lueskelin tuossa allaolevia keskusteluita ja muutamien ulkomailla työskentelevien ihmettelyitä.
valitettavasti asia on niin että joillakin vanhustenosastoilla annetaan ulostuslääkkeet jonain tiettynä päivänä,käydään "suihkupäivinä" pesulla jne.
itse olin kunnan palveluksessa vanhusten vuodeosastolla ja siellä oli ala-arvoinen käytäntö potilaita hoidettaessa.
osa kiireestä ja ns."huonosta hoidosta" toki johtuu riittämättömästä työntekijä määrästä mutta osa huonosta hoidosta ainakin kyseisellä osastolla johtui ihan hoitohenkilökunnan laiskuudesta.
kyseisellä osastolla suurin osa potilaista oli ns.autettavia eli syöminenkään ei enää onnistunut itse.
ensimmäiset viikot menivät työvuoron jälkeen itkiessä ,rutiinit olivat tuolla osastolla niin töykeät vanhusten kannalta katsottuna.
lusikka väkisin suuhun ja jos ei parin yrittämän jälkeen mennyt niin paperiliina pois rinnuksilta ja viereisen potilaan syöttäminen alkoi.
iltavuorossa oli varsin tavallista että noin 40 vanhusta syöttämässä oli 4 työntekijää,voitte vain kuvitella kuinka lämmintä oli viimeisen potilaan ruoka.
oli täysin vuorosta kiinni tapahtuiko osastolla mitään.olihan sielläkin hoitajia jotka toimivat kuten minä-potilasta autettiin kun hän apua tarvitsi ja heidän kanssaan juteltiin kuin vain suinkin ehdittiin.mutta oli myös niitä hoitajia jotka kuluttivat aikaansa kahvihuoneessa jutellen,häiriintyivät jos joku kehtasi heitä häiritä.
toivottavasti saamme myös päättäjien keskuuteen tiedon kuinka omat isovanhempamme voivat laitoksissa joissa heitä hoidetaan.
seuraavalla kerralla siellä ovat vanhempamme ja sen jälkeen me itse.
kenties työttömyyspäivärahaa voisi korottaa jos työtön tekisi yhteiskunnalle tärkeää työtä edes tunnin pari viikossa vaikka esim.vanhusten vuodeosastoilla?
päiväkotien pihalla lapsia vahtimassa?
moni vanhus joutuu makaamaan vuosikausia vuodeosastolla liikuntakyvyttömänä,jos joku kävisi edes juttelemassa kerran pari viikossa tuon elämäntyön tehneen ihmisen kanssa voisi hänen elämänlaatunsa parantua huomattavasti!
jos juuri teitä kiinnostaa vapaaehtoistyö niin ottakaa yhteyttä oman kuntanne vanhustenosastoihin ja kyselkää millä tavalla voisitte olla avuksi! kenties juuri oman kuntanne vanhustenosastolla on ihminen jolla ei ole sukulaisia ja joka olisi todella onnellinen saadessaan ystävän joka vierailee hänen luonaan.
valitettavasti asia on niin että joillakin vanhustenosastoilla annetaan ulostuslääkkeet jonain tiettynä päivänä,käydään "suihkupäivinä" pesulla jne.
itse olin kunnan palveluksessa vanhusten vuodeosastolla ja siellä oli ala-arvoinen käytäntö potilaita hoidettaessa.
osa kiireestä ja ns."huonosta hoidosta" toki johtuu riittämättömästä työntekijä määrästä mutta osa huonosta hoidosta ainakin kyseisellä osastolla johtui ihan hoitohenkilökunnan laiskuudesta.
kyseisellä osastolla suurin osa potilaista oli ns.autettavia eli syöminenkään ei enää onnistunut itse.
ensimmäiset viikot menivät työvuoron jälkeen itkiessä ,rutiinit olivat tuolla osastolla niin töykeät vanhusten kannalta katsottuna.
lusikka väkisin suuhun ja jos ei parin yrittämän jälkeen mennyt niin paperiliina pois rinnuksilta ja viereisen potilaan syöttäminen alkoi.
iltavuorossa oli varsin tavallista että noin 40 vanhusta syöttämässä oli 4 työntekijää,voitte vain kuvitella kuinka lämmintä oli viimeisen potilaan ruoka.
