Kiitos sille, joka neuvoi linkin vanhojen kirjoitusteni arkistoon. Selailin niitä jonkin verran ja totesin olleeni kohtuullisen asiallinen suurimman osan aikaa ;-)
Yksi reilun vuoden takainen kirjoitukseni pisti erityisesti silään, sillä se selittää, miksi Sauli Niinistön presidenttikampanja osuu hyvin omiin asenteisiini. Olen näet kirjoittanut jo reilu vuosi sitten tavalla, joka kyseenalaistaa vasemmiston ylläpitämän luokkajaon ristiriidat, jotka ovat olleet pahana esteenä sellaisille poliittisille päätöksille, joita Suomessa olisi kipeästi tarvittu.
Tässä vanha viesti, jos se nyt ketään kiinnostaa:
- - - - -
Oikeat ratkaisut eivät ole poliittisesti suosittuja
Kirjoittanut: Jaba_43 6.10.2004 klo 07.51
Poista oma viesti
Ensin pitäisi purka demareiden luoma illuusio siitä, että hyvinvointivaltio = korkea verotus ja suuret tulonsiirrot "rikkailta köyhille".
Pitäisi saada kansa uskomaan, että hyvinvointi tulee ainoastaan työnteosta ja siitä, että työn tulokset myös saadaan myydyiksi, eli bkt:n kasvusta. Nyt on alettu ennustella jopa yli 3% bkt:n kasvuja lähivuosille, mikä osuu aika samoihin kuin se laskelma, johon kokoomus perusti ennen vaaleja julkistamansa tuloveronalennusten ohjelman, sen jonka keskusta ja demarit yhdessä nauroivat nurin, mutta jota ne ovat vaalien jälkeen yhdessä toteuttaneet.
Kun Suomi siis ei voi itse muuttaa sitä, millaiseksi globalisaatio muodostuu siitä seuraa, että meidän on koetettava sopeutua ympäristöön, joka muuttuu riippumatta omista toimenpoiteistämme. Se voi edellyttää ekä purkamista että uuden rakentamista, jotta säilytämme hyvinvoinnin perustan ja rahoituksen mahdollisimman hyvänä.
Kun siis ympäristömme muuttuu siitä seuraa, että meidän on reagoitava muutoksiin jotta selviämme tulevaisuudessa mahdollisimman hyvin.
Jenkkilästä, Suomesta ja monista muista maista siirretään teollista tuotantoa muihin maihin. Media antaa halukkaasti sen kuvan, että kyse olisi siirtymisestä halvan työvoiman maihin, mutta se ei ole koko totuus. Palkkakustannusten alentaminen ei koskaan yksin riittäisi yritysten tuotannollisen toiminnan siirtämisen syyksi.
Paljon suurempia syitä teollisen tuotannon siirtymisille ovat etenkin nämä: siirrytään sinne, missä talous kasvaa voimakkaimmin, koska siellä ovat asiakkaat ja markkinat, joille tuotteetkin myydään. Kun investoidaan kasvaville markkinoille saadaan investoinneille myös parempi tuotto.
Jos tässä menetetään ntyöpaikkoja siinä massa, josta siirrytään pois, niin ko yritys kuitenkin menestyy åparemmin ja tuottaa kotimaallen enemmän hyvinvointia kuin siinä vaihtoehdossa, etä se jättäisi kasvavat markkinat ja tuottavammat investoinnin kilpailijoittensa tehtäväksi.
Palkkapuolella Suomessa pitäisi heittää SAK:lainen solidaarisuus helvettiin, koska sillä on sementoitu ainoastaan 300 000 pysyväistyöttömän elatusavut, eli työttömyyskorvaukset ja sosiaalituet, jotta SDP:lle luotaisi sellainen imago, että se juuri huolehtii hyvinvoinnista, kun vastustaa palkkaerojen syntymistä.
Tällä demariopilla on luotu tilanne, jossa työssäkäyvät maksavat sen, että 300 000 kansalaista saa olla kotonaan joutilaina.
Matalapalkka-alojen palkkarakenteiden ja sosiaaliturvan rakenteet on sovitettava uudelleen yhteen, sillä ei täsä itsepalveluyhteiskunnassakaan ole mitään mieltä, kun se johtaa siihen, että 45% jokaisen ihmisen työn tuloksista katoaa verotukseen ja vain 55% jää ostovoimaan, jolla työllisyys voitaisi pitää korkeammalla.
Työväenliikkeen konservatiivinen muutosvastarinta pitäisi pystyä murtamaan, koska periaatehan on se, että ihmisen pitäisi tulla mieluummin toimeen työllään kuin avustuksilla ja sosiaaliturvan pitäisi olla sellainen trampoliini, josta voi pompata takaisin työelämään, jos käy hassusti.
