Haluaisin jatkaa tätä nöyryys keskustelua, kun se alkaa hautautuman tuonne viestien unholaan. Alkuperäinen väitteenihän oli jokseenkin sellainen, että uskovaisilta puuttuu nöyryys tunnustaa omien tunteiden ja ajatusten subjektiivisuus. Vai oletteko kuulleet homoa raamatulla lyövän uskiksen sanovan, että: ”Voin minä olla väärässäkin”. Uskovaiset eivät näe minkäänlaista ristiriitaa siinä, että samaan aikaan kun he väittävät uskovansa jumalaan niin he väittävät tietävänsä olevansa oikeassa. Tällöin kyseessähän ei ole uskonto vaan tiedonto!
Olen myös miettinyt että se mikä ulos päin näyttäytyy nöyryyden puutteena taitaakin olla aivopesun tuloksena saavutettu suoraviivainen putkiajattelu. Kun lähi-idästä löytyy saven palanen, jossa lukee jollain muinaisella kielellä sana "Alwat", joka on arkeologien mukaan filistealainen käännös heprealaisesta Goljat-nimestä. Tämä on heidän mielestään todella vakuuttava todiste siitä, että kaikki raamatun tapahtumat ovat pilkulleen totta. Heillä ei käy mielessä se että aivan kuten nykyajan romaaneissakin useat henkilöt. tapahtumat ja paikat ovat aitoja, mutta itse tarina ei.
Toisaalta heidän mielestään ei ole minkäänlaisia todisteita esimerkiksi maapallon vanhasta iästä. Heidän mielestään se että napajäätiköstä ollaan pystytty kairaamaan vuosilustot useiden kymmenien tuhansien vuosien ajalta, ei todista millään tavalla että maapallo voisi olla vanhempi kuin kymmenen tuhatta vuotta. He menettävät matemaattiset kykynsä kun puhutaan esimerkiksi genetiikasta. Varsinkin todennäköisyyslaskenta tuntuu tuottavan jopa professorismiehille suunnatonta vaikeutta.
On hyvin vaikea keskustella heidän kanssaan, koska heidän logiikkansa ei tunnu noudattavan oikein minkäänlaista säännönmukaisuutta. Uskovaiset esimerkiksi väittävät ettei heidän omalla subjektiivisella näkemyksellään ole merkitystä, vaan heidän auktoriteetti on raamattu, jonka sanaa he vain toistavat. En tiedä eivätkö he kykene ymmärtämään sitä, että he ovat subjektiivisesti valinneet raamatun omaksi auktoriteetikseen. Normaalilla älyllä varustettu ihminen ei rehellisesti koe pystyvänsä siirtämään vastuutaan sanomisistaan esimerkiksi auktoriteettinään pitämälleen Aku Ankalle.
Kaikkivaltiaan kaiken vastuu tuntuu myös olevan täysin mahdotonta ymmärtää. Toisaalta he eivät näe mitään ongelmaa siinä että rajallisessa ajassa rajallisilla kyvyillä tehdyt teot oikeuttaa ikuisiin ja muuttumattomiin kohtaloihin. Heille tuottaa suunnatonta vaikeutta ymmärtää erilaisia teorioita maailman synnystä. Mutta mitään ongelmaa ei ole ymmärtää että tyhjästä on syntynyt äärettömän kyvykäs hyväjumala, joka haluaa tehdä äärettömän hyviä asioita ihmiselle, mutta kuten huomaamme niin aina välillä rapatessa roiskuu.
Jos keskustelu olisi tasapuolista niin silloin pitäisi hyväksyä, että samaa logiikkaa tulee käyttää läpi koko keskustelun. En tiedä missä on se nöyryys kun kuvitellaan että omistetaan jokin kyky määritellä milloin 1 1=2 ja milloin se on jotain muuta?
Uskovaiset väittävät silmät kirkkaina, että esimerkiksi homous johtuu lapsuuden traumaattisesta isä-, tai äitisuhteesta, joka on rikkonut lapsen identiteetin. Luulen että tämänkin mantran luettuaan moni uskovainen nyökyttelee tyytyväisenä päätään että tässä nyt laitettiin sellaista faktaan pöytään, että ei paremmasta väliä. Minä vain haluaisin tietää, mihin tieteellisiin julkaisuihin tämä väite perustuu. Vai onko jälleen kerran, että tällaiseen tulokseen ovat tulleet uskovaiset tutkijat.
Uskovaiset ovat myös sitä mieltä että homous on verrattavissa rikollisuuteen, siinä mielessä että se rikkoo ja loukkaa ihmisen alkuperäistä persoonallisuutta, ja identiteettiä. Mielestäni on aika törkeää verrata homoja rikollisiin. Aivan kuin meille kuuluisi se mitä aikuiset ihmiset makuukammareissaan puuhastelevat.
Kaiken kuulemani/lukemani perusteella olen tullut siihen tulokseen, että uskovaiset ihmiset eivät tunnu hallitsevan omaa elämäänsä mikäli joku muu ei määrittele sitä heille. Uskonnossahan on kyse henkilökohtaisesta elämänhallinnasta ja siksi he jälleen kerran katsovat omistavansa sen viisauden, jolla muut elämänkatsomukset todetaan huonoiksi.
Uskovaisten tarkat raamit elämälleen luovat heille turvan ja auttavat heitä toimimaan eri tilanteissa. Tämä varmasti helpottaa omaa henkilökohtaista elämää mutta asian varjopuoli on se että he eivät pysty olemaan tässä maailmassa vain kaltaistensa joukossa vaan täällä palloilee myös monia muita elämänkatsomuksia. Tämä tietenkin tuo suurta ahdistusta heidän elämäänsä ja tilannetta yritetään muuttaa esimerkiksi saarnaamalla kadulla ja mikä pahinta he myös pyrkivät muokkaamaan yhteiskuntamme lakeja pystyäkseen lain nojalla tuomitsemaan toisia. On äärimmäisen itsekästä pakottaa toiset syömään omaa mieliruokaa josta he eivät pidä, vain sen takia että kaikkialla olisi tarjolla omaa mieliruokaa! Missä on se nöyryys?
Uskovaisilla on myös jokin kummallinen kyky määritellä onko jokin teko pahateko vai onko se rakkaudenteko. He eivät tunnu ymmärtävän, että se että minä itse pyrin omasta mielestäni tekemään hyvää, ei tee teostani hyvää. Heille ei tuota minkäänlaista moraalista krapulaa se että kun he pahoittavat ihmisten mieliä, koska he kuittaavat asian sillä että he vain puhuivat rakkauden sanoja. Jälleen kerran he tekevät omasta elämästään helpompaa kun sanomisia ja tekoja ei tarvitse sen enempää pohtia kunhan ne vain tulevat raamatusta, jonka he ovat subjektiivisesti valinneet auktoriteetikseen.
