Vanhat hyvät ajat
Pikkupoikana, kouluikäisenä, ala-asteisena, ylä-asteisena pojankoltiaisena, oli eri ryhmät pikkupojille ja pikkutytöille mm. liikunnassa.
Jätkien kanssa oli mukava pelailla erilaisia pelejä. Oli jätkien oma kaveripiiri, tehtiin omia kolttosia. Mutta myös vakavamielistä toimintaa oli liikuntatunneilla. Jalkapallo ja pesäpallo tulee mieleen, talvella jääkiekko.
Kyllä oli huippupelit.
Mutta on mieleen painunut myös se, kun tyttöjä tuli katsomoon, niin kyllä se mukavalta tuntui, kun tytöt tulivat katsomaan. Joka jätkä on ollut ihastunut pienenäkin jo, ala-aste, ylä-aste ikäisenä. Kyllä kun tämä tyttö tuli katsomaan pelejä oman tyttöryhmänsä kanssa, niin kyllä tuli jätkille hyvä mieli ja esittämisen tarve.
Sai itse pelailukin uutta väriä, kun jätkät innostuivat huippusuoritukseen, vain näyttääkseen tytöille ja tehdäkseen vaikutusta tyttöihin.
Että se oli mukavaa, kun kuuli miten tytöt supattelivat ja kuiskivat keskenään, että miten hyvä toi hemmo on pelaamaan.
Hienoja aikoja.
Kyllä vanhat kaverit on jäänyt hyvällä mieleen. Silloin syntyi hyviä kaveruus-suhteita, ja vaikka yhteydenpito näin vanhempana on jäänyt vähemmälle, niin kyllä aina vanhat koulukaverit ovat tervetulleita kylään. Vanhat hyvät jätkät. Kyllä he ovat vieläkin lämpimästi mielessä.
Minun aikaan tosiaankin oli vielä näitä ryhmäjakoja poikien ja tyttöjen kesken.
Tämä aiheutti kivoja jännitteitä, ja tytöt olivat jotakin aivan uutta ja ihmeellistä, pojat tiesivät vähän tytöistä, mutta se vain antoi enemmän jännitettä ja lisäsi kiinnostusta entisestään.
Joskus pelailtiin sekajoukkueilla, peli oli täysin erilaista kun pelkästään silloin, kun jätkien kanssa pelailtiin keskenään.
Niistä peleistä ei ole jäänyt mieleen niinkään pelailun mukavuus, vaan se, että koko ajan sai olla lähellä ihastuksen kohdetta ja piti vain koettaa tehdä vaikutusta tähän. Totinen pelaaminen jäi silloin vähemmälle, ja asiat olivat täysin eri nyt.
Kyllä sitä jätkien kanssa seurattiin myös tyttöjen tekemisiä. Monta kertaa salaa vilkuiltiin, että mitä ne puuhaa. Mutta joskus myös kyllä kannustettiin oman luokan tyttöjä tyttöjen keskinäisessä luokkakisoissa ym. Varmasti myös kehuja jaeltiin tältä poikien suunnalta. Kyllä me jätkätkin puhuttiin aina, että se tyttö on hyvä siinä ja siinä.
Pojilla oli oma kulttuuri ja tytöillä oma. Tämä lisäsi vain tyttöjen omaa viehättävyyttä. Ja poikien keskinäistä kaveruutta.
Vanhat hyvät ajat.
Mutta mikä on tämä feministien nykysuunta. Kaikki alkaa olla tasapaskaa, anteeksi, tasapaksua mössöä. Pojat pakotetaan tyttöjen ryhmiin, ja tytöt pakotetaan poikien ryhmiin.
Missään ei enää alla olla oikeaa vipinää eikä kunnon meininkiä.
Pikkupoikana, kouluikäisenä, ala-asteisena, ylä-asteisena pojankoltiaisena, oli eri ryhmät pikkupojille ja pikkutytöille mm. liikunnassa.
Jätkien kanssa oli mukava pelailla erilaisia pelejä. Oli jätkien oma kaveripiiri, tehtiin omia kolttosia. Mutta myös vakavamielistä toimintaa oli liikuntatunneilla. Jalkapallo ja pesäpallo tulee mieleen, talvella jääkiekko.
Kyllä oli huippupelit.
Mutta on mieleen painunut myös se, kun tyttöjä tuli katsomoon, niin kyllä se mukavalta tuntui, kun tytöt tulivat katsomaan. Joka jätkä on ollut ihastunut pienenäkin jo, ala-aste, ylä-aste ikäisenä. Kyllä kun tämä tyttö tuli katsomaan pelejä oman tyttöryhmänsä kanssa, niin kyllä tuli jätkille hyvä mieli ja esittämisen tarve.
Sai itse pelailukin uutta väriä, kun jätkät innostuivat huippusuoritukseen, vain näyttääkseen tytöille ja tehdäkseen vaikutusta tyttöihin.
Että se oli mukavaa, kun kuuli miten tytöt supattelivat ja kuiskivat keskenään, että miten hyvä toi hemmo on pelaamaan.
Hienoja aikoja.
Kyllä vanhat kaverit on jäänyt hyvällä mieleen. Silloin syntyi hyviä kaveruus-suhteita, ja vaikka yhteydenpito näin vanhempana on jäänyt vähemmälle, niin kyllä aina vanhat koulukaverit ovat tervetulleita kylään. Vanhat hyvät jätkät. Kyllä he ovat vieläkin lämpimästi mielessä.
Minun aikaan tosiaankin oli vielä näitä ryhmäjakoja poikien ja tyttöjen kesken.
Tämä aiheutti kivoja jännitteitä, ja tytöt olivat jotakin aivan uutta ja ihmeellistä, pojat tiesivät vähän tytöistä, mutta se vain antoi enemmän jännitettä ja lisäsi kiinnostusta entisestään.
Joskus pelailtiin sekajoukkueilla, peli oli täysin erilaista kun pelkästään silloin, kun jätkien kanssa pelailtiin keskenään.
Niistä peleistä ei ole jäänyt mieleen niinkään pelailun mukavuus, vaan se, että koko ajan sai olla lähellä ihastuksen kohdetta ja piti vain koettaa tehdä vaikutusta tähän. Totinen pelaaminen jäi silloin vähemmälle, ja asiat olivat täysin eri nyt.
Kyllä sitä jätkien kanssa seurattiin myös tyttöjen tekemisiä. Monta kertaa salaa vilkuiltiin, että mitä ne puuhaa. Mutta joskus myös kyllä kannustettiin oman luokan tyttöjä tyttöjen keskinäisessä luokkakisoissa ym. Varmasti myös kehuja jaeltiin tältä poikien suunnalta. Kyllä me jätkätkin puhuttiin aina, että se tyttö on hyvä siinä ja siinä.
Pojilla oli oma kulttuuri ja tytöillä oma. Tämä lisäsi vain tyttöjen omaa viehättävyyttä. Ja poikien keskinäistä kaveruutta.
Vanhat hyvät ajat.
Mutta mikä on tämä feministien nykysuunta. Kaikki alkaa olla tasapaskaa, anteeksi, tasapaksua mössöä. Pojat pakotetaan tyttöjen ryhmiin, ja tytöt pakotetaan poikien ryhmiin.
Missään ei enää alla olla oikeaa vipinää eikä kunnon meininkiä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
niin paljon homoja päättäjissä kuin nyt on....