oli täysin vuorosta kiinni tapahtuiko osastolla mitään.olihan sielläkin hoitajia jotka toimivat kuten minä-potilasta autettiin kun hän apua tarvitsi ja heidän kanssaan juteltiin kuin vain suinkin ehdittiin.mutta oli myös niitä hoitajia jotka kuluttivat aikaansa kahvihuoneessa jutellen,häiriintyivät jos joku kehtasi heitä häiritä.
toivottavasti saamme myös päättäjien keskuuteen tiedon kuinka omat isovanhempamme voivat laitoksissa joissa heitä hoidetaan.
seuraavalla kerralla siellä ovat vanhempamme ja sen jälkeen me itse.
kenties työttömyyspäivärahaa voisi korottaa jos työtön tekisi yhteiskunnalle tärkeää työtä edes tunnin pari viikossa vaikka esim.vanhusten vuodeosastoilla?
päiväkotien pihalla lapsia vahtimassa?
moni vanhus joutuu makaamaan vuosikausia vuodeosastolla liikuntakyvyttömänä,jos joku kävisi edes juttelemassa kerran pari viikossa tuon elämäntyön tehneen ihmisen kanssa voisi hänen elämänlaatunsa parantua huomattavasti!
jos juuri teitä kiinnostaa vapaaehtoistyö niin ottakaa yhteyttä oman kuntanne vanhustenosastoihin ja kyselkää millä tavalla voisitte olla avuksi! kenties juuri oman kuntanne vanhustenosastolla on ihminen jolla ei ole sukulaisia ja joka olisi todella onnellinen saadessaan ystävän joka vierailee hänen luonaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Itse olen niin onnellisessa asemassa, että voin lähteä hyvällä omallatunnolla töistä kotiin. Perushoito voidaan tehdä hyvin, jos aikaa olisi, haluaisin panostaa kuntouttavaan hoitotyöhön enemmän.
Ymmärrän kuitenkin niitä hoitajia, jotka joutuvat henkilökunnan vähyyden vuoksi koville. Jos kuviteltaisiin tilanne, että voit syöttää 10 potilasta kiireessä tai vaihtoehtoisesti 5 potilasta hyvin ja jättää loput syöttämättä, kumman valitsisit?
Kaltoin kohteleminen on sitten eri asia! Se ei ole hyväksyttävää koskaan, vaikka olisi kuinka kiire. Kahvihuoneessa istuskelemiseen käytetty aika revitään sitten tunnollisempien hoitajien selkänahoista, minä en sellaista hyväksyisi, vaan kävisin hakemassa töihin.
Vapaaehtoistyövoima olisi todella tervetullutta, esim. ulkoilutusta, lehdenlukua, vanhusten kanssa seurustelua ym. viriketoimintaa.
Mutta kertokaa miksi ihmeessä? Ei se istuminenkaan mitään herkkua ole, paikat puutuvat kun istut jäykkänä dementikkona parikin tuntia..mutta minkäs teet. Istuit tai makasit - aina joku tyytymätön.
Itse en halua missään tapauksessa kokea laitosvanhuksen kohtaloa.mielummin kuolen pois - vaan onko se mahdollista..ei!Täällä ei saa päättää edes omasta kuolintavastaan vaan pakoitetaan elämään muumiona vuositolkulla ja siitä sitten haukutaan hoitajia kun he yrittävät pitää näitä muumioita hengissä koska omaiset eivät halua että he kuolevatkaan. Eli on todella ristiriitainen olo; pitäisi samalla olla kärsimättä, mutta ei ole annettu tarpeeksi hyviä välineitä millä kärsimyksestä päästäisiin, toisaalta ei saisi kuollakaan.
Mitä tehdä tässä tilanteessa..ihan patti - tilannehan tuo jo on. Kumpaakaan ei saa; ei kärsiä, ei kuolla...antakaa sitten hyvät ihmiset meille ne oikeat keinot millä kaikki tuo vältettäisiin...siis sellaiset keinot etteivät taas toiset joutuisi kärsimään. Vaikuttaa siltä että ollaan vaatimassa ihan mahdottomia, sellaista mitä ei reaalimaailmasa voida toteuttaa, ei ole resursseja. Yksi ratkaisu olisi se, että aktiivinen eutanasia -laki sallittaisiin - eli säilyisi valinan vapaus, elää tai kuolla
Kun minusta tulee vanha, toivon saavani kuolla siten ja silloin kun itse haluan - vaan se ei ole mahdollista, hiisi vieköön, kärsiäkö tässä sitten pitäisi vai tappaa itsensä jo ennalta ettei joudu sinne kalmankammioihin haisemaan?