Raamattu on uskovaisten elämän manuaali, jopa siinä määrin, että jos todellisuus ja raamattu ovat ristiriidassa niin raamattu pätee. Kuten sanottu tämä kyllä helpottaa elämää, mutta se myös estää ihmistä oppimasta teoistaan. Uskovainen ihminen tarkistaa tekojensa virheellisyyden raamatusta ei tekonsa kohteelta.
Se miksi uskovainen ihminen ottaa raamatun elämänsä manuaaliksi johtuu joko siitä, että hän itse allekirjoittaa jonkin raamatun tulkinnan tai sitten hän kuuluu yhteisöön, jonka tavat hän tuntee ja josta hän joutuisi luopumaan raamatun mukana. Oli syy mikä tahansa niin se ei poista sitä tosiasiaa, että raamattu on auktoriteetti vain sitä auktoriteettina pitäville. Sen päätöksen jokainen tekee subjektiivisesti ja sen johdosta myös jokainen raamatun lause on henkilön oma subjektiivinen näkemys asioista. Vastuuta ei siis voi siirtää raamatulle vaan vastuu pitää kantaa itse. Muistakaa uskovaiset kun satutatte ihmistä niin ei se ole raamattu, joka satuttaa vaan se olette te itse! Te ette itse myöskään voi keskuudessanne muuttaa tekojanne hyviksi vaan tekonne arvioi tekojenne kohde!
Olen myös miettinyt että se mikä ulos päin näyttäytyy nöyryyden puutteena taitaakin olla aivopesun tuloksena saavutettu suoraviivainen putkiajattelu. Kun lähi-idästä löytyy saven palanen, jossa lukee jollain muinaisella kielellä sana "Alwat", joka on arkeologien mukaan filistealainen käännös heprealaisesta Goljat-nimestä. Tämä on heidän mielestään todella vakuuttava todiste siitä, että kaikki raamatun tapahtumat ovat pilkulleen totta. Heillä ei käy mielessä se että aivan kuten nykyajan romaaneissakin useat henkilöt. tapahtumat ja paikat ovat aitoja, mutta itse tarina ei.
Toisaalta heidän mielestään ei ole minkäänlaisia todisteita esimerkiksi maapallon vanhasta iästä. Heidän mielestään se että napajäätiköstä ollaan pystytty kairaamaan vuosilustot useiden kymmenien tuhansien vuosien ajalta, ei todista millään tavalla että maapallo voisi olla vanhempi kuin kymmenen tuhatta vuotta. He menettävät matemaattiset kykynsä kun puhutaan esimerkiksi genetiikasta. Varsinkin todennäköisyyslaskenta tuntuu tuottavan jopa professorismiehille suunnatonta vaikeutta.
On hyvin vaikea keskustella heidän kanssaan, koska heidän logiikkansa ei tunnu noudattavan oikein minkäänlaista säännönmukaisuutta. Uskovaiset esimerkiksi väittävät ettei heidän omalla subjektiivisella näkemyksellään ole merkitystä, vaan heidän auktoriteetti on raamattu, jonka sanaa he vain toistavat. En tiedä eivätkö he kykene ymmärtämään sitä, että he ovat subjektiivisesti valinneet raamatun omaksi auktoriteetikseen. Normaalilla älyllä varustettu ihminen ei rehellisesti koe pystyvänsä siirtämään vastuutaan sanomisistaan esimerkiksi auktoriteettinään pitämälleen Aku Ankalle.
Kaikkivaltiaan kaiken vastuu tuntuu myös olevan täysin mahdotonta ymmärtää. Toisaalta he eivät näe mitään ongelmaa siinä että rajallisessa ajassa rajallisilla kyvyillä tehdyt teot oikeuttaa ikuisiin ja muuttumattomiin kohtaloihin. Heille tuottaa suunnatonta vaikeutta ymmärtää erilaisia teorioita maailman synnystä. Mutta mitään ongelmaa ei ole ymmärtää että tyhjästä on syntynyt äärettömän kyvykäs hyväjumala, joka haluaa tehdä äärettömän hyviä asioita ihmiselle, mutta kuten huomaamme niin aina välillä rapatessa roiskuu.
Jos keskustelu olisi tasapuolista niin silloin pitäisi hyväksyä, että samaa logiikkaa tulee käyttää läpi koko keskustelun. En tiedä missä on se nöyryys kun kuvitellaan että omistetaan jokin kyky määritellä milloin 1 1=2 ja milloin se on jotain muuta?
Uskovaiset väittävät silmät kirkkaina, että esimerkiksi homous johtuu lapsuuden traumaattisesta isä-, tai äitisuhteesta, joka on rikkonut lapsen identiteetin. Luulen että tämänkin mantran luettuaan moni uskovainen nyökyttelee tyytyväisenä päätään että tässä nyt laitettiin sellaista faktaan pöytään, että ei paremmasta väliä. Minä vain haluaisin tietää, mihin tieteellisiin julkaisuihin tämä väite perustuu. Vai onko jälleen kerran, että tällaiseen tulokseen ovat tulleet uskovaiset tutkijat.
Uskovaiset ovat myös sitä mieltä että homous on verrattavissa rikollisuuteen, siinä mielessä että se rikkoo ja loukkaa ihmisen alkuperäistä persoonallisuutta, ja identiteettiä. Mielestäni on aika törkeää verrata homoja rikollisiin. Aivan kuin meille kuuluisi se mitä aikuiset ihmiset makuukammareissaan puuhastelevat.
Kaiken kuulemani/lukemani perusteella olen tullut siihen tulokseen, että uskovaiset ihmiset eivät tunnu hallitsevan omaa elämäänsä mikäli joku muu ei määrittele sitä heille. Uskonnossahan on kyse henkilökohtaisesta elämänhallinnasta ja siksi he jälleen kerran katsovat omistavansa sen viisauden, jolla muut elämänkatsomukset todetaan huonoiksi.
Uskovaisten tarkat raamit elämälleen luovat heille turvan ja auttavat heitä toimimaan eri tilanteissa. Tämä varmasti helpottaa omaa henkilökohtaista elämää mutta asian varjopuoli on se että he eivät pysty olemaan tässä maailmassa vain kaltaistensa joukossa vaan täällä palloilee myös monia muita elämänkatsomuksia. Tämä tietenkin tuo suurta ahdistusta heidän elämäänsä ja tilannetta yritetään muuttaa esimerkiksi saarnaamalla kadulla ja mikä pahinta he myös pyrkivät muokkaamaan yhteiskuntamme lakeja pystyäkseen lain nojalla tuomitsemaan toisia. On äärimmäisen itsekästä pakottaa toiset syömään omaa mieliruokaa josta he eivät pidä, vain sen takia että kaikkialla olisi tarjolla omaa mieliruokaa! Missä on se nöyryys?
