Miten on, onko se nykyään niin, että nainen helluntaissa on raamatun
aikaisen naisen asemassa?
Ilman omaa arvoa, esim. eronnena
naisena? Onko se arvostus aviomiehestä
kiinni?
Onko hellarinaisella sananvapaus
seurakunnassa?
aikaisen naisen asemassa?
Ilman omaa arvoa, esim. eronnena
naisena? Onko se arvostus aviomiehestä
kiinni?
Onko hellarinaisella sananvapaus
seurakunnassa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
tuttua sulle on helluntailaisuus tai seurakuntien toiminta? Nimittäin oikeesti jos yhdessäkään tilaisuudessa olet käynyt niin et tollasta kyselis. Siellä pätee ihan täysin tasa-arvoinen ajattelu eikä kenenkään naisen arvostus ole kiinni miehestä. Jokainen ihminen itse luo oman arvostuksensa ihmisten silmissä.
Uskomatonta et tollasta ees luullaan. Luulevat varmaan et elellään amishien tavoin tai sit sekottavat muuten vaan lestadiolaisuuteen. Herätkää todellisuuteen.
Eli ette elä raamatun opetuksen mukaan?
On todella ikävää, että helluntailaisuus nähdään monessakin asiassa hyvin ankeana, vanhanaikaisena, ihmisoikeuksia loukkaavana ja jopa vaarallisena. Sehän ei voisi olla kauemmapana totuudesta, ainakaan useimmissa seurakunnissa. Ainahan ylilyöntejäkin tosin löytyy.
En kyllä voi syyttää siitä ihmisiä, voimme vain katsoa itseämme. Helluntailaisuus antaa juuri sellaisen kuvan, kuin me itse annamme. Olemmeko kenties maallistuneet liikaa? Vai kenties liian sulkeutuneita ulkopuolisilta? Mikä aiheuttaa sen, että meistä saadaan niin vääränlainen kuva? Ehkä lööpit ovat sen saaneet aikaan? Kuka ties. Minusta olisi tärkeää alkaa muuttamaan noita mielikuvia, ja haastaisinkin kaikkia helluntailaisia oikeasti miettimään mitä he edustavat. Tuomiota? Rakkaudettomuutta? Lakihenkisyyttä? Toivottavasti ei... Tosi asia kuitenkin on, että monet näkevät meidät sellaisina. Jokaisen pitäisi katsoa itseensä, ja miettiä, miten voisi vaikuttaa seurakuntamme imagoon. Meidänhän pitäisi olla Kristuksen kirjeitä hengellisessä mielessä, sekä esimerkillisiä kansalaisia maallisesti katsottuna.
Pitäisi aloittaa laajamittainen vuorovaikutus ympäröivän yhteiskunnan kanssa, jotta epäselvyyksistä ja stereotypioista päästäisiin eroon. Sen pitäisi myös tapahtua monella eri tasolla; yksilö-, kunta/kaupunki- sekä valtiotasolla. Mikä estää meitä vaikuttamasta yhteiskunnassa koko yhteisömme ja lähimmäistemme parhaaksi? Kun toimimme vilpittömin mielin, koko yhteisön parhaaksi, varmasti myös monet epäluulot ja väärinymmärrykset katoaisivat. Samoin julkisuuskuvamme paranisi.
Kaikkihan ei tunnetusti ole niin helppoa miltä se kuulostaa. Aina voi kuitenkin yrittää.
Siunausta kaikille.
Olen helluntailainen itse ja ajattelin, että
vain meillä on ahdasta surakunnassa, mutta
eipä täältäkään saa kuin kovuutta takaisin.
Olen kovin väsynyt kaikkeen ala-arvoiseen
kohteluun sekä juoruiluun. Ilkeät ihmiset
eivät uskovaisinakaan ole muuta kuin ilkeitä
vuosikymmenet vuosikymmenien perään.
Itse yritän vain selvitä uskossa ja hengissä,
ja ole huomannut että itsensä puolustelukin on turhaa,
seurakunta tietää paremmin asiani, kuin minä itse.
On parasta lähteä pois sieltä, että
rauha säilyy eikä tarvitse kokea ylenkatsetta.