Laki sinänsä ei poista vanhuuden kärsimyksiä mutta saisinpahan ainakin itse päättää kärsiäkkö vai ei ja voisin myös vaikuttaa siihen joudunko rasittamaan niin yhteiskuntaa kuin sen yksityisiä jäseniä velvoittamalla heitä hoivaamaan kärsivää kehoani sen viime metreille asti.
Miksi meillä ei vielä ole tällaista lakia olemassa?? Minä en missään tapauksessa halua olla vaipotettavana dementikkona hetkeäkään, en hetkeäkään oli ympärilläni sitten vaikka sata hoitajaa, se on aivan sama asia.
Siis jokainen vanhus joka joutuu laitokseen masentuu ja ottaa siinä masennuksssaan ja pää dementiasta sekaisin kirjoittaa alle etutanasiasuostumuksn, näinkö olisi parempi?
Ei, yritä sinäkin jo alkaa keksiä jonkinalista parannust assioihin vanhustenhoidon suhteen,niin että vanhukset haluaisivat elää ja että joka päivä olisi elämää eikä mitään kuolemanpiikin odotusta.
Ihan oma asianihan se on jos mielummin haluan kuolla kuin rasittaa muita ihmisiä ja yhteiskuntaa elämälläni...turhaksi kokemallani elämällä josta en edes nauti. Muut saavat tehdä ihan just sitä mitä huvittaa, elää tai kuolla - ei kuulu minulle. Mutta oma elämäni ja kuolemani kyllä kuuluu yksin minulle ja vain minulle joten älä sinä puutu minun vaatimuksiini, en minäkään sinun. Nyt nykykäytännön ollessa vallalla toiset päättävät minun elämästäni- en minä itse, sitten vanhana.
Ei eutanasia ole tuolla periaatteella muuta kuin murhaa!
Nimittäien kun tarjotaan tappamista hyvän hoidon korvikkeeksi!
Ja se on kyllä vain sinun asiasi miten tahdot kuolla.
Mutta älä unohda että niin se on jokaiselle toisellekin.
Sulla on väärät periaatteet pohjana eutanasialle.
Eutanasia on EHKÄ ymmärrettävää täysipäisen vaikeasti syöpäsairaan toiveena, mutta ei huonon hoidon vieläkin kauheampana ja epäinhimillisenä ratkaisuna.
Lopeta jo ja vedä henkeä välissä.
Kyllä vanhuksia voidaan hoitaa hyvin vaikka eutanasia-laki olisikin olemassa, eivät ne poissulje toisiaan.
Mutta palataan itse aiheeseen; hyvän hoidon eräänlainen jos voisi sanoa "ongelma" on siinä että käsite;hyvä hoito on niin monipiippuinen juttu, ettei tuskin koskaan kukaan ole tyytyväinen - aina on niitä joiden mie
lestä mikään ei ole riittävän hyvää hoitoa, eikö?
Itse henkilökohtaisesti toivon toki itselleni hyvää hoitoa ja se mikä on hyvää hoitoa minun mielestäni ei ole sitä taas jonkun toisen mielestä.
Minun mielestäni hyvää hoitoa ei ole enää olemassa silloin kun ihminen on siinä kunnossa ettei ymmärrä itse hoidon tasosta yhtään mitään, ei kykene siitä edes nauttimaan itse, ei ymmärrä ympäristöstään yhtään mitään ja silloin kun itse hoito (esim. puhtauden ylläpitäminen) tuottaa hankaluuksia toteuttaa vaikkapa sen vuoksi että
olen jäykkä ja vastaanhangoitteleva. Enhän voi itse tietää millainen vanhus tulen olemaan, mutta jos edes epäilenkin olevani/muuttuvani ihan toisenlaiseksi, olisi tuolloin parempi ettei minua olisi.
Eutanasia ratkaisisi omalta oasltani - ja ehkä myös monen muun kaltaiseni osalta sen ongelman, eikö? En varmasti ole ainoa joka pelkää ja kauhunsekaisin tuntein miettii minkälaista tuleva vanhuus olisi - ja ennenkaikkea sitä minkälainen potilas itse olisi.
Asioita ei voi katsoa vain siltä kannalta mitä yhteiskunta tai muut ihmiset voisivat tarjota minulle, jotta elämäni olisi mukavaa - koska ei se takaa yhtään mitään, ei onnellisuutta, ei mitään - vanheneminen on yksilöllinen prosessi ja tapahtuvat muutokset elimistössä ja aivoissa (myös persoonassa )ovat yksilöllisiä.