Veroparatiisiin ei pidä pyrkiä, vaan siihen, että verotus on joustava ja asetetaan poliittisin päätöksin kullonkin aina sellaiselle tasolle, että se aktivoi taloudellisen yritteliäisyyden, maksimoi bkt:n kasvun ja näin luo mahdollisimman hyvän pohjan sille, että valtio saa maksimaliset verotuotot optimalisella veroprosentilla, joka ei ole niin suuri, että se alentaisi bkt:n kertymää eikä niin pienikään, että se vähentäisi verotuottoja.
Helppoa tämä ei ole, koska meillä on koko vasemmisto - yli 1/3 osa kansasta - joka haluaa maksimoida verotuksen maksimoidakseen tulonsiirrot. Sitten meillä on keskusta - n. 1/4 osa kansasta, joka ei ymmärrä taloudesta eikä markkinamekanismeista riittävästi osatakseen olla vastapainona vsemmistolle, vaan menee kiltisti mukaan toteuttamaan vasemmiston konservatiivista talouspoliytiikkaa, joka tuhoaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan.
Keskustalla on Olli Rehnin työryhmän selvitykset, SDP:llä on useampikin sailaksen työryhmän selvitys. Näiden lisäksi on toistakymmenta parin vuoden sisällä tehtyä asiantuntijaselvitystä ja nyt taas viimeisin OECD:n lausunto.
Näissä kaikissa on hyvin monia aivan selkeitä lääkkeitä hallituksen toteutettavaksi, mutta ongelma on se, etteivät lääkkeet sovi sosialidemokraateille, koska niitä voi pitää "oikeistolaisina".
Keskustalle niien kyllä uskoisi sopivan, mutta jostain syystä keskustassa ei näytä olevan suurtakaan halua muuhun kuin SDP:n ja SAK:n myötäilemiseen sekä puheissa että teoissa, mikä on minunkaltaiseni sitoutumattoman ja liberaalisti ajattelevan antisosialistin mielestä hyvin, hyvin surullista.
Yksi reilun vuoden takainen kirjoitukseni pisti erityisesti silään, sillä se selittää, miksi Sauli Niinistön presidenttikampanja osuu hyvin omiin asenteisiini. Olen näet kirjoittanut jo reilu vuosi sitten tavalla, joka kyseenalaistaa vasemmiston ylläpitämän luokkajaon ristiriidat, jotka ovat olleet pahana esteenä sellaisille poliittisille päätöksille, joita Suomessa olisi kipeästi tarvittu.
Tässä vanha viesti, jos se nyt ketään kiinnostaa:
- - - - -
Oikeat ratkaisut eivät ole poliittisesti suosittuja
Kirjoittanut: Jaba_43 6.10.2004 klo 07.51
Poista oma viesti
Ensin pitäisi purka demareiden luoma illuusio siitä, että hyvinvointivaltio = korkea verotus ja suuret tulonsiirrot "rikkailta köyhille".
Pitäisi saada kansa uskomaan, että hyvinvointi tulee ainoastaan työnteosta ja siitä, että työn tulokset myös saadaan myydyiksi, eli bkt:n kasvusta. Nyt on alettu ennustella jopa yli 3% bkt:n kasvuja lähivuosille, mikä osuu aika samoihin kuin se laskelma, johon kokoomus perusti ennen vaaleja julkistamansa tuloveronalennusten ohjelman, sen jonka keskusta ja demarit yhdessä nauroivat nurin, mutta jota ne ovat vaalien jälkeen yhdessä toteuttaneet.
Kun Suomi siis ei voi itse muuttaa sitä, millaiseksi globalisaatio muodostuu siitä seuraa, että meidän on koetettava sopeutua ympäristöön, joka muuttuu riippumatta omista toimenpoiteistämme. Se voi edellyttää ekä purkamista että uuden rakentamista, jotta säilytämme hyvinvoinnin perustan ja rahoituksen mahdollisimman hyvänä.
Kun siis ympäristömme muuttuu siitä seuraa, että meidän on reagoitava muutoksiin jotta selviämme tulevaisuudessa mahdollisimman hyvin.
Jenkkilästä, Suomesta ja monista muista maista siirretään teollista tuotantoa muihin maihin. Media antaa halukkaasti sen kuvan, että kyse olisi siirtymisestä halvan työvoiman maihin, mutta se ei ole koko totuus. Palkkakustannusten alentaminen ei koskaan yksin riittäisi yritysten tuotannollisen toiminnan siirtämisen syyksi.
Paljon suurempia syitä teollisen tuotannon siirtymisille ovat etenkin nämä: siirrytään sinne, missä talous kasvaa voimakkaimmin, koska siellä ovat asiakkaat ja markkinat, joille tuotteetkin myydään. Kun investoidaan kasvaville markkinoille saadaan investoinneille myös parempi tuotto.
