee että tiedostaa mitä lestadiolaisuus on, vaikea sitä on selittää. Kyse on kuitenkin omakohtaisesta suhteesta Jumalaan ja Jeesukseen. Tämä suhde syntyy, kun kuulee oikein saarnattua Sanaa ja saa armon uskoa. Näin sain itse armon kun kävin es.lest. seuroissa ja suosittelen nyt kaikille. Tie taivaaseen löytyy sieltä. Kotisivuilta, henkilöltä nimeltä Kai Siltala löytyy es.lest rukoushuonepaikat seura-aikoineen. Vl-seuratilaisuudet löytynevät Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen sivuilta.
Jeesus on luvannut, että etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Uskontojen sekamelskasta Jumalan avulla löytyy se oikea.
Sanoit sanan "salat". Muuta salaisuutta ei ole, kuin sovinnon "salaisuus", syntisen ihmisen sovinto Jumalan kanssa on ns salaisuus, sillä sitä ei voi tajuta ennenkuin sen itse kokee. Ei sitä myöskään voi selittää, se on Jumalan Pyhän Hengen tulta ja tunnetta.
...vain heidän liikkeen piiristä voi pelastua. Ja uskovatko es.lest.-ihmiset, että vl-ihmiset pelastuvat, saati sitten tav. ev. lut.-ihmiset???
Esikoislestadiolaisilla on seurakuntopillisissa käsityksissä enemmän 'toleranssia' tai vaihtelua kuin SRK- eli vanhoillislest. Varsin huomattava osa - prosenttiosuuksien esittäminen olisi vain umpimähkäistä arvailua - esikoisista ei suostu piirtämään Jumalan valtakunnan ja valittujen rajoja minkään organisaation rajojen mukaan. Ehkä yleisimmäksi arvioisin ajattelutavan, jonka mukaan "Jumalan valtakunta on AINAKIN tässä, ja jos jossain muualla ihminen tulee autuaaksi, se ei ole minulta pois". Es.lest. piiristä ei eroteta (sanan varsinaisessa merkityksessä) ketään valtavirrasta poikkeavien mielipiteiden takia, mutta sosiaaliset rangaistukset - sanalliset hyökkäilyt, ystäväpiirin rajoittuminen jne. - saattavat silti olla tuntuvia. Vanhoillislestadiolaisuudessa taas (tietääkseni) ei juuri vaihtoehtoja asiassa ole. Ero tuntuu myös tervehdyksen "Jumalan tervettä" ja "Jumalan rauhaa" käytössä: es.lest. voi käyttää sitä aina kun hyväksi näkee, kun taas SRK:lainen käyttää sitä ainoastaan omaan liikkeeseen kuuluvien kanssa. Jos hän on tehnyt erehdyksen, hänen tulee 'ottaa pois' tervehdyksensä, koska tervehdyksellä SRK:lainen tunnustaa toisen saman hengen lapseksi. Es.lest. ajattelussa taas "Jumalan tervettä" ja "Jumalan rauhaa" tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "syntisi ovat anteeksi". Joka tämän tervehdyksen vastaanottaa uskovaisella sydämellä, se jää hänen omakseen, ja jos sen vastaanottaa epäuskoisella tai paatuneella sydämellä, se palaa lähettäjälleen aiheuttamatta mitään vahinkoa.
Nämä eivät sitten ole mitään ehdottomia totuuksia, vaan vuosien kuluessa syntynyttä tuntumaa. Voisiko joku asiasta paremmin ehkä tietävä oikaista?
Jos näin pintatuntumalla sanon, niin kyllä esikoisuudessa on vielä enemmän sellaista perinteistä kristityn kilvoittelun mieltä kristillisyydessä. Vl:ssä on vain joukkoon kuulumista ja oikeastaan lapsen tekemistä.
Kun itse teen bisnestä, niin vl porukoiden sanaan en kokemuksesta voi luottaa kaupaunteossa. Esikoisuudessa taas sana pitää huomattavan paremmin.Kummankin kannsa olen tehnyt paljon kauppoja.
Ei kai tässä ole tarkoitus aloittaa lestadiolaissuuntien kauneuskilpailuja. Minusta keskustelun avaus ja muut kuin edellinen puheenvuoro ovat olleet asiallisia ja informatiivisia. Toisten haukkuminen ei ole tarpeen. Eiköhän jokaisella ole tarpeeksi katsomista, ettei lankeaisi. Vai mitä?