Anteeksi että vaivasin.
anteeks vain jos mielestäs kovasti sanoin. Sun on kuitenkin ymmärrettävä että täällä ehkä 98 prosenttisesti tuon tyyliset tekstit ovat suunnattu vain uskovia väheksyttäen. Se ajatus, että joku tosiaan vielä olisi noin ajatellut helluntailaisista, tuntui niin utopistiselta siksi ajattelin tosiaan et sen on oltava vain provo.
Kun lähdet helareista, niin älä missään tapauksessa luovu Jeesuksesta ja uskostasi Häneen!
Helluntaiseurapiireissä on aina painettu naista alas. On hiljennetty ja syöty elävältä. Loukattu ja viety yöunetkin. Eronneena naisena olen todellakin saanut maistaa mitä on olla hylätyn osassa. Kun sitten vielä kunniallisissa avioiliitoissaan olevat sisaret pelkäävät että yksinjääneenä naisena kyttäisin heidän puolisoitaan, vaikka ennen olemme olleet ystäviäkin. En ymmärrä, kuinka nainen voi ajatella, että eronhelvetin läpikäyneenä edes toipuu ihmiseksi, naiseksi toipumisesta puhumattakaan? Tulee vain sellaisia ajatuksia, etteivät he koskaan mitään ystäviä ole olleetkaan, vaan teeskentelijöitä. Jumala näkee kaiken ja on oikeudenmukainen, kaikki kivenheittäjät saavat kerran kerätä ne loukkauskivensä. Lohduksen sana on se kun Jeesus sanoo: "Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Sanasi antoivat myötätunnon lämpöä.
En osannut edes odottaa/toivoa, kuin
korkeintaan jotakin puolustusta omien
hellari- katsantokantojen suhteen.
Vaikka en ymmärrä, miksi ei ole sitä
omaa näkemystä asioista, vaan
jotakin kollektiivista ajattelua, siis mennään
kuin toisten siivellä. Yhteisen mielipiteen
tukemana eteenpäin, eikä ajatella itse, mitä
juuri kukin omakohtaisesti ajattelee asioista ja kohtelusta.
Tiedän etten ole ainut joka ihmettelen.
Tahtoisin tietää mikä on syynä moiseen olotilaan.
Eli jos "kodin ilmapiirissä" eletään,niin miksi koet,että olet syrjitty.
Tiedän kyllä että perheelliset ovat ehkä ryhmittyneet osaltaan ja monet poikamiehetkin ovat oma poppoo,niinkuin lapsettomatkin.
Se on taas nähtävänä kristillisyyden ulkopuolellakin,joten siksi ihmettelen kantaasi,kun en ole itse tavannut ,että naisia olisi "sorsittu" sen kummemmin kuin miehiäkään.
Arvelen,että elät Suomessa ja et monikultuurillisen seurakunnan keskellä jossa tulevat vielä monet muutkin mutkat matkaan, kun on kultuuri eroja ja jos jotakin sekaannusta.
Vaan uskoisin ,että osaltaan olet suurentamassa asemasi vakavuutta,ehkä sitä vois katsoa joltakin toiselta kantilta ja nähdä valon pilkahduksenkin.
En itse ole hihhuli enkä nainenkaan. Olen kuitenkin pitänyt selvänä asiana, että mitä kirjaimellisemmin Raamatun sanaan uskotaan ja sitä toteutetaan, sitä kurjempi ja alistetumpi on naisen asema. Se tietenkin voidaan seurakunnassa yleisellä tasolla kiistää ja puhua tasa-arvoisuudesta, kotioloissa ja henkiökohtaisissa ihmissuhteissa asia voi olla toisin. Raamatussa nainen on miehen alamainen, sen nyt voin todeta omalla vähäisellä raamatuntuntemuksellanikin. Turha sitä on yrittää muuksi selittää, kyllä se taitaa olla siellä erittäin selvästi sanottu.
Ainoa tie täydellisen tasa-arvoisuuden toteuttamiseksi uskovaisten yhteisöissä on Raamatun totuuksien kyseenalaistaminen ja kriittinen suhtautuminen niihin. Luterilaisuudessa siinä kehityksessä ollaan pitemmällä, toivon mukaan jälkijunassa tulevat aikanaan herätysliikkeet ja muutkin yhdyskunnat.
