Usko Jumalaan on hyvä asia, mutta monet hyvät asiat muuttuvat ihmisten käsissä ja ihmisten mielissä huonoon suuntaan, jos unohdetaan etsiä rukoillen Jumalan tahtoa ja rakkautta Jeesukseen ja lähimmäisiin.
Vallanhimoiset vanhemmat voivat uskon varjolla sitoa lastaan ja määräillä tämän elämää. Välimatkan pituudesta riippumatta voidaan sitoa toinen ihminen syyllistämisen kautta niin, että vapaaksi on vaikea päästä elämään omaa elämää. Vanhemmat uskovat voivat mielivaltaisesti tulkita Raamattua itselleen mieleisellä tavalla toisia käskyttääkseen ja oman hyödyn sanelemalla tavalla.
Raamattu opettaa Gal.5:1 "Vapauteen Kristus vapautti meidät"..., mutta kuinka moni meistä on todellisuudessa vapaa?
Kuinka moni ihminen kulkee sellaisessa orjuudessa, että miettii kelpaako tällaisena kuin on, salaa todellisen itsensä ja yrittää muuntautua sen uskovaisuuden ulkokuoreen, jonka tietää hyväksytyksi ja toivotuksi?
Vallanhimoiset vanhemmat voivat uskon varjolla sitoa lastaan ja määräillä tämän elämää. Välimatkan pituudesta riippumatta voidaan sitoa toinen ihminen syyllistämisen kautta niin, että vapaaksi on vaikea päästä elämään omaa elämää. Vanhemmat uskovat voivat mielivaltaisesti tulkita Raamattua itselleen mieleisellä tavalla toisia käskyttääkseen ja oman hyödyn sanelemalla tavalla.
Raamattu opettaa Gal.5:1 "Vapauteen Kristus vapautti meidät"..., mutta kuinka moni meistä on todellisuudessa vapaa?
Kuinka moni ihminen kulkee sellaisessa orjuudessa, että miettii kelpaako tällaisena kuin on, salaa todellisen itsensä ja yrittää muuntautua sen uskovaisuuden ulkokuoreen, jonka tietää hyväksytyksi ja toivotuksi?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olen ainakin osittain samaa mieltä kirjoituksestasi.
Ite vasta uskoon tulleena olen huomannut miten pidempään uskossa olleet käskyttävät!
Kehotuksia ja jopa käskyjä annetaan,vaikka raamatussa ei suoranaisesti niin annettaisi ymmärtääkkään(jutellut muiden kanssa).
Muutenkin jossain tilanteissa koen jopa pakottamiseen rinnastettavaa käyttäytymistä.
Kaikkein suurin yllätys minulle on valjennut tänä aikana mitä uskossa olen elänyt on tämä VALTAVA erimielisyys asioista.
Aikaisemmassa elämässä kuvittelin kaikkien uskovaisten olevan yhtä,mutta kyseiseen asiaan olen pahasti pettynyt.
Nyt ei todellakaan tiedä ketä ja kenen mielipiteitä täällä maailmassa kuuntelisi.
Toinen sanoo elä nain ja toine sanoo ettei missään nimessä noin!!!!
Mietityttää joskus olenko todellakin EKSYNYT kun uskovaisten kanssa vietän aikaa.
Miks en olisi kotona ja lukin raamattua yksinäni pyhänhengen avustuksella.
Silloin ei olisi vääriä mielipiteitä/tietoa.Mitä en tiedä siitä ei voi rangaista.
SIUNAUSTA KAIKILLE.
Onnea sinulle, jos olet vasta uskoontullut. Ainakin sinun kannattaa lukea Raamattua Pyhän Hengen avustuksella ja rukoillen, niin kuin itsekin totesit. Ihmisten kesken näitä erimielisyyksiä aina tahtoo olla enemmän tai vähemmän. Kunhan opit tuntemaan Jumalan Sanaa niin sen pohjalta voit oppia tietämään oikean ja väärän. Kaikki asiat eivät ole mustavalkoisia ja joihinkin asioihin on useampi hyväksyttävä vaihtoehto.
Monta kertaa ihmistä houkutellaan antamaan elämänsä Jeesukselle ja sanotaan että tule sellaisena kuin olet, Jeesus rakastaa sinua. Mutta jos sitten liittyy johonkin seurakuntaan niin alkaa pian tuntua, että pitäisi muuttua aika nopeassakin vauhdissa sellaiseen muottiin ja kaavaan kuin seurakunnassa on hyväksyttyä ja sallittua. Paljonhan riippuu siitä entisestä elämästäkin ja tilanteesta jossa tulee uskoon, onko kovin paljon elämässä muutettavaa.