Uskovaisilla on myös jokin kummallinen kyky määritellä onko jokin teko pahateko vai onko se rakkaudenteko. He eivät tunnu ymmärtävän, että se että minä itse pyrin omasta mielestäni tekemään hyvää, ei tee teostani hyvää. Heille ei tuota minkäänlaista moraalista krapulaa se että kun he pahoittavat ihmisten mieliä, koska he kuittaavat asian sillä että he vain puhuivat rakkauden sanoja. Jälleen kerran he tekevät omasta elämästään helpompaa kun sanomisia ja tekoja ei tarvitse sen enempää pohtia kunhan ne vain tulevat raamatusta, jonka he ovat subjektiivisesti valinneet auktoriteetikseen.
Raamattu on uskovaisten elämän manuaali, jopa siinä määrin, että jos todellisuus ja raamattu ovat ristiriidassa niin raamattu pätee. Kuten sanottu tämä kyllä helpottaa elämää, mutta se myös estää ihmistä oppimasta teoistaan. Uskovainen ihminen tarkistaa tekojensa virheellisyyden raamatusta ei tekonsa kohteelta.
Se miksi uskovainen ihminen ottaa raamatun elämänsä manuaaliksi johtuu joko siitä, että hän itse allekirjoittaa jonkin raamatun tulkinnan tai sitten hän kuuluu yhteisöön, jonka tavat hän tuntee ja josta hän joutuisi luopumaan raamatun mukana. Oli syy mikä tahansa niin se ei poista sitä tosiasiaa, että raamattu on auktoriteetti vain sitä auktoriteettina pitäville. Sen päätöksen jokainen tekee subjektiivisesti ja sen johdosta myös jokainen raamatun lause on henkilön oma subjektiivinen näkemys asioista. Vastuuta ei siis voi siirtää raamatulle vaan vastuu pitää kantaa itse. Muistakaa uskovaiset kun satutatte ihmistä niin ei se ole raamattu, joka satuttaa vaan se olette te itse! Te ette itse myöskään voi keskuudessanne muuttaa tekojanne hyviksi vaan tekonne arvioi tekojenne kohde!
Vastaukset 58
Vanhimmat
Jos ihminen haluaa uskoa johonkin hän myös uskoo siihen, oli se sitten kuinka soopaa tahansa, ja vaikka minkälaisia todisteita uskon todistetta vastaan esitettäisiin.kyse ei ole järkiasiasta.
monet ihan järkevätkin ihmiset uskovat jumalaan, joulupukkiin, maasäteilyyn yms.
Ongelmia tulee siitä kun tätä uskoa joku käyttää hyväkseen.tai kun usko sekoitetaan tietoon.silloin on kyse jo todellisuudentajun hämärtymisestä ja ihminen on tilassa joka vastaan vakavaa mielnhäiriötä tai mielisairautta.
Monella uskovalla on jokin sisäinen tarve uskoa, esim.heikko itsetunto tai ylpeys.
kaksi ihmistä katsoo ja tutkii samaa maailmaa, ensimmäinen sanoo:"minun järkeni sanoo, että tämä on syntynyt sattumalta ilman ulkopuolista luojaa tai suunnittelua" toinen sanoo: "minun järkeni sanoo, että tämän kaiken takana täytyy olla luoja ja suunnittelija"
kumpi on "järkevämpi" ja loogisempi ja millä perusteella ?
Miksi luoja olisi loogisempi selitys, sillä kuka olisi luonut luojan ja taas kuka olisi luonut luoja II:sen… Luoja on siis meidän kannalta turha olettamus, koska se ei ratkaise perusongelmaa.
"Miksi luoja olisi loogisempi selitys, sillä kuka olisi luonut luojan ja taas kuka olisi luonut luoja II:sen"
Entäpä jos Luojaa ei ole luonut kukaan?
Vain Luojan olemassaolo tekee elämän mielekkääksi.
Entä evoluutio?
Elämä joka olisi alkanut sattumalta, vahingossa, kohtalon oikkuna, aivan itsestään, ja ilman tarkoitusta, turhaan?
Voiko mikään olla masentavampaa ja synkempää, kuin ateistinen nihilismi..
Nimittäin teistinen depressiivinen fatalismi ;)>
mitä lie höpäjät...
miksi uskovaiset luulevat, että jos ei ole uskontoa, niin ei ole mitään. Kuten ...... kirjoitti: "Elämä joka olisi alkanut sattumalta, vahingossa, kohtalon oikkuna, aivan itsestään, ja ilman tarkoitusta, turhaan?"
Miksi elämällä ei voisi olla mitään tarkoitusta, vaikka mitään jumalaa ei olisi olemassa? Tietenkin uskoville saattaa olla mahdotonta kuvata tilanne, jossa he eivät enää olisi uskovaisia. Siksi heistä tuntuu, että millään ei ole tarkoitusta ja kaikki on turhaa, jos ei ole jumalaa, eli heidän uskontonsa on ollut valhetta.
Minulle kaikki ei ole turhaa ja vailla tarkoitusta, vaikka en usko jumalaan. Minulle elämä on hyvin tärkeää ja arvostan sitä. Miten uskovaiset perustelevat väitteensä, että elämä on alkanut sattumalta, jos jumala ei ole elämää luonut? Jostakin syystä maailmankaikkeudessa epäjärjestys lisääntyy itsestään, eli entropia kasvaa. Eli entropian kasvamisen ansiosta evoluutiokin on mahdollinen. Entropian kasvamisen voimme kaikki havaita ihan arkipäiväisissä askareissa, eli se on ihan tunnettu luonnonilmiö. Miksi tämä ei sitten käy uskovaisille todistukseksi siitä, että elämää ei ole luonut jumala, vaan se on entropian kasvaisen ansiota?
Uskovaisten mielestä myös kaiken on oltava sattumaa ja vailla päämäärää jos jumalaa ei ole olemassa. Eihän determinismi tarvitse jumalaa. Kaikella saattaa olla päämäärä, vaikka jumalaa ei olisi olemassa.
Sanoit: "Vain Luojan olemassaolo tekee elämän mielekkääksi."
Tarkoitit varmasti sanoa: "Vain Luojan olemassaolo tekee _elämänI_ mielekkääksi."
Elämän mielekkääksi kokeminen on subjektiivinen tunne. Voit puhua vain ja ainoastaan omasta kokemuksestasi.
Oletko muuten miettinyt, miksi kokisit elämästäsi puuttuvan mielekkyyttä, jos et uskoisi Luojan olemassaoloon? Tämä kysymys itseäni on pitkään askarruttanut. En itse usko jumaliin enkä muihin henkiolentoihin ja elämäni on hyvinkin mielekästä. En näe yhteyttä jumalilla ja mielekkyydellä. Miksi uskovat yhdistävät nämä asiat?