100% yksilöllistä tyytyväisyyttä ei voitane siis kenellekään tarjota - se on mahdottomuus.
Jos tiedän esim. suvussani esiintyvän perinnöllistä vaikeaa sairautta ja tiedän mitä tulevaisuus tuo tullessaan - on kait minula oma yksilölinen oikeuteni mahdollistaa se , että tuolloin minua jatkuvan hoidon sijasta - autettaisiin pois tästä maailmasta..eikö se ole minun oikeuteni?
Minä kirjoitan eutanasian
puolesta, mutta se ei tarkoita automaattisesti sitä että vastustaisin vanhusten hyvää hoitoa..ei todellakaan. Tiedän vain sen, että itselleni sitä hyvää hoitoa ei välttämättä heru ja että en osaa sitä edes tuolloin arvostaa (jos sairastun vakavasti)..se ikäänkuin siis menee "hukkaan" minun osaltani.
On siis kunkin yksilön oma asia mitä haluaa, eutanasia ja hyvä hoito eivät sulje pois toisiaan, ne antavat vain enemmän valinnanmahdollisuuksia ihmiselle tilanteesa jossa ei voi enää vaikuttaa yhtään mihinkään. Eikö?
Valinnanvapaus on tärkeitä arvoja itselleni kuten myös oikeus märätä omasta elämästäni
sen viime metreillä, mielestäni siinä ei ole mitään väärää.
Epäitsekkyys on hieno asia enkä ymmärrä miksi kapinoit minun eutanasia-ajatustani vastaan niin ponnekkaasti ja koet sen uhkaavan omaa vaatimustasi vanhusten hyvästä hoidosta. Etkö kuitenkaan kunnioita yksilön omia toiveita vanhuuden suhteen?
Se taitaa olla mahdotonta toteuttaa asianmukaisesti ja fiksusti tuota eutanasiaa, koska ihminen on peto.
Nyt jo lopetetaan vanhuksia miten sattuu meidän pitkäaikaisosastoillamma, esim. jättämättä heidän tulehduksensa ja keuhkokuumeensa ja vesikeuhkonsa hoitamatta.
Kyllä dementoitunut vanhuskin nauttii puhtaanapidosta, se on aivan varmaa.
Pitää myös jalkojen hieronnasta, musiikista ja laulamisesta ja laulun kuuntelemisesta.
Pitää ystävällisistä äänistä ja ystävällisestä kosketuksesta.
Miksi ihmeessä se olisi vaikeaa? Yhtenäinen, valvottu rekisteri huolehtimaan siitä, että jokainen jolle asia kuuluu on siitä tietoinen. Omaiset ja läheiset mukaan - eihän vastentahtoinen aktiivinen eutanasia ole mahdollista ja tarkoitan nyt aktiivista eutanasiaa. Siis selkeää kuolinavun aktiivista antamista lääkkeiden t.m.v. perusteella. Esim. minusta olisi hirveätä sairastua esim.ALS:iin ja tietää kuolevani tukehtumalla ja koneisiin en halua.
Eikö olisi siis minun kannaltani hyvää hoitoa se, että saisin päättää milloin saisin armahtavan piikin tai pillerin..ottaisin sen omasta toimestani enkä pakoittaisi siihen ketään muuta. Ketä se haittaa?
Samoin jos saisin tietää sairastavani etenevää aivosairautta jota ei voida parantaa tai Altzheinerin-tautia joka sekin on kuolemaan johtava sairaus. Miksi ihmeessä minun täytyisi käydä se kaikki sama läpi mitkä miljoonat ehkä kaltaiseni ovat joutuneet ja mahdollisesti joutuvat läpikäymään? Miksi minun täytyisi ennen kuolemaani riutua niin henkisesti kuin fyysisestikin tietäen kuitenkin muutaman vuoden sisällä poistuvani tästä maailmasta.
Ei minun loppuelämästäni tee sen arvokkaampaa ja inhimillisempää vaikka minua syötettäisiin, hierottaisiin, jumppautettaisiin kuinka, istutettaisiin, suihkutettaisiin, vessatettaisiin jne. eli tehtäisiin kaikkea sitä mikä kuuluu hyvään hoitoon, hyvään perushoitoon siis.