Jos uskova kulkee rukoillen ja Jumalan johdatusta pyytäen ja lukee Raamattua, osallistuu seurakunnan tilaisuuksiin niin Pyhä Henki itse muuttaa ihmistä sisältä päin. Usein ihmisestä itsestään lähtevät paranteluyritykset oman elämän suhteen eivät tahdo onnistua.
Olen monta kertaa puhunutkin muitten kanssa siitä mitä sinäkin sanoit,tule sellaisena kun olet ja siinä elämätilanteessa missä olet.
Sitten kun muutos ei tapahdukkaan niin nopeasti kuin "vanhemmat" uskovaiset toivovat,niin sit saa kuunnella melkosia "toruja".
Avoimesti kysellaan ja puhutaan(mikä on hyvä),mut ei sais vastata rehellisesti miltä tuntuu tai miten jonkin asian kokee.
Luotan kuitenkin siihen,että Jumala muuttaa meitä omalla tavallaan ja omalla ajallaan,eihän kaikkiin rukouksiinkaan heti vastauksia tule.
Jumala tietää mitä mun sydän OIKEESTI haluaa ja siitä saa lisää voimia.
Jos ihminen aidosti haluaa olla uskossa, hän myös haluaa elää Jumalan tahdossa ja omat erehdykset ja kompuroinnit (joita varmasti jokaisella on) masentavat. Nuhteita ei jaksaisi kuunnella jos jo itsekin tietää tehneensä väärin. Kaikista asioista ei olla valmiita puhumaan ja salailun myötä väärinkäsitysten mahdollisuus kasvaa. Anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen tai edes näiden yrittäminen olisi hyvä asia, kun ei vuorovaikutustaidot ja ihmissuhteet ollenkaan kaikilta tahdo sujua.
Koskaan ei pitäisi mennä nuhtelemaan ellei voi nuhdella rakkaudellisesti. Mutta rukoilla voi aina toisen puolesta. Kova sana ilman rakkautta haavoittaa ja loukkaa. Mieleeni tulee Jeesus ja se, miten hän puhui syntisille ja toisaalta se, miten hän puhui fariseuksille. Jeesus osasi varmasti oikealla tavalla asettaa sanansa ja äänensävynsä, mutta me ihmiset usein teemme näissä asioissa virheitä.
Kaikki me uskovaiset olemme keskeneräisiä ja eri vaiheissa matkallamme. Vaikka joku on ollut kauan aikaa uskossa, se ei aina tarkoita sitä että tämä henkilö olisi uskossaan korkeammalla tasolla. Joskus uskonvaellus voi jämähtää paikoilleen vuosiksikin ja uskova voi vaeltaa erämaassa. Jokaisen ihmisen elämä on erilainen, tästäkin syystä on vaikeaa ymmärtää toinen toisiamme ja tässä tarvitsisimme kaikki enemmän Jumalan rakkautta ja viisautta. Kannattaa Jumalalta rukoilla näitä edellä mainittuja asioita ja Hänen johdatustaan.
Se ,että kun Golgatalle synteineen ihminen tulee, niin tuo veri puhdistaa joka ainoasta synnistä.
Vai jääkö jotkut synnit sovittamatta???
Asia on eri,mitä sieltä ristin luota mukaansa vielä ottaa,eikä tahdo ehkä niitä sinne jättää.
Osa voi tietenkin tietämättömyydestäkin repussa olla,vaan itse uskon,että jokaikinen synti on tuossa kohtaamisessa pyyhitty pois.
Siunattua alku yötä ja hyvät yö unet teille hyvin huilanneille.
Niinhän se Jeesuksen veri puhdistaa jos synnit tunnustaa ja ne hylkää. Mutta kukaan ei ole niin täydellinen etteikö jotakin erehdystä ja lankeemustakin tulisi, jos ei muussa niin ajatusmaailmassa.
Tässä keskustelussa lähinnä puhuimme siitä, että vasta uskoon tulleelta kovin pian odotetaan muuttumista sen mukaan mitä vanhemmat uskovat vaativat. Ihmiset tulevat uskoon hyvin eri tilanteista ja toisilla voi olla enemmän sitä pois pantavaa kuin toisilla (ja näistä varmaan sivustaseuraajilla on paljon arvosteltavaa). Mielestäni täytyy hyvin rakkaudellisesti mennä puhumaan jos näkee vasta uskoon tulleen elämässä korjattavaa, olisi hyvä rukoilla enemminkin tämän ihmisen puolesta. Joku tökerösanainen saarnamies kun menee loukkaamaan verisesti, niin tämä "nuori uskova" menee samantien takaisin maailmaan.