”Entäpä jos Luojaa ei ole luonut kukaan?”
Plaah…. Jos luoja ei tarvitse luojaa niin miksi sitten pohtia miksi maailma tarvitsee luojan?
”Vain Luojan olemassaolo tekee elämän mielekkääksi.”
Mikä tekee luojan elämän mielekkääksi, jos hänellä ei ole luojaa?
”Elämä joka olisi alkanut sattumalta, vahingossa, kohtalon oikkuna, aivan itsestään, ja ilman tarkoitusta, turhaan?”
Ei elämä ole syntynyt sattumalta vaan fysiikan lainalaisuuksien pakottamana. Lue Stephen Hawkingin kirja Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa. Tämän kirjan sisäistettyäsi voimme oikeasti keskustella missä on se jumalan mentävä rako ja sen jälkeen voimme alkaa pohtimaan mikä jumala raon täyttää!
on kristityn tuntomerkki, ei ylpeys. Kristitty ei myöskään ylpeile nöyryydestään. Sellainenhan olisi röyhkeää.
"Jos keskustelu olisi tasapuolista niin silloin pitäisi hyväksyä, että samaa logiikkaa tulee käyttää läpi koko keskustelun. En tiedä missä on se nöyryys kun kuvitellaan että omistetaan jokin kyky määritellä milloin 1 1=2 ja milloin se on jotain muuta?"
uskovaisella katoaa looginen ajattelu todetun ja ei todetun olettamuksen välimaastossa.eli säästä voidaan vielä loogisesti keskustella ja ehkäpä väitelläkkin,mutta otappa aiheeksi maailmankaikkeus.
kun otat aiheeksi maailmankaikeuden,nii uskovaisella loogisenajattelun kytkin vaihtaa asentoa.
vaikkakin puhuttaessa olettamuksista,niin siltikki luulisi siitä puhuttavan loogista ajatusta käyttäen.
ellei..kyseessä ole jokin sellainen uskomus/olettamus,josta ei voi loogisesti puhua.tosin..kuinka tällainen olettamus olisi meidän mieliimme tullut,jos siitä ei voisi loogisesti kertoa ja puhua siitä?
pointti:ihminen käyttää loogista ajattelua.miksi siihen pitää tulla katkos?jos vaikka olisi kuinka outo asia puntarissa,nii miksi sitä ei voi loogisesti pähkäillä?miksi pitää ottaa käyttöön joku "superälykkyys",joka pystyy selittämään "totuudella" olettamukset?
Pirun hyvää tekstiä, et vaan taida kovin montaa
vastausta tähän saada. Harmi sinänsä,
hyvä avaus.
Eikö Raamattu mielestäsi tuomitse homoutta?
Jos Aku Ankassa tuomitaan homous ja Roope Sedässä sitä ei taas tuomita, niin tuomitseeko Aku Ankka vai minä homouden, jos minä pidän Aku Ankkaa enkä Roope Setää auktoriteettinani?
sinä Aku Ankan tähän sotkit? Onko sinulla yleensäkin taipumus yrittää vaihtaa aihetta, silloin kun argumenttisi loppuvat? Koittaisit nyt sentään pysyä aiheessa.. Keskustelusta ei tule mitään kun toinen puhuu aidanseipäästä, ja toinen traktorista.
Toisekseen. Jos Raamattu ei ole auktorioteetti, niin mikä sitten?
Omat seipääsi näyttää olevan yhtä pahasti nurin.
vai miköä on mielestäsi omien väittämiesi looginen jatkumo?
Ja muuten, mikä tekee mielestäsi raamatusta auktoriteetin muille kuin kantaasi myötäileville x-lahkoille?
Ei ainakaan mikään todistettu fakta
Esität oletuksen: "Raamattu ei ole auktoriteetti"
Kysymys: Jos Raamattu ei ole auktoriteetti, siinä tapauksessa; Mikä sitten on aktoriteetti?
sitä auktoriteettia tarvitset. Etkö sinä ole oma elämäsi auktoriteetti miksi siitä luovut?
Heti kun ei jokin asia selitetä raamattua lainaten niin jotkut menevät ns. ulalle.
"Jos Aku Ankassa tuomitaan homous ja Roope Sedässä sitä ei taas tuomita, niin tuomitseeko Aku Ankka vai minä homouden, jos minä pidän Aku Ankkaa enkä Roope Setää auktoriteettinani?"
Voinko minä nyt ymmärtää tämän "vastauksen" niin, että sinunkin mielestä Raamatussa tuomitaan homous?
Olisin siihen halunut vain tällä kertaa vastauksen sinulta ja siis, ei muita kysymyksiä tällä kertaa minulta.
Puolustus saa jatkaa. :)
Ja vielä tuohon "kysymykseesi", jos itse sanot, että "Aku Ankassa tuomitaan homous" ja sen jälkeen kysyt "tuomitseeko Aku Ankka vai minä homouden, jos minä pidän Aku Ankkaa enkä Roope Setää auktoriteettinani?", tällöin tietenkin Aku Ankka tuomitsee ja sitä auktoriteettina pitävä hyväksyy sen tuomion.
Vaikka minä pitäisin Roope Setää auktoriteettinä, niin silti A.A. tuomitsisi, mutta minä en vain kunnioittaisi/hyväksyisi sitä tuomiota.
Mutta kai minä siinä samalla tuomitsen, sillä ei kuitenkaan ole oikeastaan alkuperäisen kysymykseni kanssa mitään tekemistä.
miten alkuperäinen kysymyksesi sitten tulisi ymmärtää suhteessa keskustelunavaajan tekstiin.
olla objektiivinen, en voi olla itseni auktoriteetti.
Jos olet onjekttivinen, mikä on sinusta täysin riippumaton auktoriteettisi?
Mutta, jos olet itse oma auktoriteettisi, et ole objektiivinen, vaan ajattelultasi erittäin kapea-alainen, rajoittunut ja subjektiivinen.
Uudestaan:
Jos Raamattu ei ole kaikista ihmisistä riippumaton auktoriteetti, josta on löydettävissä objetiivinen ja kaikista ihmisistä täysin riippumaton Totuus, niin mikä sitten sellainen on?
Keroisitko?
Älä vain sano ettet tiedä!
eikä kumpikaan käsitä mistä toinen puhuu, onko siinä tilanteessa syytä puhua ollenkaan?
Yritettäisiin nyt edes puhua samasta aiheesta. Jookos?
ei objektiivisuus (kummallakaan tavalla, materialistisella tai idealistisella) edellytä auktoriteetin olemassaoloa.