On ihmisiä joiden mielikuvat vanhuudesta ovat varsin epärealistiset, kuvitellaan että "hyvä hoito" tekee sairaudesta siedettävämpää, kivuttomampaa tai muutoin miellyttävämpää. "Hyvä hoito" on vain luotu mieikuva joka poistaisi kuolemaan tai sairauteen itseensä liittyvän mielettömän pelon koska jokainen pelkää tuntematonta..siksi on luotu illuusio nimeltä "hyvä hoito".
Puhuttaessa "hyvästä hoidosta" ihmiset kuvittelevat sen olevan jotain joka suojelee kaikelta kärsimykseltä, nivelten jäykistymiseltä, aivojen ja hermoston rappeutumiselta, kivuttomuudelta, inhimillliseltä raadollisuudelta, näivettymiseltä, kuivumiselta ja kaikelta rumalta ja kivuliaalta mikä kuolemaan ja kuolemiseen tai sairauteen liittyy
Luodaanhan illuusio kuolemattomuudestakin ja siitä että kuoleman jälkeen meitä odottaa uusi elämä jossain taivaassa. Todellisuudessa emme tiedä yhtään mitään siitä mitä meille tapahtuu (paitsi se että mädännymme ja muutumme alkueliöiksi ja menemme luonnon kiertokulkuun)
mutta illuusiota pidetään yllä jotta kestäisimme.
Hyvään hoitoon kuuluu mielestäni myös hyvä kuolema ja sitä taas ei saa siten, että virun joko istuen tai maaten laitoksessa vuosikausia..tietämättä koska kuolen, miten kuolen jne. koska kuoleman odotustahan se vanhuus ja sairaus kuitenkin väistämättä on. Aika ei kulje taaksepäin enkä kroppaani saa vaihdetuksi nuorempaan ja terveempään.
Itse asiassa minusta olisi henkilökohtaisesti jopa epäinhimillistä jos minua hoidettaisin väen väkisin, keinotekoisesti antibiooteilla ja muilla raskailla hoidoilla sitten vanhana kun olen liikuntakyvytön, nivelvaivainen, muistihäiriöinen jne. Paljon inhimillisempää on päästä ajoissa pois, ei vanhana ja sairaana oleminen ole mitään miellyttävä olotila - ei sellainen, että haluaisin sitä jatkettavan millä tahansa menetelmälä ja keinolla- siis tämä tarkoittaa sitä, että vanhuus ja sen tuomat ongelmat ja vaivat eivät ole lääketeteen keinoin poistettavissa, ALS:a ei poista mikään hoito, ei myöskään dementiaa sen eri muodoissaan.
Ja koska sairautta itsessään ei voi poistaa - ei myöskään elimistön rappeutumista ja vastustuskyvyn
heikkenemistä - on inhimillisempää antaa ihmisen kuolla kuin nääntyä ja riutua. Nään
tyminen ja riutuminen kuitenkin sallitaan yhä vielä - koska on vaikea hyväksyä kuolemista.
Meillä luodaan tiedostamattakin
jatkuvasti mielikuvia ikuisesta elämästä tai ikuisesta nuoruudesta. Kuoleminen ja siihen liittyvä problematiikka sysätään syrjään lääketieteen voimalla ja taikasauvalla - taustalla on kuitenkin pelkkä tuntemattoman pelko ja kyvyttömyys luopumiseen.
Sanotaan myös, että ihmisen ei anneta kuolla. On olemassa hoitajia joiden seurassa/työvuoron aikana potilaalla ei ole lupa kuolla..potilas kituu koska pelkää luovuttaa. Sitten vuoroon tulee turvallisen ja lämpöisen oloinen hoitaja joka sanattomasti viestittää - ei tappamisen halua - vaan lempeää ymmärrystä ihmisen väsymiseen ja toiveeseen poistua ja antaa näin potilaalle luvan kuolla rauhallisesti ja levollisesti.
Kumpaa kukin haluaa, hoitajan joka epää kuolemisen vai hoitajan jonka seurassa on helppo luovuttaa elämästä hyvillä mielin ja turvallisesti. Vähän samoin kuin synnytyksessä, äiti luovuttaa kehostaan lapsen maailmaan, lapsi elää ja kasvaa, kehittyy - kunnes tulee elämän vuoro luovuttaa ihminen taas jälleen toiselle taholle.
Elämä kuten myös kuolema ovat luopumista ja luovuttamista..siis epäitsekkyyttä parhaimmasta päästä.
Pahinta tuossa sinun paatoksessasi on sen pakottava sävy, kaikkien pitäisi ottaa eutanasiapiikki heti kun muisti pettää.
