Pasifistin pakko pakko pakko kirjoittaa jatkuvasti vihreää propagandaa. Tuossakin alempana neljä avausta peräkkäin.
Hän on uskossa ja/tai vihreiden palkoilla. Luonto armahda, Osmo anna palkankorotus! Hän on juuri niitä "hyödyllisiä idiootteja", joista Eero Paloheimo puhuu.
Hän on uskossa ja/tai vihreiden palkoilla. Luonto armahda, Osmo anna palkankorotus! Hän on juuri niitä "hyödyllisiä idiootteja", joista Eero Paloheimo puhuu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onhan se tietysti ikävää, jos joku kehtaa pilata jonkun toisen (virheellisen)käsityksen, tuomalla esiin sen, mitä mieltä puolue todella on.
Ja vaihteluhan virkistää. Ei niille skitsofreenisille väittämille siitä, onko Vihreät yhden asian vai yleispuole, porvari vai kommunistipuolue ja lentokoneelle lentämisestä jaksa jatkuvasti nauraa. Liika on aina liikaa.
Michelsin analyysi oligarkiasta kuvaa täsmälleen vihreitä.
--------
Robert Michelsin mukaan jokaisessa organisaatiossa vallitsee ns. oligarkian tendenssi eli taipumus harvainvaltaan. Hänen mielestään jo pelkkä organisaatio itsessään johtaa oligarkiaan, koska siinä johtajat ovat johdettavia ylempänä ja heitä on vähemmän.
Organisaation, kuten puolueen johto tulee kuitenkin taloudellisesti ja sosiaalisesti riippuvaiseksi asemastaan, ja heidän työnsä onnistuminen edellyttää jäsenistöltä sisäistä homogeenisuutta sekä lojaalisuutta johtoa kohtaan. Näin syntyy käskysuhde, joka ei Michelsin mukaan ole demokraattinen vaan oligarkkinen.
Oligarkiaan johtavat Michelsin mukaan joukkojen apaattisuus ja kykenemättömyys - joukkojen halu tulla johdetuiksi. Joukot kaipaavat vahvaa johtajaa, joka kertoo heille, mitä heidän pitää tehdä. Johtajat oppivat asemiinsa päästyään esim. hallitsemaan sellaisia poliittisia ja lainsäädännöllisiä yksityiskohtia, joita joukot eivät ymmärrä. Johdetut kokevat johtajat korvaamattomina suunnannäyttäjinä.
Oligarkia johtaa Michelsin mukaan siihen, että poliittisten asemien säilyttämisestä tulee johtajille pääasia. Johtajat ovat valmiita tinkimään periaatteistaan tarpeen mukaan, jos se edesauttaa heidän omaa vallassaoloaan. Näin organisaatio, joka on alunperin luotu edistämään demokratiaa, on muuttunut harvainvallan välineeksi.
Kuten viime puoluekokouksessa osoitettiin, Vihreän liiton jäsenet eivät ole mitään narussa talutettavia pässejä. Soininvaara sai lähteä paremmaksi katsotun puheenjohtajan tieltä, vaikka olisi voinut olla vielä kolmannenkin kaksivuotis kauden puolueen johdossa.
http://www.vihrealiitto.fi/toiminta.shtml
Puheenjohtaja ei ole niin korvaamaton Vihreälle liitolle, jos verrataan suurten puolueiden puheenjohtajien vallassaoloon.
tässä makua.. Totean lopputuloksen. Nykyiselle Vihreälle Liitolle elollinen luonto ja ympäristö sen laajennuksena on reunadetalji, hymähdetty ”yksi asia”. Siitä muistutetaan, kun halutaan pitää sumpussa alkuperäistenkin kannattajien äänet. Tärkeämpiä ovat sukupuolisten vähemmistöjen probleemat, maahanmuuttajien tuki, sosiaaliavun laajentaminen kansalaisille, saivartelu huumekysymyksissä, äänestysmenettelyt ja loputon muiden nippeliasioiden kirjo, joista kehdataan paasata vakavalla naamalla. Maailmanloppu hoitunee siinä ohessa.