Voin minä tämän rautalangastakin vääntää. Aihettahan en vaihtanut missään nimessä vaan rinnastin raamatun Aku Ankkaan ja yritin saada ehkä jopa sinut ymmärtämään sen tosiasian, että omaa vastuutaan mielipiteistään ja sanoistaan ei voi siirtää esimerkiksi raamatulle tai Aku Ankalle. Se että sinun mielestä raamattu tuomitsee homouden etkä sinä, ei pidä paikkansa. Kun sinä olet ottanut raamatun auktoriteetiksesi, niin olet allekirjoittanut raamatun sanoman, toisin sanoen raamatun mielipide on sinun mielipide.
Sinullakin on olemassa myös toinen vaihtoehto. Voit valita auktoriteetiksesi myös muita asioita(vrt. Roope Setä), kuten koko elämän kestävä oppimispolku. Jokaisen kokemuksen pitäisi lisätä ymmärtämystämme, jolloin pystymme toimimaan aina vain itsenäisemmin turvautumatta mihinkään yksittäiseen auktoriteettiin. Se on sitä elämän viisautta, että ymmärtää jokaisen tilanteen ainutkertaisuuden. Kun sinä turvaudut raamattuun auktoriteettinasi kuvittelet siirtäväsi vastuun teoistasi raamatulle, ikään kuin raamattuun olisi koodattu oikeat toimintaohjeet maailmankaikkeuden kaikkiin tilanteisiin ennalta käsin. Todellisuudessa sinä et elä omaa elämääsi vaan elät raamattua todeksi yrittäen muuttaa ympäröivää maailmaa raamatun mukaiseksi. Sinä et ole elämäsi improvisoija vaan näyttelet jumalallista näytelmää! Tässä ei olisi mitään pahaa jos se saisi sinut onnelliseksi, mutta kun haet omalle elämällesi tyydytystä sortamalla toisia ihmisiä, niin sitä vastaan minä olen!
Aiheen vaihtamisesta vielä sen verran, että oletin kysyjän itsensäkin tietävän raamatun tuomitsevan homouden, joten vastaus kysymykseen olisi ollut: ”kyllä”. Epäilin kyllä että kysyjä halusikin vain kertoa minulle ettei hänen omalla mielipiteellään ole merkitystä, koska raamattuhan sen homouden tuomitsee.
Oletin että kaikki täällä ovat joko itse lukeneet raamatun tuomitsevan homot tai kuulleet ainakin 1264 kertaa sinun kaltaistesi suusta kuinka raamattu tuomitsee homouden. Siksi en katsonut aiheelliseksi vastata yhdellä sanalla(kyllä) kysymykseesi vaan halusin pitää tämän keskustelun sen alkuperäisessä aiheessa, eli siinä missä on teidän nöyryys myöntää se että sanomanne ei nouse ylimaalliseksi sen tähden, että te sanotte sen raamatun kautta.
Meillä on vaihtoehtoja. Ei raamattu ole elämäsi auktoriteetti, jos et sinä itse sitä sinne ylennä. Aivan yhtä hyvin voit nostaa minkä tahansa teoksen elämäsi auktoriteetiksi, mutta sanojesi painoarvoa ei lisää se että samat sanat löytyy auktoriteetiksi nostamasi teoksesta!
"(kyllä)"
Tämän halusinkin kuulla, kiitos.
"halusin pitää tämän keskustelun sen alkuperäisessä aiheessa, eli siinä missä on teidän nöyryys myöntää se että sanomanne ei nouse ylimaalliseksi sen tähden, että te sanotte sen raamatun kautta."
Niin, olen yrittänyt oikeastaan sanoa vaan, että Raamatun mukaan homous ei ole hyväksyttävää ja minä uskon Raamatun mukaan, joten en pidä myöskään homoutta hyväksyttävänä.
En mielestäni ole pakottanut ketään uskomaan sitä, enkä ymmärrä miksi minä en saisi uskoa Raamatun mukaan ja olla sitä mieltä, että homous ei ole hyvä asia, eikä johda mihinkään hyvään.
Mielestäni en sano jotain Raamatun kautta, koska pyrin ainakin siihen, että Raamatun sanoma tulisi minun kautta.
Minun puolestani sinä saat kuitenkin olla erimieltä.
Eikä tämä mielestäni ole minun puoleltani ylimaallista sanomaa jos kerron mitä Raamattu sanoo ja että uskon Raamatun mukaisesti.
"Meillä on vaihtoehtoja. Ei raamattu ole elämäsi auktoriteetti, jos et sinä itse sitä sinne ylennä. Aivan yhtä hyvin voit nostaa minkä tahansa teoksen elämäsi auktoriteetiksi, mutta sanojesi painoarvoa ei lisää se että samat sanat löytyy auktoriteetiksi nostamasi teoksesta!"
Niinhän teillä on, vaihtoehtoja.
Minä haluan pitää Jumalan ja Jeesuksen elämäni auktoriteetteina ja uskon Heidän tahdon tulevan Raamatussa esiin.
Jos minä toistan Raamatun sanoja eivät ne silloin ole minun sanojani.
Jos minä pidän Raamattua auktoriteettina, niin mikä siinä sinua häiritsee?
En minä kuitenkaan pakota ketään sitä uskomaan, enkä halua puuttua homo asiaan muuten kuin tarvittaessa sanomalla mitä Raamattu sanoo ja kun kerran tiedät jo mitä Raamattu sanoo, niin eipä tässä sitten muuta.
Tätäkään minä en muuten välttämättä sanoisi, mutta jos joku haluaa, Raamatun mukaisen siunauksen homoliitolleen, niin mielestäni se on käsittämätöntä.
Mielestäni on aika omituista hakea siunasta Jumalalta asiaan, jonka Hän on tuominnut.
Minä en siis ota kantaa mihinkään muihin homopoliittisiin asioihin, enkä ole tuomitsemassa ketään esim. 14 vuodeks vankilaan niin kuin jossain päin maailmaa tehdään, tai estämässä rekisteröintiä.
Mikäköhän siinä on niin hermoja raastavaa, kun en hyväksy homoutta.
Enhän minä tee kuitenkaan muuta kuin sano, että mielestäni se ei ole hyvä asia, eikä se ole Raamatun mukaan hyvä asia. Ja tässä Raamatun mukaan otolla en tarkoita, että sen pitäisi minun sanojani vahvistaa, vaan osoittaa, että on aika outoa hakea tukea homoudelle sen tuomitsijalta.
Voithan sinäkin vapaasti sanoa, että joku minun toiminta ei sinun mielestäsi ole hyvä asia.
Luultavasti tämä teksti on taas liian vaikeasti ymmärrettävää ja ehkä taas vastasin asian vierestä, mutta toivottavasti "kuulisit" mitä yritin sanoa.
Jos kyseessä oli vain minun nöyryyteni määrä, niin voin sanoa, että olen sairaan epänöyrä ja koittakaa kestää.