En sanoisi kodiksi paikkaa, jonka ilmapiiri on aina kylmä. Koti ei ole siellä, missä ei ole
lohtua kun on paha olla. Kotia ei ole myöskään siellä missä nähdään asiat vain syyllistävässä valossa ja elämän ilo sammutetaan. Kotia ei ole siellä jossa ei yhdessä iloita totuudesta, vaan vääryydestä.
Koti on siellä missä totudesta iloitaan yhdessä toisten totuudessa vaeltavien kanssa, silloinkin kun on surun päivät, itketäänkin yhdessä.
Selma
Valitettavasti helluntailiike suomalaisuudessa on hyvin alkeellisella tasolla. Moni vaatii superraamatullisuuttaan juuri kirjaimen käytäntöä; se ensimmäinen pykälä on se naisen paikalleen asettaminen, ja myöskin sillä paikalla pitäminen, eli miehen alamaisena. Naisen arvostus riippuu myös hänen aviosuhteestaan, vaatetuksestaan ja koulutuksesta. Koska miehen rakkaus pitää ansaita, se on samoin seurakunnassakin, järjestön luottamusta nauttivan täytyy ansaita ystävyys rakkaus kunnioitus ja jopa ihmisenä oleminen. Raamatun sanan vastaista on pyrkiä eroon miehestään, koska kuolema pitää siitä ennemmin tai myöhemmin huolen. Monesti pitää vielä avioliitossa ollessa, joka naisen kohdalta loppuu siihen fyysiseenkin kuolemaan, sen jo kuolleen sielun lisäksi. Turha on kysyä todelliselta helluntaisuomalaiselta, missä on Armon Jumala, koska se jumala asuu jokaisessa "veljessä", ankarana siveellisenä käskynpitävänä jumalana, ainakin on se rooli. Jos joku nainen kärsii kovasta kohtalosta, se on jumalan tahto perisynnin tähden. Sillä jokainen helluntaisuomalainen nainenkin tietää, että Eeva houkutteli Aatamin syntiin, ja siksi jokaisen tämän päivän eevan on tunnettava sen seuraukset nahassaan, koska eeva on eeva ja eevassa ei ole mitään hyvää. eevaa ei edes olisi, ellei Aatamin kylkiluusta olisi veistetty.
Hyvä Selma, kunnon suomalainen helluntai-ihminen on parhaimmillaankin kaikkea yllä mainitsemaani. Mutta Jeesus Kristus ei ole. Jeesus ei ole helluntailainen, eikä mikään muunkaan -lainen. Jeesus on tullut myös meitä naisia varten, että meilläkin olisi mahdollisuus saada iankaikkinen elämä Jeesuksen täytetyn työn ansioita. Jeesuksen rakkautta ei tarvitse naisen ansaita, vaan se on lahja jokaiselle, joka on ottanut Hänet Herrakseen. Jeesukseen Kristukseen ei tarvitse koskaan pettyä, eikä Hän koskaan petä, tiedän sen monivuotisen ystävyyden perusteella. Mitä enemmän saat kokea ahtautta ihmisoppien taholta, sen avarammaksi tahtoo Kristus tehdä tilan itsessään ja tuntemisessaan. Mitä enempi Kristusta opit tuntemaan, sen vähemmän merkitystä on sillä, mitä kaiken -laiset vaatijat käskevät. Joskus saa kokea heidät vain jonkinlaisina varjoina jotka vain häiritsevät Jumalan lapsen osaa ja kanssakäymisiä Taivaan Isän Todellisuutta ja Suuruutta ja Kaikkivaltiutta ihmetellessä ja pohtiessa. Jeesus Kristus on tie, joka on Elävä tie, niin että matkantekosi todelliseen Kotiin täältä, ei koskaan ole kova eikä kylmä. Sillä sisäinen on tärkeämpi, kuin se kova ja kylmä ulkoinen. Jeesus Kristus on KOKO Armo ja KOKO Totuus, älä pelkää, sillä hän on myös Elämäsi. Olkoon Taivas lohduttajasi, niin kuin meidän muidenkin Jumalan Lapsien.