Muutenkaan mielestäni ei ole tarpeen haukkua muita uskontoja tai sen kummemmin ateistejakaan. Kaikki ollaan ihmisiä kaikesta huolimatta ;)
Se miten kukakin uskoo ei vähennä ihmisen arvoa. Minulla ei ole tarvetta haukkua täällä esim. jehovantodistajia tai helluntalaisia vaikken uskokaan niin kuin he uskovat. Ihan samanlaisia ihmisiä hekin ovat. Vaikka olenkin v-lest. niin kyllä mä arvostan vaikka keijukaisiin uskovaa ihan samanlaisena ihmisenä. Ulkoiset elämäntavat ja arvot vaihtelevat, mutta kuitenkin olemme saman Luojan luomia.
olen ehdottomasti samaa mieltä toukan kanssa.
Uskonnosta on toisinaan mielenkiintoista keskustella, mutta siitä on täysin turha alkaa haastaa riitaa, sillä se ei johda mihinkään.
Olen kirjoitellut täällä joitain kertoja nimimerkillä "eslest", siis pienellä kirjoitettuna, mutta nyt täällä taitaa siis olla ilmestynyt myös toinen samalla nimimerkillä, mikä ei tietysti ole mikään ihme. Tuo ylläoleva vastaus esikoislestadiolaisten seurakuntaoppikuvauksesta ei ole siis minun kirjoittamani, mutta voin kyllä siitä huolimatta allekirjoittaa sen täysin.
Mutta selvyyden vuoksi siirryn tästälähtien käyttämään nimimerkkiä "el kirahwi", mikä täten kaikille ilmoitetaan.
eslest/el kirahwi
Yhdyn edellisiin siinä, ettei täällä toivonmukaan alettaisia pitää mitään lestadiolaisten kauneuskilpailuja sekä siinä, että pyrkimys kunnioittaa kaikkia ihmisiä uskoivatpa he mitä tahansa tulisi olla kaikkien ihmisten pyrkimyksenä, ja erityisesti niiden pyrkimyksenä, jotka ovat jollain tavalla uskovaisia.
Vaikka myönnän, että joskus on houkutus suuri kehua omaa liikettään muiden lestadiolaisten kustannuksella ja samoin kyllä joskus olisi aika kiva haukkua jonkun uskonnon edustajat vaikka maan rakoon, ainakin selän takana. Mutta tässäkin olisi halu kilvoitella ja välttää tällaista käytöstä.
Kiitos vaan, bisnesmies, myönteisestä arviostasi koskien meitä esikoislestadiolaisia. Mutta valittaen on todettava, että meidät on tehty IHAN samasta aineesta kuin vanhoillisetkin, eli maan tomusta. Meissä vaikuttaa sama turmelus, samat viholliset, sama perkele. Niin houkuttelevaa kuin olisi esittää joku bisnesmiehen lausuntoa myötäilevä sana, minun on - omani ja itseni tuntien - todettava: samanlaisia ollaan. Sinulla, bisnesmies, on ollut vain onnea.
Suo anteeksi veljeni/sisareni - en tahallani käyttänyt nimimerkkiäsi! Se oli nyt vaan ensimmäinen mieleenjohtuva nimimerkki, ei kovin omaperäinen. Minkähän minä valitsisin...
Myönnän, ettei nimimerkki ollut kovin omaperäinen, joten oma oli syyni. Käytän sitten jatkossa tätä "el kirahwia", niin ei ehkä kenellekään ainakaan vahingossa tule mieleen "rosvota" sitä, jos ei sitten tahallisesti.
Taidetaan muuten olla vieläpä samaan aikaan netissä. Tässähän tulee ihan sellainen olo, että minua onkin kaksi kappaletta... :)
Sen takia alunperin kysyin es.lestadiolaisista, sillä jotenkin olen aina mieltänyt heidät samanlaisiksi kuin vl.lestadiolaiset. Kuitenkin jokin aika sitten tutustuin eräisiin uusiin ihmisiin. Aluksi luulin että he kuuluvat ns. valtaväestöön jo pelkän käytöksen takia, mutta sitten sain tietää että he ovat es.lestadiolaisia. Olin aivan ällistynyt. Joko es.lestadiolaiset poikkeavat todella paljon vl.lestadiolaisista tai sitten nämä ovat todella "vapaamielisiä" es.lestadiolaisia tai sitten he vaan nimellisesti ovat es.lestadiolaisia mutta sisäinen usko puuttuu. Mene ja tiedä....
Ensinnäkin, minusta tuntuu, että esikoislestadiolaisuuden sisällä on enemmän variaatiota kuin vanhoillislestadiolaisuudessa, eli joukkoon sopii aika erilaisia ihmisiä. Toiset ovat monta kertaa konservatiivimpia kuin vanhoilliset, toiset taas paljon liberaalimpia. Ja joukossa on luonnollisesti sellaisiakin kenellä ei ole elävää uskoa. Mutta ei ole ihmisen asia alkaa osoitella sormella, että sillä ja sillä ei ole elävää uskoa. Pitää luottaa siihen, että sana on elävää ja tekee työtä ihmisten sydämissä, ja siksi on hyvä, että kaikki voivat olla mukana. Ja sitten viimeisellä tuomiolla jyvät erotetaan akanoista, tai ohdakkeet puhdistetaan pellosta toista vertausta käyttäen.