Älkääkä kuunnelko minun "ylimaallista" sanomaa, vaan Raamatun hyvää sanomaa.
kysyt:
"Mikäköhän siinä on niin hermoja raastavaa, kun en hyväksy homoutta."
Se ei raasta hermoja. Hermoja raastaa se että useimmat noin ajattelevista hyväksyvät lihavuuden, hiustenleikkuun tai sekoitekankaisten vaatteiden käytön.
Rusinapullauskovaisuus ja kaksinaismoralismi, se raastaa hermoja.
Voihan olla että sinä et siihen porukkaan kuulu.
"ei objektiivisuus (kummallakaan tavalla, materialistisella tai idealistisella) edellytä auktoriteetin olemassaoloa."
Jos sinulla ei ole auktoriteettia, mihin sitten perustat ajatuksesi ja mielipiteesi?
Vastaus oli kyllä esitetty "-----"lle, mutta koen kysymysten olevan myös minulle, joten vastaan:
"auktoriteetiksesi, niin olet allekirjoittanut raamatun sanoman, toisin sanoen raamatun mielipide on sinun mielipide."
Totta, tavallaan.
"Sinullakin on olemassa myös toinen vaihtoehto."
Varmasti on olemassa vaihtoehtoja, mielestäni ei kuitenkaan yhtään muita hyviä.
"Kun sinä turvaudut raamattuun auktoriteettinasi kuvittelet siirtäväsi vastuun teoistasi raamatulle,"
Millä tavalla?
"yrittäen muuttaa ympäröivää maailmaa raamatun mukaiseksi."
Millä tavalla?
Tällä hetkellä periaatteessa asiat ovat Raamatun ilmoittamalla tavalla.
"kun haet omalle elämällesi tyydytystä sortamalla toisia ihmisiä"
Sorranko minä toisia ja millä tavalla?
"hänen omalla mielipiteellään ole merkitystä, koska raamattuhan sen homouden tuomitsee."
Onko minun mielipiteellä merkitystä ja miksi jos niin on?
"Hermoja raastaa se että useimmat noin ajattelevista hyväksyvät lihavuuden, hiustenleikkuun tai sekoitekankaisten vaatteiden käytön."
Pieni ero saattaa kuitenkin olla, mutta jos olet lukenut Raamatun ja päädyt tuohon, niin eipä taida auttaa, vaikka kirjottaisin tämän palstan täyteen tuosta asiasta.
Enkä välittäisi kirjoittaa pitkiä perusteluita kun kukaan ei kuitenkaan "kuule".
"Rusinapullauskovaisuus ja kaksinaismoralismi, se raastaa hermoja."
Niin, eivät ne minunkaan mielestä hyvältä kuulosta.
Monet sortuvat noihin, myös pikku ateistit, jotka poimivat Raamatusta pätkiä, joita väännetään sitten omiin tarkoituksiin unohtaen kaikki muu.
Mutta sinähän et niin tee, ethän.
Kysymys on puhtaasti sinun subjektiivinen käsityksesi objektiivisuudesta ja tästä oli kaskustelun avaajan tekstissä kysymys.
tässä silloin vaihtoi aihetta. Palaa koko ketjun alkuun.
objektiivinen sinulla ei saa olla minkäänlaista ennalta määrärryä mielipidettä asiassa. Ja siksi sinulla ei tule olla auktoriteettia laisinkaan.
Tarkoitat siis että jos sinulla ei ole auktoriteettia, sinulla ei ole mitään mielipiteitä, ja mielipiteesi muodostuu aina muiden mielipieteiden mukaan? Mielipiteesi riippuu siis aina siitä mitä mieltä muut ovat? Miten ylipäätään on mahdollista että yleensä itse olet mitään mieltä?
sinun subjektiivinen tulkintasi.
Voidakseni olla objektiivinen, en voi perustaa arvojani ja asenteitani omiin mielipiteisiini tai käsityksiini. En voi perustaa arvojani ja asenteitani myöskään kenenkään toisen ihmisen mielipiteisiin(koska nekin ovat subjektiivisia)
Voidakseni olla täysin objektiivinen, voin perustaa atvoni ja asenteeni ainoastaan Totuuteen, eli kaikista ihmisistä täysin riippumattomaan auktoriteettiin, Raamattuun.
että et ole mitään mieltä mistään asiasta?
joka alkoi puhumaan Aku ja Roope Ankasta, vaihtoi aihetta teismistä/ateismista sarjakuviin
Kun väitin, että sinä kuvittelet voivasi siirtää vastuun teoistasi raamatulle, sinä kysyt: ”Millä tavalla”. Toisaalta väitin uskovaisten uskottelevat itselleen, ettei heidän mielipiteellään ole homouden suhteen merkitystä, koska heidän mielestään raamattu tuomitsee eivät he. Tähän sinä vastasit seuraavasti: ”Onko minun mielipiteellä merkitystä ja miksi jos niin on?”.
En tiedä etkö sinä itse huomaa kuinka jälkimmäisessä kysymyksessäsi siirsit vastuun mielipiteestäsikin jollekin muulle(raamatulle). Mielestäni vastauksesi tukee hyvin pitkälle ajatustani siitä, että uskovaisuus on sinulle ennen kaikkea sitä, että saat siirtää vastuun elämästäsi pois. Ilman omia mielipiteitä sinä olet vain osallisena jumalallisessa näytelmässä, jonka käsikirjoitukseen sinä et voi puuttua.
En tiedä kuinka hankalaksi sinä koet elämän, mikäli sinulla olisi omia mielipiteitä? Joutuisit kantamaan mielipiteidesi seuraukset itse. Joutuisit seisomaan tekojesi takana ymmärtäen ettet voi paeta tekojesi seurauksia raamatun sanojen taakse. Minä en kuitenkaan usko että olet narunukke ilman mielipiteitä. Sinä tavallaan noukit rusinat pullasta, eli lauot kärkkäästi mielipiteitäsi, mutta vastuun ja selitykset siirrät raamatulle.
Esimerkiksi tässä homous kysymyksessä sinun pitäisi selittää minulle, miten kahden aikuisen samaa sukupuolta olevan ihmisen harrastama nautinnollinen seksi eroaa kahden eri sukupuolta olevan ihmisen harrastamasta nautinnollisesta seksistä? Luonnottomuus ei ole mikään vastaus, koska luonnottomuuttahan me emme voi edes tehdä. Epätavallisuus on ehkä oikeampi termi, mutta mitä kaikkea me voisimmekaan epätavallisuuden nojalla tuomita. Jos joku ihminen saa suurta nautintoa jostain ruuasta, jota sinä et voi sietää niin oikeuttaako se sinua tuomitsemaan tämän ruuan syönnin?