Katos kun on asioita joista ei taas uskalleta mainita lainkaan ja tuumitaan ,että kyllä se itsestään karsiutuu,eikä sitä tohdi mennä sanomaan.
Minullekin oli hyväksi,että eräs mummo mainitsi muutamista synneistä,että ne ei kuulu uskovan elämään ja sain taistella ne ristille,vaan jos olis nyökytelty että älä välitä tekeehän muutkin niin,niin ehkä olis mullekin muutama pahe ja synti mukaan jääny.
Sit on sellasia asioita ,joista ei kohta uskalla edes saarnamiehetkään puhua,että olis syntiä,esim. avoliitto tai muu "pikkusynti" kuten homous,tai sätkän poltto,valehtelemisesta puhumattakaan.
Tuolla alempana tanssiakin puolustetaan ,vaikka usein räkälässä näkee kun tanssin seurauksena monet muutkin "mukavuudet" ovat samassa "pussissa".
Eilen minäkin satuin tuolla laivalla taas kulkiessa tulla todenneeksi kuinka ihmisillä "himot hyrrää" ja kuntoilua hoidettiin oikein olan takaa,kun kättä pidempääkin käyttivät naista valitessa,se kun on tuo musiikki niin hengellistä,että oksat pois.
Ykskin tyttö vielä aamulla itkeskeli,kun vieraasta hytistä kyytiä sai,öisten riemujen kaihotessa.
On tuo ihan totta, mutta tarkoitin nyt sitä, että täytyy rukoilla ja olla Jumalan johdatuksessa ja omata Jumalan rakkaus jos menee nuhtelemaan jotakin ihmistä. On varmasti erilaisia ihmisiä, toiset kestää kovempaa puhetta ja toisille pitää sanoa lempeämmin. Mielestäni ei voi samalla tavalla kaikkia ihmisiä kohdella. Jos joku on kamalan tökerö puheissaan niin parempi olla sitten puhumatta ja puhua vaan Jumalalle tästä ihmisestä jolle pitäisi jostakin asiasta huomauttaa.
Tuudittautua sitten valheelliseen vapauteen?
Aattelin vain ,jos syntiä ei kukaan julista eikä ojennuksiakaan mistään opetuksen kera tule niin voihan sitä sit lauman mukana nukkua synnin syvää unta helvettiin saakka,eikös ollukin yöksi tramaattinen loppu,kun tuon helvetti sanankin tuohon vetäisin.
Eikös Paavalikin maininnut,että oli koko elämänsä vaeltanut puhtaalla omalla tunnulla ihmisten ja Jumalan edessä,vaikka oli niin paljon vainonnut kristittyjä,olisiko opettajien vika ollut???
Eli jos kaikki opetataan väärin ,niin tuskin oppilasta voidaan syyttää jos sanoo vaeltavansa opetuksen mukaan.
Ettei totuus unohtuisi? Eihän se vapaus voi aina olla valheellinen. Tietysti valheellistakin vapautta on mutta ei nyt kaikki sentään. Jos vastakohta vapaudelle on se, että vaeltaa orjuudessa, lain alla tai orjuutettuna vaeltamaan toisten ihmisten mielivaltaisten vaatimusten alla...
Onhan se hyvä kun löysit jonkun aasinsillan tuoda tuon helvetinkin tähän keskusteluun, ettei vaan luulla että kaikki sinne taivaaseen on menossa.
Suuri on vastuu opettajilla jotka näitä totuuksia opettavat kun on valta ohjata lauma väärään suuntaan ja harhaoppeihin ja ties mihin ryteikköihin.
ja yön pimeille tunneille heittäisin ihmetykseni teille suomen rahvas.
Miksi ihmeessä teille sinne hesaankin on kehitelty kait satoja eri kokous nimikkeiden alla toimivia ryhmittymiä.
Eli melkein joka kadun kulmaan jokin seurakunta perustettu.
Onko niin ,että jokainen tahtoo olla pappina ja paimenena,vai?
Kyselin siellä mitä jotkut nimekkeet pitävät sisällään ja tuskin tuttunikaan tiesivätketkä missäkin olivat opettamassa ja vetämässä,vaan ihmettelin kylläkin tuota suurta hajaannusta "pikku" asioiden johdosta,kun täytyy omia kuppikuntia perustaa,vaikka ymmärretään ,että olemme vajavaisia ja eritavoin kasvaneita.
