"Emily Rosen riivaajassa" menivät ainakin aikuisemman katsojan rahat hukkaan. Kyseessä oli ainakin minusta tuikitavallinen kauhuelokuva, jonka saama hypetys ei ole millään tavalla verrannollinen elokuvan sisältöön.
Juoni on aika tyypillinen: nuori, uskonnollisesta ympäristöstä tullut tyttö lähtee yliopistoon opiskelemaan ja ongelmat alkavat. Epilepsia - tai demonit - käyvät tytön kimppuu n yöllä ja päivällä. Kaikenlaisia näkyjä ja vaikeuksia ilmenee.
Jos tätä lajityyppiä arvostaa, niin "Manaaja" on silloin ehdoton katsottava. Tässä elokuvassa ei ollut mitään uutta, eikä juuri yllätysmomenttejakaan. Parin tunnin leffaksi tämä tuntui uskomattoman pitkältä, kelloon tuli vilkuiltua useamman kerran leffan venyessä kuin purukumi. Varmasti 20-30 minuuttia olisi voinut poistaa ilman mitään ongelmia.
Tietysti jos olet 15-vuotias ja rakastat kauhua, niin tämä voi olla sinulle juuri se juttu. Mutta jos olet aikuinen ja odotat leffalta laatukokemusta ja yllättävyyttä, niin tämä ei ole sinua varten.
Juoni on aika tyypillinen: nuori, uskonnollisesta ympäristöstä tullut tyttö lähtee yliopistoon opiskelemaan ja ongelmat alkavat. Epilepsia - tai demonit - käyvät tytön kimppuu n yöllä ja päivällä. Kaikenlaisia näkyjä ja vaikeuksia ilmenee.
Jos tätä lajityyppiä arvostaa, niin "Manaaja" on silloin ehdoton katsottava. Tässä elokuvassa ei ollut mitään uutta, eikä juuri yllätysmomenttejakaan. Parin tunnin leffaksi tämä tuntui uskomattoman pitkältä, kelloon tuli vilkuiltua useamman kerran leffan venyessä kuin purukumi. Varmasti 20-30 minuuttia olisi voinut poistaa ilman mitään ongelmia.
Tietysti jos olet 15-vuotias ja rakastat kauhua, niin tämä voi olla sinulle juuri se juttu. Mutta jos olet aikuinen ja odotat leffalta laatukokemusta ja yllättävyyttä, niin tämä ei ole sinua varten.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Elokuva ei säväyttänyt millään tavalla - täyttä "aivot narikkaan" touhua. Juoni täysin yllätyksetön ja suoraviivainen. Pahin heikkous on henkilökuvauksien puute. Ei minua ainakaan henkilöiden kohtalot kiinnostaneet, enintään papin. Elokuva ei ollut yhtään pelottava yhtä kohtausta lukuunottamatta. Myöskin jatkuva hyppely menneisyyden ja nykyhetken välillä heikensi tunnelmaa. Ei tuolla tavalla kauhuelokuvaa tehdä, tai yleensä mitään elokuvaa!
Elokuva perustuu tositarinaan. Se pitäisi muistaa. Kuka nyt tässä tapauksessa haluaisikaan nähdä mitään tosi kammottavaa? Tarpeeksi paha kohtalo se oli tuokin sille tyttöparalle. Sääliksi käy häntä, ei niinkään pettyneitä leffassakävijöitä, jotka tuntevat, että rahat meni hukkaan. Toiselta meni koko elämä...
Perustuuhan tuo tositapahtumaan. Tosin, se mikä on oikeasti tapahtunut, on se, että kaksi pappia on ollut Saksassa syytettynä kuolemantuottamuksista eksorsismin takia.
Muu onkin sitten pelkkää fiktiota =).
Kyllä tosiaan se "tositarina" tässä oli hyvin pienessä osassa. Tietysti se on yksi tapa saada katsojat kiinnostumaan, sanoa, että "perustuu tositapahtumiin", vaikka oikeasti elokuvalla ja todellisen elämän tapahtumilla olisi hyvin vähän yhteistä.