Jos tässä menetetään ntyöpaikkoja siinä massa, josta siirrytään pois, niin ko yritys kuitenkin menestyy åparemmin ja tuottaa kotimaallen enemmän hyvinvointia kuin siinä vaihtoehdossa, etä se jättäisi kasvavat markkinat ja tuottavammat investoinnin kilpailijoittensa tehtäväksi.
Palkkapuolella Suomessa pitäisi heittää SAK:lainen solidaarisuus helvettiin, koska sillä on sementoitu ainoastaan 300 000 pysyväistyöttömän elatusavut, eli työttömyyskorvaukset ja sosiaalituet, jotta SDP:lle luotaisi sellainen imago, että se juuri huolehtii hyvinvoinnista, kun vastustaa palkkaerojen syntymistä.
Tällä demariopilla on luotu tilanne, jossa työssäkäyvät maksavat sen, että 300 000 kansalaista saa olla kotonaan joutilaina.
Matalapalkka-alojen palkkarakenteiden ja sosiaaliturvan rakenteet on sovitettava uudelleen yhteen, sillä ei täsä itsepalveluyhteiskunnassakaan ole mitään mieltä, kun se johtaa siihen, että 45% jokaisen ihmisen työn tuloksista katoaa verotukseen ja vain 55% jää ostovoimaan, jolla työllisyys voitaisi pitää korkeammalla.
Työväenliikkeen konservatiivinen muutosvastarinta pitäisi pystyä murtamaan, koska periaatehan on se, että ihmisen pitäisi tulla mieluummin toimeen työllään kuin avustuksilla ja sosiaaliturvan pitäisi olla sellainen trampoliini, josta voi pompata takaisin työelämään, jos käy hassusti.
Veroparatiisiin ei pidä pyrkiä, vaan siihen, että verotus on joustava ja asetetaan poliittisin päätöksin kullonkin aina sellaiselle tasolle, että se aktivoi taloudellisen yritteliäisyyden, maksimoi bkt:n kasvun ja näin luo mahdollisimman hyvän pohjan sille, että valtio saa maksimaliset verotuotot optimalisella veroprosentilla, joka ei ole niin suuri, että se alentaisi bkt:n kertymää eikä niin pienikään, että se vähentäisi verotuottoja.
Helppoa tämä ei ole, koska meillä on koko vasemmisto - yli 1/3 osa kansasta - joka haluaa maksimoida verotuksen maksimoidakseen tulonsiirrot. Sitten meillä on keskusta - n. 1/4 osa kansasta, joka ei ymmärrä taloudesta eikä markkinamekanismeista riittävästi osatakseen olla vastapainona vsemmistolle, vaan menee kiltisti mukaan toteuttamaan vasemmiston konservatiivista talouspoliytiikkaa, joka tuhoaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan.
Keskustalla on Olli Rehnin työryhmän selvitykset, SDP:llä on useampikin sailaksen työryhmän selvitys. Näiden lisäksi on toistakymmenta parin vuoden sisällä tehtyä asiantuntijaselvitystä ja nyt taas viimeisin OECD:n lausunto.
Näissä kaikissa on hyvin monia aivan selkeitä lääkkeitä hallituksen toteutettavaksi, mutta ongelma on se, etteivät lääkkeet sovi sosialidemokraateille, koska niitä voi pitää "oikeistolaisina".
Keskustalle niien kyllä uskoisi sopivan, mutta jostain syystä keskustassa ei näytä olevan suurtakaan halua muuhun kuin SDP:n ja SAK:n myötäilemiseen sekä puheissa että teoissa, mikä on minunkaltaiseni sitoutumattoman ja liberaalisti ajattelevan antisosialistin mielestä hyvin, hyvin surullista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Keskustalle niien kyllä uskoisi sopivan, mutta jostain syystä keskustassa ei näytä olevan suurtakaan halua muuhun kuin SDP:n ja SAK:n myötäilemiseen sekä puheissa että teoissa, mikä on minunkaltaiseni sitoutumattoman ja liberaalisti ajattelevan antisosialistin mielestä hyvin, hyvin surullista."
Tuossa ylläolevassa kappaleessa asiallisesti ja realistisesti toteat olemassaolevan totuuden ja sen aiheuttaman harmistuksen markkinatalouden kannattajille. Sinä se kuitenkin jaksat maanitella kepua oikealle radalle, vaikka me kaikki tiedämme sen turhaksi. Miten sinä jaksat?
Olen optimisti keskustan suhteen, minkä saa laskea minulle viaksi, jos haluaa. ;-)
Optimismisi lasketaan sinulle viaksi, koska kepusta jo vuosikymmeniä sitten tehty analyysi on itsestään-päivittyvä. Tuleva radikaalien konservatiivien liitto ei perustu kokoomuksen ja keskustan yhdistymiselle, vaan niiden hajoamiselle. (Hatusta) Puolet uuden konservatiivisen liikkeen edustajista tulee kokoomuksesta, neljäkymmentä prosenttia demareista, kolme presenttia kepusta ja loput muista tai innostuvista.