Ismi kuin ismi vaatii aina omat uhrinsa.Uhritonta ismiä ei olekaan. Ei ainakaan jos haluaa elää ja toteuttaa aatettaan.Se miten paljon ihmisiä kuolee, niin kamalaa kuin se onkin,sekin on loppujen lopuksi aika merkityksetöntä.Merkityksetöntä on myös se, tapetaanko kaikki kuukaudessa vai 10.ssä vuodessa. Mielestäni se on huolestuttavaa, että vieläkään ei pystytä hallitsemaan kuin tappamalla ja henkeä uhkaamalla.
"Niin on ja niin on aina oleva"
Waltari(Sihuhe)
"Niin on ja niin on aina oleva"
Waltari(Sihuhe)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja aivan sama, minkä asian suhteen kiihkoillaan (uskonto, politiikka, urheilu jne.), niin tuloksena on aina verta ja suolenpätkiä. Liian tosissaan ottamisella on usein kalliit seuraukset. Ihmisten pitäisi ottaa asiat vähemmän vakavasti.
aluksi ne luovat vain ajattelurakennelman joka märittää niitä hyviä asioita, joita tulisi todellisessa elämässä toteuttaa.
Minissa idealismeissa toistuu ajatukset heikomman auttamisesta, järjestyksestä ja vakaudesta, yksilöiden uhrautuvuudesta.
Jos tämän vaiheen ajtuksia toteuttaa todelliseen elämään ilman, että sulkee pois omia havaintoja todellisesta elämästä niin ei todennäköisesti aiheuta kovinsuurta tuhoa. Ideologia auttaa tekemään oikeita valintoja ja välttämään muiden vahingoittamista.
Mutta jossain vaiheessa idealismiin rakastutaan ja idealismi alkaa toteutua siten, että sen luomaa "mallia" aletaan pitää todellisuutena, ja kaikkea todellisen maailman ilmiöistä tehtyjä havaintoja tulkitaa idealismin todellisuus käsityksen mukaan. Ja nyt jokainen havainto, joka on ristiriidassa idealismin kanssa on ANTItodellisuutta, jota vastaan ruvetaan taistelemaan.
Todellisen elämän havainnot ei enää rajoita pyrkimystä toteuttaa idealismia. Ja tässä vaiheessa idealismista tulee tuhovoima sen sijaan että se auttaisi tekemään oikeita, elämää suojelevia valintoja.
piikkiq
ps. sosialismi on rikos ihmiksuntaa vastaan