Onhan se mahdoton ajatuskin,että meistä kerta heitolla tulisi samanlainen kolapullo ,kun automaatista,eikähän silloin voitaisi toimiinkaan valita ketään,kun kaikki olisi samanlaisia ja saman makuisia.
No synnistä ei siltaa tartte tehdä vaan se on hylkäämisen paikka.
Armo paremminkin on silta Isän kotiin,hyvät yöt.eikä aiota palomiehiksi,vaan tulta tarvitaan kylmän talven kylmiin tuuliin.
Laulan tekijäkin runoilee:Tulta taivaan sitä tarjotaan, hengen voimaa sitä tarvitaan...
En ole itse perustanut mitään lahkoja enkä seurakuntia, enkä halua papiksi enkä paimeneksi, enkä ehkä pääsisikään kun suo sukupuolikin on väärä siihen asiaan (ainakin joidenkin mielestä).
Eiköhän se ole niin että tämä ihmisluonto se haluaa erilaisia kuppikuntia ja porukoita, että voidaan kääntää selkä jollekin toiselle kuppikunnalle ja porukalle tai yksittäiselle ihmiselle - täytyy syrjiä jotakin.
Toisaalta sitten on jokaiselle jotakin kun on paljon tarjontaa, vaikka minkälaista seurakuntaa. Kuka niitä kaikkia kerkeää kiertämään ja tutkimaan mikä missäkin menee harhaan? Kai niitä on jokunen liikaa.
Sellainen kirja kun Harri Heinon "Mihin Suomi uskoo" esittelee näitä monia erilaisia seurakuntia ja porukoita joita Suomesta löytyy.
Missä naispappeutta puollustetaan, tai että heidät voidaan valita vanhimmistoon???
Minä tyhmänä en ole niitä löytänyt,vaan olen kuullut ainoan puollustuksen,kun raamattu sanoo ettei ole miestä eikä naista Kristuksessa,mutta sitä en tuohon valintaan yhdistä ihan pureksimatta.
Meillä kyllä on sisaria vanhimmistossa,eikä se vauhtia haittaa,vaan oma kantani on toinen,enkä ali-arvioi sisaria enkä naisia,vaan muuten raamatun mukaan eri tehtävät kuuluvat Jumalan säätämyksiin mielestäni.
En minä tiedä sellaisia Raamatun kohtia, enkä millään tavalla ole haluamassa itse naispapiksi. En ole perehtynyt tähän naispappeusasiaan, koskapa sitä en ole kokenut niin tärkeäksi asiaksi itselleni.
Onko se teille hihhuleille ihan johtoportaan taholta opetettu, ettei pilkun jälkeen laiteta välilyöntiä? Kertoisitko vielä, mihin Raamatun kohtiin se perustuu?
Jumala ei vaadi että pitää olla sillä tai tällä lailla, mutta ihminen vaatii. Täälläkin ne ihmisten vaatimukset tulevat esiin, kun
yritetään toisia muuttaa oman aatteen malliin?
Hellarimalliin? Tai uudenviininmalliin?
Uskonnollisuus leipoo teeskentelijöitä,
ja se pulla vetää?
Oliskohan se ongelma siinä useimmiten, ettei ole todella rakastuttu Jeesukseen, ettei Hän ole se elämän tärkein asia ja että Hänen tahtonsa noudattaminen ei ole elämässä tärkein asia? En väitä että itselläni olisi tällainen Jumalan rakkaus, useimmiten ei ole. Ajattelin vain että jos ihmiset sydämestään rakastaisivat Jeesusta ja pyytäisivät Häneltä rakkautta toisia kohtaan niin silloin olisi tätä rakkautta jakaa myös niille jotka ovat erilaisia, eivätkä vielä samassa kohtaa uskonvaelluksessaan.
En tarkoita että pitäisi alkaa syntejä hyväksymään ja villaisella painamaan. Näissäkin vaikeissa tapauksissa tuo Jumalan rakkaus varmasti auttaisi sanomaan asiat paremmalla tavalla silloinkin, kun asia vastaanottajalle on hyvin vaikeasti hyväksyttävissä. Sanotaanhan että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, mutta Jumala vihaa syntiä. Meille ihmisille on usein vaikeaa erottaa teko ja tekijä, kun joku tekee pahan teon, ajattelemme herkästi että se ihminen on paha. Jumala tietää meidät ihmisiksi ja näkee myös meidän sydämemme tilan, Jumala tietää meidän kipuilumme ja kamppailumme, nekin joista lähimmäisillämme ei ole mitään käsitystä.