Sinähän voit hoitotahdolla määritellä oman kohtalosi.
Miksi tuputtaa ratkaisuasi muille?
Ja kyllä vain elämänlaatu vaikeasti dementoituneellakin on melkoinen kun häntä viedään vessaa säännöllisin väliajoin, jumppautetaa, siis venytyksiä ainakin, lauletaan yhdessä tai lauletaan hänelle tuttuja lauluja, laitetaan musiikki soimaan j n e.
Sydän pysähtyy lopulta vaikka kuinka hyvin hoidettaisiin, se on elämän väistämätön loppu.
Mutta tulehdukset on hoidettava asiallisesti ja muutenkin lääkityksen ja kohtelun on oltava paikallaan.
Hyvä hoito on juuri tuota kaikkea.
Huono hoito on sanoa että vaikka hoitaisi hyvin niin potilas ei parane.
Ei olekaan kysymys parantumisesta vaan elämänlaadusta.Ja oikeasta hyvästä hoidosta.
Jos alat jossittelemaan että jos hoidettaisiin hyvin, niin se sisältää jo informaation siitä, että heitä ei hoideta hyvin.
Kannattais yrittää tuota hyvääkin hoitoa ihan tosissaan.
Salassapitovelvollisuudet ovat esteenä tuollaiselle ystävänpalvelutoiminnalle.
Varmaankin sinun on kirjoitettava vähintään sopimus että et kerro mistään näkemästäsi, kuulemastasi tai hoidon epäkohdista mitään.
Sopimus täytyy tehdä johdon kanssa ja varmaankin olla mielin kielin kaikkien kanssa na nöyristellä niska vääränä ennenkuin tää onnistuu.
Helsingissä on helpompaa luulisin ainakin Potilasliiton kautta saada menneä näiden yksinäisten vanhusten luo.
Mutta ajatus on LOISTAVA.
ajatus ON ihan oikeasti loistava ja toimii myös käytännössä.
siis soitto jonkin vuodeosaston henkilökunnalle ja ystävällinen kysymys selityksineen:
"hei,nimeni on.......olisin kiinnostunut vapaaehtoistyöstä ja haluaisin tiedustella kaipaako teidän osastollanne joku vanhuksista vierasta lukemaan hänelle tai vain keskustelemaan hänen kanssaan?
ainakin minä sain heti ystävällisen vastauksen ja ja kellonajat jolloin osastolle voi mennä olematta häiriöksi muille potilaille tai hoidolle.
kannattaa muistaa myös se puoli asiassa eli,hoitohenkilökuntahan ei voi ottaa potilaan testamenttamaa omaisuutta vastaan.mikä on hyvä.se asia kannattaa hoitaa myös omalta osalta kuntoon.
sillätavalla myös vanhuksen mahdolliset omaiset ovat tyytyväisempiä eikä vapaaehtoisen motiiveja tarvitse ihmetellä kenenkään muunkaan.
kokeilkaapahan vaan,varmasti löytyy seuraa kaipaava ihminen jostain lähistöltä.
ja kannattaa muuten myös olla osallistumatta henkilökunnan töihin ettei kunta/kaupunki siksi vähennä vahingossakaan vakansseja !!
sitten kun olet aikasi katsellut henkilökunnan raatamista ja vajetta niin nimilistoja keräämään ahkerasti ja vaatimaan parempia oloja sekä vanhuksille että työntekijöille.
olen varma että suurinosa osastojen henkilökunnasta on kuitenkin vastuuntuntoisia ja ahkeria ammattilaisia jotka tekevät työtään niikuin kuuluukin.
Mitä tekikään potilasliitto saamillaan rahoilla..hankki kuntosalin vaikka rahaa oolis tarvittu muuhunkin vielä tärkeämpään..joten..ai ..ai.
Kenen tarpeisiin se kuntosali hankittiin ja minne?
Potilasliiton tiloihin?
Mistä tieto?
Miksi ihmeessä hoitajat eivät pysty hoitamaan edes omia etujaan ja asioitaan ja vaatimaan parempia työoloja?
Miksi toisten pitäisi tehdä tämä heille, esim omaisten?
Voi herrajestas.Ryhdistäytykää.
Kirjoittakaan kirjelmiä ja vaatikaa ja lakkoilkaa jos ei ala tapahtua.
Mutta ennenkaikkea: Hankkikaa oikeat asenteet vanhustyöhön!