Tuuli se taivutti koivun larvan ja

Niin kauan minä tramppaan tämän kylän raittia kun
kenkäni pohojat kestää
Rakastelen ketä minä taharon ja
akat ei voi estää.

Kun on liinukkavarsa ja nappulirattahat ja
itte pirän suittista kiinni
kun vertaastansa rakastaa ei
tartte olla fiini.

Huura hautas pohojasta voi
rakas ystäväni.
Tälläkin haavaa tairat olla
likite syräntäni.

Seittemän vuatta asuun Kettulas, enkä kertaakaan nauranu

Taloo oli komia ja flikka oli nätti ja
molemmat olosin saanu.
Sitä hommas pappa ja sitä hommas mamma vaan
minä kun en rakastanu.

Sinä pirit musta ja minä pirin susta ja
ero piti tulla meistä
eikä mun silimäni kesken kuiva
surun kyynelehistä.

Uurellen kullallen kukkia noukin
keron mättähistä
vanhan silimistä veret vuataa
niinkun rästähistä.

Talavella maa on valakoonen mutta
syksyn pualehen musta.
Tulelevan vuaren turvaksi minä
uuren kullan rustaan.

Tuu tuu tänne mun syrämmeni suaja ja
anna mullen kättä.
Vaikka koko mailma tariona olis niin
sua mä en voi jättää.

Mennähän poijat flikkoja saathan ja
ollahan vaikka yätä
trai trai trai trai trallallei ja
ollahan vaikka yätä.

Ei meitä kotona kaivata kun
meillä ei oo tyätä
trai trai trai trai trallallei ja
meillä ei oo tyätä.