Taas, kirahwi, veit sanat suustani.
Oma sisäinen turmelukseni on - siinä mitassa kuin sen tunnen - niin syvä, etten pysty arvioimaan toisen uskoa ulkoisten merkkien perusteella, kunhan ei kiellä uskoaan omin sanoin. VL:ien seurakuntaoppi lienee (ainakin julkisesti) ehdottoman eksklusiivinen, kun EL:ista vain rajoitettu osa kannattaa samaa seurakuntanäkemystä. EL:ien ulkoinen esiintyminen on useimmiten jonkin verran askeettisempaa ainakin mitä pukeutumiseen tulee. Opetus vanhurskauttamisesta, joka on toki keskeisin opinkohta, lienee molemmilla sama. Ja mitä minulta puuttuu, toivottavasti täytät, kirahwi! :-))
Kirahwi vain aamentaa päälle. :)
Vanhurskauttamisoppi lienee sama, vaikka välillä jotkut kommentit pistävät epäilemään olisiko esikoislestadiolaisuudessa kuitenkin uskon vanhurskauden ehdoton vaatimus selvempi, mutta toisaalta on niin helppo mennä lukemaan rivien välistä. Ja voi se riippua vähän henkilöstäkin. Uskon vanhurskauden ehdottomuudella siis tarkoitan sitä, että ihminen pelastuu ainoastaan uskosta, ei tekojen kautta.
Kun varsinkin ennen aikaan EL:n rigorismi eli maailmasta poiskääntyminen ilmeni voimakkaasti juuri monissa ulkonaisissa muodoissa, syyttivät mm. VL:t EL:ia itsevanhurskaudesta - siis siitä, että ulkonaisia muotoja noudattamalla EL:t olisivat ansaitsemassa autuutta. En ihmettele, vaikka tällainenkin (toki mielestäni virheellinen) käsitys olisi syntynyt. Onhan sekä EL- että VL-liikkeessä korostettu varsin voimakkaasti pyhityselämää, ja voipi olla niinkin, että joku taitamaton puhuja puolella tai toisella ei ole ymmärtänyt kaivaa riittävän leveää ojaa vanhurskauttamisen ja pyhityksen välille. Niiden sekoittamisestahan juuri useimmat ihmisten omiatuntoja turhan päiten sitovat ihmisopit syntyvät.
Kyllä varmasti ihmisten taitamattomuuden ja turmeltuneisuuden takia lokaa saa heitettyä kenen tahansa päälle. Jos jommat kummat tuomitsevat toisiaan helvettiin, annetaan tuomita; siinä käy kuten eräässä LLL:n saarnassa hauskasti sanotaan:
"Mutta kun paavi tuomitsi Lutherin helvettiin, ei enää yksikään sielu mennyt (tämän tuomion kautta) helvettiin, vaikka paavi kuinka tuomitsi."
Ei siis anneta ihmisten tuomioiden vaikuttaa - puustain kuolettaa, mutta Henki tekee elämän!
Esikoisuudessa se paikkakunta, mistä esimerkkejä haetaan, merkitsee paljon. On alueita, joissa konservatiivisuus, vaellukseen ja ulkonaiseen huomion kiinnittäminen korostuu aivan toisella tavalla kuin jossain muualla.
Ja niin on, että osa saarnaajista osaa paremmin porukan säännöt ja puhuu aina niitä. Nämä sääntöjen toistajat ovat useimmiten niitä paikallisia saarnaajia, ei lähetysmiehiä. Osaisin sanoa hyviä esimerkkejä paikoista, jossa paikalliset saarnaajat puhuvat vain säännöistä, mutta se on liian osoittelevaa ja samalla aiheuttaisi arvailuja minun henkilöstäni.
En olisi ilmaissut asiaa noin inhorealistisesti, mutta totta tupiset; paikkakuntakohtaiset erot voivat olla suuriakin. Ei siis ulkoisesti, mutta hengeltään. Jos paikkakunnalla on vaikkapa yksi tai kaksi vahvaa saarnamiestä, saattavat vetää narusta koko paikkakunnan porukkaa, enemmän tai vähemmän.
Kyllä noita paikkakuntaesimerkkejä todella on. Minä taidan samoista syistä jättää luettelon tekemättä. Listakristillisyys, missä sitä sitten ilmeneekin, jää kyllä pääasiassa paikallisten suuruuksien harteille. Lähetysmiehet sentään, onneksi, kuokkivat auki välillä ruohottunutta ojaa uskon- ja lainvanhurskauden välillä. Kuulijat ovat osin myös valistuneempia kuin aikaisemmin ja antavat palautetta.