Todistaaksesi minulle se ettet sinä siirrä vastuuta puheistasi raamatulle, niin kerro minulle nyt perustellen ne kaikki syyt miksi homous tulee tuomita. Tällä kertaa älä etsi vastausta raamatusta vaan käytä omia aivojasi ja sellaisia syitä, jotka voimme jotenkin havaita.
”Sorranko minä toisia ja millä tavalla?”
Sinä sorrat ihmisiä, koska yrität saada heidät muuttumaan sinun maailmankatsomuksesi mukaisiksi. Mieti jokin viaton harrastuksesi, josta pidät. Kuvittele sitten että on olemassa ihmisiä, jotka tuomitsevat harrastuksesi ja pyrkivät vaikuttamaan jopa lakeihin, että tämä harrastus saataisiin eriarvoiseksi heidän omien harrastuksiensa rinnalla. Kuvittele että he ovat valmiita jopa yrittämään tehdä harrastuksestasi rikollista toimintaa pakottaen sinut oman harrastuksensa pariin josta sinä et edes pidä. Tällaistakin toimintaa sinä tuet ja ihmettelet sorratko toisia…
Vastauksesi oli hyvä. Minun pointtini oli vain se että jos sinä et hyväksy esimerkiksi homoutta se on sinun mielipiteesi ja sinulla on oikeus siihen, mutta jos sinä ajattelisit oikeudeksesi muuttaa ihmisiä mielipiteidesi kaltaisiksi niin se on minusta väärin. Tästä vastauksestasi sain kuitenkin sen käsityksen, että näin ei kuitenkaan ole vaan annat kukkien kukkia muistaen että olet vain itsekin kukka muiden kukkien joukossa.
Jokaisen tulee saada uskoa mihin haluaa, mutta omaa uskoaan ei saa käyttää perusteluna maallisissa asioissa, sillä silloin asetetaan oma usko(mielipide) muiden yläpuolelle. Minä niin toivoisin, että uskovaiset julistamisen sijaan näyttäisivät omalla elämällään miksi kannattaa uskoa. Jos uskonne on niin väkevää kuin sen sanotte olevan niin ei jumalanne tarvitse avukseen teidän saarnojanne.
Siitä olen samaa mieltä kanssasi ettei homojen tarvitse saada siunausta liitolleen sinun uskomaltasi jumalalta, mutta sinäkään et saa estää siunausta heidän uskomaltaan jumalalta. Jos näin teet niin nostat jälleen kerran oman uskomuksesi heidän uskomuksensa yläpuolelle. Muista että uskosi perustuu sinun subjektiiviselle raamatun tulkinnallesi ja sinun tulee sallia myös toisenlaiset tulkinnat. Älä anna seurakuntasi tukahduttaa sydämesi ääntä, vaan kuuntele mitä maailmalla on kerrottavaa, nostamatta mitään tarinaa toisen yläpuolelle.
ei ymmärrä vertauskuvaa jos se ei ole raamatusta lainattu. Lue nyt uudelleen koko ketju alusta loppuun.
Objektiivisuus ei ole mielipide sen enempää sinun kuin muidenkaan. Sitä objektiivisuus tarkoittaa.
raamattua ehdottomana totuutena se on sinun subjektiivinen näkemyksesi.
en tarvitse auktoriteettia vaan otan selvää asiasta ja muodostan käsitykseni sen perusteelle ja tarvittaessa korjaan jos huomaan tehneeni virhearvion aiemmin eli en lukkuidu johonkin mielipiteeseen.
Mutta ett tainnut vastata minun kirjoitukseen jos olen ymmärtänyt sinut oikein.
Millä tavalla Aku Ankka liittyy teismiin tai ateismiin? Onko Aku Ankka ateistien jumala?
A.Ankka ei ole ainakaan kristityyjen Jumala.
ei ole mitään auktoriteettia, se tarkoittaa sitä että arvosi ja asenteesi heittelehtivät, aina tilanteiden ja olosuhteiden mukaan, sinne tänne kuin syksyn lehti syysmyrskyssä. Eli lopultakaan et ole mitään mieltä mistään.
objektiivisuus ei ole sitä että ei ole mistään mitään mieltä. Objektiivisuus on sitä että omat subjektiiviset mielipiteet eivät vaikuta siihen. Se on Totuuden kohtaamista ja myöntämistä, siinäkin tapauksessa, vaikka Totuus ei itseä miellyttäiskään.
Se että Raamattu on auktoriteetti, ei ole minun mielipiteeni. Se ei siis ole oma subjetiivinen mielipiteeni, vaan yksiselitteinen ja kumoamaton Totuus. Totuus, joka -ollakseni rehellinen -minun on myönnettävä, vaikka se ei minua miellytäkkään.
Et ole vieläkään vastannut tähän: Jos Raamattu ei ole auktoriteetti, niin mikä sitten on?
Voisitko nyt vastata?
minulla pitää olla mielipide jos esimerkiski haluan oppia tuntemaan sinua. Mielipidehän estää minua näkemästa sinua sellaisena kun eteeni tulet.
Jos haluan oppia jotakin elämästäni niin se on edessäni juuri silloin kun sitä haluan tutkia. Enhän minä siihen mielipidettä tarvitse. Mielipide/auktoriteeti vääristää tuloksen.
väität että raamattu on totuus ja auktoritetti niin jos et sitä olisi valinnut auktoriteetiksesi se ei olisi sitä. Minä en mitenkään halua todistaa sitä että se ei sinulle olisi totuus sillä sitä se nähtävästi on. Ja hyvä niin.
Kysymys on kuitenkin alunperin siitä että väität että sen minkä sanot ei olisi sinun mielipiteesi. Olet valinnut raamatun mielipiteeksesi.
totuus ei ole mielipide.
Hyvä. Alamme(ko) päästä yksimielisyyteen?
Muistatko? Itse kirjoittamasi sanat.
Kuten sanoin; Se että Raamattu on auktoriteetti, ei ole minun mielipiteeni. Se vain on Totuus, jolle en voi mitään. Se on Totuus, joka minun on vain hyväksyttävä -ollakseni rehellinen, vaikka se ei minua miellytäkkään.
Ihan asiaallista tekstisi oli ja luultavasti olemme nyt päässeet kohtalaiseen ymmärrykseen.
Haluan kuitenkin vielä "selvyyden" vuoksi sanoa nämä muutaamat kommentit, joita ei siis ole pakko ottaa omiksi.
"Minun pointtini oli vain se että jos sinä et hyväksy esimerkiksi homoutta se on sinun mielipiteesi ja sinulla on oikeus siihen"
”Onko minun mielipiteellä merkitystä ja miksi jos niin on?”. (Tämä lainaus toisesta viestistäsi)
Mielipiteelläni homoudesta ei ole tässä tapauksessa merkitystä, koska itselleni on suurempi merkitys sillä mitä mieltä Raamattu on.
Ja olen tyytyväinen kun olit samaa mieltä kanssani siitä, että Raamatussa ei hyväksytä homoutta, koska silloin ei pitäisi Raamattuun perustuvan uskon kannalta meillä olla ongelmaa tästä asiasta. Elikkä tällöin Raamatun mielipide ei olisi vain minun keksimä.
"Jokaisen tulee saada uskoa mihin haluaa, mutta omaa uskoaan ei saa käyttää perusteluna maallisissa asioissa, sillä silloin asetetaan oma usko(mielipide) muiden yläpuolelle."
Mielestäni näin tehdään joka tapauksessa, silloinkin kun otetaan tuo näkemys käyttöön.
"Jos uskonne on niin väkevää kuin sen sanotte olevan niin ei jumalanne tarvitse avukseen teidän saarnojanne."
Meidän tai ainakin minun uskoni perustuu Raamattuun, joten "saarnanikin" tulisi perustua Raamattuun, jolloin kyseessä ei tavallaan ole minun saarnani.
Jos "saarnani" ei mielestänne perustu Raamattuun, vaan on jotain omaa höpinääni, toivoisin teidän ilmoittavan miksi.
Ja se vastuu, jos on virhe perustaa usko ja saarna Raamattuun, otan siitä täyden vastuun.
En myöskään syytä Raamattua siitä, jos minä sen vuoksi olen väärässä, koska itse olen valinnut olla samaa mieltä Raamatun sanan kanssa.
"Siitä olen samaa mieltä kanssasi ettei homojen tarvitse saada siunausta liitolleen sinun uskomaltasi jumalalta, mutta sinäkään et saa estää siunausta heidän uskomaltaan jumalalta."
Miten minä voisinkaan edes sen estää, kun en tunne heidän jumalaa.
Ja muutenkin, minä itse en pysty kuin pyytämään Jumalalta siunausta, Jumala itse siunaa jos siunaa, enkä minä pysty estää Jumalaa siunaamasta ketään/mitään.
Pystyn sanomaan vain sen, että jos uskoo Raamatun mukaiseen Jumalaan on aika outoa mennä pyytämään häneltä siunausta jollekin asialle, jonka Raamattu sinunkin sanojen mukaan tuomitsee, enkä itse tästä johtuen sitä voi hyväksyä. Mutta tämähän ei vaikuta kuin siihen, että en suosittele, enkä itse tekisi niin, itse saatte tehdä omat ratkaisunne.
"Älä anna seurakuntasi tukahduttaa sydämesi ääntä,"
Yritän ja toivon ettet sinäkään niin tee.
"vaan kuuntele mitä maailmalla on kerrottavaa,"
Mitä maailma on sinulle kertonut?
Minulle se kertoo, että on olemassa Raamatussa ilmoitettava Jumala.
"nostamatta mitään tarinaa toisen yläpuolelle."
Mitä jos se onkin suurin virhe minkä voit tehdä? En kyllä oikeastaan pidä Raamattua tarinana.
(Seuraavat lainaukset myös toisesta vastauksestasi ylempään viestiini)
"En tiedä kuinka hankalaksi sinä koet elämän, mikäli sinulla olisi omia mielipiteitä?"
En tiennyt, että minulla ei ole omia mielipiteitä ja vielä eläessäni siinä luulossa, että olisi, elämäni ei ollut hankalaa. Ehkä pientä vaivaa aiheutti he, jotka sanoivat minun olevan väärässä ja toivoivat minu olevan samaa mieltä heidän kanssaan.
"Joutuisit seisomaan tekojesi takana ymmärtäen ettet voi paeta tekojesi seurauksia raamatun sanojen taakse."
Edelleen haluan sanoa, että otan täyden vastuun omista teoistani, ei ole Raamatun vika jos pyrin olemaan sen sanan kanssa samaa mieltä.
"Esimerkiksi tässä homous kysymyksessä sinun pitäisi selittää minulle, miten kahden aikuisen samaa sukupuolta olevan ihmisen harrastama nautinnollinen seksi eroaa kahden eri sukupuolta olevan ihmisen harrastamasta nautinnollisesta seksistä?"
Jos tarkoitetaan tällä "kahden eri sukupuolta olevan ihmisen harrastamasta nautinnollisesta seksistä" avioliitossa harrastettavaa seksiä, niin sillä on ainoastaan mielestäni Raamatun mukaan Jumalan hyväksyntä.
Elikkä tuossa on siis yksi ero, jota ei ole pakko hyväksyä ja jos ymmärrät Raamatun eri tavalla toivoisin että kerrot miksi ja millä perusteella.
"Todistaaksesi minulle se ettet sinä siirrä vastuuta puheistasi raamatulle, niin kerro minulle nyt perustellen ne kaikki syyt miksi homous tulee tuomita. Tällä kertaa älä etsi vastausta raamatusta vaan käytä omia aivojasi ja sellaisia syitä, jotka voimme jotenkin havaita."
Edellä oli siis ero mikä mielestäni Raamatussa tulee esiin.
Ja sitten miksi muuten ajattelisin homouden olevan huono asia.
Homous ei johda mielestäni mihinkään hyvään, joten se on huono asia, enkä kannata sitä.
Hyvin vastattu,KIITOS HERRALLE.
anteeksi sen takii ku tulee itel kirjotus virheitä jne.mut tavallani tuon julki asiani.
mitä olen sanonut. Raamattu on sinulle auktoriteetti ja sitä pidät riippumattomana omasta ja muiden mielipiteistä. Tämän käsitän että näin näkemyksesi mukaan on. Kuitenkin väitän että lukiessasi raamattua ja etsiessäsi siitä sitä jota totuudeksi sanot se ei ole riippumaton aikomuksestasi, käsityksistäsi siitä mihin kysymykseen haluat vastauksen miten sovellat tulkintaasi elämäntilanteeseesi jne. Toisin sanoen ei ole sinusta riippumaton. Viittaan kaikkin niihin keskusteluihin joista näilläkin palstoilla käydään huomaa miten eri tavalla raamatua tulkitaan.
"anteeksi sen takii ku tulee itel kirjotus virheitä jne.mut tavallani tuon julki asiani."
Ei se mitään, minäkin teen virheitä.
Ja kyllä tuosta kuitenkin selvää saa.
:)
Mielenkiintoista,en vaan ehdi kun katsoa palaan asiaan.
Mutta kumpana haluat kulkea SIUNATTUNNA vai KIROTTUNA.
Eikö oo mielenkiintoinen valinta.Aia ei ole miun päätettävissä, mutta miten on.Ja kenet toivot elämääsi SIUNAAMAAN ?tää ei oo uskon asia vaan muiten kysyn ?